Psykopaatit vallankahvassa

Kun Norjan kuningas Olavi kuoli, niin eräs pikkulapsi sanoi televisiossa, että meillä oli maailman kiltein kuningas. Luulenpa, että nykyisestä Haraldista voivat norjalaiset sanoa ihan samaa. Mutta maailmanhistoria on täynnä hallitsijoita, jotka ovat kaukana kiltistä. Ja heitä kyllä riittää – myös nykyisin.

Suomessa olemme tottuneet kohtuullisen sivistyneeseen poliittiseen sanankäyttöön. Mutta presidentti Donald Trumpin retoriikka on täynnä solvaavia ilmaisuja poliittisista vastustajistaan ja ylipäänsä sellaisista ihmisistä, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan.

Tiedän toki, että amerikkalainen poliittinen kulttuuri poikkeaa suomalaisesta poliittisesta kielenkäytöstä. Silti Trumpin käyttämät herjaavat nimittelyt ja mustamaalaukset herättävät vakavia kysymyksiä. Onhan kyseessä maailman mahtavimman valtion johtaminen.

Kun Trump ensimmäisen kerran valittiin presidentiksi (2017), edesmennyt kirjailija ja psykiatri Claes Andersson (1937–2019) sanoi ruotsinkielisellä radiokanavalla, että Trump kärsii persoonallisuushäiriöstä. Anderssonin diagnoosi oli, että Trump on psykopaatti. Ja psykopaatille on ominaista tunnekylmyys, valehtelu ja empatian puute. Hän on myös ylimielinen, nopeasti turhautuva ja aggressiivinen. Psykopaatti kuten yleensä narsisti on täynnä itseään tuntematta mistään syyllisyyttä.

Poliitikko, jolla on paljon valtaa, on psykopaattina vaarallinen. Ja koska hän ei kykene itsetarkasteluun, hän ei voi myöskään muuttua. Suuruuden kuvitelmat, tarve tulla ihailluksi ja halu, saada erikoiskohtelua kertovat persoonallisuushäiriöstä.

Suomen Psykiatriyhdistyksen puheenjohtaja, professori Sami Pirkola piti Anderssonin ulostuloa tarpeettomana, vaikka sanoi ymmärtävänsä, että ihmiset ovat Trumpin takia huolissan poliittisesta vallankäytöstä.

Donald Trump on yksi ajankohtainen esimerkki luonnehäiriöisestä poliittisesta johtajasta. Heitä on ollut ja on nytkin lukuisia, lähinnä autoritaarisissa valtioissa – unohtamatta myöskään Kremlin mafiaa ja sen keulahahmoa Vladimir Putinia.

En ole psykiatri, joten voin vain todeta sen, mitä Claes Andersson on sanonut. Myöskään psykiatriyhdistyksen puheenjohtaja ei kiistä Anderssonin tekemää luonneanalyysia, mutta paheksui tapaa, jolla tämä toi Trump-diagnoosinsa esiin.

Psykopaatteja ja patologisia narsisteja löytyy toki muualtakin kuin vallankamareista. Monet heistä ovat taitavia manipuloijia eli osaavat hallita muita. Asioiden pitää mennä kuten he tahtovat. Ja koska heiltä puuttuu empatia, kyky eläytyä toisen tilanteeseen ja halu nähdä muiden kannalta, he ovat varsinkin esimiesasemassa kylmääviä tyyppejä.

Valta on kuin seitti, johon vallankäyttäjä takertuu kiinni. On paljon ihmisiä, joiden on vaikea luopua sellaisista tehtävistä, jossa he saavat hallita muita. Tämä koskee aivan erityisesti itsevaltiaita poliittisia johtajia, joista Trumpia monin verroin pahempia löytyy riittämiin, kuten jo mailleen menneet Adolf Hitler, Joseph Stalin, Mao Zedong, Saddam Hussein, Benito Mussolini, Nicolae Ceauşescu ja Idi Amin. Myöskään V. I. Leniniä ei ole syytä unohtaa. Hän suosi summittaista terroria, jotta, kuten hän sanoi, viattomat ihmiset eivät voisi nukkua yötään rauhassa. Tässä hän myös onnistui.

Itsevaltiaiden hallitsijoiden paha uni on demokratia. Mikään laki ei heitä sido, koska he itse ovat laki. Heihin kohdistuva arvostelu on kriminalisoitu. Uhkaus, vankeus ja teloitustuomio ovat tapa vaientaa toisinajattelijat. Vain ”Johtaja” tietää totuuden.    

Mutta eivät ainoastaan diktaattorit ole pelottavia vallankäyttäjiä. Myös pienemmillä näyttämöillä tapaamme samansuuntaista itsevaltaista käyttäytymistä. Ja sitä paitsi: ihmisen todellinen luonne paljastuu siinä, miten hän kohtelee heitä, joita ei enää tarvitse.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Matti Wirilander
Matti Wirilander
Olen mikkeliläinen teologian tohtori ja Suomenniemen kirkkoherra emeritus. Harrastan historiaa, paikalliskulttuuria, klassista musiikkia ja metsässä samoamista. Myös ihmisoikeuskysymykset ovat minulle tärkeitä. Jo vuosien ajan olen tukenut Amnesty Internationalen työtä. Syväkirkollinen ajattelu on perimmältään se, johon teologisesti lukeudun.