Profeettojen vihapuhe
Vastakkainasettelu on kaiken keskustelun lähtökohta. Profeettojen yhteiskunnallinen arvostelu oli vihapuhetta, mutta auttoi antiikin keskustelukulttuurin syntymiseen.
Dialektiikan taitoja tarvitaan edelleen. Vanhat oppirakennelmat eivät muutu tai katoa, vaan etsivät uusia muotoja. Perinteisen keskustelun vahvuus ja ongelma on muodollisuus.
Monikulttuurisessa Ranskassa julkiseen keskusteluun osallistuvalta edellytetään hyvää kielitaitoa, enemmän puhetaitoa kuin sisällön osaamista. Suomessa keskustelijoiksi kelpuutetaan liian usein huonosti kotimaisia kieliä puhuvia. Huono kielitaito houkuttelee fraaseihin ja muotoseikkoihin. Maahanmuuttajamme oppivat nopeasti maan tavoille ja suomalaiseen itsekehuun.
Politiikkaa ohjaa 2020-luvulla enemmän profeetallisesti julistavien yksilöiden kuin yhteisöjen logiikka. Tulemme näkemään lisää samaani Gabyshevin ja Greta Thunbergin kaltaisia profeettoja.
Estradi on kaikille avoin. Yksi asia ei kuitenkaan muutu. Kilpailussa ihmisiin vaikuttamisessa pärjäävät vain ne, jotka uskaltavat ottaa riskejä. Niitä ei voi ottaa, jos pelkää vastakkainasettelua tai vihapuhetta.
Ikuinen muisto Pentti Linkolalle!
80 kommenttia
Gabyshev onkin uusi tuttavuus. Tunberg sensijaan ei kulje omia polkujaan, vaan taluttajat ovat taustalla.
Minusta blogisti lukee vihapuheeksi myös sellaisen puheen, joka ei sitä ole, laajentaa määritelmää vihapuheesta. Monet Vanhan testamentin profeetat olivat tiukkoja, suorapuheisia, arvostellessaan sen ajan valtaapitäviä. En lue sitä vihapuheeksi.
(Myönnän siteeranneeni usein VT:n profeettoja sateenkaarimessun esirukouksessa.)
Profeetat olivat ja ovat tänä päivänä näkijöitä jotka katsoivat ja tänä päivänä katsovat valittuja asioita tulevaisuutta huomioiden.
Kyse ei näin ole ennustamisesta vaan realismista common sense menetelmää käyttäen ilmaisussa.
Jotta edellinen tulee huomatuksi tarvitaan voimakastakin kuvaa kielessä kuten valitusfilosofit myöhemmin käyttivät.
Kannattaa huomata myös se, että termejä ’profeetta’ ja ’profeetallinen’ käytetään sekä kristillisessä että ei-uskonnollisessa merkityksessä (kohtikäyvä, polttaviin ajankohtaisiin ongelmiin kantaa ottava). Myös Raamatun sisällä pitää tehdä ero VT: n profeettojen/näkijöiden ja kirjaprofeettojen sekä UT:ssä mainittujen profeettojen välillä.
Saarnan haaste on, että tulisi samanaikaisesti julistaa lakia ja evankeliumia sopivalla konkretiatasolla. Ja Jumalan sanalle uskollisesti. Lähtökohtaisestihan saarna on Jumalan Hengen käyttämä armonväline eikä mikä tahansa sinänsä hyviä tai edes puhuttelevia asioita sisältävä puhe.
Antti Hämäläinen. Tarkoitin uuden testamentin profeetoilla Agabusta ym. En ollenkaan tarkoittanut profeetoilla uushelluntailaisuudessa eli karismaattisessa liikkeessä profetoinniksi kutsuttua ilmiötä.
Martti Pentti. Olet oikeilla jäljillä kun kyselet, onko raamatullisessa julistuksessa enemmän kysymys tyylistä ja muodosta kuin sisällöstä.
Muutamia näkökulmia profeettoihin ja profetian karismaan. Idän teologiassa ajatellaan, ” että Ihminen, joka on saavuttanut himottomuuden (kr. “apatheia”) ja jossa Pyhä Henki siksi vaikuttaa kaikessa täyteydessään minkään estämättä, elää siis samassa todellisuudessa kuin Pyhän Hengen valtaansa ottamat Raamatun jumalalliset kirjoittajat. Siksi, että myös hänestä on tullut “profeetta”, hän voi vaivatta ymmärtää edellään eläneitä profeettoja ja heidän hengellisiä kokemuksiaan (vrt. 1. Kor. 2:9–15), mutta samalla myös itse ottaa Jumalalta vastaan uusia profeetallisia ilmoituksia, jotka ovat laadullisesti yhteneviä Raamattuun sisältyvien kanssa. Juuri siitä syystä, että jumaloitunut ihminen kantaa sisässään Raamatun julistamaa persoonallista Sanaa, so. tiedon lähdettä ja kohdetta eli Tietoa itsessään, hän on ortodoksisen käsityksen mukaan ainut todellinen sananselittäjä, eksegeetti. ( Rajauksia Ortodoksisen eksegetiikan tutkimusfilosofiaan, Joensuun yliopiston Ortodoksisen teologian laitos 10 vuotta. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja 25)”
Tämä on mielestäni mielenkiintoinen näkökulma kun esim lukee idän kirkon ohjaajavanhusten Raamatun tulkintaa. Sinänsä ordotoksit ovat pitättäytyväisiä esim kiellillä puhumisen suhteen, mutta eivät kiellä sitä. Kaikki kuitenkin tulee alistaa kirkollisen auktoriteettien alle ja kirkossa ei toimita ilman lupaa.
Antti Hämäläinen, noihin voisi vasta paljonkin ja selittää mitä ordotoksi teologiassa vastataan kysymyksiisi. Kannattaa itse tutustua, se on kaikista parhainta, vaikka vaikeaa ( Ainakin meille. luterilaisille)
Muutamia ajatuksia; Jlan. luomistyöhön ei kuulunut alunperin sukupuoliyhteys, se on lankeemuksen seuraus ( näin ymmärrettynä luomiskertomus ei ole krologisesti kulkeva esitys). Seksuaalinen vietti oikein toteutettuna on luonnollinen ja sitä pyritään hallitsemaan myös avioliitossa ( ordotoksit pidättäytyvät sukupuoliyhteydestä ennen ehtoollista edellisenä iltana> tässä noudatetaan Vt kultillisia sääntöjä), näin ollen ” Vt erakkovanhukset” olivat oikeasti erakkovanhuksia. Kirkon askeettisessa elämässä taas jkr. erakaot ovat usein miten naimattomia, leskiä, jne… Munkki sidoutuu naimattomuuteen ja pidättäytyväisyyteen ( siis meidän aikana, jkr. )
Puhdistautuminen on kolmenlainen, lihalliset himot, henkiset himot ja lopuksi yhdistyminen Jumalaan. ” Yhdistyminen Jumalaan merkitsee idän kristillisessä ajattelussa täydellisesti uudenlaista hengellistä vaihetta, nimittäin siirtymistä päättelyn kautta hankitusta, luonnollisesta tai välillisestä tiedosta yliluonnollisen, välittömän tiedon piiriin. Tällöin Kolmiyhteinen Jumala, lupauksensa mukaan (Joh. 14:23), asettuu pysyvästi asumaan sydämen puhtauden saavuttaneeseen kilvoittelijaan välittäen hänelle mystistä tietoa niin luoduista kuin itsestään, niiden luojasta.
Erittäin keskeistä tässä jumaloitumisen eli theosiksen saavuttaneiden välittömässä, mystisessä tiedossa on se, että ortodoksisen käsityksen mukaan kyseinen tieto ei ole subjektiivista, vaan nimenomaan objektiivista tietoa, koska sisäisesti kokonaan puhdistuneen ihmisen kohdalla himot eivät enää vääristä hänen hengellistä kokemustaan yhdestä ja jakamattomasta todellisuudesta. ” ( lainaus sama artikkeli, kuten edellä).
Luterilaisuudessa taas mitä tulee ihmisyyteen on näkemys, että ihmisyys tulee murkautua ja hajota, jotta todellinen ihmisyys löytyisi.
Marko. ” Viimeinen kappaleesi luterilaisesta ihmiskäsityksestä on kyllä aika vääristynyt.” Millä tavalla se on vääristynyt?
Marko ” Nyt on syytä huomata, että Idän kirkon käsitys Jumalan ilmoituksesta sekä Raamatun ja kirkon auktoriteetin välisestä suhteesta poikkeaa meikäläisestä. ” . Ortodoksinen käsitys on todella toisen tyyppinen ja se nojaa erilaisiin kirkon laajaan kokemuspintaan. Luther itse muodosti taas uuden tyyppisen Raamattu tulkintamallin joka oli uusi tulokas kristikunnassa alkaen 1500 luvulta, ja poikkesi yhtenäisen kirkon mallista.
Olivatko profeetat vihaisia? Minä sanoisin, että he olivat syvästi surullisia. Onhan Jeremian kirjan lisänä suorastaan valitusvirsien kokoelma, Sitähän ’jeremiadi’ tarkoittaa. Pentti Linkolankin karujen tekstin sävynä on suru. Ei pidä sekoittaa tunteita toisiinsa.
Ilmoita asiaton kommentti