Vastakkainasettelu on kaiken keskustelun lähtökohta. Profeettojen yhteiskunnallinen arvostelu oli vihapuhetta, mutta auttoi antiikin keskustelukulttuurin syntymiseen.
Dialektiikan taitoja tarvitaan edelleen. Vanhat oppirakennelmat eivät muutu tai katoa, vaan etsivät uusia muotoja. Perinteisen keskustelun vahvuus ja ongelma on muodollisuus.
Monikulttuurisessa Ranskassa julkiseen keskusteluun osallistuvalta edellytetään hyvää kielitaitoa, enemmän puhetaitoa kuin sisällön osaamista. Suomessa keskustelijoiksi kelpuutetaan liian usein huonosti kotimaisia kieliä puhuvia. Huono kielitaito houkuttelee fraaseihin ja muotoseikkoihin. Maahanmuuttajamme oppivat nopeasti maan tavoille ja suomalaiseen itsekehuun.
Politiikkaa ohjaa 2020-luvulla enemmän profeetallisesti julistavien yksilöiden kuin yhteisöjen logiikka. Tulemme näkemään lisää samaani Gabyshevin ja Greta Thunbergin kaltaisia profeettoja.
Estradi on kaikille avoin. Yksi asia ei kuitenkaan muutu. Kilpailussa ihmisiin vaikuttamisessa pärjäävät vain ne, jotka uskaltavat ottaa riskejä. Niitä ei voi ottaa, jos pelkää vastakkainasettelua tai vihapuhetta.
Ikuinen muisto Pentti Linkolalle!
Olivatko profeetat vihaisia? Minä sanoisin, että he olivat syvästi surullisia. Onhan Jeremian kirjan lisänä suorastaan valitusvirsien kokoelma, Sitähän ’jeremiadi’ tarkoittaa. Pentti Linkolankin karujen tekstin sävynä on suru. Ei pidä sekoittaa tunteita toisiinsa.
Nyt ollaan herra Pentin kanssa melkein samaa mieltä. Eiköhän profeettojen julistuksessa ja käyttäytymisessä ollut koko inhimillinen tunneskaala käytössä Pyhän Hengen ”höystämänä”.
Sitten jollain Gabyshevillä tai Greta Tunbergillä ei ole mitään tekemistä ainakaan kristillisen profetismin kanssa jos tätä käydään määrittämään. Vaikutusvaltaisia ihmisä he ovat varmasti, mutta se on taas toinen juttu.
Gabyshev onkin uusi tuttavuus. Tunberg sensijaan ei kulje omia polkujaan, vaan taluttajat ovat taustalla.
Gabyshev on Putinia arvosteleva venäläinen shamaani. Erilainen kuin Thunbrg, koska hän on tietoisesti suoraan hengelilsestä todellisuudesta ohjailtavissa. Thunberghän on enemmän humanisiti. Molemmet ovat vaikutrusvaltaisia ja ymmärrän sinänsä blogitekstin idean, mutta mitään profeettojahan tällaiset eivät ole.
Kuten Antti tiedät, Venäjällä / ortodoksisuudessa tunnetaan näitä ”Kristuksen tähden houkkia”, jotka arvostelivat mm. hallitsijoita. Musorgskin ooppera Boris Godunov, jossa esiintyvän houkan alkuperäinen hahmo lienee joko Johannes Moskovalainen tai Johannes Rostovilainen (ortodoksi. net). Dmitri Šostakovitšin ja Stalinin suhde oli ehkä jotakin vastaavaa. Tämä nyt vain muistinvaraisesti Ortodoksit tietänevät asian tarkemmin. Minustakin blogisti osuu asian ytimeen, että ”tulemme näkemään lisää Gabyshevin ja Thunbergin kaltaisia.” Eiväthän he mitään profeettoja ole minunkaan mielestäni.
Kosti. ”Kuten Antti tiedät, Venäjällä / ortodoksisuudessa tunnetaan näitä “Kristuksen tähden houkkia”, jotka arvostelivat mm. hallitsijoita”.
No jos sieltä hyvää rofeettaa hakee, niin Aleksander Solzeniskyn ehkä oli sellainen, siis NLO:n aikainen kirjailija.
Sitten lisää sekopäitä jos tahtoo mainita niin tietysti Rasputin oli myös vaikutusvaltainen hengen mies, siis pahan hengen.
Myöskin akateemikko Andrei Saharov joutui sisäiseen karkotukseen Gorkiin vuonna 1980. Hänet leimattiin toisinajattelijaksi, kun hän asettui vastustamaan Afganistanin sotaa. Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov kumosi karkotuksen 1986. Edvard Radzinski on kirjoittanut kirjan Rasputinista, joka on varsin mielenkiintoinen. Katsotaan nyt millaista ”profetiaa” tämä aika tuottaa.
Hentilä. ”Monet Vanhan testamentin profeetat olivat tiukkoja, suorapuheisia, arvostellessaan sen ajan valtaapitäviä”.
Nyt Hentilä puhuu asiaa. 700-luvulla eKr. vaikuttaneet Aamos, Jesaja ja Hoosea ovat meille tunnettuja profeettoja. Jumala nosti profeetallisen instituution paljolti sen tähden, että Israelissa, jossa ei pitänyt olla köyhyyttä, lesken ja orvon sekä kurjan tai muukalaisen hyväksikäyttöä tai sortoa, oli saanut yläluokan, joka ei välittänyt Tooran opetuksista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden säilyttämiseksi. Nämä profeetat tunsivat Tooran kuin omat taskunsa ja myös käytännössä sovelsivat sitä saarnatoimessaan.
Nyt kun perehdymme Uuden testamentin opetuksiin ei ole väärin sanoa että myös Jeesus oli profeetta(Nasaretista) joka edusti täsmälleen samaa profeetalsta traditiota kuin nämä Juudan profeetat.Uudessa testamentissa löydämme yli 500 kohtaa jotka puhuvat rikkaan ja köyhän suhteesta. Samoin kuin Vanhan, myös Uuden Testamentin sanoma on kyllästetty näyllä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Jeesus puhui rikkaan ja köyhän suhteesta paljon enemmän kuin taivaasta tai helvetistä, avioliitosta tai laista jne. Nämä tekstit pitäisi olla jokaisen saarnaajan keskeistä sanomaa.
Meidän ei pidä kirkoissa lörpötellä joutavia humanistisia eettisiä höpinöitä kun tarjolla on suoraa puhetta ongelmien ytimeen. Juudan profeetat myös ensimmäisinä esittivät ajatuksen jokaisn ihmisn jakamattomasta ihmisarvosta.Mm. näistä syistä on aina profeetallisuudesta puhuttaessa pitää käsitteet aivan selkeinä.Vain näin ymmärryksemme syvenee.
”Meidän ei pidä kirkoissa lörpötellä joutavia humanistisia eettisiä höpinöitä, kun tarjolla on suoraa puhetta ongelmien ytimeen.” Tämä on mielestäni turhaa vastakkainasettelua. Kirkossa ’lörpötelty eettinen höpinä’ on kristillistä lähimmäisenrakkauden kehotusta. Se ei muutu sen suoremmaksi ja ytimiin pureutuvammaksi käyttämällä vanhatestamentillistä kieltä.
Pentti. ”Kirkossa ‘lörpötelty eettinen höpinä’ on kristillistä lähimmäisenrakkauden kehotusta”.
Ei ole, vaan naivi eettinen höpnä on juuri vain höpinää. Sitten kunnon puhe lähimmäisen rakkaudesta on eri asia. Ei minulla ole mitään sitä vastaan. Suurin osa useimpien ihmisten ongelmista koskee suhdetta tosiin ihmisiin. Tässä voimme auttaa toisiamme paljionkin.
”Ei ole, vaan naiivi eettinen höpinä on juuri vain höpinää.” Höpinä on höpinää ja hauki on kala. Minä en ole kuullut kirkossa naiivia höpinää vaikka monessa penkissä olen istunutkin. Toki eräät saarnaajat ovat olleet olemukseltaan jollakin lailla lapsekkaita, mutta kenties juuri heidän puheensa on ollut kohti käyvää ja syvällistä.
Pentti. ”Minä en ole kuullut kirkossa naiivia höpinää vaikka monessa penkissä olen istunutkin. ”
Nyt aika on kulunut mutta jo 1990-luvulla kirkon saanoja tutkinut kirjoittaja sanoi niiden olevan etupäässä erilaista eettistä ja humanistista pohdintaa eikä enää varsinaista saarnaamista. Varmasti kunnon saarnojakin pidetään, mutta pelkäänpä pahoin että jutut eivät ole 1990-luvulta paljon parantuneet.Minä olen kyllä tietoinen naivista höpinästä, mutta en mene sellaista kuuntelemaan.
”Jo 1990-luvulla kirkon saanoja tutkinut kirjoittaja sanoi niiden olevan etupäässä erilaista eettistä ja humanistista pohdintaa eikä enää varsinaista saarnaamista.” Mitä on ’varsinainen saarnaaminen’?
Pentti. ”Mitä on ‘varsinainen saarnaaminen’?”
No vaikkapa Kristuskeskeistä Raamatun sanan julistusta.Jos oikein yrität, ymmärrät kyllä mtä tarkoitan.
Pentti. ”Mitä on ‘varsinainen saarnaaminen’?”
Nykymessussa saarnan suositeltu aika on korkeintaan 12 minuuttia. Se kertoo kaiken saarnan surullisesta alennustilasta.
Pentti. ” Se ei muutu sen suoremmaksi ja ytimiin pureutuvammaksi käyttämällä vanhatestamentillistä kieltä.”
Minä en ollenkaan ymmärrä miksi jonkun pitäisi käyttää vanhatestamentillista kieltä. Mehän olemme uuden liiton uskovia. Kun siteeraamme vanhaa testamenttia tietysti teemme sen Kristuksessa.
”Minä en ollenkaan ymmärrä miksi jonkun pitäisi käyttää vanhatestamentillista kieltä.” En minäkään. Kirkon nykyisessä raamatunkäännöksessä ei Vanha testamenttikaan käytä ’vanhatestamentillista kieltä’. Olen kuitenkin havainnut, että ’varsinaista saarnaa’ peräävät eivät niinkään kaipaa saarnaan perinteistä sisältöä vaan muotoa. Heille nykyaikaisella tavalla julistettu Jumalan sana on ’humanistista hömppää’, kun he eivät kuule niitä sanontoja ja sitä paatosta, mitä nuoruuden saarnamiehet käyttivät.
”Nykymessussa saarnan suositeltu aika on korkeintaan 12 minuuttia. Se kertoo kaiken saarnan surullisesta alennustilasta.” Se ei kerro saarnan alennustilasta mitään. Ei julistuksen tasoa kellolla mitata. Evankeliumeihin on tallennettu Jeesuksen opetus muodoltaan pikemminkin sutkauksina kuin saarnoina.
Pentti. ”Olen kuitenkin havainnut, että ‘varsinaista saarnaa’ peräävät eivät niinkään kaipaa saarnaan perinteistä sisältöä vaan muotoa.”
No kun minä puhun saarnaamisesta puhun vain substanssista. Jos sitä ei ole ei saarnatkaan kiinnosta, en saa niistä mitään irti. Perinteillä tai modernilla ilmaisulla, substanssi ratkaisee, samoin musiikissa. Tietysti uudet vuosikymmenet tuovat udet puheenparret ja sävelet.
Sitten, tietysti me ihmiset olemme sellaisia, että voimakkaasti meihin vaikuttanee nuoruutemme savelet tai kokemukset jotenkin ovat syvemmin mielessä kuin jotkut muut tai uudemmat. Kun vanhenemme emme me enää omaksu uutta samalla tavalla kun nuorena eikä ole tarkoitustaan. Tyhmiä sensijaan ovat kaikki ne jotka eivät hyväksy nuoren polven omia uudenlaisia ilmaisuja.
Viihde-ja populaarimusiikissakin aika 1960-luvun puolesta välistä 1970-luvun puolelle oli kyllä sellainen, että sellaista tuskin enää tulee. Niin paljon hienoja melodioita ja sanoituksia kun silloin tuotettiin ei taida samalla laila enää tulla. Silloinhan rock and rollkin oli kauniasta ja melodista. Beatlesit oli aluksi sellaisia, että kaikki äidit olisi mielellään ottanut vävypojiksi. Sitten muutamassa vuodessahan idylli särkyi huumeiden ja tyhmien ideoiden takia. Me joitka koettiin tämä ”kultakausi” varmasti olemme mentaalisesti sen vaikuttamia.
Aivan samalla lailla hengellisissä kuvioissa ihmismieli toimii. Jonkun aikakauden virsi-tai ylistyskulttuuri vaan tekee voimakaan vaikutuksen sielunelämäämme ja se on vaan hyvä.
Nykyiset pinnalliset parin säkeen ylistyslaulut ovat juuri sellaisia kun nykyihmiselle pitääkin olla. Tietokoneet, Internet, facebook, twitter, some sekä selfiet jne. ovat tehneet ihmismielestä pinnallisen ja naivin sekä kykenemättömän kokemaan asioita kovin syvällisesti. Tämä mentaalinen muutos tiertysti heijastuu myös musiikkikulttuuriin.
Pentti. ” Se ei kerro saarnan alennustilasta mitään. Ei julistuksen tasoa kellolla mitata.”
Kellolla mitataan nykyään kaikki.Nykymaailmassa olemukseltaan aika on ”niputettua” rahaa. Se miten paljon aikaa saarna saa kertoo suoraan siitä, miten paljon tai vähän sitä arvostetaan. Ei siis kovin paljon.Mielummin tehdään muuta kun kuunnellaa liikaa Raamatun selitystä. KUlttuurimme on vieraantunut Jumalan sanasta. Kyllähän tämä on selvä asia.Sitten kokonaan toinen asia on se, että taitava puhuja osaa sanoa paljon vaikka minuutissa, ja aikapula opettaa kyllä tiivistämään juttujamme.
”No, kun minä puhun saarnaamisesta puhun vain substanssista.” Suositus saarnan kestosta ei ymmärtääkseni liity millään lailla substanssiin. Kuitenkin kirjoitit: ”Nykymessussa saarnan suositeltu aika on korkeintaan 12 minuuttia. Se kertoo kaiken saarnan surullisesta alennustilasta.”
Pentti. ”Suositus saarnan kestosta ei ymmärtääkseni liity millään lailla substanssiin”.
Pentti. ” Se ei kerro saarnan alennustilasta mitään. Ei julistuksen tasoa kellolla mitata.” Kellolla mitataan nykyään kaikki.Nykymaailmassa olemukseltaan aika on “niputettua” rahaa. Se miten paljon aikaa saarna saa kertoo suoraan siitä, miten paljon tai vähän sitä arvostetaan. Ei siis kovin paljon.Mielummin tehdään muuta kun kuunnellaa liikaa Raamatun selitystä. KUlttuurimme on vieraantunut Jumalan sanasta. Kyllähän tämä on selvä asia.Sitten kokonaan toinen asia on se, että taitava puhuja osaa sanoa paljon vaikka minuutissa, ja aikapula opettaa kyllä tiivistämään juttujamme.
”Se miten paljon aikaa saarna saa kertoo suoraan siitä, miten paljon tai vähän sitä arvostetaan.” Saarnan arvostus ei möskään ymmärtääkseni ole sen substanssia. Aikasuositukset eivät kerro mitään siitä, arvostetaanko saarnaa vai ei, ne kertovat kertovat vain siitä, mitä saarnassa arvostetaan. Toisessa kommentissasi kannatat asiallisuutta. Pitkät saarnat eivät ole useinkaan asiallisia kuin osaksi, loput on tunteisiin vetoavaa maalailua tai teologisten yksityiskohtien aprikointia. Ne lienevät omiaan viemään kuulijoiden mielenkiinnon saarnan sanomastakin.
Pentti. ” Pitkät saarnat eivät ole useinkaan asiallisia kuin osaksi, loput on tunteisiin vetoavaa maalailua tai teologisten yksityiskohtien aprikointia.”
Minä olen kuullut paljon hyviä pitkiä saarnoja, ja ennenkaikkea Raamattutunteja.
Nyt ongelmaa kuvaa se, kun viimeksi olin Kempeleessä kokousmatkalla juttelin herätysliikkeen vetäjän kanssa. Hän sanoi, että nykyään uskovat eivät jaksa kunnella kun yhden puheen päivässä, kaksi parhaassa. Kolmea on turha järjestää. 1980-luvulla kun aloittelin näitä hommia lauantaina saattoi hyvinkin olla neljä kokousta eikä kukaan lähtenyt kesken pois. Silloin oli ”sanan nälkää” mikä sitten mm. syvenevän kulutushuuman johdosta katosi jonnekin.Tämä oli samanaikainen ilmiö karismaattisen liikkeen vinoutumisen kanssa. Jotain on tässä kyllätoistaiseksi varmasti menetty.
Pentti. WPitkät saarnat eivät ole useinkaan asiallisia kuin osaksi, loput on tunteisiin vetoavaa maalailua tai teologisten yksityiskohtien aprikointia. Ne lienevät omiaan viemään kuulijoiden mielenkiinnon saarnan sanomastakin.”
Nyt sinä puhut koko ajan huonoista pitkistä saanoista. Mutta minä siis puhun hyvistä pitkistä saarnoista. Jumalanpalveluksessa tällainen voisi olla edes puoli tuntia. Minulle 45 minuuttia olisi mukava aika kuunnella opetusta siis jos papilla on jotain hengellisesti rakentavaa sanottavaa. Sitten tietysti jos ei ole sanottavaa mitä lyhyempi puhe sen parempi kaikille, viisi minuuttiakin riittää silloin.
”Minulle 45 minuuttia olisi mukava aika kuunnella opetusta siis jos papilla on jotain hengellisesti rakentavaa sanottavaa. Sitten tietysti jos ei ole sanottavaa mitä lyhyempi puhe sen parempi kaikille, viisi minuuttiakin riittää silloin.” Juuri näin. Saarnan laatua ei mitata kellolla. Olen kerran ollut tarkasti kellon kanssa suunnitellussa ja toteutetussa messussa. Tilanne ei johtunut kirkon hallinnon antamista suosituksista vaan Yleisradion osoittamasta lähetysajasta. Radiointi onnistuikin hienosti, kun kaikki oli harjoiteltu kunnolla etukäteen.
Pentti. ”Saarnan laatua ei mitata kellolla. ”
Ei tietenkään, eikä tästä ole kyse siinä, mitä sanon. Se, että saarnaan on varattu 12 minuuttia kertoo aivan varmasti siitä, että sitä ei pidetä enää kovin tärkeänä. Muutenhan aikaa varattaisiin tietysti enemmän.
Nykyihminen, myös kirkollinen sellainen, on vieraantunut kristinuskosta ja Jumalan sanasta. Tästähän tässä on kysymys. Minullakin on koronan takia aikaa lueskella, ja tykkään kovasti Ukko Paavon kirjasesta ”Säisen tykökäymisen neuvot”. Siinä hän opettaa monistakin asioista, myös kokouskulttuurista ja mikä minua erityisesti kiinnosta, Jumalan lähestymisestä, rukoilemisesta. Tällainen Jumalan etsiminen ei nykyään enää usein taida olla tarkoituskaan.
”1980-luvulla kun aloittelin näitä hommia, lauantaina saattoi hyvinkin olla neljä kokousta eikä kukaan lähtenyt kesken pois.” Tämä kuvaa edelleen varsin hyvin herättäjäjuhlien lauantain ohjelmaa: 8.30 Aamuseurat, joissa neljä puhetta – 10.30 Vuoroveisuut – 11.00 Raamattutunti – 13.00 Päiväseurat, neljä puhujaa – 15.30 Lähetysseurat, neljä puhujaa – 18.30 iltaseurat, neljä puhujaa. Vielä ei ole varmaa, voidaanko juhlia järjestää 3.-5.7. tänä vuonna. Suunnittelu atkuu toiveikkaasti.
Pentti. ”Tämä kuvaa edelleen varsin hyvin herättäjäjuhlien lauantain ohjelmaa:”
Toki sunnuntain Jumalanpalvelus on eri asia kun tällaiset seurat, mutta kyllä sunnuntaisinkin olisi hyvä olla enemmän sanan selitystä kuin 12 minuuttia. Mitäköhän Ukko Paavo sanoisi moisesta?
Antti ”Mitäköhän Ukko Paavo sanoisi moisesta?”
Monesta asiasta Ukko Paavo on varmasti sanonut hyvin. Minua erityisesti ilahduttaa, että hän ymmärtää esirukousta ja siihen valmistautumista nöyrtymällä ja paranusta tekemällä aivan samoin kun minäkin. Jos körttikansa ottaisi ohjeista vaarin, voisi tulla hyvää hedelmää ja paljon vastauksia rukouksiin. Ukko-Paavokyllä ymmärsi mistä tällaisessa on kyse.
”Minua erityisesti ilahduttaa, että hän ymmärtää esirukousta ja siihen valmistautumista nöyrtymällä ja paranusta tekemällä aivan samoin kun minäkin.” Nyt kiinnostaisi tietää, mistä Paavo Ruotsalaisen kirjeestä olet tuon ajatuksen löytänyt.
Pentti ”Nyt kiinnostaisi tietää, mistä Paavo Ruotsalaisen kirjeestä olet tuon ajatuksen löytänyt.”
Etkö ole kuullut moista. Juurihan sanoin että ,minulla on koronalukemistona Ukon ”Sisäisen tykökäymisen neuvot”. Jospa Ukko Paavo taisikin olla kunnon karismaatikko?
Kyseinen kirja on kokoelma Paavo Ruotsalaisen eri henkilöille sanelemia kirjeitä. Missä niistä on mainitsemasi ajatukset esirukouksesta?
Pentti. ”Missä niistä on mainitsemasi ajatukset esirukouksesta?”
”Sen, joka tahtoo rukoilla Jumalaa oikeassa järjestyksessä, pitää ensin sisällisen parannuksen kautta tulla Kristuksen tykö ja saada häneltä Henki ja elämä, voima ja valkeus. Siinä voimassa hän vasta on sovelias lankeamaan Herran eteen. Sitten hän voi ilman syntiä polvillaan pitää rukouksia Herran edessä, ja ne rukoukset ova Hänele otolliset. Mutta jos me ilman sitä järjestystä yöt ja päivöät olisimme polvilamme ja vaivaisimme itseämme, niinkuin Baalin papit Elian aikana, niin sellaista rukousta Vapahtaja ei koskaan ole käskenyt harjoittamaan, ilman sisällistä Jumlan tuntoa. Meidän kaikkien täytyy hävetä hänen korkean Majasteettinsa edessä. Meidän pitää sisällisen murheen ja ikävöimisen tietä saada häneltä elämä ja Henki, ennenkuin rhkenemme langeta polvillemm hänen eteensä. Mutta jos me muuten rohkenemme omassa nimessämme ja hengessämme langeta hänen eteensä, niin se kaikki on petosta ja ulkokultaisuutta”…… Oikea usko ei ole muuta kuin totisen kääntymisen tietä Vapahtajan kanssa saatu sovinto, jonka vakuutena pitää olla Pyhän Hengen todistus. Siitä Raamattu sanoo:”jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole Hänen omansa, Room 8:9.
Ukon kanssa olisin ihan mielelläni pitänyt kunnon rukouskonferenssin. Hauska löytää tällaisia hengenheimolaisia.
”Ukon kanssa olisin ihan mielelläni pitänyt kunnon rukouskonferenssin.” Mistä päättelet, että Paavo Ruotsalainen tarkoittaa polvillaan rukoilemisella samaa kuin sinä esirukouksella? Ehkä sinun tapasi järjestää rukouskonferensseja olisi hänen mielestään ’niinkuin Baalin papit Elian aikana’? Voisit saada lapikkaasta persauksillesi.
Pentti. ”Ehkä sinun tapasi järjestää rukouskonferensseja olisi hänen mielestään ‘niinkuin Baalin papit Elian aikana’? ”
Olet jännä mies. Kun juuri sanoin, että arvot on samanliset, sinä sanot ettei ole?
No tähän henkilökohaiseen parannuksen tekoon ei ainakaan kompastuttaisi, kun juuri se on minullekin avain etenemiseen, ja minusta voi mainiosti rukoilla vaikka naama mudassa, joten tuskin polvirukoukseenkaan oltaisiin kompastuttu. Olemme usein harrastaneet sitä. Hän oli myös tarkka Pyhän Hengen osallisuudesta, mikä on minustakin tärkeää, että Jumala pääsee puhumaan. Muutenhan puhumme omiamme, ja puhumme tuuleen.
Sitten, minua on aina askarrutanut, mistä hän alkoi tappelemaan ruotsalaisen Roseniuksen kanssa, joka oli saman ajan ruotsalainen herätysjohtaja. Tämän kun tietäisi osaisin ehkä olla ärsyttämästä ukkoa, niin ettei tulisi muitakaan mutkia matkaan.
Lainaan Heikki Ylikankaan netistä löytyvää kirjoitusta Näytelmä Histan häät: ”Miten sitten kiista syntyi ja mitä se sisälsi, mistä kiisteltiin? Kiistan keskeiset osapuolet olivat ruotsinmaalainen, sikäläisen herätyksen maallikkojohtaja Karl Olof Rosenius, joka oli kutsuttu paikalle, koska tämä tahtoi perehtyä suomalaiseen herännäisyyteen. Kiistan toinen osapuoli oli jo ikääntynyt Paavo Ruotsalainen, 66-vuotias talonpoika Nilsiästä, heränneitten ehdoton hengellinen auktoriteetti. Alkoholillakin oli oma roolinsa tapahtumassa, joskaan ei kovin suuri. Rosenius kyseli Ruotsalaiselta heränneitten opista ja tämä vastasi, ettei heränneillä ollut mitään omaa oppia. Kaiken oleellisen oli jo Martti Luther sanonut. Ruotsalainen tiedusti puolestaan Roseniuksen oppia saaden vastaukseksi, että Kristus oli kuollut syntisten puolesta ja jo kasteen liitossa tuo lunastustyö siirtyi kaikkien kristityiden nautittavaksi. Ruotsalainen piti moista oppia pinnallisena kirjaviisautena, ihmisen pystyttäminä tikapuina taivaaseen. Uskovainen livahtaisi autuuteen omilla ansioillaan, ei siinä mitään Jumalaa tarvittaisi, saati sitten Jeesuksen ristinkuolemaa. Riitti, kun seuraisi oikeaa oppia. Ruotsalaisen mielestä ihmistä auttoi vain täydellinen nöyrtyminen ja täydellinen puolustelemattomuus eikä hän silloinkaan voinut olla varma pelastumisestaan. Armon tunne saattoi vain vilahtaa ihmisen mielessä, mutta sitten ahdistus ja epävarmuus palasivat takaisin. Ruotsalainen puhui Jumalan salatusta viisaudesta, asiasta, jota ihmisjärki ei voinut käsittää. Armon saaminen oli alusta loppuun Korkeimman päätännässä. Millään tekopelillä sitä ei voinut saavuttaa.”
”Kun juuri sanoin, että arvot on samanliset, sinä sanot ettei ole?” Tarkoitin, että Paavo Ruotsalaisen arvomaailma on sen verran kimuranttinen, että on mahdoton yhden kirjekokoelman perusteella sanoa, että hänen arvonsa ovat ’samanlaiset kuin minun’.
Pentti. ”Tarkoitin, että Paavo Ruotsalaisen arvomaailma on sen verran kimuranttinen, että on mahdoton yhden kirjekokoelman perusteella sanoa, että hänen arvonsa ovat ‘samanlaiset kuin minun’.”
No tämähän on ajatusleikki-ainakin minulle. Kuitenkin, se, etytä rukoukseen ja esirukoukseen edetään henkilökohtaisen nöyrtymisen ja perustellisen parannuksen teon kautta ja että itse asiassa on kyse siitä ,että olemme tietoisesti Pyhässä Hengessä on aivan selvästi jopa hengenheimolaisuutta.
Minä en ole koskaan toiinut ns. herätylikkeen miehenä, vaan aina milloin minkäkinlaisten erilaisten uskovien kanssa. Silloin minä olen aina ollut se, joka joustaa. Edes lähetyskentille en ole vienyt omaa kulttuuria tai esim. luterilaisuutta tai helluntailaisuutta tai vapaakirkollisuutta. Tämä on sekä vähän vaikeaa että tavattoman mielenkiintoista, kun saa nähdä niin paljon eri tapoja elää kristittynä ja sitten myös rukoilla ja pitää esirukouksia. Ei Ukko siinä mielessä minusta sen kummempi ole kun jotkut muut eksoottisen pastorit Aasiassa tai Etelä-Amerikassa. Jos tahtoo, kaikkia voi ymmärtää ja etsiä sen, mikä yhdistää niin paljon, että voi tehdä jotain.
Pentti. ”Tarkoitin, että Paavo Ruotsalaisen arvomaailma on sen verran kimuranttinen,”
Niinpä, ja sitten varsinaisen Ukon jälkeenhän tuli herätysliikkeessä ”ukkojen aika”. Viimeistään silloin taisi rukouksen Henki heiketä ja Ukon ohjeet alkaa unohtumaan? Olen aina tykännyt tästä luonnehdinasta ”ukkojen aika”. Ajattelen, että näinhän näissä herätysliikkeissä meillä aina käy. Kun herätys hiipuu tulee ”ukkojen aika” eri muodoissa, myös ns. vapaissa suunnissa käy näin.Kun ”ukkojen aika” jää taakse koko touhu alkaa jo muuttumaan jonkunlaiseksi perinneyhdistyksen tai yhdistysten työksi kun lahkot vielä sirpaloituu.
Pentt i(Ruotsalaisen jutuista). ”Armon tunne saattoi vain vilahtaa ihmisen mielessä, mutta sitten ahdistus ja epävarmuus palasivat takaisin. ”
Ei todella ole tarkoitus että kristittynä meidän tulisi aina olla ahdistuneita ja epävarmoja. Eikä Ukko tuntenut Jumalan rauhaa, Fil 4:-7? Vai miksi rauhattomuus oli ihanne? Ukko parka.
Minusta tämä kyllä sopii oikein hyvin luterilaisuuteen ja ns. alatien kristillisyyteemme. Tätä taustaa vasten voi ymmärtää sitä kulttuuria mikä tästä on syntynyt että aina yhdessä surkutellaan ja vaikeroidaan.Yhdessä herätysliikkeessähän oli toisenlaista meininkiä, kun puhuttiin ”kylmistä hypyistä”. Kielillä puhumisestakin on vapaissa suunnissa samanlainen versio kun esitetään hengessä oloa.
Ukkojen ajan jälkeen koittii Wilhelmi Malmivaaran ja Herättäjä-Yhdistyksen aika. Aika aikaa kutakin. Vaara, jonka Paavo Ruotsalainen näki ja jota on körttiläisyydessä aina varottu, on ilmaistu Ruotsalaisen omin sanoin näin: ”He lähtevät kesken pois parannuksen murheesta pyhiin harjoituksiin ja niissä mikä veisuulla, mikä rukouksella ja mikä muilla välikappaleilla tukahduttavat jumalisen murheen, vaikka he ovat kasteenliiton rikkojia. Näiden välikapaleiden kautta katoaa heistä nyt se oikea synnintunto, jota Jumala rupesi heissä herättelemään.”
Pentti. ”Näiden välikapaleiden kautta katoaa heistä nyt se oikea synnintunto, jota Jumala rupesi heissä herättelemään.”
Tämä on varmasti ymmärrettävä huoli. Mutta eikö lopulta Ukon ohjeistakin voinut tehdä systeemin? Näinhän uskonnolliset ihmiset kaikialla toimivat. Sitten se että jotkut lähtevät synnintekoon on minulle kyllä vierasta ainakin esirukouskuvioissa. Olemme rukousmatkoilta lähettäneet kotiin ihmisiä jotka ovat alkaneet flirttailemaan keskenään epäsopivasti tai ovat niskuroineet selviä ohjeita vastaan.
Eikö citykörteillekin olut maistu, ja katsotaanko vaikkapa avoliittoakaan kovin pahasti?
Julkihyveellisyyttä pidetään herännäisuudessä laajalti todellisen synnintunnon esteenä olevana ulkokultaisuuden syntinä. Raittiit ja siveät mallikristityt ovat usein teräväkielisiä ja heikompiaan vähätteleviä. ”Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän!”
Pentti. ”Julkihyveellisyyttä pidetään herännäisuudessä laajalti todellisen synnintunnon esteenä olevana ulkokultaisuuden syntinä. Raittiit ja siveät mallikristityt ovat usein teräväkielisiä ja heikompiaan vähätteleviä. ”
Siis systeemi kuitenkin on sellainen, että toinen toisia koko ajan pisteytetään, ja heidän hengellistä tilaansa arvioidaan eri tavoin. Esitetään siis joko kunnollista tai retkua kunhan vaikutelma on nöyrä? Minusta tällaisessa touhussa koko joukko on helposti lain alla. En uskaltautuisi joukkoon. Facebookissa tällainen voisi toimiakin kun koko touhun tarkoitus on brändätä itsensä ja antaa sopiva vaikutelma.
”Siis systeemi kuitenkin on sellainen, että toinen toisia koko ajan pisteytetään, ja heidän hengellistä tilaansa arvioidaan eri tavoin.” Yksittäiset ihmiset saattavat toki tehdä näin, kuuluuhan sellainenkin syntiseen ihmisluontoon. Herännäisyyden ’systeemi’ ei kuitenkaan tätä tue mitenkään. Omaa hengellistä tilaansa kehotetaan arvioimaan, mutta ei ’pisteyttämällä’. Minkäänlaisia pluspisteitä ei jaella, koska sellaisten olemassaolo kielletään. Ainoa ’plus’ on Kristuksen risti.
Pentti.” Ainoa ‘plus’ on Kristuksen risti.”
Ok, miten körtti on Kristuksessa. ”Jos te pysytte minussa, ja minun sanani teissä,…,” Joh 15:7.
Onko körtti Kristuksessa Kristuksen levossa, yliluonnollista rauhaa, iloa ja vanhurskautta kokien, vai aina vähän hermona ja peloissaan. Pitääkö körtti itse itsensä Kristuksessa, vai lepääkö Hän oikeasti Kristuksen täytetyn työn varassa? Vai lepääkö körtti vasta taivaassa?
”Lepääkö körtti vasta taivaassa?” Tämän kysymyksen voi esittää koskemaan kaikkia Jeesuksen seuraajia. Yksi näkökulma on Jeesukesen sanoissa: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.”
Tämäkin lenee syytä muistaa: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” Luvatessaan uupuneille levon, Jeesus tarjoaa kuitenkin ikeen ja kuorman, kullekin sopivan, hyvän kantaa.
”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.” Eipä tässäkään mistään ’ yliluonnollista rauhaa, iloa ja vanhurskautta’ luvata vaan runsaan hedelmän tuottamista, siis työtä, joka ei ole turhaa vaan saa aikaan jotain hyvää ja hyödyllistä.
Pentti. Eipä tässäkään mistään ‘ yliluonnollista rauhaa, iloa ja vanhurskautta’ luvata vaan runsaan hedelmän tuottamista, siis työtä, joka ei ole turhaa vaan saa aikaan jotain hyvää ja hyödyllistä.
Mitä muuta Juimalan rauha, ilo ja vanhurskaus voisivat olla kuin yliluonnollista siunausta. Vai ei kai körteillä ole omatekoista vanurskautta? Toki Jumalan rauha jota koemme on yliluonnollista, ja ilo sydämessämme on kuuliaisuuden hedelmää.
Fil 4:6-7 sanoo tämän oikein selkeästi:”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi(siis yliluonnollinen) , on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa”.
Nimenomaan Jumalan rauha on meille annettu yliluonnollinen siunaus ja tulevan Jumalan valtakunnan ”maistiainen”, pientä ”esimakua” iankaikkisesta rauhan valtakunnasta.
Jääkö körtti tästä kokonaan paitsi? Eikö rauhallisuus ja luottamus(lepo Herrassa) ole körtin väkevyys, vrt Jesaja 30:15b?
Huomenna on pitkäperjantai. Niinpä en vastaa vanhurskautta koskevaan tivaamiseen muuten kuin näin: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.”
Heprealaiskirjeen 4. luvun alku 1-13 on käsittääkseni hyvä kuvaus heränneiden kilvoituksesta.
Pentti. ”Heprealaiskirjeen 4. luvun alku 1-13 on käsittääkseni hyvä kuvaus heränneiden kilvoituksesta”
Kun on rauha sielussa ja lepo Herrassa on körtinkin kivampi kilvoitella kun rauhattomana ja levottomana. No niin, iloista pääsiäistä.
”Kun on rauha sielussa ja lepo Herrassa…” Mahdoitko edes lukea Hepralaiskirjeen kohtaa? ”Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.” Paavo Ruotsalainen taisi viitata juuri tuollaisiin ’niskoittelijoihin’ lausuessaan: “He lähtevät kesken pois parannuksen murheesta pyhiin harjoituksiin ja niissä mikä veisuulla, mikä rukouksella ja mikä muilla välikappaleilla tukahduttavat jumalisen murheen, vaikka he ovat kasteenliiton rikkojia.”
Pentti. ”Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.”
Kyllä Hebralaiskirje on hyvinkin tuttu, kun se koskee pappeutta, mikä taas liittyy esirukoukseen.
Jokainen kuuliaisuuden askel syventää rauhaamme ja tottelemattomuuden askel aikaansaa rauhattomuutta. Kyllä lepo Herrassa on tarkoitettu meille jo tässä ja nyt. Sitten tietysti lopulta saamme levätä läpi iankaikkisuuden ilman mitään kolotuksia ja kyynelehtimistä kun kaikki vaiva on takanapäin.
Minusta blogisti lukee vihapuheeksi myös sellaisen puheen, joka ei sitä ole, laajentaa määritelmää vihapuheesta. Monet Vanhan testamentin profeetat olivat tiukkoja, suorapuheisia, arvostellessaan sen ajan valtaapitäviä. En lue sitä vihapuheeksi.
(Myönnän siteeranneeni usein VT:n profeettoja sateenkaarimessun esirukouksessa.)
entilä. “Monet Vanhan testamentin profeetat olivat tiukkoja, suorapuheisia, arvostellessaan sen ajan valtaapitäviä”. Nyt Hentilä puhuu asiaa. 700-luvulla eKr. vaikuttaneet Aamos, Jesaja ja Hoosea ovat meille tunnettuja profeettoja. Jumala nosti profeetallisen instituution paljolti sen tähden, että Israelissa, jossa ei pitänyt olla köyhyyttä, lesken ja orvon sekä kurjan tai muukalaisen hyväksikäyttöä tai sortoa, oli saanut yläluokan, joka ei välittänyt Tooran opetuksista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden säilyttämiseksi. Nämä profeetat tunsivat Tooran kuin omat taskunsa ja myös käytännössä sovelsivat sitä saarnatoimessaan.
Nyt kun perehdymme Uuden testamentin opetuksiin ei ole väärin sanoa että myös Jeesus oli profeetta(Nasaretista) joka edusti täsmälleen samaa profeetalsta traditiota kuin nämä Juudan profeetat.Uudessa testamentissa löydämme yli 500 kohtaa jotka puhuvat rikkaan ja köyhän suhteesta. Samoin kuin Vanhan, myös Uuden Testamentin sanoma on kyllästetty näyllä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Jeesus puhui rikkaan ja köyhän suhteesta paljon enemmän kuin taivaasta tai helvetistä, avioliitosta tai laista jne. Nämä tekstit pitäisi olla jokaisen saarnaajan keskeistä sanomaa.
Meidän ei pidä kirkoissa lörpötellä joutavia humanistisia eettisiä höpinöitä kun tarjolla on suoraa puhetta ongelmien ytimeen. Juudan profeetat myös ensimmäisinä esittivät ajatuksen jokaisn ihmisn jakamattomasta ihmisarvosta.Mm. näistä syistä on aina profeetallisuudesta puhuttaessa pitää käsitteet aivan selkeinä.Vain näin ymmärryksemme syvenee.
Profeetat olivat ja ovat tänä päivänä näkijöitä jotka katsoivat ja tänä päivänä katsovat valittuja asioita tulevaisuutta huomioiden.
Kyse ei näin ole ennustamisesta vaan realismista common sense menetelmää käyttäen ilmaisussa.
Jotta edellinen tulee huomatuksi tarvitaan voimakastakin kuvaa kielessä kuten valitusfilosofit myöhemmin käyttivät.
Antti Hämäläisen kommentissa on asiaa.
Kukahan on se nimensä historiaan saanut Venäläinen joka 1840·luvun filosofisissa kirjoituksissaan ihmisarvosta ja rakkaudesta puhui hetkittäin tavalla ja sanoin, jotka vähemmän Uutta Testamenttia tunteva hyvin arvelisi kysyttäessä löytyvän sieltä.
Kannattaa huomata myös se, että termejä ’profeetta’ ja ’profeetallinen’ käytetään sekä kristillisessä että ei-uskonnollisessa merkityksessä (kohtikäyvä, polttaviin ajankohtaisiin ongelmiin kantaa ottava). Myös Raamatun sisällä pitää tehdä ero VT: n profeettojen/näkijöiden ja kirjaprofeettojen sekä UT:ssä mainittujen profeettojen välillä.
Saarnan haaste on, että tulisi samanaikaisesti julistaa lakia ja evankeliumia sopivalla konkretiatasolla. Ja Jumalan sanalle uskollisesti. Lähtökohtaisestihan saarna on Jumalan Hengen käyttämä armonväline eikä mikä tahansa sinänsä hyviä tai edes puhuttelevia asioita sisältävä puhe.
Marko ymmärtää asioita. Näissä kaikissa kysymyksissä meillä on suunnaton asiallisuuden tarve. Jos lähtökohtaisesti emme osaa määritellä, mitä milläkin tarkoitamme, seurauksena on vain syvenevä sekasotku. Ns. karismaattisessa liikkeesähän 1990-luvulle tultaessa oli juuri tästä kysymys. Kun oppi ja monet tärkeät johtajat menivät raiteiltaan, profeetallisuuskin meni raiteiltaan.
Jumalan tarkoitus 1980-luvulla oli esitellä profeetan palvelulahjaa ja erilaisia ilmestysarmolahjojakin kansalleen uudella syvemmällä tavalla. Kuitenkin, koska ihmiset ottivat tämän alueen omiin käsiinsä menetimme sen tai se muuttui sekoiluksi mikä ei vieläkään ole mennyt ohi. Tämä on varsin surullista mutta toivottavasti ei lopullista.
Nyt jos alkaa netistä googlaamaan mitä ”Herra sanoo koronasta”löytää helposti satoja ”Herran sanoaja”. Nyt yksi oikea sanoma riittäisi varsin hyvin. Jos sellainen jossain on, se helposti hukkuu kaiken ”rikkaruohon” sekaan.Tässä on tämän ongelman ydin.
Antti Hämäläinen. Tarkoitin uuden testamentin profeetoilla Agabusta ym. En ollenkaan tarkoittanut profeetoilla uushelluntailaisuudessa eli karismaattisessa liikkeessä profetoinniksi kutsuttua ilmiötä.
Martti Pentti. Olet oikeilla jäljillä kun kyselet, onko raamatullisessa julistuksessa enemmän kysymys tyylistä ja muodosta kuin sisällöstä.
Marko. ” En ollenkaan tarkoittanut profeetoilla uushelluntailaisuudessa eli karismaattisessa liikkeessä profetoinniksi kutsuttua ilmiötä.”
No en minäkään puhunut tällaisesta ilmiöstä, mutta profeetan palvelulahjasta kyllä. . Koetinhan juuri sanoa että ihmisten käsissä tämä koko alue meni paljolti sekoiluksi. Ei kuitenkaan ihan kokonaan.
Agabuksen ja Silaan ym. löydämme UT:sta. Jo Didachessa löydämme kierteleviä profeettoja alkukirkon ajalta. Sitten kautta kirkon historian niitä on ollut, jos tahdomme asian niin nähdä.
Raamatullisessa julistuksessa tulee minusta aina olla kyse sisällöstä. Tyylit ja puheenparrethan aina vaihtelevat ajan ja paikankin mukana. Sama asia kuullostaa erilaiselta savoksi kuin hämeen murteella sanottuna , mutta päasiahan on sen ydin, joka on ymmärrettävissä. Emmeköhän juuri tästä ole samaa mieltä.
Muutamia näkökulmia profeettoihin ja profetian karismaan. Idän teologiassa ajatellaan, ” että Ihminen, joka on saavuttanut himottomuuden (kr. “apatheia”) ja jossa Pyhä Henki siksi vaikuttaa
kaikessa täyteydessään minkään estämättä, elää siis samassa todellisuudessa kuin Pyhän Hengen valtaansa ottamat Raamatun jumalalliset kirjoittajat. Siksi, että myös hänestä on tullut “profeetta”, hän voi vaivatta ymmärtää edellään eläneitä profeettoja ja heidän hengellisiä kokemuksiaan (vrt. 1. Kor. 2:9–15), mutta samalla myös itse ottaa Jumalalta vastaan uusia profeetallisia ilmoituksia, jotka ovat laadullisesti yhteneviä Raamattuun sisältyvien kanssa. Juuri siitä syystä, että jumaloitunut ihminen kantaa sisässään Raamatun julistamaa persoonallista Sanaa, so. tiedon lähdettä ja kohdetta eli Tietoa itsessään, hän on ortodoksisen käsityksen mukaan ainut todellinen sananselittäjä, eksegeetti. ( Rajauksia Ortodoksisen eksegetiikan tutkimusfilosofiaan, Joensuun yliopiston Ortodoksisen teologian laitos 10 vuotta. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja 25)”
Tämä on mielestäni mielenkiintoinen näkökulma kun esim lukee idän kirkon ohjaajavanhusten Raamatun tulkintaa. Sinänsä ordotoksit ovat pitättäytyväisiä esim kiellillä puhumisen suhteen, mutta eivät kiellä sitä. Kaikki kuitenkin tulee alistaa kirkollisen auktoriteettien alle ja kirkossa ei toimita ilman lupaa.
Sami. On oikein kiintoisa näkökulma. Ainakin on minusta upeata, että ortodokseilla on tällaista opetusta.
Mitä tämä himottomuus sitten olisi? VT:n profeetoillahan oli vaimoja, joiden kanssa tehtiin lapsia. Mitään erakkovanhuksia he eivät olleet.
Himottomuus, apatheia, kuulostaa vähän kornilta,kun itse Jeesuskin oli kiusattu, ja siten koki himoja, joihin hän tosin ei langennut meidän laillamme, Hebr 2:17-18. Minun on vaikea ajatella, että pyhyys/pyhitys annettaisiin ihmisyytemme kustannuksella. Raamatun mukaan Kristus on pyhityksemme, Room 1:30b.Hänhän oli pyhä, mutta samalla ihminen heikkouksineen, kuten mekin.
Myös nopeasti ajateltuna tästä tulee vaikutelma, että tällainen himottomuus ylläpidetään jotenkin jatkuvan kilvoittelun(pidättelyn?) tms. avulla. VT:n profeettojen yllehän Pyhä Henki tuli vaikka he eivät läheskään aina olleet täysin pyhityneitä tms, vrt vaikkapa Jeremia joka ilmeisen säännöllisesti päätyi valittamaan osaansa ja kutsumustansa Herralle., Jer 15:10.
” VT:n profeetoillahan oli vaimoja, joiden kanssa tehtiin lapsia.”
Tuosta tulee mieleen profeetta Hoosea, jota Jumala kehotti ottaamaan porton vaimoksi ja myös lapsiksesi ne lapset, jotka hän saa. Tämä on kyllä hivenen erilainen tapaus, mitä Paavali kirjoittaa: ”Joka yhtyy…… ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Hoosea kuitenkin teki kuten käskettiin. Missä tässä on pihvi?
Kosti. ”Hoosea kuitenkin teki kuten käskettiin. Missä tässä on pihvi?”
Pihvi on siinä, että profeettojen metodiin kuuluu esirukous, parannussaarnat, johtajien konsultointi a symboliset teot. Koko profeetan elämä saattoi olla osa hänen sanomaansa. Niinpä vaimonsa kuolinpäivänä hesekiel ei saanut valittaa, kuten ei Jumalakaan Israelin luopumuksen tähden erossa kansastaan ollessaan. Jesajan vaimokin oli profeetta ja heidän lapsillaan oli profeetalliset nimet. Jeremia ei saanut menä olenkaan naimisiin, vaan Jumalan tavoin joutu olemaan erossa rakkaastaan.
Hoosean avioliitto prostituoidun kuvasi uskollisen Jumalan ja haureellisen luopio-Israelin yhteyttä jne.
Antti, mietin tätä Hoosean tapausta lähinnä tuon ”himottomuuden, apatheian” kannalta.
Kosti. ”Antti, mietin tätä Hoosean tapausta lähinnä tuon “himottomuuden, apatheian” kannalta.”
No lapsia ei synny ilman että ainakin vähän haluttaa. Sitten, en alkuunkaan usko, että Jumala tahtoo palvelijoidensa olevan vailla seksuaalista halua jos nämä ovat naimisissa. Päinvastoin, Jumala voi siunata myös tätä elämän aluetta.
Tässä mielessä ortodoksien apatheia ainakin minua arvelluttaa kovasti. En osaa ajatella, että korkein yhteys Jumalaan olisi tällaisen miltei ”teknisen” kilvoittelun hedelmä. Katolisten mystikkojen hengellset portaat jne. ovat samantapaisia. Kristillinen hengellisyys on minusta elämänläheisempää.
Sami. ” Jlan. luomistyöhön ei kuulunut alunperin sukupuoliyhteys, se on lankeemuksen seuraus ( näin ymmärrettynä luomiskertomus ei ole krologisesti kulkeva esitys). ”
Tätä on vähän vaikea käsittää. Miten ne olisisvat sitten ”lisääntyneet ja täyttänet maan?”. Vai olisiko Jumala jotenkin luonut lisää ihmisiä?
Antti, ”Tätä on vähän vaikea käsittää. Miten ne olisisvat sitten “lisääntyneet ja täyttänet maan?”. Vai olisiko Jumala jotenkin luonut lisää ihmisiä?”
En osaa vastata tuohon.
Kirjavinkkejä on lukematon joukko. Tässä on erään suomalaisen munkin mielenkiintoisia luentoja ortodoksisesta ajattelusta; https://anchor.fm/ortodoksisestamaailmasta/episodes/Jakso-2-Paasto-ortodoksisessa-kirkossa-ealc14. Tuosta voit valita mitä haluat kuunnella.
Antti Hämäläinen, noihin voisi vasta paljonkin ja selittää mitä ordotoksi teologiassa vastataan kysymyksiisi. Kannattaa itse tutustua, se on kaikista parhainta, vaikka vaikeaa ( Ainakin meille. luterilaisille)
Muutamia ajatuksia; Jlan. luomistyöhön ei kuulunut alunperin sukupuoliyhteys, se on lankeemuksen seuraus ( näin ymmärrettynä luomiskertomus ei ole krologisesti kulkeva esitys). Seksuaalinen vietti oikein toteutettuna on luonnollinen ja sitä pyritään hallitsemaan myös avioliitossa ( ordotoksit pidättäytyvät sukupuoliyhteydestä ennen ehtoollista edellisenä iltana> tässä noudatetaan Vt kultillisia sääntöjä), näin ollen ” Vt erakkovanhukset” olivat oikeasti erakkovanhuksia. Kirkon askeettisessa elämässä taas jkr. erakaot ovat usein miten naimattomia, leskiä, jne… Munkki sidoutuu naimattomuuteen ja pidättäytyväisyyteen ( siis meidän aikana, jkr. )
Puhdistautuminen on kolmenlainen, lihalliset himot, henkiset himot ja lopuksi yhdistyminen Jumalaan. ” Yhdistyminen Jumalaan merkitsee idän kristillisessä ajattelussa täydellisesti uudenlaista hengellistä vaihetta, nimittäin siirtymistä päättelyn kautta hankitusta, luonnollisesta tai välillisestä tiedosta yliluonnollisen, välittömän tiedon piiriin. Tällöin Kolmiyhteinen Jumala, lupauksensa mukaan (Joh. 14:23), asettuu pysyvästi asumaan sydämen puhtauden saavuttaneeseen kilvoittelijaan välittäen hänelle mystistä tietoa niin luoduista kuin itsestään, niiden luojasta.
Erittäin keskeistä tässä jumaloitumisen eli theosiksen saavuttaneiden välittömässä, mystisessä tiedossa on se, että ortodoksisen käsityksen mukaan kyseinen tieto ei ole subjektiivista, vaan nimenomaan objektiivista tietoa, koska sisäisesti kokonaan puhdistuneen ihmisen kohdalla himot eivät enää vääristä hänen hengellistä kokemustaan yhdestä ja jakamattomasta todellisuudesta. ” ( lainaus sama artikkeli, kuten edellä).
Luterilaisuudessa taas mitä tulee ihmisyyteen on näkemys, että ihmisyys tulee murkautua ja hajota, jotta todellinen ihmisyys löytyisi.
Kiitos Sami. Tämä on jännää. Onko kirjavinkejä?
Sami. ”ortodoksisen käsityksen mukaan kyseinen tieto ei ole subjektiivista, vaan nimenomaan objektiivista tietoa”.
Ajatuksena tämä kyllä tuntuu siltä, että he kuvittelevat, että joku voisi saada saman ”kaliiberin” ilmestystä kuin Raamatussa on. Jos he tarkoittavat tätä, niin en osta heidän juttujaan.
UT:n profeetan kutsumus on saarnata ja selittää Raamatun sanaa joka aukeaa hänelle raikkaasti samassa Hengessä missä se on kirjoitettu. Jos ei tämä riitä, ollaan hakoteillä.
Sitten jotain henkilökohtaista johdatusta jne. ju mala voi tierysti antaa meille koska vaan mutta tämä ei ole mitään uutta perustaksi tarkoitettua oppia tms.
Sami Paajanen. Hyvä, että pidät esillä itäisen kirkon näkemyksiä. Nyt on syytä huomata, että Idän kirkon käsitys Jumalan ilmoituksesta sekä Raamatun ja kirkon auktoriteetin välisestä suhteesta poikkeaa meikäläisestä. On aika ilmeistä, että sekä idän kirkko että Luther olivat seksuaalisuuden tulkinnassa eri linjoilla kuin me. Viimeinen kappaleesi luterilaisesta ihmiskäsityksestä on kyllä aika vääristynyt.
Marko. ” Viimeinen kappaleesi luterilaisesta ihmiskäsityksestä on kyllä aika vääristynyt.”
Eikö tämä tarkoittanut meidän maatumista ja lopulta ylösnousemuksen aamua. Iankaikkisuudenhan vietämme ylösnousemusruumiissa. Taivaassahan sitten ei enää ole seksiä, että niiltä osin tähän liityvät tämän elämän ongelmat ja mahdollisuudet on poissa.
iItä aanpäälliseen vaellukseemme tulee kyllä minusta Jeesus on hyvä eikuva meille. Vaikka hän oli naimaton, aivan varmasti hän olisi ollut kykenevä lapsen tekoon. Olisivatko Adam ja Eeva enne syntinlankeemusta parhaimmilaan olleet erilaisia?
Koko tässä ortodoksinäkemyksessä mitä profeetallisuuteen tulee kyllä häiritsee se, miten” korkealla huipulle” heidän tulee kiivetä ennenkuin ilmestys irtoaa. Raamatullinen hengellisyyden käsitys on kyllä minusta kyllä helpommin sovitettavissa tavallisuuteen, tavallisiin ihmisiin. Tällainen perfektionismi on minusta helposti yksi lainalaisuuden muoto ainakin epäonnistuneena versiona?
Marko. ” Viimeinen kappaleesi luterilaisesta ihmiskäsityksestä on kyllä aika vääristynyt.” Millä tavalla se on vääristynyt?
Marko ” Nyt on syytä huomata, että Idän kirkon käsitys Jumalan ilmoituksesta sekä Raamatun ja kirkon auktoriteetin välisestä suhteesta poikkeaa meikäläisestä. ” . Ortodoksinen käsitys on todella toisen tyyppinen ja se nojaa erilaisiin kirkon laajaan kokemuspintaan. Luther itse muodosti taas uuden tyyppisen Raamattu tulkintamallin joka oli uusi tulokas kristikunnassa alkaen 1500 luvulta, ja poikkesi yhtenäisen kirkon mallista.