Kuvassa uskollinen Kiinan lähetti Päivö Parviainen Helsingissä tavatessamme

Aiheeni: Profeetta Joonan merkki

Teksti: Matt. 16:1-4

Mosulin kaupunki on paljon kärsinyt viime vuosina. Sodan runtelemaan miljoonakaupunkiin on jäänyt paikalle tuskin puoltakaan. Orientin paras yliopisto on jäänyt sodan jalkoihin. Nestoriaanisen kirkon pääpaikka on kovia kokenut.

Tigris -joen toisella rannalla sijaitsevan vanhan Niniven kaupungin raunioiden kuuluisin muistomerkki on ollut profeetta Joonan hauta. Olen kuullut että sitä on loukattu, mutten tiedä miten suuria vahinkoja hauta on kärsinyt.

Profeetta Joona sai kutsun saarnata Ninivessä, Assyrian pääkaupungissa. Hän yritti paeta päinvastaiseen suuntaan: Idän sijaan länteen päin, joutui merihätään, pelastui ja lopuksi lähti saarnamatkalle. Vaikutus oli suurempi kuin saattoi odottaa.

Kerran Jeesukselta pyydettiin merkkiä, sellaista epätavallista tekoa, joka vakuuttaisi kysyjät, että hän on Jumalan lähettämä opettaja ja julistaja. Jeesus ymmärsi kysyjien pyrkivän kiusan tekoon ja kieltäytyi pelkästä temppujen tekijän roolista. Siinä yhteydessä hän sanoi, etteivät kysyjät saa muuta kuin Joonan merkin.

Joonan merkki sisältää kaksi näkökohtaa: 1) Merieläimen kuljetettavana oleminen sekä 2) Joonan saarna ja sen vaikutus Niniven väkeen.

Viittaamalla merieläimen kuljetettavana olemiseen Jeesus ennustaa oman kuolemansa, haudatuksi tulemisensa ja ylösnousemisensa sekä tämän jälkeiseen lähetystyöhön. Näin hän julistaa koko maailman sovitusta Golgatan ristillä. Hän julistaa toivoa niille jotka pannaan hautaan ja nostaa katseen tulevaisuutta kohti. Kuoleman jälkeen meille aukeaa ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä.

Merieläimen kuljetettavana ollessaan Joona lauloi erään aikansa yleisimmistä virsistä. Vanhassa testamentissa meillä on samasta laulusta kolmekin eri muunnelmaa. Jo vanhastaan tunnettu tosiasiahan on, että elämän suurten murrosten ja taitekohtien keskellä vanha ja turvallinen laulu antaa lohtua, rohkaisua, voimaa ja toivoa. Hätä lieventyy ja tuska hellittää. Näin myös Joonan kriisitilanteessa.

Myös Jeesus ristillä ollessaan resitoi veisuuta, jossa suuren hädän keskellä huudetaan Jumalaa apuun. Psalmin 22 sanoin hän kääntyi Isän, Kaikkivaltiaan, eteen, kun hän tuskissaan huokasi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Psalmi, joka oli paljon puhutellut juutalaisia parin vuosisadan ajan, Jeesuksen aikaa edeltäneiden ahdistusten ja hädän keskellä, kaikui myös Vapahtajamme suusta. Kansan todeksi elämä psalmi sai koko maailman laajuisen ulottuvuuden, kun Vapahtajamme lauloi sitä pelastustyönsä ratkaisun hetkellä.

Joonan saarna vaikutti valtavasti suuren kaupungin väestöön. Kunnan saarnaan sisältyy sekä lakia että evankeliumia. Meille Joonan kirjan kertomuksessa mainitaan vain julistus laista. Kaikkea ei tarvitse kertoa, tunnistamisen kannalta oleellinen luonnehdinta riittää. Saarnaan sisältynyt evankeliumi tulee ilmi vaikutustensa kautta. Kansa otti sanan vastaan. Kansa teki parannusta.

Kun Jeesus viittasi tähän osaan Joonan merkkiä, niin silloin hän vastasi kiusoittelijoilleen, että näidenkin on otettava profeetallinen sana tosissaan, uskoa se saarna, jonka Jeesus julistaa: Jumalan valtakunta on tullut lähelle; nyt on aika ottaa Jumalan sana vastaan, tehdä parannus ja uskoa evankeliumi.

Joonan merkin molemmat puolet yhdistyvät Jeesuksen sovitustyössä. Golgatan lunastuksen työ on Jeesuksen antaman pelastuksen ratkaiseva perusta. Tämän sovintotyön osallisuuteen ihmisiä kutsutaan Jumalan sanan julistuksella, jonka on mentävä kaikille kansoille. Tämän sanoman on mentävä ylitse kaikkien rajojen. Niin kuin juutalainen Joona sai kutsun ei-juutalaiseen Niniven kaupunkiin, niin meidänkin aikanamme Jumalan sanan on mentävä eteenpäin uusien kansojen luo. Uusia maita ja kaupunkeja on voitettava evankeliumin yhteyteen.