Prof. Armin Baumin luento ”Das Konzept der sexuellen Orientierung in der Antike und im Neuen Testament

(Luennon suomennos. Kaikkea tekstiosuutta ei ole suomennettu. Puheesta on suomennettu joitain osia. Virheitä voi esiintyä)

Luento

”Seksuaalisen suuntautumisen käsite antiikissa ja Uudessa testamentissa”

On kaksi yhä uudelleen kuultavaa argumenttia.

(Homo)seksuaalisen suuntautumisen seksuaalieettinen argumentti:

Teesi 1. ”Antiikissa ei tunnettu seksuaalisen suuntautumisen käsitettä” (James Brownson (2013) mm.)

Teesi 2 ”Paavali ei tuntenut seksuaalisen suuntautumisen käsitettä. Hänen näkökannaltaan kaikki ihmiset olivat heteroseksuaalisesti suuntautuneita.” (Klaus Wengst (1987), Martin Stowasser (1997) mm.)

  • Tästä seuraa: Uuden testamentin lausumista koskien samansukupuolista käyttäytymistä ei voida enää nykykäsityksen valossa pitää kiinni. Ennemminkin on niin, että Jumala on luomisessaan antanut sijaa ihmisten homoseksuaaliselle perussuuntautumiselle. Homoseksuaalisten ihmisten homoseksuaalinen käyttäytyminen vastaa ehdottomasti Jumalan tahtoa. (Marlis Gielen [2009] mm.)

Nämä ovat teesit, jotka esiintyvät aina 70-luvulta lähtien aina nykypäiviin asti yleisesti julkaisuissa tätä teemaa koskien.

Nykyinen määritelmä seksuaalisesta suuntautumisesta:

”Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa ihmisen seksuaalisten ja emotionaalisten tarpeiden suuntautumista samansukupuolisiin ihmisiin tai vastakkaista sukupuolta tai näitä molempia sukupuolia oleviin ihmisiin. Jolloin vastakkaiseen sukupuoleen suuntautuminen määritellään heteroseksuaaliseksi, samansukupuoliseen homoseksuaaliseksi ja molempiin sukupuoliin kohdistuva suuntautuminen biseksuaaliseksi suuntautumiseksi”. (M. Göth/R. Kohn, Sexuelle Orientierung in Psychotherapie und Beratung, Berlin 2014, 6)

  • Seksuaalista suuntautumista ei voi vapaasti valita (on siis annettua)
  • Seksuaalista suuntautumista ei voi muuttaa

(ei voi valita tarkoittaa, että haluaisi vain olla toisenlainen kuin on)

Kysymys: Tunsivatko antiikin ihmiset (ja apostoli Paavali) ajatuksen, että on olemassa (homo)seksuaalisia suuntautumisia tai ylipäänsä seksuaalisia suuntautumisia ja että ne eivät voi olla vapaasti valittavissa? Tiesikö apostoli Paavali tätä? Saattoiko apostoli Paavali tietää tätä? Vai onko epätodennäköistä, että hän olisi tiennyt tätä?

Tutkimuksen kuvaus

Seksuaalinen suuntautuneisuus ja sen esillä oleminen:

  • antiikin filosofiassa
  • antiikin lääketieteessä
  • antiikin astrologiassa
  • antiikin viihdekirjallisuudessa
  • Uudessa testamentissa

I Tutkimus osoitti seuraavaa:

  1. Antiikissa tunnettiin seksuaalisen suuntautuneisuuden käsite

 

Kirja: Karl Hoheisel, ”Lexikon der Antike und Christentum”, (RAC 16 [1994], 338). Laaja ja erittäin kattava kirjasarja, jossa perusteellinen esitys myös teemaan antiikin ajan käsityksestä koskien homoseksuaalisuutta.

”Antiikin ajan kirjallisuus todistaa, että jo hellenistisessä maailmassa on ollut yleinen käsitys perustavanlaatuisesta suuntautuneisuuteen pohjautuvasta (homo)seksuaalisuudesta.”

 

  1. Kirja ”Homosexuality in Greece and Rome, A Sourcebook of basic documents, Edited by Thomas K. Hubbard”

 

Monien antiikin tekstien tarkka tutkimus osoittaa, että joitakin seksuaalisen mieltymyksen muotoja pidettiin tosiaankin henkilöitä erottavina tunnusmerkistöinä.

Monien tekstien mukaan tällaisten mieltymysten katsottiin olevan jopa synnynnäisiä ominaisuuksia ja siten inhimillisen identiteetin olennaisia puolia.

Jotkut antiikin kirjailijat pohtivat myös erilaisten seksuaalisten suuntautumisten alkuperää. (2-3)

 

Kirja ”Liebe zwischen Frauen”, Bernadette J. Brooten, Weibliche Homoerotik in hellenistisch-römischer Zeit und im frühem Christentum, ins Deutsche übersetzt von Gerlinde Baumann”

 

”Antiikin tekstit todistavat, että roomalaisessa maailmassa on ehdottomasti ollut olemassa käsitys elinikäisestä eroottisesta suuntautumisesta.

Tämä on ristiriidassa sen teesin kanssa, että elinikäisen eroottisen suuntautumisen käsite syntyy vasta 19. vuosisadalla.” (167)

 

Prof. Baum ottaa esiin kaksi kirjaa, joissa väitetään, että antiikissa ei tunnettu seksuaalisen suuntautumisen käsitettä

”Roman Homosexuality, Ideologies of Masculinity in Classical Antiquity”, Craig A. Willliams”

”Antiikin lähteet eivät sisällä todisteita laajasta taipumuksesta yhdistää henkilöihin homoseksuaaliseen, heteroseksuaaliseen tai biseksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa identiteettiä” (7).

”Homoeroticism in the Biblical world, A historical perspective”, Martti Nissinen

”Nämä seksuaalisen suuntautumisen luokat (heteros., homoseks., biseks.) esittävät modernin luokituksen ja niitä ei löydy antiikin lähteistä” (12, vrt. 61-22, 124-125, 128, 131-132)

 

II Seksuaalinen suuntautuminen antiikin filosofiassa

Jo Platon (427-347 eKr.) ja Aristoteles (384-322 eKr.) ovat käsitelleet seksuaalisen suuntautumisen käsitettä

Platon on teoksessaan ”Pidot” pohdiskellut homoseksuaalisen suuntautumisen syntyä. Kirjassa on kuusi henkilöä, jotka esittävät käsityksiään eroottisesta rakkaudesta. Aristofanes (henkilöhahmo kirjassa) esittää vertauksen seksuaalisen suuntautumisen synnystä. Aristofanes kertoo, että alussa oli kolmenlaisia pallomaisia (?) (Kugelmenschen) ihmisiä, joista kukin pallo sisälsi kaksi ihmistä. Palloilla oli kaksi päätä kasvoineen, neljä kättä, neljä jalkaa ja kahdet sukupuolielimet. Palloja oli kolmella eri sukupuolikombinaatiolla: mies-nainen -kombinaatio, mies-mies -kombinaatio ja nainen – nainen -kombinaatio. Jonkin aikaa kului näin, mutta sitten syttyi kapina jumalia vastaan ja ylijumala Zeus halkaisi miekalla pallot kahtia, jolloin syntyi 3 eri seksuaalisen suuntautumisen lajia kuten me ne tänään tunnemme: heteroseksuaaliset ihmiset syntyivät mies-nainen -kombinaatiosta, mies-mies -kombinaatiosta syntyivät homoseksuaaliset miehet ja nainen-nainen -kombinaatiosta syntyivät lesbonaiset.

Platon, ”Pidot” 192b-c: Kun nyt puolikas kohtaa tarkalleen oman puolikkaansa, sekä poikarakastaja, kuten myös kaikki muutkin, silloin he haltioituvat ihmeellisellä tavalla ystävyyden, tuttuuden ja rakkauden kaipuun tunteesta ja eivät niin sanotusti ole enää valmiita eroamaan toisistaan edes pieneksi silmänräpäykseksikään. Ja ne, jotka viettävät yhdessä koko elämänsä…” (Paulsen/Rehn 62-63).

Näin syntyy kestävä, uskollinen, elinikäinen parisuhde.

”Pidot” 192e-193c: ”Syy tähän on se, että tämä oli alkuperäinen luontomme ja me olimme kokonaisuus.” (Paulsen/Rehn 64-67)

1.Moos. 1:26-28 ja 1.Moos. 2:18-24 on juutalaisten pyhien tekstien luomiskertomus

 

Voimme siis varmaan täydellä syyllä sanoa, että nämä kaksi suurta vaihtoehtoista kertomusta (narratiivia) muodostavat antiikin käsityksen seksuaalisuuden synnystä ja sen alkuperästä. Jotka siis ovat:

. Ihmiset olivat alun perin kaikki heteroseksuaalisia

. homoseksuaalinen suuntautuminen on ideaalin luomisen häiriö

ja että

. ihmiset olivat alussa heteroseksuaalisia tai homoseksuaalisia

. myös homoseksuaalinen suuntautuminen vastaa ideaalia ihmisen alkutilaa

 

Ihmiset ovat perustaneet käsityksensä seksuaalisuuden synnystä joko ensimmäiseen kertomukseen tai Aristofaneen kertomaan vertaukseen teoksessa ”Pidot”.

2  Aristoteles (384-322 eKr.) kertoo teoksessaan ”Nikomakhoksen etiikka” (Ethica Nicomachea) VII (1148b) (10 kirjaa sisältävä sarja) synnynnäisestä ja hankitusta homoseksuaalisuudesta.

”Sairaalloiset tilat syntyvät joko luonnostaan tai tottumuksen kautta…myös rakkaus miehiin…syntyy joillakin luonnostaan, toisilla tottumuksesta, kuten niillä, joita jo lapsena on hyväksi käytetty…” (Gigon 211 mit Mod.) Aristoteleen mielestä tämä oli paras selitys homoseksuaalisuuden synnylle.

 

Pseudo-Aristoteles (luultavasti A:n oppilaat eli peripateetikot) sanovat synnynnäisestä ja hankitusta homoseksuaalisuudesta:

”Aristoteles, Fyysiset ongelmat IV 26 (875..) anatominen selitys

”Miksi joillakin on sukupuoliyhteydessä iloa ja siis toiset (heistä), jotka (jotka eivät) vaan ovat passiivisia? Mutta koska on niin että jokaiselle ylijäämälle on olemassa ruumiinosansa, johon se luonnonmukaisesti erittyy…kuten virtsalle rakko, johon mahassa ravinnon kosteudesta talteen otettu menee, kyyneleet silmiin, lima nenäonteloihin, veri suoniin. Samoin myös näissä menee myös siemen kiveksiin ja häpyelimeen. Mutta niillä, joilla kanavat eivät toimi luonnonmukaisesti…virtaa tämänkaltainen neste takamukseen…niin että, kun himo syttyy, se osa himoitsee hankausta, johon (siemen) on kerääntynyt…ja ne, joilla (eritys) tapahtuu takamuksen kautta, himoitsevat olla passiivinen osapuoli, ja niillä joilla se tapahtuu molempien kautta, himoitsevat olla sekä aktiivinen että passiivinen osapuoli sukupuoliaktissa. Mutta minkä puolen kautta menee enemmän, siinä himoitaan enemmän.” (Flashar 55-57).

Tämä yo. ei tietenkään ole nykypäivän tiedemiesten selitys. Tämä tuodaan vain siitä syystä esiin, että antiikissa siis todella tutkittiin seksuaalisuuden ilmenemistä ja syntyä. Ja että Aristoteleen oppilaat ymmärsivät, että homoseksuaalisuutta ei voi valita, vaan että se on synnynnäistä. Heidän selityksensä on meistä tietysti omituinen, mutta joka tapauksessa he selittävät sen sellaiseksi, että ihminen ei voi vapaasti valita suuntautumistaan.

 

Toinen peripateetikoiden selitys:

”Mutta joillakin tämä käyttäytyminen esiintyy myös tottumuksesta. Sillä mitä ihmisten on tapana tehdä, siitä he saavat iloa, ja siksi he lähettävät siemenen tällä tavoin ulos. Tämän takia he himoitsevat tehdä sitä, jolloin tällainen (ilo) syntyy ja yhä enemmän tottumuksesta tulee toinen luonto…mutta usealla toistolla ja tottumuksella on heihin sama vaikutus kuin (toisilla) luonto.” (Flashar 57)

Tällöinkin siis suuntautuminen on pysyvä, eikä sitä voi muuttaa.

II Seksuaalinen suuntautuminen antiikin lääketieteessä

Parmenides (n. 500 eKr.)

Soranos (noin 100 jKr.)

Caelius Aurelianus (400 jKr.)

 

Parmenides synnynnäisestä homoseksuaalisuudesta

Soranos/Caelius Aurelianus IV 9 (134):

”Parmenides sanoo kirjoissa, jotka hän on kirjoittanut luonnosta (esim. kirja ”Luonnosta”), että pehmeä tai passiivinen homoseksuaalisuus syntyy joskus sattumalta synnytyksessä…

Hän tarkoittaa nimittäin sitä, että siemenillä on paitsi aineita (myös) voimia, jotka kun ne sekoittuvat niin, että ne samassa ruumiissa muodostavat yhtenäisen (voiman) sen sukupuolta vastaavan taipumuksen, jos taas ruumiin siementen sekoituksessa voimat pysyvät erillään, niin syntyneessä olennossa ilmenee halu molempiin rakkauden lajeihin. (Pape 800-853). (Ns. kaksi-siemen -oppi)

Pohdiskelivat erityisesti miehen passiivista roolia homoseksuaalisuudessa.

”Monet koulupäälliköt” synnynnäisestä ja peritystä homoseksuaalisuudesta

Soranos/Caelius Aurelianus, Krooniset sairaudet IV 9 (135):

Monet ”koulupäälliköt” sanovat tämän lisäksi, että on kyse synnynnäisestä sairaudesta ja että se siksi periytyy siemenen mukana jälkeläisille (Pape 852-853).

”Ihmissukupuoli pitää kiinni kerran saaduista vioista siinä määrin, ettei millään ennalleen palautuksella voida sitä puhdistaa eikä mikään uudistuminen ole mahdollinen”. )Pape 852-853).

Nämä ”koulupäälliköt” edustavat siis näkemystä, että homoseksuaalinen suuntautuminen on peruuttamaton. Ei voida siis sanoa vain että ”en halua olla enää tällainen”. Suuntautumista ei voi siis muuttaa, vaikka haluaisi. Tätä näkemystä monet tänäänkin edustavat, joskin nyt tullut toisiakin näkemyksiä asiasta.

 

Seksuaalinen suuntautuminen antiikin astrologiassa

Hellenismissä astrologia eli kukoistuskauttaan juuri UT:n syntymisen aikoina. Mm. seksuaalinen suuntautuminen, tuleva ammatti jne. katsottiin voitavan nähdä tähdistä ja niiden asennoista.

Astrologian edustajia: Dorotheos von Sidon, Marcus Manilius, Ptolemaios von Alexandrien, Vettius Valens, Antigonos von Nikaia, Pseudo-Manetho von Diospolis, Julius Firmicus Maternus, Hephaistion von Theben

 

Dorotheos von Sidon seksuaalisesta suuntautumisesta

Dorotheos von Sidon, Astrologinen runo II 7 (1. vuosisata j.Kr.)

”Kun Venus on Merkuriuksen huoneessa ja Merkurius on huonossa paikassa, silloin syntyvä lapsi ei tule rakastamaan naisia, vaan hänen halunsa on suuntautunut poikiin…

”Kun Mars on Merkuriuksen huoneessa ja Merkurius on Marsin huoneessa, silloin hänen halunsa on miehiin…

(riippuen taivaankappaleiden asennoista) ”…silloin kun syntyvä lapsi on naispuolinen, osoittaa se, että hän tulee olemaan lesbo, jonka halu on naisiin…”

(riippuen taivaankappaleiden asennoista)”…silloin syntyvästä lapsesta tulee naisellinen (ja) hän tulee olemaan yksi niistä, jonka kanssa tehdään (sitä) mitä naisen kanssa tehdään.”

 

Julius Firmicus Maternus seksuaalisesta suuntautumisesta

Firmicus Maternus, Die acht Bücher des Wissens VII 15 (300-luku j.Kr.). Mainitsee myös tämän. (Lause jäi minulta ymmärtämättä kun en ole perehtynyt astrologiaan).

”Kun aurinko ja kuu ovat konjunktiossa kuten edellä on kuvattu, mutta eivät naisellisessa, vaan miehisessä merkissä, jos myös Venus on miehisessä merkissä ja jos on kyse naissukupuolesta, silloin syntyy miehen tunne-elämän omaavia naisia, jotka haluavat sukupuoliyhteyttä naisten kanssa miehille tyypilliseen tapaan.” (Stiehle 376)

 

Myös antiikin viihdekirjallisuudessa tulevat erilaiset seksuaaliset suuntautumiset esille

Esim. Athenaios, Oppineiden pidot (tai Päivällisfilosofit) WIII 15 (563e) (Myrtilloksen puhe)

Sueton, Galba 22 ”Er war in Liebesdingen mehr dem männlichen Geschlecht zugetan…” Eli hän oli rakkaudessa kiinnostunut enemmän miehistä), (Martinet 768-769)

Antiikin rakkausromaaneista otetaan esille teos ”Dafnis ja Chloe”. Longos oli sen ehkä kirjoittanut ja hän asui Lesboksen saarelta. Homoseksuaali esiintyy kirjassa sivuhenkilönä.

 

Uusi testamentti ja seksuaalinen suuntautuminen

Prof. Baum sanoo, että apostolit ja aikalaiset ovat varmasti nähneet miten aikalaiset elävät ja mitä he ajattelevat seksuaalisuudesta.

Filon Alexandrialainen (20 eKr.-40 jKr., Paavalin aikalainen) teoksessa ”De vita contemplativa” mainitsee kertomuksen ”palloihmisistä”, jonka kertomuksen hän torjuu juutalaisena Mooseksen opin kannattajana myyttinä.

 

Matt. 19:12 ” On sellaisia, jotka ovat äitinsä kohdusta syntyneet avioon kelpaamattomina. On myös niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi. Samoin on niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka tämän voi itseensä soveltaa, se soveltakoon.” (RK)

Baum vertaa kahta ensimmäistä ”kohdusta asti” ja ”ihmiset tehneet” antiikin vastaaviin käsityksiin synnynnäisestä homoseksuaalisuudesta ja hankitusta homoseksuaalisuudesta.

 

  1. Kor. 6:9-10 Baum selittää puhuttavan ”Weiche” (pehmo, naisellinen, passiivinen homoseksuaali mies) ja miesten kanssa makaavista miehistä ”Männer” (aktiivinen homoseksuaali mies. Saksaksi: ”Oder wisst ihr nicht, dass Ungerechte das Reich Gottes nicht erben werden? Irrt euch nicht! Weder zuzüchtige noch Götzendiener, noch Ehebrecher, noch Weiche (vrt. Soranos: Weiche=passive Homosexuelle), noch Männer, die mit Männern schlafen (aktiiviset homoseksuaalit miehet).” Kohtaa verrataan 3. Moos. 18:22 ja 3. Moos. 20:13. Molemmissa on kyse miesten kanssa makaavista miehistä, joista toiset ovat passiivisia osapuolia ja toiset aktiivisia osapuolia sukupuolisessa kanssakäymisessä.

 

Tämäkin osoittaa, että Paavali tunsi käsityksen aktiivisista ja passiivisista homoseksuaaleista miehistä.

Baum vertaa 1. Moos. 1:26-28 ja Room. 1:23-27 keskenään ja kehottaa kiinnittämään huomion Paavalin käyttämiin samoihin sanoihin kuin 1. Moos. kirjan luomiskertomuksessa (ihmiset, kuva, kaltaisuus, linnut, matelijat, nainen, mies). Täten voimme päätellä mikä oli Paavalin kannattama narratiivi kahdesta antiikin suuresta narratiivista. Siis se mikä on kerrottu 1. Mooseksen kirjassa, ei Platonin myytti Aristofaneen kertomana kirjassa ”Pidot.”

Ei luomisen mukaiset homoseksuaalisen käyttäytymisen muodot:

  • homoseksuaaliset uskollinen suhde, homoseksuaalinen uskoton suhde, homoseksuaalinen prostituutio ja homoseksuaalinen raiskaus.

Jokainen kristitty sanoo, että kolme viimeistä ovat ehdottomasti väärin ja tuomittavat. Paavalille myös homoseksuaalinen uskollinen suhde edusti kuitenkin luomisesta poikkeavaa käytöstä.

 

Loppupäätelmä

Teesi 1. Ei vapaasti valittavan seksuaalisen suuntautumisen ilmiö oli antiikissa laajalti tunnettu – vaikkakin antiikin kertomukset eroavat osittain huomattavasti meidän nykykäsityksistämme.

Teesi 2. On epätodennäköistä, että antiikin lähetyssaarnaaja Paavali ei ole huomannut, että useat aikalaiset tahtomatta ja pitkäkestoisesti olivat homoseksuaalisesti (tai biseksuaalisesti) suuntautuneita.

Seuraus: Usein kuultu argumentti, että Uuden testamentin lausumat homoseksuaalisuudesta olisivat nykyään käyttökelvottomia, koska antiikissa tai Paavalilla ei ollut tietämystä seksuaalisista suuntautumisista, ei pidä historiallisesti paikkaansa.

Kaksi antiikin narratiivia. Kun monet kreikkalais-roomalaiset aikalaiset johtavat homoseksuaalisen suuntautumisen ihanteellisesta ihmiskunnan alkutilasta, voi juutalainen Paavali pitää sitä ainoastaan luomishäiriönä.

Huomautus: Siihen herkkään ja vaikeaan sielunhoidolliseen kysymykseen miten homoseksuaalisesti suuntautuneille ihmisille voidaan tehdä oikeutta, ei täten tällä kaikella tietenkään lainkaan ole vielä vastattu. Vaan keskustelu vasta alkaa.

 

 

 

 

  1. Kovin on vaikuttava esitys. Nyt varmaan jokainen meistä HLBG kristityistä muuttuu heteroiksi 😂. Ich köntte es fast nicht glauben.

  2. Anteeksi Riitta, että kysyn, mutta miten pitkälle olet opiskellut saksaa?

    Tämä ’Prof. Arnium Bauminin’ luentosi näyttäisi sisältävän sellaisia kielivirheitä, että melkein itku pääsee.

  3. Toukokuun 6. päivä 1868, Itävallassa syntynyt kirjailija Karl Maria Kertbeny kirjoitti kirjeen ystävälleen nimeltä Karl Heinrich Ulrichs. Kirje on ensimmäinen tunnettu dokumentti, jossa käytetään termejä homoseksuaali ja heteroseksuaali. Ystävykset eivät kirjeenvaihdossa päässeet yhteisymmärrykseen siitä, onko kyse valinnasta vaiko ihmisen tahdosta riippumattomasta ominaisuudesta.

    Uusiseelantilainen seksologi John William Money (1921-2006) loi käsitteen seksuaalinen suuntautuminen (sexual orientation) korvaamaan käsitteen seksuaalinen valinta (sexual preference). Hän argumentoi tutkimuksissaan, että homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus eivät välttämättä ole yksilön omia valintoja. Asiasta on käyty tieteellistä debattia pitkälle viime vuosisadan loppupuolelle asti ja vasta tämän vuosituhannen tieteellinen konsensus on päätynyt siihen, ettei seksuaalinen suuntautumine ole ihmisen itsensä valittavissa.

    En epäile, etteikö Riitta Sistonen olisi kääntänyt professori Baumin ajatuksia oikein. On kuitenkin täysin mieletön väite, että muutama tuhat vuotta sitten eläneet ihmiset olisivat ymmärtäneet juuri mitään aiheesta, jonka termistö on syntynyt vasta viimeisen 150 vuoden aikana. Ja miten antiikin ajan ihmiset olisivat voineet tuntea seksuaalisen suuntautumisen käsitteen kun jopa lääkäri Päivi Räsänen lainasi Luther-säätiön pamfletissa vanhentunutta oppikirjatietoa homoseksuaalisuudesta (hän itse myönsi tämän oikeudenkäynnissä). Räsäsen käyttämät lähteet olivat kuitenkin 1900-luvulta.

    Professori Baumin luento on mainio materiaali heille, jotka haluavat pitää homoseksuaalisuutta vääränä ja etsivät tälle näkemykselleen auktoriteettiä välittämättä faktojen oikeellisuudesta. Näen sen aika epätoivoisena yrityksenä selittää musta valkoiseksi. Tieteelliseen argumentointiin teksti ei kelpaa.

    • Juuri faktoja tässä on esitetty. Nimenomaan käy ilmi, että antiikissa kyllä oli pohdittu ihmisten seksuaalisuutta ja sen taustoja. Se, että käytetty termistö on nykyajan termistöstä erilainen ja että selitykset poikkeavat meidän aikamme selityksistä, se tuodaan myös selvästi luennossa esiin eikä se ole olennaista.

      Väite, että antiikissa ei tunnettu ihmisen seksuaalisuuden suuntautuneisuuden käsitettä eikä sitä olisi lainkaan käsitelty ja pohdittu, juuri se mikä oli tutkimuksen kohteena ja juuri siihen saatiin vastaus. Väite kumottiin.

      Mikon kommentin viimeinen kappale kertoo, että hänelle ei kelpaa mikään edes tieteellinenkään tutkimus argumentteineen ja faktatietoineen, kirjalinkkeineen siteerauksien kera, joka on vastoin hänen omaa käsitystään.

      Väite että tämä tutkimus olisi mainio materiaali niille, jotka haluavat pitää homoseksuaalisuutta vääränä juuri todistaa tästä. Yliopistomaailmaan on jo tullut turvallisen tilan vaatimus ja kaikki ns. väärät käsitykset, tutkimukset ja ajatukset halutaan pois, koska ne loukkaavat tiettyjä ihmisiä. Näin tieteellinen tutkimustyö estyy ja kieroutuu pahasti.

  4. On totta, se että seksuaalisuutta ei antiikissa nykymerkityksessä, psykologisena, identiteetin perustana tunnettu lainkaan. Homoseksuaalisuuden identiteetin käsitettä ei ollut olemassa. Seksuaalisuus ymmärrettiin tekoina.

    Ut ei erittele asiaa, seksuaalinen akti on luonnollista vain miehen ja naisen välillä, luonnotonta taas homoseksuaalisuus. Näin myös Vt:ssä. Raamatun tutkijoiden keskuudessa tästä on laaja konsensus, kuten kirkkokunnissakin. Kreikaksi on kosolti termejä jotka viittavat seksiaktiin. Sen sijaan seksuaalisuus kreikaksi sellaista käsitettä ei löydy.

    Antiikissa miestenkin kuten heterosuhteissa vallitsi, vallan dialektiikka. Tämä ajattelutapa juonsi juurensa jumalien järjestykseen. Platon, stoalaiset ja pythagoralaisten vaikutus seksuaalisuuden suhteen myös vaikutti seksuaalisuuteen ja sen ymmärtämiseen. Näistä jokaisella oli omat painotuksensa.

    Mikolle muuten, näyttää siltä, että juridinen sukupuoli tulee määrittelemään pukukopin valinnan uimahallissa. Miksi ei tulisi???

    • Sami kirjoitti: ”On totta, se että seksuaalisuutta ei antiikissa nykymerkityksessä, psykologisena, identiteetin perustana tunnettu lainkaan. Homoseksuaalisuuden identiteetin käsitettä ei ollut olemassa. Seksuaalisuus ymmärrettiin tekoina.”

      Tässä ei esitetäkään sellaisia identiteettejä, jotka perustuisivat ihmisen kokemukseen. Antiikin maailmassa näytti olevan vielä järkikulta tallella. Sukupuoli on fakta, joka voidaan todistaa fyysisillä biologisilla ominaisuuksia. Jos ihmisestä tuntuu joltakin, se on asia, jota ei voi perustella faktana. Tänään tuntuu tältä ja huomenna tuolta. Ilmoitusasia ja kokemuksen vaihtaminen mahdollinen kerran vuodessa! Pidän näitä juttuja psyykkisinä sairaustiloina, jotka vaatisivat asianmukaista hoitoa.

      Sami olet kai lukenut huonosti tai et pysty katsomaan ja ymmärtämään videota kielen takia. Tässä tulee selvästi esiin se, että antiikissa pidettiin (homo)seksuaalisuutta syntymässä saatuna annettuna pysyvänä ominaisuutena tai hankittuna ominaisuutena tottumuksen kautta saatuna. Etsittiin siis syitä ihmisen käyttäytymiselle.

    • Olen Sami Paajasen kanssa täysin samaa mieltä. Antiikin ajan ihmisen käsitys seksuaalisuudesta oli voimakkaasti yhdyntäkeskeinen. Tämä näkyy myös Raamatun teksteissä erilaisten kieltojen ja käskyjen muodossa. Sen ajan ihmisellä ei ollut minkäänlaista ymmärrystä seksuaalisesta suuntautumisesta. Ajatus seksistä oli se, että on ylempiarvoinen osapuoli joka yhtyy ja alempiarvoinen johon yhdytään.

      Aikakauden patriarkaalisessa kulttuurissa vapaaseen mieheen yhtyminen tarkoitti miehen häpäisemistä. Tällä ei ole mitään tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa vaan se liittyy siihen, millainen rooli miehellä oli kulttuurissa. Vaikka vapaiden miesten välinen seksi oli kiellettyä, aikakaudelle on tyypillistä miespuolisiin orjiin, prostituoituihin sekä lapsiin yhtyminen. He olivat vapaaseen mieheen nähden naisen tavoin alempiarvoisia.

      Miespuoliseen orjaan yhtyminen oli antiikin vapaalle miehelle seksuaalisten halujen tyydyttämistä. Se ei tarkoita, että nämä miehet olisivat olleet seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaaleja. Varmasti joku oli, mutta tuskin sen suuremmassa suhteessa kuin mikä on homoseksuaalien osuus populaatiosta nykyisinkin.

      Paavali ei voinut tuomia sellaisia samaa sukupuolta olevien suhteita kuin miten ne esiintyvät meidän aikakautemme kulttuurissa. Ymmärrys ilmiöstä muodostui vasta miltei kaksi tuhatta vuotta Paavalin aikojen jälkeen.

      Me voimme halutessamme taantua antiikin aikoihin ja tuijottaa pelkkää aktia (ei kirjaimellisesti). Jos mieheen yhtyminen on se, joka on kategorisesti Jumalan tahdon vastaista kaikissa tapauksissa, tämä on ihan mielekäs tulkinta. Itse en ajattele, että antiikin vapaiden miesten tapaa yhtyä orjiin, prostituioituihin ja nuoriin poikiin voi verrata näin suoraviivaisesti tämän päivän samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin.

      Riitta Sistonen ja blogissa mainittu professori syyllistyvät aika hurjaan anakronismiin viemällä nykypäivän ymmärryksen ihmisen seksuaalisuudesta muutaman tuhannen vuoden taakse ja olettamalla, että sen ajan ihmisellä on täytynyt olla lähellekään samankaltainen ymmärrys seksuaalisuudesta kuin mitä meillä on tänä päivänä. Tämä on täysin mieletön väite. Ja hyvin epätoivoinen yritys.

      Mitä tulee juridisen sukupuolen vaihtamiseen, mikä ei tähän blogiin liitty mitenkään, juridisen sukupuolen vaihtaminen ei muuta pukukoppiin menemisen laillisuutta. Sukupuolitettuja pukeutumistiloja ei säädellä millään lainsäädännöllä. Ajattelen, että myös transsukupuolisilla on oikeus pukeutumistilojen käyttöön ja he ovat itse parhaita arvioimaan, mikä pukeutumistila heille sopii parhaiten. He eivät ole tulossa sinne tirkistelemään muita ihmisiä.

  5. Ns. ”translakiin” liittyen:

    Timo Eskola: ”Lakiesitys pyrkii siten vastaamaan myös yleiseen gender-ideologian puitteissa esitettyyn vaatimukseen, joka perustuu jälkistrukturalistiseen (postmoderniin) kritiikkiin sukupuolien binäärisyyttä vastaan. Näkemys olettaa, että “sukupuoli” on joukko narratiiveja, joita yhteiskunta on konstruoinut jäsentääkseen ihmisten sukupuolisuutta. Filosofian alueella tällainen selitys on pääosin hylätty vuosikymmeniä sitten ja se elää lähinnä sukupuolivähemmistöjen asiaa ajavien järjestöjen retoriikassa. On ilmeistä, että näkemys vastustaa voimakkaasti oletusta kahdesta biologisesti määräytyvästä sukupuolesta.”

    https://timoeskola.wordpress.com/2023/01/22/biologista-sukupuolta-ei-voi-ilmoittaa/

    Prof. Baumin luennossa ei käsitellä gender-ideologian sukupuolinarratiiveja.

Kirjoittaja

Riitta Sistonen
Riitta Sistonen
Luterilainen kristitty