Pikaista ja pysyvämpää muotia

Ostin noin vuonna 1990 puuvillaisen harmaan poolopaidan Tikkurilan Maxi-Marketista. Hintaa en muista, mutta oltiin vahvasti markka-ajassa eikä EU:kaan ollut mielessä. Nykyisin samassa kauppakiinteistössä toimii Tokmanni, välillä oli jotain muuta (Tarjoustalo?)

Paidan merkki on Impetus. Pidin sitä monia vuosia ihan ihmisten ilmoilla, koska se on hyvä ja laadukas sekä mukava päällä. Viimeiset viitisentoista vuotta paita on ollut lenkkipaitana ja toimii edelleen. Hieman on kauluksen resori kulunut puhki, mutta se ei menoa haittaa. Viimeksi eilen kävin se päällä päiväkävelyllä. Huomenna pesen sen ja taas se toimii.

Tänä päivänä puhutaan paljon pikamuodista ja joidenkin arvioiden mukaan vaatetta käytetään keskimäärin neljä kertaa ennen kuin se heitetään pois. Tiedä sitten väitteen totuutta. Myönnän, etten itse ole tässä asiassa sen parempi. Minulla on niin paljon vaatteita, että pärjäisin niillä loppuelämäni niin juhlassa, arjessa kuin lenkilläkin. Silti hankin edelleen vaatteita, mutta vähän sentäs olen tahtia hidastanut. Kenkien kanssa käyn kovinta kilvoittelua.

Vaatteiden kierrätys ja ylipäänsä kulutustottumuksemme täällä hyvinvoivassa Pohjolassa ovat vähän vinksahtaneet. Elintasomme on korkea. Vaikka olemme toimeentulon osalta eri kohdissa, elämme hyvinvointivaltiossa. Se on hyvä muistaa. Elintavoillamme olemme riski yhteiselle maailmalle.

Mutta se lenkkipaitani, Impetus-merkkinen. Se ei ainakaan kuormita maapalloa ja sen hiilijalanjälki on varsin pieni, näin uskon. Toisaalta se on minulle edelleen käyttökelpoinen vaate, toisaalta myös eräänlainen symboli siitä, että vaatteen voi käyttää loppuun. Paitani ei ole pikamuotia eikä kyllä minkäänlaista muotia.

Tällä viikolla alkaa paastonaika. Paastolla on monta tehtävää. Eräs niistä liittyy kulutustottumuksiin ja luomakunnan kysymyksiin, erityisesti vaatteiden kierrätykseen. Tähän on avuksi kirkon tämän vuotinen ekopaasto-ohjelma (www.ekopaasto.fi).

Pikkuhiljaa kaiken tämän äärellä ja keskellä mietin, onko harmaa lenkkipaitani sittenkin ikuinen. Hyvää paastonaikaa!

Kirjoittaja

Kupiainen Antti
Kupiainen Antti
Olen seurakuntapappi henkeen ja vereen, nyt pienen maalaisseurakunnan kirkkoherra itäisellä Uudellamaalla. Sydämeni on myös Virossa ja Saimaanmaalla. Olen kirkon uskollinen poika, joka rakastaa kirkkoaan, vaikkei se ihan täydellinen olekaan. Kukas meistä olisi?