Piispojen johtava periaate ja sen seuraukset
Piispat esittivät yhden selkeän kannanoton samaa sukupuolta olevien avioliittokysymykseen. He paaluttivat johtavan periaatteen, joka koskee sekä (1) kirkollisia keskusteluja että (2) kirkollista päätöksentekoa tässä kysymyksessä.
Johtava periaate on, että näkemyserot eivät muodostu kirkkoa jakavaksi asiaksi. Näkemyseroja saa siis edelleen olla. Mutta ne eivät saa jakaa, hajottaa kirkkoa.
Meidän kaikkien on syytä soveltaa tätä periaatetta keskusteluihimme, myös näillä palstoilla. Keskustelua on kyettävä käymään siihen katsoen, että edelleen kyetään pysymään yhdessä. Kenellekään ei osoiteta ovea.
Kirkollisten päätöksentekijöiden on syytä soveltaa periaatetta päätöksenteossaan. On tehtävä sellaisia päätöksiä, että edelleen kyetään pysymään yhdessä. Kenellekään ei osoiteta ovea.
Koska aina on helpompi tehdä parannusta muiden kuin itsensä puolesta, teen nyt parannusta kirkon päätöksentekijöiden puolesta. Tämän piispainkokouksen linjauksen jälkeen ei tule kysymykseen, että samaa sukupuolta olevia avioliittoon vihkiville papeille osoitettaisiin ovea. Sitähän kurinpitorangaistukset ovat lähtien varoituksesta ja päätyen pysyvään erottamiseen.
Kurinpitorangaistukset eivät siis ole viatonta ohjausta. Ne ovat ankaria pakkotoimia, joilla tuomiokapitulit määrittävät eivät vain kyseisten pappien vaan heidän vihkimiensä parien, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja laajemmin suuren ihmisjoukon sijaa kirkossa.
Kirkkomme lähivuosikymmenten historia osoittaa, että mikään ei ole niin takuuvarmasti jakanut kirkkoa kuin kurinpitorangaistukset ja oikeuskäsittelyt. Eronneita vihkimättömien pappien tapauksessa selvittiin vuosikymmenet lähes ilman rangaistuksia. Virkakysymyksessä ei selvitty. Rangaistukset sinetöivät jakautumisen.
En usko, että Helsingin tuomiokapituli mielellään antoi moitteen ja Oulun tuomiokapituli kurinpitorangaistuksen samaa sukupuolta olevan parin vihkineelle papille. Nyt kapituleilla on hyvä syy arvioida päätöksiään uudelleen - ettei kirkko jakautuisi.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
28 kommenttia
Täytyy arvostaa piispojen optimismia tässä asiassa. Näkemyserot ovat kuitenkin aina jakaneet kirkkoja. Asiasta lisää esim. teoksessa ”The Morally Divided Body”, edited Michael Root j& James. J. Buckley. Cascade Books, 2012. Tulkitsen piispojen lausumat siten, että näkemyksiä saa olla, mutta oppi on yksi. Näkemyksiä on aina ollut erilaisia. Se on ihan OK. Oppi on kuitenkin yksi ja luterilaisuudessa se on se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia, sanoipa valtio mitä tahansa.
Tunnustuskirjojemmekin mukaan mies ja nainen on luotu erilaisiksi juuri avioliittoa varten. Kirkollista elämää ei voi jakaa kahtia hajottamatta ykseyttä. Jos pysymme perinteisessä opetuksessa, mutta sallimme kaksi käytäntöä, niin tulkinta tulee olemaan että kirkko on muuttanut oppinsa. Kuka haluaisi pyytää parisuhteelleen siunausta tietoisena siitä, että se on jotakin jota Jumala ei kirkon opetuksen mukaan tahdo.
Vesa, olen samaa mieltä, että jokainen ihminen on meidän lähimmäisemme jota meidän tulee kunnioittaa ja rakastaa. Homoseksuaalit eivät tee tästä poikkeusta.
Rangaistuksesta olen erimieltä. On hyvä jos pappeja rangaistaa homoseksuaalien vihkimisestä. Kirkko ei ole päättänyt vihkiä homoseksuaaleja. Jos näin olisi miksi me keskustelisimme? Kirkko ei tarvitse yhtään anarkistia tai hurmahenkiä jotka ottavat oikeuden omiin käsiin. Kirkko ei ole mikään sooloilulaitos vaan yhteisten päätösten summa.
Homoseksuaalisuuden vastustaminen ei ole kirkkoa jakava tekijä, homoseksuaalisuuden hyväksyminen on. Homoseksuaalisuus ontilastollisesti marginaalinen ilmiö. Suurin osa ihmisistä menee naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Martti, tilastolliseti siis näin! Vai onko sinulla uutta tietoa? Syntiin en ota kantaa!
On ihan totta, että tilastotiede ei ole Jumalan sanaa. Vaikka 99% Kaikista suomalaisista ja papeista kannattaisi samaa sukupuolta olevien avioliiton siunaamista/vihkimistä, se ei tarkoita sitä, että kyseessä on Jumalan tahto/sana.
Kirkon jakaantumisen pelko on ihan turha. Jakaantuminen on hengellisellä alueella jo tapahtunut. Nyt puuttuu vain siitä seuraavat käytännön järjestelyt. Se voi joitakin oikeasti pelottaa. Kirkko on kuitenkin yhä ihan sama, kuin ennenkin. Sen sisällä on mahdollista tulla ruokituksi hyvällä taivaallisella leivällä ja virkistävällä juomalla. Elävää sanaa on yhä kirkossamme tarjolla. Toisaalla on sitten seurakuntia, joissa ei näitä etuja ole saatavissa. Silloin hengellinen ravinto on saatava jostain muualta. Nälkäinenkin voi pysyä kirkon jäsenyydessä. Kirkolla on kuitenkin paljon muuta annettavaa, josta ei kannata heti luopua. Sen toimintaan tulee jatkuvasti niitä, jotka etsivät elämäänsä hengellistä sisältöä. Jos uskovat jättävät kokonaan kirkon, niin kuka heitä sitten on hoitamassa?
Nyt ajankohtaisen avioliittokäsityksen / kirkon ja Raamatun tunnustuksen ja tulkinnan suhteen kirkolliskokouksessa olisi tärkeää analysoida ja pohtia myös seuraavia kohtia :
1) -Kerrotaanko Raamatussa ihan oikeasti ja kirjaimellisesti yhtään mitään / ensimmäistäkään lausetta nykykäsityksen mukaisesta heteroseksuaalisuudesta tai homoseksuaalisuudesta ?. Onko Raamatussa oikeasti nykytermien ”heteroseksuaalisuutta” tai ”homoseksuaalisuutta” nyt kun ihmisen seksuaalisuus on paljon paremmin tutkittu ja ymmärretty !.
-Mielestäni Raamatussa nykykäsityksen mukaista hetero/ homoseksuaalisuudesta ei kerrota kirjaimellisesti/ tulkittunakaan ainuttakaan sanaa, vaikka näin jopa jotkut piispatkin virheellisesti ja Raamatun sanan vastaisesti väittävät !. Tässä pitäisi ymmärtää että ihmisen seksuaali identiteettiin ja esim heteroseksuaalisuuden ”harjoittamiseen” kuuluu ihastumisen, seurustelun, kiintymyksen, yhteiselon, yhteisasumisen, rakkauden, päivittäisten yhteisten asioitten/ perheen hoitamisen lisäksi myös tuo itse ”seksi”, mutta missään tapauksessa eikä varmaankaan kukaan halua väittää että heteroparisuhteessa tai avioliitossa heteroseksuaalisuuden harjoittaminen (=heterosuhde) olisi vain jotain ”makaamista” !. -ja on hyvä ymmärtää että Ihmisen seksuaalisuus sijaitsee aivoissa !
-Sama pätee myös homoseksuaalisuuden ”harjoittamiseen”, ihan sama on tuo elämän kiertokulku ja samat tavat ja toiminnot !. -Raamatusta löytyy esim tuohon miesten väliseen ihastumiseen ja naisen rakkautta ihanampaan rakkauteen Daavidin ja Joonatanin kertomus joka mielestäni erityisen hyvin kuvaa homoseksuaalisen ihastumisen/ rakastumisen puolta, joka on samalla tavalla kuin heteroillakin hyvin suuri osa tuota ihmisen seksuaalista elämäntapaa tai homoseksuaalisuuden harjoittamista (ja ei siis liity mitenkään mihinkään itse seksiin tms) !.
2) -Onko kirkon taholta oikein ja kohtuullista että jonkun ihmisen omakohtainen ja myötäsyntyinen ominaisuus, seksuaalisuus, (hetero/bi/homo/etc), joka käsittää mm. koko oman ihmiskäsityksen, seksuaali-identiteetin, murrosiäin ihastumiset, seurustelun, rakastumisen ja mahdollisen avo tai avioliiton, yhteisen parisuhteen, perheelämän ja vanhuuden yhteiselon etc. niin tämä ei joidenkin kristittyjen taholta ole hyväksyttyä tai tuomitaan joksikin ”kuoleman synniksi” ?.
-Tai onko oikein että koko tämä parisuhde, keskinäinen rakkaus tai avioliitto typistetään joidenkin konservatiivi kristittyjen raamatuntulkinnan mukaan vain pelkäksi ”makaamiseksi ” ?. Mielestäni tämä on väärä ja todella kohtuuton johtopäätös itse parisuhteesta !
3) Raamatun mukaan kaikki tekevät syntiä mutta onko synti samanarvoista kaikille ?. Onko homosynti jotenkin pahempaa kuin heterosynti ? Kuka tietää varmasti Jumalan mielipiteen ?
-Määrällisesti katsoen esim suomessa raamatun mukaista ”hetero”syntiä (joka ilmenee mm esiaviollisissa suhteissa, aviorikoksissa ja muussa huorinteossa, avoliitoissa tai vapaissa seksisuhteissa etc.), varmastikin yli miljoona ihmistä tekee koko ajan/ jatkuvasti näitä ”hetero” syntejä.
Silti kirkon kristillisen konservatiivisen yhteisön ja kristillisen median tarkkailussa on koko ajan vain nuo muutamat sadat sateenkaari parisuhteet tai perheet jotka ainoastaan tahtovat sitoutua, avioitua ja saada kirkollisen vihkimyksen ja pyynnön Jumalan siunauksesta omalle avioliitolleen !. Eikö voida pyytää Jumalan siunausta ja jättää koko asia hänen pohdittavaksi ?.
Mikko Niemi kirjoitti: ”Eikö voida pyytää Jumalan siunausta ja jättää koko asia hänen pohdittavaksi ?”
Tällä periaatteella voidaan kaikelle pyytää siunausta. Minusta tämä kertoo periaatteesta jonka mukaan emme voi tietää Jumalan tahtoa tässä asiassa. Mutta kun tiedämme sen, 1 Moos 2:24″ Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” Näin myös Jeesus sanoi. Toki voi sanoa että Jumala ja/tai Jeesus eivät tienneet homoseksuaalisuudesta sitä, mitä me tiedämme.
Toisekseen on ihna totta että homous tai heterous ei kerro mitään ihmisen syntisyydestä, tai kertoo ihan yhtä paljon. Ne ovat teologisesti tyhjiä termejä. Se, mistä Raamattu puhuu, on se että samaa sukupuolta olevien seksuaalinen suhde on jotakin mitä Jumala ei tahdo. Kyse ei ole kirkon)instituutiona) tai yksittäisen ihmisen esittämästä tuomiosta tai määrittelystä. Kyse on annetusta asiasta joka on jollakin tapaa moraalin ulkopuolella.
Kiitos, Markku, että avaat ajattelusi perusteita. Olisin kiinnostunut erityisesti tästä ajatuksesta: ”Kyse on annetusta asiasta, joka on jollakin tapaa moraalin ulkopuolella.” Voisitko valottaa sitä?
Vesa Hirvonen
”1 Moos 2:24″ Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.”
Miksi paavi ja katoliset papit rikkovat jatkuvasti käskyä?
Kirjoittaja
Tulkaa Kaikki
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.
Vesa Hirvoselle huomioksi, että olenaisempaa kuin se, mikä on kulloisenkin teon seuraumau on perusteet joilla seuraumus tulee. Tilanteessa jossa kirkon pappi tosiasiallisesti irottautuu piispansa kaitsennasta on kokonaan toinen kui sellainen tapaus, jossa pappi on aralla mielin tehnyt tilannettakoskevan harkinnan. Tämä koskee yhtätavalla kirkon virkakysymystä kuin kirkkokäsikirjan soveltamista kirkon uskonnollisiin toimituksiin.
Pitämällä kiinni kaitsennallisesta suhteestaan hiippakuntansa papistoon piispa juurinin pitävät kiinn kirkon yhtenäisyydestä. On siis kyettävä määrittelemään, missä kulkee raja ja rajan ylittämisestä seuraa senkaltainen seuraumus, ettei rajavedosta jää enää epäselvyyttä. Sikäli kun papisto käyttää tervettä harkintaansa asetettujen rajojen puitteissa, mittä seuraumuksia ei pidä tulla. Jos raja on epäselvä, pitää raja osittaa selkeämmin ja jatkossa raja ei ole enää vastaavissa tilanteissa epäselvä.
Ilmoita asiaton kommentti