Kirkolliskokouksessa on käyty yllättävän suorapuheista keskustelua piispojen kesäkuisesta manööveristä. Sen on laajalti todettu ohittaneen kirkolliskokouksen tahdon ja päätöksen. Juridisesti paperia on tosin ”kehuttu” sillä tavalla taitavaksi, että se tosiasiallisesti muuttaa kirkon avioliittokäsityksen mutta kuitenkin niin, että piispoja ei voi sen perusteella syyttää virkavirheestä.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että huolimatta kovista puheista piispojen ohje jää voimaan ja kirkon avioliittokäsitys muuttuu pysyvästi ilman demokraattista päätöstä. Näin käy ellei kirkolliskokous saa painostettua piispoja perääntymään.
Tapaus jättää syvän epäluottamuksen kirkon johtoa kohtaan. Tämä ei kuitenkaan näytä heitä hetkauttavan. He kaiketi luottavat siihen, että konsut nyt aikansa rähisevät ja sitten kaikki jatkuu kuten ennenkin. Niin ei saa tapahtua! Kirkolliskokouksen on ryhdistäydyttävä ja palautettava kirkkoon järjestys. Muuten käy niin, että avioliitto-opetus muuttuu ilman opillista päätöstä, konsujen nurkkaan ajaminen pahenee ja mielivalta leviää kirkon virkamieskuntaan laajemminkin. Lisäksi syvätasolle jää kirkkoa riuduttava epäluottamus, joka johtaa yhä pahenevaan ”sisällissotaan”.
Toivon, että piispakunta vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja peruu pastoraalisen ohjeen tämän viikon aikana. On kyse kirkon ykseydestä – siitä, jonka vaaliminen on nimenomaisesti teidän vastuullanne.
Piispat perääntykää
246 KOMMENTIT
JÄTÄ VASTAUS
Joku tuolla aikaisemmassa blogissa ihmetteli, miksei kirkon johto kuuntele konsuja. Olisiko ongelma viestintätavassa?
Aika aggressiivista siltä taholta ainakin tällä palstalla tulee. Piispojen haukkuminen on ihan jokapäiväistä. Toki kaikkein kiivaimman vihanpurkaukset näyttävät tulevan henkilöiltä, jotka eivät edes kuulu kirkkoomme.
Mutta kuka piispa tai pappi haluaisikaan osallistua näennäiseen keskusteluun, jossa konsujen kaivama potero on niin syvä, ettei päätä näy.
Kokeilin itse blogin kirjoittamista vähän humoristisella otteella viitaten Antin blogiin. Sain osakseni lastillisen törkyviestejä.
Jos te konsut ette pysty parempaan viestintään, kuin muiden haukkumiseen tai mustamaalaamiseen, niin eipä voi kovin kummoista vastaantulemista odottaa. Edes piispoilta.
Yllätys, yllätys olen Seijan kanssa jokseekin samaa mieltä seurattuani kirkollis-kokouksen striimauksia. Suomessa yleensä herätysliikeväki on omaksunut kummallisen kirkko-opin. Se on kun takaraivoon isketty. Puuttuu kokonaan integroituminen kirkkoon, sen sijaan vallalla on ajatus omasta vallasta.
Tämä integroitumisen puute on kauan vaivannut osaa herätysliikkeistä ja se kulminoituu kirkkotaisteluksi, vaikeissa kirkollisissa tilanteissa. Tämä on sukua marxilaisuudelle uskonnollisella kentällä. Tämä on se herätysliikkeiden hengen ydin.
Sami. Se ei ole jokseenkaan yllätys, mitä mieltä olet herätysliikkeistä. Itä-Suomen rukoilevaisten johtaja Henrik Renqvist, oli 1800-luvulla ensimmäinen pappi, jonka herätystoimintaa ryhdyttiin taltuttamaan oikeustoimin ihan Venäjän keisarin johdolla, kun hänet määrättiin vankilasaarnaajaksi – Välkommen till Svartholm. Renqvististä on valkaiseva em. prof. Kauko Pirisen kirjoittama oikeushistoriallinen näkökulma – Henrik Renqvist pappi ja herätysjohtaja.
Mikäli mielenkiinto riittää samasta aiheesta on Esko Hartikaisen tutkimus: Kulttuuri, kontrolli ja herätys 1800-luvun alun Liperissä – Heränneitä ja nukahtaneita. Nukahtaneista esimerkki taisi olla Renqvistin mielestä Liperin kirkkoherra, joka ei kaiketi ollut samaa mieltä siitä, että ”Sielunsa autuudesta murhetta pitävä ihminen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi.”
Siirryttäessä idästä länteen löytyy prof. Heikki Ylikankaan kirja – Körttiläiset tuomiolla. Muuten Ylikangas on myös kirjoittanut puukkojunkkareista kirjan: Härmän häjyt ja Kauhavan herra. Häjyjen urakehitys alkoi painua alakanttiin hyökkäyksestä surusaaton kimppuun siksi, kun vainajien pelko oli juurtunut syvälle ihmisten tajunnan pohjamutiin. Edelleen pohjoisessa vastaan tulee Laestadius ja hänen kirjansa; Crapula Mundi – se on maailman kohmelo. Etc.
Kosti, pietismi on juuri tälläistä. Ja se taisi alkaa Jaen de Labadiesta 1600 luvulla. Jatkumo on siis olemassa. Spenerin uudistusohjelma oli Labadistinen.
Jaa. Pietismi oli sukua marxilaisuudelle. 🙂 Mille Platon mahtaa olla sukua? Tuossa kirjassa Härmät häjyt ja Kauhavan herra riimitellään mm. näin: ”Ensin ne porthaat säriethiin ja sitten vasta muuri. Isoo-Antti se erellä meni, joka joukosta oli suurin.” Mutta niin vain kävi, että vanhemmalla iällä Isoo-Antti tuli uskoon, ts. herätykseen.
Hän näyttää olleen ylen meteorologi Anniina Valtosen isoäidin isoisän isä, jonka vasta äsken huomasin. Valtonen toteaa: Suvun tapahtumissa kerrotaan aina Isoo-Antin joskus sanoneen: ”Paljon pahaa olen tehnyt, mutta miestä en ole tappanut. Tuomionsa hän myönsi kuitenkin ansainneensa.”
Liittyen vielä puukkojunkkareihin: Kerrotaan kuinka Niilo Kustaa Malmberg, joka itse tuli aikanaan valheella häväistyksi kohteli kahta raipparangaistukseen tuomittua junkkaria, jotka tuskallisen tuomionsa kärsittyään menivät selät verisinä istumaan läheiselle jokitöyräälle.
Malmberg meni miesten luo, istuutui heidän väliinsä ja puhui heille hiljaa: – ”Teidän raukkojen synnit ovat tulleet julki, minun eivät ole. Herra taitaa olla sen tähden lähempänä teitä kuin minua.” – Kaunis kuva herätykseen tulleesta sananjulistajasta. Minä olen hiljainen ja nöyrä, sanoo meidän Vapahtajamme.
Kosti, marxilaisuudessa kaikki piti hävittää, luokkataistelua käytiin loputtomasti. Pietismissä on jotakin yhtymä kohtia tähän. Pieni ydinjoukko käy taistelua loputtomasti.
Sami,
Piuhotukselliseti puhut totta.
Jorma H:lle. Olen samaa mieltä siitä, että ensin on väännetty yhteiskunnan suhtautumisesta yleensä ja nyt käydään samaa kirkon sisällä. Unohdat mielestäni tässä sen tärkeän aspektin, että regimenttioppi avaa mahdollisuuden myös sille, että yhteiskunnallinen ja kirkollinen käsitys homoseksuaalisuudesta ja avioliittoon vihkimisestä voivat poiketa toisistaan. Yhteiskunnan asioissa pätevät demokraattiset päätökset, kirkossa pitäisi kuunnella aina enemmän Jumalaa (Raamattua, joka on Hänen ilmoitustaan meille). Varsinkin, kun spn-avioliittolakia säädettäessä nimenomaisesti korostettiin, että tämä EI koske kirkkoa…
Tietenkin konservatiiviselta taholla ollaan tyrmistyneitä siitä, että kirkon piispat ja kirkolliskokouksen enemmistö poikkeavat niin selkeästi Raamatusta, tunnustuksesta ja kirkon traditiosta. Jolle löytyy myös ylikulttuurista taustatukea. Ilman muuta taustalla on myös käsitys homoseksuaalisuudesta ja siitä, minkä laiseen elämäntapaan Raamattu, tunnustus ja traditio ohjaavat. Mutta viime kädessä nyt on kysymys siitä, mikä on kristillisen avioliiton määritelmä ja tarkoitus.
Niinpä niin. Kun eräältä rovastilta oli kysytty millainen jumaluusoppi hänellä on vastaus kuului: ”Se on siinä, että minä uskallan häjyillä Jumalan edessä. Muuta minulla ei ole.” Tämä sopinee tähän yhteyteen.
…siis Samille.
Sami ja muut. Ei nyt kannata kuitenkaan haukkua ”pietistejä” kaikesta mahdollisesta. Kannattaa myös muistaa, että 1800-luvun alkupuolen kirkollinen ja yhteiskunnallinen todellisuus oli jotakin muuta kuin nyt.
Tilanteen voisi sanoittaa ehkä näin – ja yrittää tehdä oikeutta kaikille osapuolille: ”Konservatiivien” takaraivossa on aika, jolloin kaikille oli tilaa kansankirkossa ja sen seurakunnissa, jopa piispakunnassa. Kuuluminen luterilaiseen kirkkoon ja sen sisällä toimiminen oli itsestäänselvyys kaikille Kansan Raamattuseurasta (palvelujärjestö), Suomen Raamattuopistosta (opistotasoinen nuorisonohjaajakoulutus), evankelisesta liikkeestä eri toimijoineen aina Kansanlähetykseen (mikäli mahdollista, kirkossa, mutta kirkosta riippumattomana).
Viimeisten 40 vuoden aikana herätysliikkeet ovat enenevässä määrin kokeneet, että he eivät enää ole tervetulleita yhteistyöhön kansankirkon paikallisseurakuntien kanssa. Tiukentunut linja virkakysymyksessä, ehtoollisen vieton myöntämisessä, kirkkotilojen luovuttamisessa Hengellisille syventymispäiville ja niin edelleen. Jossakin mielessä voinee sanoa, että tiukimmat lähtivät Luther-säätiöön ja LHPK aan, mutta kyllähän heidätkin suorastaan ajettiin pois kirkon seurakuntaviroista.
Tiukka linja ja kovat puheet eivät ole olleet konservatiivikristittyjen yksinoikeus. Mutta kun vaikutusmahdollisuudet katoavat tai viedään niin mitä muuta jää jäljelle kuin puhevalta?
Marko, nykyiset konservatiivit eivät ole nähneet sitä aikaa kun kaikki oli hyvin tai aika harva. Nyt on uusi sukupolvi joka ei noista ajoista tiedä. Evankelinen liike oli kaikista kirkollisin ja vaikutusvaltaisin, mutta samalla juuri tässä liikkeessä on iät ja ajat kirkkokritiikki sukupolvien ketjussa jatkunut. Nyt se on saanut radikaalimpia muotoja. Uusi sukupolvi on 2.0 on radikaalimpi, koska he ovat eläneet kirkkokritiikin kohdussa ja ovat osittain itse tämän uhreja. Ja koko ajan on kysymys yhdistyksestä. Ajattele, yhdistyksestä joka leikkii kirkkoa. Luulen, että kirkko laittaa tämän yhdistyksen vielä vastaamaan radikaalisuudestaan.
Sami P. En väsy ihmettelemästä sitä intoa, mikä Sinulla on tuoda esiin negatiivisia asioita SLEY:stä ja evankelisesta herätysliikkeestä. Vuosikausia.
Evankelisella herätysliikkeellä on kirkko-opissaan jännitteinen perintö (tunnustuskirkko vai kansankirkon herätysliike) hoidettavanaan. Mitä SLEY:n sitten pitäisi nykyisessä kirkkopoliittisessa tilanteessa Sinun mielestäsi tehdä (paitsi kääntyä ortodoksisuuteen)?
Marko: Näin omin silmin kolmannen polven evankelisena SLEYn surullisen tarinan. Se alkoi valtataisteluna, hirttäytyi naispappeuskysymykseen ja ihan niin kuin Sami toteaa päätyi yhä etäisempään suhteeseen Suomen ev.lut. kirkkon kanssa.
Ei tässä ole mitään erityistä negatiivisten asioiden esilletuomista. Asiat vain menivät näin. Jokainen voi ihan historiallisista asiakirjoista nähdä, miten SLEY hajosi ja miten SLEYn papit sittemmin on vihitty Putinin ohjauksessa olevan Inkerin kirkon toimesta.
En halua vastata Samin puolesta, miten SLEYn pitäisi nykyisessä kirkkopoliittisessa tilanteessa toimia. Venäjän suuntaan kääntyminen ei ainakaan minusta tunnu edes geopoliittisesta näkökulmasta katsottuna kovin viisaalta. Tuskin Samikaan ihan mielellään arkkipiispa Kirillin suuntaan kumartaa.
Seija R. Minullakin on omat kontaktini evankelisuuteen.
Tosiasia on, että sellaisessa tilanteessa, jossa pappeja ei piispojen kieltäytymisen takia saada vihityksi omassa kirkossa palvelemaan seurakuntaa sanalla ja sakramenteilla, on luterilaisen tunnustuksen mukaan kaksi vaihtoehtoa. Joko vihitään omia pappeja jo virassa olevien sananpalvelijoiden kautta tai haetaan pappisvihkimys toisesta kirkosta. Kun siis naispappeuden hyväksyminen ei ole vaihtoehto. Tiedän, että herätysliikkeemme ovat lukuisia kertoja vedonneet piispoihin, mutta vetoomukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Minusta SLEY ei ole ”hirttäytynyt” eikä juuttunut virkakysymykseen vaan ainoastaan ollut konservatiivisista herätysliikkeistämme se virkakysymyksessä johdonmukaisin Tiedän, että erittäin monet kävivät paikallisseurakuntien messuissa niin kauan kuin se suinkin oli mahdollista.
Minulla ei ole mitään kantaa niihin kiistoihin, mitä SLEYssä on viime vuosikymmeninä käyty, koska en tiedä niistä yhtään enempää kuin lehdissä on ollut luettavana. Surullisiahan kaikki tällaiset hajaannukset ja tupajaot ovat, herätysliikkeistä ja persoonakemioista sekä linjauksista riippumatta. Mutta näin näkyy varsinkin protestanttisessa kristillisyydessä käyneen, useampia teologisia jakolinjoja pitkin.
Marko minulla ei ole ketään ihmistä vastaan mitään. Ei kuulu kristillisyyteen. Harhaoppia voi sen sijaan vastustaa maalla, merellä ja ilmassa. Tulisiko Sley palata ortodoksisuuteen. Kaikkien konfessioiden jotka ovat eronneet kirkosta tulisi palata ortodoksisuuteen. 🙂
Jos sanotaan vielä radikaalimmin luterilaisen kirkon pitäisi uudelleen järjestää lähetystyö sen omaksi työksi. Kieltää pappeja toimimasta pappeina kristillisissä yhdistyksissä, järjestöissä ja vastaavissa.
Tämä tervehdyttäisi kirkkoa pitkällä aikavälillä. Poikkeus voisi olla yhdistykset jotka ovat suoraan kapitulin ja piispan valvonnassa. Tämä olisi oikea askel terveeseen kirkko-oppiin. 🙂
Palataan huippu tärkeisiin asioihin:
Jeesus ei ollut Messias juutalaisille. Juutalaiset eivät hylänneet Jeesusta ilkeyttään. Heillä oli asialliset ja teologiset perusteet tehdä niin. Jeesus ei nimittäin täyttänyt juutalaisuuden vaatimuksia Messiaalle. Tästä on olemassa hyvä nettisivukin: https://www.instagram.com/jewgreekanmama/ . Kirjoittaja esittää juutalaisten vastauksia kirkolle.
Juutalaisuuden mukaan Messiaan piti olla suora jälkeläinen isän puolelta kuningas Daavidille Salomonin kautta. Ongelma on siinä, että Jeesuksella ei ollut kirkon mukaan fyysistä isää neitseestä syntymisen takia. Yksin tällä perusteella Jeesus ei voinut olla juutalaisten odottama Messias. Kaiken huippu on, että neitseestä syntyminen on käännösvirhe kristillisessä perimätiedossa Jesaja 7:14:sta. Heprean sana alma ei tarkoita neitsyttä, vaan nuorta naista!
Toiseksi Messiaan piti rakentaa Jerusalemin temppeli. Jeesus ei rakentanut mitään temppeliä. Vaatimus ei siis toteutunut.
Kolmanneksi Messiaan piti koota kaikki juutalaiset Israeliin ja luoda maailmanlaajuinen rauha. Vaatimus ei ole toteutunut. Juutalaiset ovat hajallaan ja sodat jatkuvat maan päällä.
Neljänneksi Messiaan piti saada maailma tuntemaan yksi ainoa oikea Jumala ilman tarvetta kääntymykselle. Kirkko keksi yhden Jumalan sijaan Kolminaisuuden ja kirkko on pahasti jakaantunut. Yksimielisyydestä ei ole tietoakaan ja yhtä Jumalaa ei palvota maailmassa.
Miksi kirkossa ei olla rehellisiä ja kerrota näitä asioita avoimesti kaikille? Kirkko teki Jeesuksesta jotain muuta, mitä historian Jeesus oikeasti oli. Totuus ei muutu olemalla hiljaa ja puolustamalla menneiden sukupolvien tekemiä teologisia virheitä.
Pasi Toivonen esittää tälläisiä vanhoja juutalaisia tulkinta periaatteita. Näihin kirkko on jo vastannut aikoja sitten. Ei mitään tarvetta enään vastata myöhäiseen juutalaiseen tulkintatraditioon. Rabbithan osaavat keksi kaikkea fantasiakirjallisuuteen liittyvää. 😇
Joonas V. Taitaa olla niin, että vaikka tuo kohta 1Mo1:27 tavattaisiin kuin Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä lukkarin koulussa – Ja mie-hek-si ja nai-sek-si Ju-ma-la loi hei-dät niin se ei ole kaiketi totta, vaikka Jeesus itse sen vahvisti… eikä sitä uskota niin kuin se on Raamattuun talletettu. Tästä tämä ristiriita on syntynyt, joka lienee pysyvää laatua kaiketi paruusiaan saakka. Tämän jälkeen kaikki ei taida jatkua niin kuin ennenkin. Kirkolliskokouksessa tuli pysyvä repeämä eilen ”turvallisemmassa tilassa.”
Kosti: Maailmassa on syntynyt ja syntyy jatkuvasti ihmisiä, joilla on sekä miehen että naisen sukuelimet. Heitä kutsutaan intersukupuolisiksi (https://fi.wikipedia.org/wiki/Intersukupuolisuus). Raamattu tai itse Jeesuskaan ei heitä mainitse, vaikka heitä on aina ollut. Kaikki vain eivät ole syntyneet mie-hek-si tai nai-sek-si.
Raamattuun on talletettu paljon tärkeitä asioita, joita meidän kristittyjen tulee elämässämme noudattaa. Minusta Roomalaiskirjeessä on hyvä muistutus: ” Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.”
Kyllä: mieheksi ja naiseksi Jumala loi heidät – Seijan edellä esiin tuomalla varauksella.
Kun Raamattuun vedotaan, niin sitä pitää lukea, kokonaan ja koko ajan. Muuten ei toteudu Jumalan halu lahjoittaa kaiken tarvitsemamme, vt. 2.Piet.1:3 Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
Raamatusssa lukee selkeä vastaus niin Seijalle kuin Jormalle, eli Matt. 19:
12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.”
Siis syntymästään saakka olleet avioon kelpaamattomia. On oikein, että palautamme mieleen, kuinka nopeasti ihminen alkoi käyttämään vapaata tahtoaan vastoin Jumalan neuvoja. Tällä viittaan Nooaan ja arkkiin, jotka oli ainoa ihminen,joka etsi Jumalaa ja löysi Armon. Hänen perhekuntansa uskoi Nooan julistuksen.
Olemme tänään samassa tilassa, kuin ennen vedenpaisumusta.
Reijo: Tuon Matteuksen evankeliumin mainitsemia ihmisryhmiä ei sen tarkemmin ole määritelty. Jokainen käyttänee omaa mielikuvitustaan, mutta kovin yksityiskohtaisia päätelmiä ei kannattane ryhtyä vetämään.
Seija,
Kyllä kannattaa. Ei pidä jättää tarkoituksella epäselväksi ja sitten sanoa selvä asia moniäänisesti. Olen tätä asiaa käsitellyt jokin aika sitten blogissani.
Ihmiset, joita sanot ihmisryhmäksi on tarkasti määritelty ja sittenkin vielä Jeesus sanoo, että joka VOI nämä itseensä sovittaa, niin sovittakoon.
Jeesus puhui asiasta suhteessa sen laajuuteen, siksi ei mainita samaa sukupuolta toisiinsa syttyvistä, heitä oli silloin jo paljon mm. nk. temppelipoikina jotka nauttivat useana aikakautena jopa temppelin ”suojelusta”. Nämä, niinkuin tuo Matteuksen evankeliumin on kerrottu yksiselitteisesti, mutta nauttivat tulkinnasta, niinkuin yrität ehdottaa.
Sellaista asiaa ei tarvitse erikseen määritellä, joka on ollut selvä ja yleisesti tunnettu ilman epäilystä ja ilman erilaisia tulkintoja. Sellaisia asioita määritellään erikseen, joista on erilaisia käsityksiä. Silloin kun on olemassa erilaisia määrittelyjä tietylle asialle tai käsitteelle, on sitten (aina syytä ja hyvä) erikseen mainita, mitä määrittelytraditiota esim. ihmisryhmistä puhuttaessa viestijä käyttää.
Toisekseen, Raamtatusta itsessään ei tule esille ns. postmodernit määrittelytarpeet.
Viha, arvostelu, kritisointi, eri mieltä olemisen ilmaisu ja ei-niin kaunopuheinen viestintä ym. tuppaavat menevän kovin helposti sekaisin. Tämä johtunee siitä, että olemme yhteiskuntana luopuneet siitä ajatuksesta, että ihmisen tekojen arvosteleminen, niiden pitäminen ei-sopiviana, ei-toivottavina tai peräti väärinä sekoitetaan itse ihmisarvon kiistämiseen tai ihmisryhmän vihaamiseen. Tällaisia ”pahoja ja ei-suvaitsevia” ihmisiä voidaan sitten pitää ”sortajina”, joita on suorastaan velvollisuus rangaista tavalla tai toisella, vähän kuten ”kunnon” poliittisissa vallankumouksissa on tehty erityisesti viime vuosisadalla.
Kirkoillakin on ollut kiusaus asettua tiettyjen eturyhmien puolelle vallankäyttäjäksi tai vallasta (ja muista vieraista ideologioista tai vallanhaluista) hyötyjäksi, mikä on synnyttänyt erilaisia ”kirkkotaisteluja”, joista kuuluisin lienee viime vuosisadan Saksan sellainen. Käsittääkseni ilmiö on jossain määrin koskenut useampaakin kirkkokuntaa (tai tunnustuskuntaa), sekä läntisemmässä että itäisemmässä perinteessä.
Ikävät, väärät ja vahingolliset asiat pääsevät paisumaan lopulta suuriin mittoihin, koska useimmat ihmiset vaikenevat (ja ovat vaienneet ja pelänneet). Herätysliikkeiden ja marxilaisuuden rinnastaminen on aivan outoa, pikemminkin kollektvistinen taipumus ”suureten johtajien” ja ehdottoman tottelemiseen kera voisi viitata marxilaisuuteen, jossain mielessä (jos halutaan). Kauheus voi olla joskus katsojan omissakin silmässä. Vallan keskittymien on sekin ongelmallista, vaikka retoriikka oliskin hempeän tai juhlallisen kristillissävytteistä. Ei kai ihan tavatonta kirkollisessakaan yhteydessä.
Kenen joukoissa seisot, kenen lippua (tai minkä symbolia) kannat… lienee ihan aiheellinen kysymys kirkoissakin, vaikka sen esittäminen voi osoittautua ns. haasteelliseksi.
Jostain syystä opposition puolelta tuleva haukkuminen politiikassa ei kuitenkaan ole luokiteltu vihaksi – ei, vaikka olisi käytetty hyvinkin leimaavia haukkumasanoja. Tuntuu olevan ero sillä, kuka tai mikä kritosoi ketä ja mitä. Johdonmukaista yhdenvertaisuuttako? Ajassamme on kadonnut johdonmukaisuus.
Jukka: Kerropa joku tai joitakin konkreettisia esimerkkejä tilanteista, joissa ihmisiä tai ihmisryhmiä on pidetty syyttä sortajina (tarkoitan nyt vain Suomen ev.lut kirkkoa, en maailmanlaajuista poliittista kenttää).
Haluaisin kuulla myös oman määritelmäsi vihapuheesta, koska Kielitoimiston sanakirjan määritelmä ei näytä sinua tyydyttävän (”vihaa ilmaiseva t. väkivaltaan yllyttävä kielenkäyttö, joka kohdistuu yksilöihin t. ihmisryhmiin vars. heidän uskontonsa, etnisen taustansa, sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisensa tms. perusteella”).
Seija ja Jorma. Tieteessä tapahtuu -lehden artikkelissa biologi Atte Komonen kertoo ns. kansan kielellä, mitä biologiassa sukupuoli tarkoittaa ja miksi. Lopputulos: kaikilla nisäkkäillä sukupuolia on kaksi, ei enempää, eivätkä kehityshäiriöt kasvata sukupuolten lukumäärää. Mieheksi ja naiseksi Jumala loi heidät. Tämä on fakta kirkossa ja kirkon ulkopuolella.
Kosti,
Tosiasiat ja totuus ei kuitenkaan tahdo tässä Luciferin hallitsemassa maailmassa menestyä.
Reijo. Aivan!
Kosti ja Reijo,
Tuo taitaa olla ihan raamatullinen ajatus, erityisesti ”näihin viimeisiin aikoihin” sovellettuna.
Kosti: Intersukupuoliset tosiaan korjataan leikkauksella joko miehiksi tai naisiksi.
Sukupuolisen suuntautuneisuuden kannalta sukupuolella ei ole väliä. Homot ovat miehiä ja lesbot naisia, bi-seksuaalit jompia kumpia jne.
Seija,
Olen toiminut paikallisissa helluntaiseurakunnissa Suomessa, Italiassa, Sveitsissä, UK:ssa, ja USA:ssa sekä muuallakin.
Jokaisessa on on ollut näistä kolmesta ryhmästä joku, jotka ovat halunneet tulla uskoon. Lisäksi on aina joku ei-seksuaalinen mies tai nainen. Uskoontulossa ei mennä näiden luonnottomuuksien poistaminen edellä. Kuten olen useinkin tällä palstalla muutaman kerran sanonut, niin mikään Jeesuksen luettelemista naimisiin kelpaamattomasta ryhmästä ei ole kohdannut syrjintää. Osaksi siitäkin syystä, että naimattomuuden syy ei ole julkinen asia.
Kun ja jos nämä mainituilla seksuaalisilla poikkeavuuksilla varustetut ovat epäonnistuneet eli ovat langenneet, heidän paikkansa on silti Seurakunnassa. Seurakunnalla tarkoita uskovien yhteyttä, missä heillä on ollut niitä tai ainakin joku jonka vieressä istua ja joskus kulkea kappaleen matkaa yhdessä.
Jukka. Hieman alkavat nuo ”viimeiset ajat” mietityttää.
Seija Rantanen kirjoittaa;
”Sukupuolisen suuntautuneisuuden kannalta sukupuolella ei ole väliä. Homot ovat miehiä ja lesbot naisia, bi-seksuaalit jompia kumpia jne.”
Tämä on totta, sillä sukupuoli on eri asia kuin sukupuolinen suuntautuminen. Sukupuolen määrittelee biologia myös intersukupuolisilla, joka on tietysti kehityksessä tapahtunut häiriö.
Intersukupuolisten kohdalla on olemassa tärkeä periaate;
Lastenkirurgi Mika Venholan ja monien intersukupuolisia edustavien järjestöjen mukaan intersukupuolista lasta ei tarvitse korjata. 🥰
Myös YK:n ihmisoikeusneuvosto, lapsen oikeuksien komitea ja kidutuksen vastainen komitea ovat useaan otteeseen kehottaneet valtioita kieltämään lääketieteellisesti tarpeettomat, pakotetut toimenpiteet intersukupuolisille lapsille.😍
Olen ymmärtänyt, ettei alatien kristillisyys ole aikakausiin sidottua, kun katsoo kirkon historiaa mitä tietä myös VT:n Messiaaseen uskovat ovat kulkeneet. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa en pelkäisi mitään pahaa sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.” (Ps.123).
Tästä on sitten eri versioita, miten Herra on ollut läsnä ahdingon aikoina ja miten kirkossa ja kirkon sisällä esim. suomalaisessa pietismissä on koettu Herran voimaa sen eri muodoissa ja Kristuksen sisällisessä tuntemisessa uskossa ja ”armon vilauksissa” kaikissa herätysliikkeissä. Ja myös niiden ulkopuolella, kun elävä usko on salattu niin kuin kallis päärly.
Elävä usko kärsii pimeyttä, ahdistuksia ja vaivoja ja odottaa, kunnes Herra uskon vahvistaa. Miksiköhän odottaminen on meille niin tukalaa ja juuri sille tielle Herra meidät johdattaa, kun se on niin tukalaa. Jos kerran ihminen on kasteen armosta luopunut, niin hän on hengellisesti kuollut. Ei siinä taida auttaa muu kuin herääminen synnin unesta Herran ollessa se herättäjä.
Eräs rippikoulumuisto Wilhelm Malmivaaran sanoittamana 1880 syksyllä. Satakunta eläväistä savolaista nuorukaista koolla tarkoituksena päästä aikaihmisten kirjoihin saadakseen etuja ja toivo ”maailman joukkoon” pääsemisestä ja opettajana nuori, joskin arkatuntoinen pappi.
Alku aivan tavallinen, kuka torkkui, kuka kuunteli ajatukset hajamielisenä. Kun pappi poistui alkoi kova meteli eikä ainakaan luettu. Muutaman viikon kuluttua alkoi näkyä ihmeellisiä oireita. Nuoret tulivat vakavammiksi ja silmät alkoivat kiillellä.
Mutta sitten myöhemmin. Yllätys, yllätys papin poistuttua luokasta, meteli muuttui virren veisuuksi. Toiset tosin pilkkasivat aluksi tätä uutta tapaa mutta muuttivat pian mielensä. Toinen toisensa jälkeen he pyysivät päästä papin puheille: Lasketaanko ripille? Ei vaan miten tulisin pelastetuksi? Arkuus valtasi papin miten hän uskaltaisi puhua, kun oli myös itse pelastusarmosta osaton. Tunnustaen: ei elänyt Herrassa joutuen käymään rippikoulua nyt itsekin.
Papille tuli kova hätä neuvoa kyselevästä joukosta. Niin kova, että pappi pakeni vierashuoneeseen ja lukitsi oven sisältäpäin. Nuoret tarttuivat avaimeen. He itkivät oven takana eteisessä, pappi polvilleen vajonneena oven toisella puolella. Omituista rippikoulua, kun Herran henki alkaa toimia. Varokaa vaan rippikoulun pitäjät, ettette joudu ahdinkoon.
Mitä tästä kaikesta sitten seurasi. Tuossa rippikoulussa Malmivaara itse ja moni muu sai tulikasteen. Kun Herran kihlaamat nuorukaiset menivät kotiinsa, he puhuivat vanhemmilleen ja ystävilleen niin voimallisesti, että muutamien viikkojen kuluttua Herran tuli leimusi yli koko seurakunnan. Mitä tuolloin tapahtui voi tapahtua myös nykyään mikäli Herra vuodattaa Henkensä päällemme. Vaan mikä hetki on yöstä, vieläkö näin tapahtuu sitä emme tiedä.
Jos kysymys näet on uskosta, pitää meidän olla voittamattomia, taipumattomia ja kaikkein itsepintaisempia ja, jos voisimme, terästä lujempia; rakkauden taas ollessa kysymyksessä meidän pitää totisesti olla ruokoa ja lehtistäkin hennompia ja taipuvampia sekä kaikessa myöten antavia.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 134, SLEY, 1957.
Pasi Toivosen blogeja ei voi kommentoida. Laitan tämän siksi tänne.
Ateistitutkijan mielestä mitään ihmeitä ei ole koskaan tapahtunut eikä voi tapahtua. Tämä on hänen lähtökohtansa ja ennakko-oletuksensa tutkittaessa Raamattua. Ja tämän perusteella hän tietenkin väittää, ettei mikään Raamatun kertoma ihme ole voinut oikeasti tapahtua.
Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Luuk. 1:1-4.
Erittäin osuvat jakeet Pasi Toivosen esittämän asian yhteydessä! Mutta kuten toteat, ei kuitenkaan kuulu tähän blogiin.
Näyttää, että jälleen joku mielensäpahoittaja on löytänyt sormensa ja painanut asialliseen viestiini – Report comment.
Kosti: Olemme samassa veneessä.
Mika. Ei tässä nyt ole ”ateistitutkijoista” kysymys. En sanoisi esimerkiksi nyt Joachim Jeremiasta, Lars Aemejlaeusta, Pauli Niemelää, Lauri Thurenia tai Pekka Särkiötä ateisteiksi.
Olen samaa mieltä siitä, että äärimmilleen sovellettuna historiallis-kriittinen metodi voi johtaa juurikin siihen, että mikään Raamatussa kuvattu ihme ei olisi voinut tapahtua. Mutta silloin tutkija ylittää tieteen rajat. Tiede etsii aina luonnollisia selityksiä, ja on mielekästä myös tunnistaa sen rajat.
Marko, eihän ihmeille voi antaa luonnollista selitystä, koska ne ovat järjelle käsittämättömiä, vaan antaa kunnia Jumalalle.
Järki on luontaisesti ristiriidassa uskon kanssa (Luuk. 24:25, 1. Kor. 2:14). Sen takia se on vangittava kuuliaiseksi Kristukselle (2. Kor. 10:5).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 96, Concordia ry, 2023.
Mika. Historiallis-kriittinen Raamatun tutkimus on tietysti paljon muutakin kuin Raamatussa kerrottujen ihmeiden tarkastelua: tekstin loogista rakennetta, ikää, johdonmukaisuutta ja ns. uskottavuutta. Kaikissa näissä on sitä paitsi tulkinnanvaraa. ”Ihme” on kategoria, johon mahtuu kaikkea mahdollista. Muistelen, että Suomessakin on yritetty antaa monille Raamatun ihmekertomuksille ns. luonnollisia selityksiä. Heikki Räisänenhän näille irvaili aikanaan. Luonnollisetkaan selitykset eivät ota välttämättä pois Jumalan kunniaa, koska Jumala toimii koko ajan myös luomassaan maailmassa.
Olen samaa mieltä siitä että järkemme tulisi vangita uskolle kuuliaiseksi. Sellaiset Raamatussa kuvatut asiat kuin neitsyen tuleminen raskaaksi, Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus kuolleista tai uudestisyntyminen ovat nimenomaan yliluonnollisia, luonnonlait ylittäviä ja/tai niiden vastaisia. Kuitenkin ne ovat tosia. Mutta järkeä ei voi vangita uskolle kuuliaiseksi, jos omakohtainen usko Kristukseen puuttuu.
RAAMATUN ARVO
Raamattu on Jumalan sana. ”Se pysyy iankaikkisesti.” [Jes. 40:8, ”Raamattu ei voi raueta tyhjiin.” (Joh. 10:35). Jeesus: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” (Mark. 13:31)] Raamattu on Pyhän Hengen kirja. Se on kirjojen kirja, kaikkia muita kirjoja korkeampi.
H. J. Pätiälä – P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 10, Concordia ry, 2021. Hakasulku on allekirjoittaneen lisäys.
”Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” (Jes. 40:8)
Marko, mainitsemasi tunnuskirjojen kohta pitäisi poistaa. Kaikki luterilaiset kirkot eivät hyväksykään tätä tunnustusta. Luter kumppaneineen näyttää olevan ensimmäinen pietisti. Se on totta, mitä sanot, että sley on noudattanut tunnustuskirjojen ohjetta, he ovat oma kirkkokunta, kirkon sisällä ja matkalla siihen. Oikeastaan he ovat kauan aikaa olleet tällä matkalla. Henkisesti he ovat uusi luterilainen konfenssio.
Piispat yrittävät oikein saada ruotuun kirkossa esiintyvää anarkiaa, mitä Sley harjoittaa tunnustuskirjojen mukaan. Näin ollen piispat eivät pidä tuota tunnustuskirjojen kohtaa validina.
Mitä Lutheriin tulee hän todella löysi elävän ja yksin vanhurskaaksi tekevän uskon armosta.Heräsi siis hengellisesti lain alta armon alle, kuten Hedberg ja muut herätysliikejohtajat. Entä mitä ortodoksina piittaat siitä, mitä luterilaisten piispojen rauhaan kuuluu, kun he eivät ortodoksisen kirkon mielestä ole edes oikeita piispoja.
Kosti, hassuja ajatuksia. Kirkko on aina etsinyt kadonneita ja vastustanut harhaoppeja. Kuten Jeesus.
Mitkä ovat hassuja ajatuksia? Usko armosta vai mikä?
Sami P. Suomen evankelisluterilainen kirkko on kuitenkin sitoutunut koko Sovinnonkirjaan, johon myös traktaatti Paavin vallasta ja johtoasemasta noine pappisvihkimyslinjauksineen sisältyy. Tiedät kyllä, että liberaaleimmat kirkon johtavissa asemissa pitävät koko Tunnustuskirjoja historiallisina todistuskappaleina eivätkä ohjeellisena Raamatun selityksenä.
Kosti hassuja ajatuksia. Luterilaisena sinä pidät kaikkia kirkkoja jossa uskotaan Jeesukseen kuuluvan kirkkoon, yhteen apostoliseen kirkkoon. Joten miten voit puhua kirkon todellisista jäsenistä tuonsuuntaisesti, jos kuitenkin pidät heitä kirkon jäseninä. Etkö ole joutunut ristiriitaan itsesi kanssa.
Mahdatko itse pitää ortodoksista kirkkoa ainoana oikeana, johon muiden pitäisi palata kuten totesit: ”Kaikkien konfessioiden jotka ovat eronneet kirkosta tulisi palata ortodoksisuuteen.” Tiedät sen itsekin, että tähän suuntaan evankeliointi ei taida oikein tuottaa vanhurskaita hedelmiä. Kristillisen kirkon todelliset jäsenet ovat heitä, jotka ovat tulleet uskoon armosta, kuten Luther, Hedberg, Laestadius, Henrik Renqvist, Jonas Lagus, Malmberg, Paavo Ruotsalainen ja muu lukuisa joukko Suomen luterilaisessa kirkossa aikain saatossa tähän päivään saakka, olkoonkin että uskonvanhurskaus ilman tekoja aiheutti aikanaan heidän keskuudessaan tulkinnallisia ristiriitoja. Katolisiin ja ortodokseihin en ota kantaa.
Kysyt, enkö ole joutunut ristiriitaan itseni kanssa? Miksi olisin, vaikka olen Jumalan kuvan menettänytkin. Ikävää tieysti on, että lankeemuksen jälkeen kuvaudun Perkeleeseen. Siitä en tosin ole huolissani, kun Kristus on tuon Jumalan kuvan ristillä palauttanut ja omistan sen uskossa ja yksin armosta.