Ilta-Sanomat kertoi vuoden alkajaisiksi piispojen asumisesta ja vuokrista. Tämä on hyvä jutunaihe; kyseessähän ovat julkisyhteisön omistamat tilat ja niiden käyttö. Haastateltavana on Tampereen piispa Matti Repo. Hän asuu suuren piispantalon ylimmässä kerroksessa puolisonsa kanssa.

Revolla tuntuu olevan aivan oikea käsitys asumis- ja edustustilan suhteesta: asunnosta kuuluu maksaa vuokraa ja edustustilaa ei pidä käyttää omaan tai perheen asumiseen. Vaikka Revon mukaan asuin- ja edustustilan ”käyttöä ei voi pitää ihan puhtaasti erillään” (esim. piispan lapset olivat joskus käyneet julkistilan kappelissa leikkimässä jumalanpalvelusta), pariskunta kuitenkin ”asuu  varsinaisessa yksityisasunnossa”. Tällöin on oikein, että Revot maksavat vuokraa juuri siitä tilasta, jossa he tosiasiallisesti asuvat: oleskelevat, säilyttävät tavaroitaan, kutsuvat henkilökohtaisia vieraitaan.

Hyvä, kaikki kunnossa Tampereella.

Ilta-Sanomien jutussa ei käsitellä Helsingin Teemu Laajasalon asumisjärjestelyä, jonka ongelma on se, että piispa perheineen käyttää asumiseen myös niitä tiloja, joita piispa silloin tällöin käyttää työhön tai edustamiseen. Näitä tiloja ovat eteinen, ruokailutila, olohuone ja kaksi isoa huonetta. Piispanasunto kokonaisuudessaan on yksityiskoti, eikä siitä kaiketi tästä syystä ollut kuvia Ilta-Sanomienkaan jutussa, jossa muuten oli kymmenkunta kuvaa piispojen asuntojen yhteydessä olevista edustustiloista.  

Kuitenkin verohallinnon ohjeen mukaan työnantajan omistamaa tilaa, joka on sekä asuin- että edustuskäytössä, tulee verottaa asuntoedun mukaisesta arvostaan. Toinen vaihtoehto on maksaa työnantajalle asuntoedun suuruista vuokraa. Kumpaakaan ei Laajasalon tapauksessa tätä nykyä tapahdu, ja tästä Laajasalolle koituva suora rahallinen hyöty on noin 1 700 euroa kuukaudessa. Tämä on se seikka, johon olen pyytänyt verohallinnon kiinnittämään huomiota (ks. blogini Piispa ja asuntoetu – miksi epäselvyydet on syytä selvittää 13.11.2018). Mikäli Laajasalo asuu asunnossa vielä parikymmentä vuotta (ja mikäli verottaja ei puutu tilanteeseen), veronvälttelystä koituvaa etua ehtii kertyä noin 400 000 euroa.

Ilta-Sanomien jutun mukaan Laajasalon asuntoa on remontoitu hänen perheelleen sopivaksi noin 100 000 eurolla. Oikea summa on 239 536 euroa. Se on remonttilaskujen yhteenlaskettu loppusumma (lähde: Helsingin seurakuntayhtymä, taloushallinto). Jos joku blogin lukija haluaa osallistua yhteenlaskuun, voin esitellä laskukopiot.

Kirkon äänenkäyttäjät tuntuvat julkisuudessa edelleen hokevan, että Laajasalon asumisjärjestelyssä ei voi olla mitään ongelmaa, koska vuokrasopimus on tehty aivan samoin perustein kuin Irja Askolan. Aivan, ja sehän se ongelma onkin: yksin asuva Askola vähine tavaroineen asui juuri niissä kahdessa huoneessa, jotka oli vuokrannut asunnokseen. Laajasalon viisihenkinen, isosta asunnosta muuttanut perhe taas ei ymmärrettävästi mahdu niihin kahteen huoneeseen ja käytävänpätkään (+ keittiö ja pesutila), jotka Laajasalo alkuperäisessä ”Askola-tyyppisessä” vuokrasopimuksessa oli asunnosta perheelleen vuokrannut.

Laajasalon kunniaksi on todettava, että hän on avoimesti myöntänyt perheen asuttavan asuntoa kokonaisuudessaan.

Lokakuussa 2018 piispan 233 neliön asuntoon liitettiin Laajasalon toivomuksesta vielä naapurina sijainnut yksiö, ja tämän tuloksena asunnon kokonaispinta-ala kasvoi 265 neliöön. 15. marraskuuta, kolme päivää sen jälkeen kun Iltalehti oli kertonut Laajasalon asuntoedusta, Laajasalo ja kirkkohallitus aktivoituivat tekemään vuokrasopimukseen liitteen tästä uudesta lisätilasta. Kirkkoneuvos Leena Rantanen kertoi Ylelle (14.11.2018) että Laajasalo oli suorastaan oma-aloitteisesti ehdottanut vuokranmaksua tästä saamastaan lisätilasta. Ylen kysymykseen, ilmenikö Laajasalon vuokranmaksuhalu ennen vai jälkeen Iltalehden jutun, Rantanen ei halunnut vastata. Remonttilaskujen mukaan lisätila valmistui ja luovutettiin lokakuussa, vuokranmaksu alkoi joulukuussa. Parempi silloin kuin vielä myöhemmin. Lisätilasta maksettava pieni lisävuokra ei poista sitä seikkaa, että kokonaan maksutonta asuintilaa on edelleen 140 neliötä.

Pieni yksityiskohta kuiteista: Lisäyksiön sisustussuunnitteluunkin on upotettu kirkollisverovaroja (44,5 tuntia à 74 e + alv), vaikka kyseessä oli Laajasalon perheen yksityiskäyttöön tuleva tila. Miksi sitäkin piti sisustussuunnitella kirkon rahoilla? Epäselvää on myös, miksi kirkkohallitus ei oma-aloitteisesti ryhtynyt perimään Laajasalolta vuokraa edes tästä lisätilasta, joka oli alun perinkin tulossa perheen täysin yksityiseen käyttöön. Miksi tähän tarvittiin Laajasalon (mahdollisesti Iltalehti-avusteista) ”oma-aloitteisuutta”?

Voi, kuulen jo korvissani porun siitä, miten ”menettelytapani” on taas kerran väärä – ei näitäkään pikku huomioita saisi kirjoittaa blogiin, vaan pitäisi kaikessa hiljaisuudessa vain ”jutella” Laajasalon kanssa tai tyytyä Rantasen ilmoitukseen, että mitään epäselvää ei ole.

Veronvälttelyyn liittyvissä tapauksissa parhaita lähteitä eivät kuitenkaan yleensä ole ne, jotka ovat itse asiassa osallisina. Siksi olen todennut, että tässäkin asiassa on paras asioida ainoastaan yhteiskuntamme lakia noudattavien viranomaisten, tässä tapauksessa verohallinnon kanssa.

Näin teen äänestäjieni, kirkon jäsenten, antamalla valtuutuksella ja oman oikeudentuntoni nojalla. Tämän blogin kirjoitin siitä yksinkertaisesta syystä, että kirkon jäsenillä on oikeus tietää maksamiensa kirkollisverojen käytöstä ja viranhaltijoiden tavasta käyttää niitä. Jos asiat ovat/olisivat kunnossa, niitä ei ole mitään syytä peitellä.

Te kaikki, jotka nyt haluatte taas kerran kirjoittaa ”katkeruudestani”, ”vainoamisesta” tai vastaavista ”motiiveista”: kyse ei ole minusta, vaan kirkon varainkäytöstä ja maksamatta jäävistä veroista. Näen mielelläni tässä blogissa näitä teemoja käsittelevää keskustelua.

Vantaalla 6.1.2018

Johanna Korhonen

kirkon luottamushenkilö

Vantaa