Daavidista Jumala sanoi :
Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen. Hän on kaikessa toteuttava minun tahtoni.’
Daavid oli uskollinen ja tahtoi nöyrtyä anteeksiantamukseen synnin tekemisen jälkeen ja näin toteutti Jumalan tahtoa , myös Babseban asiassa nörtyi Naatanin edessä , joka oli syvä lankeemus Daavidin elämässä seurauksineen .
Langenneen rukouksessa Daavid puhuu omasta syntisyydestä psalmissa 51:
7Katso, minä olen synnissä syntynyt,
ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Raamattu osoittaa monissa paikoissa ihmisen syntisyyden johtuvan lihasta syntyneestä ihmisestä ja kaikki ovat syntisiä ilman tekosyntejä jo .
Raamatun kohtia aiheesta .
Matt 15:19
Joh 3:6
Job 14:4
Room 3:9-12; 5:18-19
Ef 2:1-3
Perisynti käsitettä moni haluaa tulkita ja kertoa miten joku ajattelee perisyntisyydestä , yleensä on kieltäjät ja puolustajat , mutta kuten tyypillistä keskustelua ei käydä Jumalan sanaa tutkien vaan omien ajatusten kautta . Ja aihetta pitäisi jos mahdollista lähestyä pienin askelin sanan valossa , jos aihe on epäselvä .
Mitä syntiinlankeemus tarkoitti ja mitä siinä todellisena menetettiin ?
Uskon että kaikki mitä edellisessä kysymyksessä on jos siihen saa mitä paremman vastauksen niin se julistaa entistä enemmän Jumalan suurta armoa ja rakkautta ihmisiä kohtaan ja myös sitä kaikkivaltiutta kaiken suhteen . Lopulta armon ymmärrys lähtee siitä mahdottomuudesta kaikessa oman itsensä ja elämänsä suhteen elää Jumalan tahdon mukaan ja toivoa pääsystä perille .
Jumalan suunnitelmassa ennen syntiinlankeemusta psalmissa 8 on kuvaus ennen lankeemusta :
Luoja pitää huolen ihmisestä, jonka hän on pannut luomakunnan herraksi
2Herra, meidän Herramme,
kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa,
sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi
taivaitten ylitse!
3Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman
vastustajaisi tähden,
että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.
4Kun minä katselen sinun taivastasi,
sinun sormiesi tekoa,
kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,
5niin mikä on ihminen,
että sinä häntä muistat,
tai ihmislapsi,
että pidät hänestä huolen?
6Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’olennon,
sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;
7panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja,
asetit kaikki hänen jalkainsa alle:
8lampaat ja karjan, ne kaikki,
niin myös metsän eläimet,
9taivaan linnut ja meren kalat
ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee.
10Herra, meidän Herramme,
kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!
Jumalan rakkaus on ollut uskollinen ihmistä kohtaan luomisesta alkaen ja myös syntiinlankeemuksen jälkeen . Ihmisen osa ei siis ollut vain joku puutarhurin tehtävä Eedenissä vaan Jumala antoi hallintavallan ihmiselle , mitä kaikkea se on tarkoittanut ei voi tietää , mutta varmasti paljon enemmän kuin nykytieteen avulla yritetään luomakuntaa hallita , vaikkapa sää ja ilmasto .
Ihmiskunta menetti yhteyden Jumalaan ja ajettiin ulos paratiisista . Synnin ensimmäiset seuraukset näkyivät häpeänä , syyllisyytenä ja Jumalan vastaisena asenteena ja syyn hakemisena muulta kuin itsestään.
Jumala ei tunne tasa- arvoa kuten me ajattelemme ja tarvitsemme sitä joskus työkaluna , mutta hänen suunnitelmassa on kaikki puhdasta , hyvää ja oikeaa jonka mukaan eläminen on ihmiselle parasta luomisjärjestyksen mukaan . Eeva söi ensin kielletystä hedelmästä , mutta Jumala kutsui Aadamia luokseen selvittämään asiaa , jossa näkyi miehen vastuu Jumalan järjestyksessä .
Luther on sitä mieltä että syntiinlankeemuksessa eniten ihmisessä meni rikki ihmisen seksuaalisuus , joka näkyi häpeänä .
Monesti unohtuu se että Jumala vaikuttaa kaikessa ja myös jumalattomien ihmisten kautta ja hän siis lopulta vanhurskauttaa vain Jumalattomia . Galilean vuorella Jeesus lausui että kaikki valta taivaassa ja maan päällä on annettu hänelle siis kaikki !!!! On vaikea uskoa ihmisjärjellä ihmisen kykyyn tehdä Jumalan tahdon mukaisia tekoja luonnollisen syntymän perusteella Jumalan sanan todistuksen mukaan , mutta helpompi on uskoa että uskosta osaton kykenee tekemään hyvää elämänsä ja läheistensä suhteen , kun sen näämme . Ongelma ajattelussa on että ensiksi että ajattelemme asiaa ihmisjärjellä johon Jumala ei sovi , kun hänen suuruutensa on rajattua aina meidän ajatuksissa . Sen uskomme että Jumala ilmat ja säät säätää ja pitää luomakunnasta huolta , mutta jo se että vaikka kaupunki tuhoutuu niin emme voi sitä tai halua käsittää Jumalan vaikuttamiseksi , vaikka sana kertoo toista . Saati sitten voiko syntinen ilman Jumalaa vaikuttaa tekojen kautta hyvää .
Miten kristillisyys ja ns. suola voisi vaikuttaa ympäristöön ja yhteiskuntaan jos vaatisimme että kaikkien pitäisi olla uskovaisia jotta hyvää syntyy . Ja kuitenkin sillä on iso merkitys miten kristityt rukoilevat ja levittävät sitä Kristuksen tuoksua ympärilleen . Jumala toimii sanansa kautta varmasti mutta kaikkea näkyvää ja näkymätöntä emme tiedä eikä sitä voi kuin arvailla , mutta luodun osa ei ole pyrkiä Jumalaa määrittelemään kuin hänen oman ilmoituksen kautta .
Päättelen että olemme kaikki liian vähän tietämässä Jumalan suuruutta ja vaikutusta kaikkeen .
Täydellinen Jumala ja kaikkialla on eläinkunnassa jokaista peuran synnytystä katsomassa ja tai sotarintamalla kuolevien lähellä tai kidutusta , murhia , iloja , suruja , mikään ei ole salattua eikä kätkeyttyä häneltä .
Ihmisjärki ei yllä selittämään kaikkea, mutta eri asia tehdä hyvää ihmisenä tai Jumalan vaikuttamana ja sitten on Jumalan teot , jonka kautta pelastumme jos niihin turvaamme .
Kun uskoo mitä on kirjoitettu on autuaampi ja turvaa elämään joka Kristus , jossa on lähde syntiä ja saataisuutta vastaan ja jossa on puolustajamme , kun tahdomme kuten Daavid synnintuskissa kiirehtiä synnintunnustajan paikalle .
Voiko syntinen ihminen toimia Jumalan tahdon mukaan ilman Jumalan vaikutusta ? Onko siis syntiinlangeneeseen ihmiseen jäänyt jotain hyvää vai onko se Jumalan vaikutusta myös kun jumalattomat kykenevät tekemään oikeita ratkaisuja ?
Jospa pieniä askelia voisi ottaa ketä aihe kiinnostaa , juupas eipäs linja ei vie asian laajempaa valaisua eteenpäin . Kuitenkin Raamattu olisi hyvä lähde käsitellä aihetta .
Perisynti oppi keskustelu sanan ympärillä saattaa puuroutua käsitteen ympärille jo latautuneiden asenteiden takia .
Syntisyys ei periydy. Se ei ole perintötekijöissä. Synti on aina henkilökohtainen Jumalan tahdon vastainen teko. Perisynti ei ole oikea synti. Se kuvaa vain synnin valtaa maailmassa: kukaan ei ole niin hyvä, etteikö pystyisi tekemään syntiä. Kukaan ei ole myöskään niin paha, etteikö kykenisi tekemään myös hyvää. Kirkon pitää lopettaa turha ihmisten syyllistäminen ja yleistykset syntisyydestä. Maailmassa tapahtuu pahoja asioita, mutta aina pitää miettiä, kenen syytä silloin pahat asiat ovat. Juutalaiset ja muslimit eivät kannata perisyntiä. Ihminen on vastuussa vain omista valinnoistaan ja synnit on hyvä tunnustaa rippituolissa.
Syntiinlankeemuksessa menetimme myös totuuden itsestämme ja sen Jumalan rakkauden , jota ihmiskunta etsii ja jokainen ihminen pohjimiltaan kaipaa sitä yhteyttä . Jumala ei liimaa syntiinlangeneeseen syntiseen ihmiseen pahaa vaan ajoi ihmiset pois paratiisista etteivät olisi joutuneet elämään siinä totuudessa syntisenä . Nyt Jumala lähetti poikansa ja häneen kätkettynä elämä ja totuus ja tie takaisin häneen yhteyteensä on mahdollinen . Totuus on nähdä juuri meidän tilamme se syntisyys että Jumala voi armahtaa sairaita parantaa . Uudestisyntyminen on syntymistä Hengestä , hänestä että eläisimme ikuisesti ja lihasta syntynyt on saanut tuomion , se perisynnin alainen ihminen on jo tuomittu . Se on kelpaamaton , se on minun lihassani ei asu mitään hyvää. Elämä Kristuksessa on se joka tulisi meitä hallita ja se vie meidät totuudessa näkemään sen toisen lain meissä joka sotii henkeä vastaan . Armo on pelastuksen ehto ja se ansioton rakkaus vuodatetaan ihmisen sydämeen jo kasteessa ja siinä armossa meidät on kutsuttu kasvamaan armossa yhä enemmän tuntemaan Jumalan salaisuuden , Kristuksen .
Kun puhutte ihmisten synneistä, avatkaa silmät ja katsokaa maailmaa ja muiden uskontojen kannattajia myös. Hyvään kykenevät kaikki, myös ateistit ja muiden uskontojen kannattajat. Hyvän tekeminen ei ole uskosta kiinni. Kirkossa pitää käyttää nyt tervettä järkeä. Perisynti ei ole mikään oikea synti – kuten katoliset myös opettavat.
On satua väittää, että hyvä on vain Jumalan vaikuttamaa. Jos Jumala on hyvä ja jos Jumala on Kaikkivaltias, kaikki ihmiset olisivat pelkästään hyviä kaiken aikaan, mutta näin ei ole, koska hyvä ja paha ovat aina vapaan ihmisen omia valintoja elämässä ja ihmisen omia tekoja.
Historia opettaa, että kristityt maat ovat aiheuttaneet eniten sotia ja väkivaltaa ihmiskunnan historiassa. Suurin osa on vielä ollut kolonialistisen Britannian tekoja.
Suomalaisen koulun tavoitteena on tulevaisuudessa olla hyvä ihminen. Tähän ei päästä lisäämällä uskonnon opetusta, vaan eettistä kasvatusta ja oppimista yksilötaitojen sijasta yhteisötaitoihin ja postiiviseen pedagogiikkaan. Näin OPM.
Ihminen voi oppia ihmisyyttä anteeksiantamusen kautta . Se on kaikissa ihmissuhteissa keskeisin asia . Suhteet ei kestä ilman anteeksiantamusta . Se meidän tärkein tarve . Jossain on tie jossa lepää rauha ihmisen omalla tunnolla ja se löytyy yksin Jumalan ilmoituksesta .
Blogissa ei ole mainittu Augustinuksen käsitystä perisyntiin, mutta useita raamatunkohtia jotka ovat blogin perusta aiheeseen . Suhde miten suhtaudumme Jumalan ilmoitukseen tulisi lähtökohta niin kirkoille kuin yksittäiselle ihmiselle , sen tyrmääminen tai sen tulkinta on rehellisyyttä ja voi katsoa onko ihminen millä puolella sanan vai jääkö miettimään . Minulle on vierasta lähestyä asioita kuin ilmoituksesta käsin ja muutenkin ei mikään kristillinen totuus aukea edes . Se että ei haluta edes tarttua tekstiin on jotain muutakuin suoraselkäisyyttä . Ei asia muutu eikä selviä ainakaan etsimässä syitä kirkkoisien tekstien virheellisyyksistä tai kirjoittajan väärässsä olemisesta tai vyöttäytyä oman kirkon opetukseen niin ettei kykene selittämään sanaa. Perisyntiä vastaan esitetään ties millaisia väitteitä ja nekin sotivat apostolista uskonkäsitystä vastaan kuten esimerkkinä se tekee laiskaksi ja ihminen saa vääriä perusteita elämälleen joka tietysti vain johtaa ihmistä suurempaa armon tuntemiseen Kristuksessa kun emme kiellä syntisyyttä vaan tunnustamme sen kuten profeetat ja apostolit ovat tehneet . Missä synti on suureksi tullut siellä armo on ylenpalttinen . Syntiinlankeemuksessa näämme koko ihmiskunnan lankeemuksen mutta , jokainen kristitty tietää että minä olen se syntinen ja minun on tehtävä parannusta omista synneistämme .
Kiitos kommenteista ja näkökulmista ! Jos Sami sinun mielestäni oikea käsitys perisyntiin tai alkusyntiin on ordodoksikirkolla niin tuo esille se . Ordodoksien ja katolilaisten oppi asiassa ei taida olla kovin yhtenäinen ?
Timo,
alustuksessasi viittaat:
” Langenneen rukouksessa Daavid puhuu omasta syntisyydestä psalmissa 51:
7Katso, minä olen synnissä syntynyt,
ja äitini on minut synnissä siittänyt. ”
Lapsen siittäminen ulkopuolella avioliiton ei tee lapsesta taivaaseen kelpaamatonta.
Kun Samuel tuli tapaamaan Iisain poikia, joiden joukossa Jumala oli osoittava tulevan Israelin kuninkaan. Daavid ei ensin tullut esitellyksi eikä edes mainituksi, ennenkuin Samuel kysyi, että tässäkö kaikki poikasi ovat.
Raamatussa on tapauksia, missä nainen väkisinmaataan tai huijataan lupauksella , vt. Taamar. Yleensäkin Raamatun sanoma kertoo kuinka Jumala valitsi ”viallisia” ihmisiä, joita olemme me kaikki, olemaan Jumalan perhettä, jopa synnissä synnyttäviä ja syntyneitä.
Ei tee , taivas on tarkoitettu kaikille ja on seurakunnan tehtävä julistaa sitä evenkeliumia että kaikki ovat kutsuttuja . Kumpa kristityt voisimme rakastaa ihmisiä Kristukselle !
Timo,
Kommentoin tuohon Daavidin synnintunnustus-Psalmiin. Luuletko voivasi tai haluaisitko siihen jotain sanoa, tai joku muukin?
Reijo kysyit ajatuksia psalmista :
Ajattelen katumuspsalmin kautta , kun Daavidin suuren lankeemuksen kautta hän näki synnin syvyyden todellisena itsestään . Siis Daavidin elämässä Batseba asia koitui lopuksi parhaaksi , jota on vaikea käsittää ihmisjärjellä kun Jumalan tahto ei ole että emme lankeaisi , mutta kuten lopulta Raamattu todistaa että : kaikki koituu niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat .
Uskon että Jumalan sallimuksessa välillä on ns kirkkkaampi valo jossa näämme syntisyyden meissä syvemmin joka lopulta vie meitä enemmän turvautumaan Jumalan armoon , jos käännymme hänen puoleensa syntinsä tunnustaen ja pyytäen apua elämäämme .
Perisyntiopin keskeisiä raamattuperusteluja ovat 1 Moos. 5. luvun alku – Aadamille syntyi poika, joka oli hänen kuvansa ja kaltaisensa – ja Job: Ei ihminen, naisesta syntynyt, ole puhdas, enkeleissäänkin Hän (Jumala) havaitsee vikoja.
Meidän on tärkeä välttää kolmea asiaa näistä asioista puhuttaessa: 1. Liikaa biologisointia ja synnin ”periytyvyyden” täsmällistä selittämistä. 2. Moralismia, jossa perisynti kiistetään: me emme tule syntisiksi tekemällä syntiä vaan teemme syntiä, koska olemme syntiin taipuvia ja heikkoja jo valmiiksi. 3. Perisynnin näennäispsykologisointia, jossa perisyntisyyttä tai periturmelusta luullaan ihmisten syyllistämiseksi.
Perisyntisyyshän EI tarkoita, että ihminen olisi peräti kykenemätön hyvään vaan sitä, että kansalaiskunnollisuus ja vaikkapa lähimmäisten rakastaminen eivät kelpaa Jumalan edessä sekä palauttamaan meitä Jumalan yhteyteen. Tietenkin koulutusta ja kasvatusta tarvitaan synnin seurausten rajoittamiseksi. Olla hyvä ihminen on eri asia kuin olla vanhurskautettu ja Jumalalle kelpaava.
Kiitos Marko vastauksesta , tuli turvallinen olo kuin tuli tunne että paimen kirjoittaa taitavasti ja jättää meidät lapsen asemaan , että emme voi määritellä tarkasti kaikkea . Usko on lopulta sitä että jäämme uskomaan , emmekä selittämään kaikkea hengellistä , kun hengellinen meissäkin voi tutkia kaikkea, mutta emme tule kaikesta tietoiseksi järkemme tasolla . Olen tavannut vanhoja ihmisiä joilla uskovina on luja usko joka on kuin juna joka kulkee varmasti mutta silti se on lapsen lujaa luottamusta ja hiljaista ja nöyrää asennetta
Nuo oli tosi hyviä nostoja asiaan mitä Marko toi esille ja näin Jumalan sana jäädä uskossa omistettavaksi . Ja me saadaan kulkea kukin siinä ymmärryksessä mitä annettu ja kasvaa armon tuntemisessa . Uskossa tärkeintä on aina suunta mitä kohti kuljemme , emme ole valmiita kuin kerran perillä vaikka nyt jo saadaan luottaa siihen pelastukseen mikä meillä on Kristuksessa .
Marko,
Uskon, että papin koulutuskin sisältää siivun siihen tietoon, että hyvän tekeminen on likainen vaate, ellei se ole Uskon vaikutusta.
Uskon teot eivät ole tekoja, vaan seuraamusta suunnan muutoksesta kr. metanoia.
Mielestäni Marko kirjoittaa ihana asiaa.
Me teemme syntiä, koska olemme syntiin ja synnintekoon taipuvaisia, ”perisynnin” alaisia. Emmekä me voi syyttää synnistämme toisia tai ”olosuhteita”. Toki on niin, että jotkut tai olosuhteet saattavat meitä houkutella synnin tekemiseen. Houkutuksestahan kaikki alkoi ihmiskunnan ”syntirappiossa”. Aikamme monissa suhteissa houkuttelee tai suorastaan viettelee syntiin, väittäessään että moni ihan oikea synti ei mukamas olisikaan (”vasrisnaisesti”) syntiä: olemme nyt ihmiskuntana mukamas kehittyneet nii…in viisaiksi ja ymmärtäväisiksi.
Vanha viisaus on sekin, että ”tottumus on toinen luonto”. Niin hyvään kuin pahaakin voi ”harjaantua”, ja samalla meillä on vaarana paatua ja paaduttaa omatuntomme. Jälkimoderni aikamme siihen suorastaan joissain asioissa johdattaa.
Opastus ja opetus vaikuttaa sekin siihen, teemmekä hyvää tai pahaa; myös siihen kuinka paljon syntiä teemme; syntiä emme kuitenkaan osaa olla tekemättä – jätämmehän usein hyvää tekemättä, vaikka voisimme.
Joskus me teemme hyvääkin, olimmepa sitten kristittyjä, muunuskontoisiaisa, agnostismiuskoisia tai ateismiuskoisia. Syntitaipumus meillä kaikilla on.
Mikä ihmis- tai uskonryhmä sitten on historiassa suurin pahis ollut, on sikäli vaarallinen ajatus, että meillä on (synnillinen ylpeyden) taipumus osoittaa toisten ”suurensuuria” syntejä, jolloin omat syntimme saadaan ikäänkuin suhteellisesti ottaen näyttämään pienemmiltä, ja mielessämme koemme olevamme toisia parempia. Petämme itseämmekin. Moralisoimme ”noita toisia”.
Kristinuskon piirissä tunnutaan kristittyjen omia syntejä (ja pahuuksia) muisteltavan ja kaduttavan. Harvemmin olen muiden uskontojen tai uskonnottomuuksien piiristä kuullut harjoitettavan vastaavaa katumusharjoituksellisuutta. Kristinuskossa näin uskalletaan tehdä, koiska Jumalan edessä on tarjolla anteeksiantamus: ei ole välttämätöntä yrittää peitellä omiakaan syntejään tai yrittää (epätoivoisesti) hyvittää pahoja tekojaan ja syntejään tekemällä ”hiukan enemmän hyvää kuin pahaa”, kuten käsittääkseni esim. islamin piirissä on tapana ajatella.
Raamatun mukaanhan ”kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla”. Kristinuskoon kuuluu myös epämiellyttävän totuuden tunnustaminen: totuus voidaan kohdata, koska Jeesus on syntimme sovittanut. Pelko ei kahlitse totuuden välletemiseen.
”Uskon teot eivät ole tekoja, vaan seuraamusta suunnan muutoksesta.” Miksi Paavali toistuvasti kehotti tekemään hyvää, jos hyvät teot olisivat uskosta kuin itsestään kumpuavia seuraamuksia? ”Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon (Gal. 6:9).”
Martti,
Niinpä, mutta käsittääkseni muutama lause selittää sinun muutaman lauseen mittaisen periaatteessa vastakkaisen tulkintasi, eli:
On tekoja ja on uskon tekoja, mikä voisi olla oikeammin yhdyssana, eli uskonteko.
Uudestisyntymässä saamme lahjaksi Jumalan Pojan Uskon sekä samassa mielenmuutos, suunnanmuutos hetkessä uskoontulleesta tulee Jumalan työtoveri. Tämä on poikkeuksetta aikaisemmin ollut melkein punaista vaatetta sakramentalismille, jonka mukaan ei voi tulla uskoon jos halutaan, alistutaan, suostutaan … . Tämän evlut-katolis-sakramentalisen opinmuodon on rovasti O Peltola kielteisen erinomaisesti tulkinnut ihmisen ukopuolella tapahtuvaksi asiaksi.
Tässä työkumppanuudessa Voima eli Usko on Jumalalta. Uskon vaikutuksen ”säätää” uskoontullut, joka joka päivä kieltää itsensä ja ottaa ristin/uskon ja antautuu Uskon vaikutukseen. Antautuminen on siis täydellistä tai vähemmän täydellistä.
”Tässä työkumppanuudessa Voima eli Usko on Jumalalta.” Miksi käytät isoja kirjaimia, Reijo Mänttäri? Ovatko Voima ja Usko sinulle olentoja, joilla on nimi. Tulee mieleen Tähtien sodan jediritareiden toivotus ’olkoon Voima kassasi!’ Uuden testamentin ilmoitus voimasta on toinen. Paavali kirjoittaa 2. Kor. 12:9-10: ”Mutta hän on vastannut minulle: ’Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.”
Jukka,
”Opastus ja opetus vaikuttaa sekin siihen, teemmekä hyvää tai pahaa; myös siihen kuinka paljon syntiä teemme; syntiä emme kuitenkaan osaa olla tekemättä – jätämmehän usein hyvää tekemättä, vaikka voisimme.”
Ihminen tietää ja tuntee hyvän ja pahan eron, jo ennen uskoontuloaan. Saatikka kun häneen muuttanut Jeesus Pyhän Hengen kautta opastaa.
”Raamatun mukaanhan ”kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla”. Kristinuskoon kuuluu myös epämiellyttävän totuuden tunnustaminen: totuus voidaan kohdata, koska Jeesus on syntimme sovittanut. Pelko ei kahlitse totuuden välletemiseen.”
Ihmisen ensimmäinen ja ainoa synti on kapina Jumalaa vastaa, mikä on ero Jumalasta. Teot, jotka Raamatussa on mainittu ovat ero-tilan ja erotilaan tuottavia hedelmiä, synnin hedelmiä.
Yrität kattaa ja koluta kysymyksen ja siinä samalla suhtautua ymmärryksellä koko alueeseen, mutta noissa kahdessa kohdistamassani kohdassa ikäänkuin ”liiskaat” tai et ole ikäänkuin tietoinen, että uskovalla on joka hetki Puolustaja taivaassa ja jolle me tunnustamme syntimme ja Hän pitää meidät puhtaina ja täydellisinä Hänen edessään. Me tunnustamme vain Jumalalle syntimme koska olemme synnittömiä, eli haluamme pitää ”tilit nollilla”.
Reijo hyvä,
Syvätasolla ihminen pohjimmiltaan tietää jollain tasolla, mikä on oikein, onhan ”laki kirjoitettu” ihmisten sydämiin. Ihminen kuitenkin toimii usein väärin ja vastoin sitä, mikä on oikein. Ja pinnallisemmalla tasolla ihminen voi hyvinkin harhautua sen ymmärtämisessä, mikä on oikein.Selitysten kera. Ainakin minä
Raamatun mukaan myös me uskovat olemme syntisiä. Ainakin minä ”joskus” jopa joudun sen myöntämään ainakin Jumalalle ja itselleni. Olen syntinen kun teen syntiä. Toki meillä on apuna Pyhä Henki, joka meitä muistuttaa siitä, mikä on oikein; mutta muistuttaessaan meitä hän myös meitä puolustaa muistuttamalla armon todellisuudesta.
Syntiinlankeemuksemme jälkeen meitä on vaivannut ero Jumalasta. Uskovina me olemme Krituksessa ja Kristus meissä. Mutta emme me täysin synnittömiksi pääse. Emme tekosyntiemme osalta emmekä syntitaipumuksemme puolestakaan. Liha tai/ja perisynti meitä vaivaa edelleen. Onneksi meillä on tuo Puolustaja. Sitä me tarvitsemme, koska emme edes kaikkia tekosyntejämme oikein itse ymmärrä, emmekä sitä kapinallisuuttammekaan, joka meitä yhä on vaanimassa ja tuon tuostakin myös ”jäynäyttämästä” syntisiin kapinointeihin, haluihin tai toiveisiin – tekojen ohella. Tekosyntien yhteydessä me ”otamme etäisyyttä Jumalasta” ja Jumalan tahdosta. Voi toki sanoa, että ”tekosynnit” ovat synnin (huonoja) hedelmiä, mutta syntiä niihin joka tapauksessa liittyy. Ottaessamme etäisyyttä Jumalasta teemme syntiä, kapinoimme ja annamme kapinamielialallemme eli synnille valtaa, siirrymme ”synnin polulle” – ainakin toistaiseksi.
Me olemme todellakin ”kahden maan kansalaisia”. Emme ole päässeet takaisin uskoon tultuammekaan ”paratiisiolemukseemme”, emmekä pääsekään ennen kuin ennalleen asetus tulee voimaan ja Kristuksen kanssa saamme hallita.
Synti pohjimmiltaan on eroa Jumalasta. Me emme uskovinakaan kykene, emmäkä usein haluakaan, täysin Jumalan tahdossa olla. Mihin me muuten Puolustajaa tarvitsisimmekaan?
Emme edes tiedä aina että teemme syntiä ja joskus voi meille siitä mainita , vaikkapa käyttäytymisessä jotka voi olla opittuja tapoja ja toimintamalleja . Vaikka ne voi tuntua pieniltä mutta joskus ne voi puhutella . Uskon että kun ihminen vanhenee ja siinä 50 korvilla alkaa suulle tulemaan lukkoja kun on kokenut että tulee pikaisesti sanottua joka ei aina ole rakentavaa . Ainakin minä olen joskus ollut kiitollinen kun kielen päässä ollut asia ja sitten ollut kiitollinen kun ei ole sanonut . Uskon viisauden usein näkyvän harkitsevuutena ja saattaa ikä antaa apuja kun järki ei leikkaa niin nopeasti . Tämä on tietysti myös luonnekysymys ja ei ole hyvä jos ei saa vastauksia kanssakäymisissä myöskään . Uskon että läheiset ihmiset on se tärkein kasvupaikka ja siinä näkyy syntisyys helposti .ainakin tietyissä ajanjaksoissa . Yksi ylivoimaisesti pahin tekijä on meidän suun synteihin on väsymys , jolloin tunnetaso korkeammalla ja olemme herkimmillä aisteissa .
Martti P.
Kehotusta eli pareneesia tarvitaan juuri siksi, koska uskovainen ei ole vapaa perisynnistä ja sen eri vaikutuksista. Eihän evankeliumiakaan syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen veressä julisteta periaatteella ”kerta riittää”.
On hyvä muistaa, ettei Paavali useinkaan puhu teko synneistä, vaan hän kirjoittaa synnistä yksikkönä, jonka seurauksesta me kuolemme. Onko yhtäkään ihmistä syntynyt, joka ei kuole? Perisynnistä ei siis ole kysymys tekemisestä, tai tekemättä jättämisestä.
Evankeliuimia tulee julistaa ”kuolleille”, että heistä tulisi eläviä. Kaikki syntyvät kuoleman alle, ilman yhtään tekoa. Luonnollisen ihmisen teot ovat aina synnin tahraamia ja siksi ne ovat ilman Vanhurskautta tehty.
”Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.” Room.8:10
Tuosta tuli Ismon kommentista mieleen joka on juuri kuten kirjoitit , kun vuosikymmeniä sitten eräs mies tuli pitämässä rippileiriä ja kyselin minkälainen leiri oli ja hän kertoi että siellä kysyi nuoret mikä on syntiä , niin hän vastasi että : tämä rippikoulu on sellainen että kaurapuuronkin syöminen on syntiä jos ei usko Jeesukseen 😅
Ismo,
Tällainen oivallus tai pälkähdys. Samoin Timo toivoo, että ero Jumalasta, mikä on ainoa synti, kirkastuisi kaurapuuroon sekoitettuna.
Naapurini, eduskunnassa yksi pisimpään kuuluneista sosdemeista kertoi, että hänen kotinsa oli vasemmistolaisuuteen kallistuva, ei uskonnollinen, mtta hän kävi rippikoulun, jossa hän oli yhdessä tilanteessa ainoa joka tiesi mitä on synti, eli ”Synti on sydämen luopuminen Jumalasta”.
Usein jopa rippikouluun asti saattaa syntymässäkelpoisuus Taivaaseen, kestää.
En tiedä miten Reijo käsitit tuon kaurapuuron kun opettaja halusi riparilla kertoa että jos ei ole uskova niin kaikki on syntiä . Tämä on vaikea ehkä mieltää mutta sanan mukaan kuollut ei voi tuottaa elämää ikuisuuteen .
Oman lihan, tai ts. perisynnin olemukseen törmää jokainen , joka tarkkaa omaa sydäntään ja niitä mielitekoja, tunteita, ajtuksia ym. Joita sdämestä nousee kun kohtaamme jonkun toisen ihmisen Meidän sydämestä nousee jatkuvasti jotain kielteistä. Ärsyynnymme helposti toisten käytöksestä, tai vaikkapa toisen teksteistä. Sen sijaan että olisimme heitä kohtaan rakkaudellisia ja rohkaisevia, lempeitä ja huomaavaisia. Käytöksen voimme hioa huippuunsa, mutta lihamme, eli perisyntimme pitää meidät kahlittuna siihen mitä oikeasti olemme Jumalan kasvojen edessä. Ulkoinen olemuksemme voi olla todella pyhittynyttä, mutta sydän.. se ei muutu.
Perisyntiä, kun ei voi kouluttaa toiveiden mukaisksi, niinpä Paavali antaa siihen vaikeuteen hyvän neuvon: ”Me jotka olemme kuolleet pois synnistä”.
Synti ei hallitse meitä, sillä tunnemme rakastavan Taivaallisen Isän, joka on täynnä rakkautaa. Siksi uskallamme tunnustaa syntisyytemme silloin kun liha meitä siihen langettaa. Saamme turvatua Jeesukseen ja hänen pyhyyteensä, jonka hän meille uskon kautta lahjoittaa.
Mark. 7:21
Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat.
Pekka, luterilaisuuden mukaan perisynti ei ole ihmisen olemus (essentia). Luterilainen teologi Matthias Flacius väitti aikanaan, että perisynti on lankeemuksen jälkeen muuttunut ihmisen substanssiksi eli olemukseksi. Luterilainen kirkko torjui tämän: Jos synti olisi ihmisen olemus, se tarkoittaisi, että Jumala (ihmisen luoja) olisi synnin luoja.
Synnillä ei siis ole omaa olemusta, ei edes luterilaisuuden mukaan. Luterilainen teologia opettaa aristoteelista termistöä käyttäen, että perisynti on akksidenssi (accidens). Tämä tarkoittaa, että se on ominaisuus, joka on tullut ihmisen olemukseen ulkopuolelta. Synti on häneen tarttunut vika (akksidenssi).
Jos on mahdollista, hyvä olla tarkka kun puhutaan luterilaisesta perisynnistä. 🙂
Hyvä kommentti Pekka!
Tässä vaan tulee mieleen kun taivasten valtakuntaan mennäkseen tulee nöyrtyä ottamaan se lapsenkaltaisesti, siis ajattelen nyt niin, lapsenkaltaisesti.
Sitä vaan miettii kuinka Jeesuksen opetuslapset elivät kun seurasivat jeesusta, mitä he tekivät, eikö siinä ole meillekkin esimerkki siitä kuinka elää Jeesuksen opetuslapsena?
Kyllä mutta kaikesta ei kannata ottaa oppia opetuslasten elämästä , vaikkapa Jeesuksen kieltämistä . Siinä tärkein oppi olla Jeesuksen lähellä jota Jeesus kysyi välillä että tahdotteko mennä pois ? Nyt Jeesuksen lähellä oleminen on siellä missä Kristus on päänä .
Timo gummerus mielenkiintoisesti tuot negatiivistä esille, siis et nyt varmaankaan miettinyt kuinka he elivät ja mitä tekivät kun Jeesus oli heidän kanssaan, mieti hetki sitä?
Opetuslapseus sisältää myös negatiivisia tai paremmin syntisiä asioita , apostolit valmistettiin suuria tehtäviä varten .
Timo Gummerus en tiedä millainen isä suhde sinulla on ollut, minulla oli todella mahtava, hän vietti meidän poikien kanssa liki kaikki vapaa ajat ja oli todella mieluista tehdä niitä juttuja joita hän teki, siis nekin viikonloput kun olin 13-16 vanha niin vietin pitkälti isäni seurassa harrastaen. Nyt kun olen uskossa niin ymmärrän mitä on todellinen ”seuraaminen” eli kun on todella kiintynyt johonkin niin viettää mieluusti aikaan hänen kanssaan ja tekee mieluusti niitä asioita mitä hän tekee.
Vasta uskoontultuani olen ymmärtänyt niin monia ihmissuhteita kuinka ne joko kuvastavat tai eivät sitä mitä on Jumalan tahto.