Viime viikolla päättyi yksi seurakuntamme rippileiri, jonka pappina toimin. Leiri oli kaikin puolin onnistunut kiitoksena huikean työntekijäporukan, isosten ja leiriläisten. Olen toiveikas ja iloinen siitä, miten fiksuja nuoria meidän maassamme onkaan. Heissä on meidän kaikkien tulevaisuus.

Leiriä suunnitellessa päätimme tehdä jotain poikkeuksellista. Aluksi vitsistä lähtenyt heitto viimeisen illan diskosta ja hiphopin tanssimisesta lähtikin lentoon. Meitä oli vetäjätiimissä pari ihmistä, jotka harrastamme mm. hiphop-tanssia. Päätimme järjestää viimeisenä iltana klassisen limudiskon palkinnoksi rippikoulun hyvästä suorittamisesta mahdollisimman kitschillä tavalla: sis. disko-pallon, serpentiiniä, ilmapalloja, pitsaa, sipsejä, päärynämehua jms.

Lopulta disko onnistui hyvin ja se sisälsi myös muuta ohjelmaa, kuten leikkejä jms. Oikeastaan diskon järjestimme yhteistyössä toisen samassa leirikeskuksessa olleen riparin kanssa. Mukana oli myös muusikoita, joten nuorille opetettiin hiphopin lisäksi myös mm. jenkkaa, valssia ja humppaa.

Kyseisellä tapahtumalla oli myös pintaa syvemmälle menevä viesti. Aikoinaan jotkut kirkkomme edustajat ja jäsenet suhtautuivat kielteisesti tanssimiseen, vaikka itse Daavidkin tanssi Jumalan kunniaksi Raamatun mukaan. Syynä lienee se, että lavatanssien aikaan tanssilavat oli myös monien paheiden pesä: esimerkiksi kohtuuttoman alkoholin käytön. Nykyään tanssilavat lienevät suhteellisen päihteettömiä (tosin en ole itse käynyt pitkään aikaan lavatansseissa), mutta maineen paheen pesinä ovat todennäköisesti ottaneet baarit ja yökerhot.

Kuluneen vuoden aikana olen itse käynyt lempiyökerhossani Stadissa tanssimassa juurikin hiphopia. Itse en käytä lainkaan alkoholia ja olen laittanut merkille, että kyseisissä paikoissa ihmiset juovat alkoholia paljolti sen takia, että sillä on helppo peittää tai rohkaista omaa sisäistä epävarmuutta. Suomessa alkoholia käytetään muutenkin sosiaalisissa tilanteissa paljon oman epävarmuuden peittämiseksi. Valitettavan moni uskaltaa puhua tai rohkaistua vain alkoholin avulla.

Löysin vuoden vaihteessa hiphop-tanssin ja treenasin sitä ahkerasti koko kevään. Käydessäni yökerhossa tanssimassa päihteettömänä haluan antaa omalla esimerkilläni viestin kahteen eri suuntaan. Ensinnäkin haluan antaa viestin tanssia ja hauskanpitoa paheksuville kirkkomme jäsenille: kristinuskossa ei ole kyse ainakaan minulle murjottamisesta, maailmasta vetäytymisestä, ilottomuudesta ja Jumalan lahjoista kieltäymisestä. Päinvastoin Raamatussa useaan otteeseen painotetaan iloitsemista ja synkkien ajatusten voittamista.

Toiseksi haluan antaa viestin niille, jotka peittävät omaa epävarmuuttaan alkoholilla sosiaalisissa tilanteissa. Älkää hakeko muiden hyväksyntää mielistelemällä toisia, vaan olkaa rohkeasti oma itsenne. Tavoitelkaa ja tehkää työtä unelmienne eteen, niin pääsette eroon epävarmuudesta ja löydätte niin huikean ja terveen itsevarmuuden, että ette todennäköisesti arvaakaan. Kun oma sisäinen elämäntapakoodinne on kunnossa ja uskallatte kohdata selvin päin pelkonne, teidän ei tarvitse peittää epävarmuutta alkoholiin ulkoisesta painostuksesta huolimatta.

Lopuksi, en tuomitse alkoholin kohtuukäyttöä, vaikka en siinä näe itse mitään järkeä. Lopetin kohtuukäytön pari vuotta sitten ja olo entiseen verrattuna on pienistä määristäkin luovuttaessa huikeasti parempi. Käytitpä sitten alkoholia tai et, suosittelen myös kokeilemaan tanssia. Se jos mikä antaa hyvänolon tunteen ja itsevarmuutta sekä auttaa myös kehittämään aivokapasiteettia.