Pappisasessorin parahdus: parisuhteiden siunaukseen johdonmukaisuutta!
Olen pariin otteeseenkin käsitellyt blogissani (samaa sukupuolta olevien) parisuhteiden siunaamista. Syy siihen on toki aiheen ajankohtaisuus sekä ennen kaikkea nykyinen työni pappisasessorina. Olen huomannut olevani kirkossamme todella pienen, pienen vähemmistön edustaja – ehkä jopa ainoa tämän linjan kannattaja (ks. tarkemmin https://www.kotimaa.fi/blogit/pappisasessorinparahdusavioliittolainmuutos/). Rooli toki sopii minulle, koska olen aina muutenkin ollut monessa asiassa oman tieni kulkija. Uskon kuitenkin, että linjani on aika johdonmukainen.
Linjani on lyhyesti sanottuna se, että ainoa konkreettinen siunaus, jonka Raamattu avioliittoon tai parisuhteeseen liittää, on lapsi tai lapset. Tietenkään Raamatussakaan lapset eivät ole pätevän avioliiton edellytys. Jos myös tarkkaan luetaan kirkkomme nykyisiä avioliiton vihkimisen ja siunaamisen kaavoja, on niihin kuuluva pariskuntien siunaus varsinaisesti siunausrukous – eikä jonkinlainen maaginen siunaus, jota kirkko jakaa kelle haluaa. Toisin sanoen kirkolla tai papilla ei ole mitään maagista siunausvoimaa, jota se voisi jakaa joko ihmisille, eläimille tai esineille. Sen sijaan kirkko ja seurakunta rukoilevat papin johdolla siunauksessa hyviä asioita pariskunnille.
Kirkko ei siis Jumalan roolissa jakele siunauksia, vaan nöyrästi pyytää niitä ainoalta oikealta Herralta, joka on luonut taivaan ja maan. Tällainen avioliiton kaavoihin sisältyvä rukous ei mielestäni millään tavoin himmennä avioliiton toimituksia – ennemmin päinvastoin. Lutherin mukaan rukous on niin tärkeä siksi, että nimenomaan Jumalalta tulee pyytää kaikkea hyvää. On aina hienoa, kun ihmiset kokoontuvat yhdessä pyytämään hyviä asioita Jumalalta. Pappi ei siis voi Jumalan puolesta luvata, vaan yhdessä muiden kanssa pyytää. Valitettavan usein tämä tuppaa unohtumaan niin kirkossa kuin julkisessakin keskustelussa etenkin samaa sukupuolta olevien siunauksesta keskusteltaessa.
Avioliitto ei ole myöskään luterilaisuudessa sakramentin asemassa, koska se ei kasteen ja ehtoollisen tavoin täytä kahta sakramentin edellytystä: Kristuksen asetusta/lupausta ja näkyvää merkkiä (vrt. leipä, viini ja vesi). Avioliitto on luterilaisen perinteen mukaan lyhyesti sanottuna kahden ihmisen välinen sopimus, jolle voi tulla kirkkoon pyytämään Jumalan siunausta.
Näin ollen en myöskään itse näe isoja teologisia esteitä sille, että samaa sukupuolta olevillekin pareille pyydettäisiin rukouksessa heteroiden tavoin siunausta tai hyvää. Sen sijaan sille näen teologisia esteitä, jos pappi lupaa liikoja (esim. jonkinlaisen papista riippuvaisen maagisen siunauksen) vihkiessään tai siunatessaan hetero- tai homoseksuaalipareja. Ihmisille ei saa tiedostamatta tai tietoisesti luvata liikoja, mutta ei myöskään sulkea pois ilman hyvää syytä. Siksi en ole niiden pappien kannalla, jotka vastoin kirkon ohjetta vihkivät samaa sukupuolta olevia ja silloin helposti lupaavat liikoja sekä ylittävät toimivaltuutensa kirkon työntekijöinä. En ole myöskään niiden kannalla, jotka tuomitsevat homoseksuaalisuuden ja rukoilun heidän puolestaan. On olemassa kolmaskin tie.
Jos kirkko kannattaisi tässä esitettyä linjaani, olisi nykyinen ambivalentti tilanne kirkossa mielestäni helposti ratkaistu. Raamatussahan ei kielletä rukoilemasta ihmisten puolesta. Pohjimmiltaan kannatan siis tietynlaista nöyryyttä Raamatun, oman tiedon rajallisuuden ja elämän edessä. Haluan myös haastaa lukijoita haastamaan perustellusti näkökulmani, koska siitä voi syntyä puolin ja toisin hyviä oivalluksia.
Ps. Ennen kuin muistutat minua Raamatun eri kohdista tässä asiassa (jotka kyllä olen useaan otteeseen lukenut), voisitko ystävällisesti perehtyä mielestäni hyvään piispainkokouksen selvitykseen (etenkin sivut 20-49), josta Raamatun tulkinnan haasteet tässä asiassa käyvät ilmi: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4954C50B429AADE7C225770300438131/$FILE/PARISUHDE%202010.pdf
45 kommenttia
Kiitos Jussi rakentavasta puheenvuorosta.
Nykytilanteessa yhtenä ongelmana on kirkollisten toimitusten mieltäminen seremoniatuotteiksi joita kirkko tuottaa jäsenilleen jäsenmaksua vastaan. Konkreetti esimerkki tästä on ns. parisuhderukouksen tuotteistuminen. Alkuperäinen ajatushan on juurikin siinä, että kaikkien ihmisten kanssa ja heidän puolesta tulee rukoilla hyvien asioiden toteutumista.
Samaa sukupuolta olevien välinen parisuhde ei koskaan täysin rinnastu Raamatun kuvaamaan miehen ja naisen väliseen toisiaan täydentävään parisuhteeseen. Siitä puuttuu se toinen sukupuoli. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, etteikö kaksi samaa sukupuolta olevaa voisi rakastaa toisiaan, kuten mies ja vaimo rakastavat. Asioissa liikutaan erilaisissa ulottuvaisuuksissa.
Vaikkakin luterilainen perinne voi ymmärtää avioliiton vahvasti kahden ihmisen välisenä ja yhteiskunnallisena sopimuksena, on se samaisen perinteen mukaan myös Jumalan säätämä. Vaikkei avioliitto olekaan sakramentti luterilaisuudessa, on sillä silti tietynlaista sakramentaalista ulottuvuutta: Sen ymmärretään perustuvan Jumalan käskyyn ja siihen sisältyy lupaus, yhtälailla mitä kasteen ja ehtoollisen kohdallakin on. Tästä on kirjoittanut Tomi Karttunen blogissaan
https://www.kotimaa.fi/blogit/avioliitto-sakramentti-laajassa-mielessa/
En siksi ihan kevyesti itse sanoisi sitä, ettei avioliitto ole sakramentti. Vaikkei se olekaan, on siinä jotain muutakin, mm. se että onhan avioliitto myös kuva Jumalan pelastustoimesta ihmisten parissa ja avioliitto kahden ihmisen elämänjakamisena sisältää runsaasti juuri armon kuvaa.
Toisaalta avioliitto on vahvasti myös kuva Jumalan pelastustoimesta, ettei sitäkään perspektiiviä mielellään ihan ohittaisi.
Siinä jännitteessä näen Sari, sen miten avioliitto kuvaa Jumalan olemusta. Erilaiset toimenkuvat puhaltavat täysin yhteen hiileen. Siinä on Jumalan luoma hieno suunnitelma avioliitolle ja Jumalan kolmiyhteyden suuri tutkimaton salaisuus kätkettynä.
Mielestäni Sarin esiin nostama jännitys miesten ja naisten välillä on hyvin olennainen asia tässä keskustelussa. Ongelmaksi jää se että 2-5% väestöstä kokee vastaavan jännityksen omaa sukupuolta olevan persoonan suhteen. Jopa siinä määrin että heille heteroseksuaalinen liitto herättää samankaltaista vastenmielisyyttä kun homoseksuaalisuus heteroille. Välistä löytyy kyllä verraten laaja biseksuaalinen ryhmä mutta niistä tulee keskustella erikseen.
Siis miten pitäisi suhtautua kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen väliseen rakkauteen eli jännitykseen. Rakkauden syntyminen ei ole tahdon alainen ilmiö.Pitäisikö heidän kieltäytyä rakkaudesta vain siksi että Paulus ei tät ilmiötä ymmärtänyt vaan näki sen paheena?
Mikä on raamattuun pitäytyvien sanoma homoseksuaaleille? Pitäisikö heidän kieltää rakkautensa ja siihen liittyvä fyysinen suhde?
Markku Hirn en vastaa erikseen homoseksuaaleille vaan kaikille ihmisille, siis seuraavakoskee jokaista ihmistä.
Matt. 15:19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
Siis kuinka on jokaisen ihmisen sydämen laita syntymän jälkeen, onko paatunut vai kuuleeko Jeesuksen äänen?
Matt. 13:15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Noin Jeesus Sanoi juutalaisista, kuinka on meidän pakanoiden laita, onko meillä paatunut sydän ennenkuin Jeesus parantaa sen? Kuinka Jeesus parantaa paatuneen sydämen ja MILLOIN?
Sari ,mihin perusta väitteesi siitä että kahden miehen tai naisen välinen jännite eroaisi mihen ja naisen välisestä jännitteestä? Tai että heidän rakkauskokemuksensa olisi erillaista?
Vallalla on tietysti myönteinen käsitys tiedemaailmassa, mutta se on kuitenkin yhä kiistan alainen. Eli yleinen mielipide jyrää tässäkin. Raamatulla asiaa ei ole reilua perustella.
Ilmoita asiaton kommentti