Papin virasta erottaminen Helsingissä

Surkea asia mutta jotain voi kysyä.

Virasta sen hetkellisessä toimenkuvan statuksessa voi erottaa mutta pappeutta kerran annettuna ei voi ottaa pois.

Kyse on kasteeseen rinnastuvasta hengellisestä substanssista kerran annettuna, siunattuna, ja vihittynä, mihin kapituli ei voi koskea.

6 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Ko virat ovat lähinnä seremoniamestareiden virkoja, missä samoja mantroja eri tilanteissa toistetaan vuosikymenetä toiseen. Luulisi kyllästyttävän, kun vuorosanojakaan ei tarvitse edes osata ulkoa vaan ne voi luntata/lukea käsikirjoista. Saarna-aiheet on ennalta määrätty jne. Ja saarnojen sisältöjä itsesensuroi ns. pappislupaus. ent. pappisvala. Jeesuksen piti heprealaiskirjeen mukaan olla viimeinen ylipappi, joten ainakaan ylipaimenia ei Raamatun mukaan tarvittaisi lainkaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Nieminen sanoo:

    Sadinmaan vaatimus siitä, että piispojen tulee kannattaa samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä tai muuten heitä ei tule pitää paimenina, on eettisesti oikein mutta tulee kirkon arvomaailman muutoksessa vuosikymmeniä liian aikaisin.

    Se on aivan sama kuin Afganistanin Talibaneilta vaadittaisiin, että nainen saisi kulkea kodin ulkopuolella ilman miespuoleista sukulaista saattajana. Olisihan sekin eettisesti oikein ainakin meidän arvomaailmassa, mutta eipä istuisi sikäläiseen konservatiiviseen uskontulkintaan. Todennäköisesti lähtisi muutakin kuin pappisvirka.

    Olen Olli Seppälän kommenttikirjoituksen kanssa täysin samaa mieltä. Juridisesti Sadinmaan erottamisessa ei mielestäni ole mitään epäselvää. Hän suorastaan kerjäsi sitä provosoinnillaan. Mietin, että kun hän ei kuitenkaan ole kirkon työntekijä, pappisvirasta irtisanomisella tuomiokapituli saattoi hävitä enemmän kuin sen säilyttämisellä. Mahtoiko käydä niin, että tuomiokapituli valitsi kahdesta huonosta vaihtoehdosta huonomman.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Erkki O Auranen sanoo:

    Joku voisi esittää samanlaisen vaatimuksen piispoille, mutta päinvastaisena, kun ovat tehneet parannuksen ja pitäytyneet eri sukupuolta olevien vihkimiseen ainoana kirkon vihkimyksenä. Tämä ei liene se pääasia, vaan kunnioituksen puute työnantajansa johtoa kohtaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Erkko Järvinen sanoo:

    Seurakunnan kaitsijan ominaisuudet:

    1Timoteus 3:1-7 Tämä sana on varma: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijaksi, hän haluaa jalloon tehtävään. 2) Seurakunnan kaitsijan tulee siis olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, kunniallinen, vieraanvarainen, kunniallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, 3) ei juomari eikä tappelija vaan lempeä, ei riitaisa eikä rahanahne. 4) Hänen tulee hallita hyvin oma kotinsa ja kaikella arvokkuudella pitää lapsensa kuuliaisina. 5) Jos joku ei pysty hallitsemaan omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? 6) Hän ei saa olla vastakääntynyt, ettei hän paisuisi ylpeydestä ja joutuisi saman tuomion alaiseksi kuin paholainen. 7) Hänellä tulee olla hyvä todistus myös ulkopuolisilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä paholaisen ansaan.

    Raamatun sanan noudattaminen on erittäin tärkeä, kuten on avioliiton solmiminen miehen ja naisen välillä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kun on tullut hyvin ja hitaasti kommentteja voisiko joku ystävällisesti syventää seuraavaa.

    Papin Ordinaatio ei meillä ole kertakaikkinen sakramentti kuten kaste. Näin meillä Ordinoidaan virkaan tai toimeen.

    Mikä on erotetun papin suhde alkuperäiseen pappeuteen saadussa substanssissa. Onko se yhtäkkiä erilainen ja muuttunut, ja yltääkö se yleisen pappeuden tasolle.

    Kirkollisen vihkimisen nimike pitäisi muuttaa kirkolliseksi avioon siunaamiseksi. Samoin hengellistä työtä tekevät työntekijät kirkossa tulisi kaikki siunata tehtäviinsä eikä jäljitellä yhden osan kohdalla katolista vastaavaa.

    Näin kirkossa olisi yhteinen diakonaatti mitä ei tahdota nähdä. Vaikuttaisihan se palkkakysymykseen kysyvästi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Opetuslapseus kristillisesti tarkoittaa Meidän kaikkien olevan asian alla nykyhetkisestä statuksestamme huolimatta.

      Näin ei ole eroa kenenkään välillä vaan muullakin asialla on väliä.

      Näin kirkon järjestyksen, saati kirkon tunnustuksien katsominen on kovasti Inhimillistä asiaa.

      Piispojen, kuten Arkkipiispan asema on luottamuskysymys, eikä näiden totuusarvo ole Ihmismielin mitattavissa kuin kirkon hierarkiassa äänestyksissä.

      Yhden persoonallisen papiksi vihityn puhe ja äänenkäyttö on nyt hiljennetty. Onko tämä arvokasta vai ei on jokaisen harkinnan kuten katsomisen päässä.

      Itse olisin puhetta jatkanut ja koettanut saada seurakuntalaisiakin mukaan sarjalla esitelmiä kirkon varhaishistoriasta, ja ensimmäisistä Jeesuksen seuraajista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Väisänen

    Soossi ja joltisen pyöriät perunat. Olen nuoruudessa hiukan soittanut ja lukenut.