Erinomainen raamatunkohta. Mutta miten se liittyy nimenomaan pappeuteen?

Kiitos Ville perusteellisesta vastauksestasi.

Mielenkiintoni kohdistui lauseeseen, jossa kerroit, että ”pappeuteni on virka, jonka on Kristus antanut apostoleilleen (Room. 1:5), siitä edelleen seurakuntien johtajille ja minulle.”

Asiasta voi olla muutakin mieltä. Esimerkiksi Kari Kuula toteaa seuraavaa: ”Mikään ei Uudessa testamentissa viittaa siihen, että alkukirkossa kahtatoista apostolia olisi pidetty pappeuden esikuvina. Missään ei anneta ymmärtää, että varhaisten seurakuntien johtajat, kasteiden toimittajat ja ehtoollisen jakajat olisivat ajatelleet olevansa kahdentoista apostolin virkojen jatkajia tai jäljittelijöitä. Apostolin virka kuului kirkon alkuvaiheeseen eikä sille annettu erityistä symbolista tai teologista merkitystä.” http://www.karikuula.com/47

Vaikka alkuseurakunta ei tunnekaan jakoa maallikkoihin ja pappeihin, Raamatussa kerrotaan kyllä ”seurakunnan johtajasta”(KR92), jonka sinä mainitset ”Kristuksen antamaksi viraksi”. Ohjeistusta löytyy Timoteuskirjeestä sekä Tiituskirjeestä.

”Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies”, sanotaan Raamatussa(1.Tim3:2) Ja esitetään jopa vaatimuksia: ”Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?”(jakeet4,5)

Tiituskirjeessä tulee vielä lisää profilointia: ”Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet.”Tiit1:9)

En siteerannut Raamattua siksi, että haluaisin jollakin tavalla sinua henkilönä näillä ”vaatimuksilla” hätyytellä. Otin ne siksi esille, että voin esittää sinulle suoran kysymyksen:

Kuinka hyvin Uuden testamentin antama malli kristillisen seurakunnan kaitsijasta(KR92) toteutuu niissä, jotka laillasi ovat ”vakuuttuneita siitä, että Jumala on valinnut minut papintehtävään.”?

Olisiko sinun mielestäsi mitenkään mahdollista, että koko papin virka on saanut alkunsa alkuseurakunnan jälkeisinä vuosina, jolloin kristillisyyden nimissä alettiin tehdä yhtä ja toista?

Anteeksi, että kysymykseni ovat kohti käypiä. Tunnen henkilökohtaisesti useita pappismiehiä, jotka ihmisinä antavat minulle ihan positiivisia signaaleja.

Ymmärrän nyt paljon sinun kantaasi, ja katkelmatasolla olen tutustunut pappeuden historiaan. Viimeksi eräs turkulaisprofessori kertoi mielenkiintoisuuksia Rooman valtakunnan aikaisesta viran kehittymisestä. Häpeäkseni kirjoittajan nimi ei tule nyt mieleen, vaikka vuosi sitten kirja oli käsissäni.

Mitäs mieltä olet sitten sellaisesta kristillisyydestä, joka ei tunne koko pappeutta? Kukaan seurakunnassa ei nauti minkäänlaista palkkaa. eikä muuta viran mukanaan tuomaa. Onko mielestäsi tällaisin ”amatöörvoimin” mahdollista Kristusta seurata?

P.S. Apostolien saappaisiin astumisessa on sekin ongelma, että heidän Raamattu kertoo saaneen melkomoisia ihmelahjoja Jumalalta. Taitaa olla kunnollisia parantajia nykypapistossa varsin vähän, kuolleiden herättämisistä olen kuullut Suomessa vain yhden epäonnistuneen yrityksen.