Palveluksen suuruus tulee esille huolenpidossa

Eilen Pääesikunnan pihalla järjestettiin Pääesikunnan päällikön vaihtokatselmus. Puolustusvoimien komentajaksi huomenna astuva kenrl Timo Kivinen ojensi kielekkeisen valtiolipun seuraajalleen kenrl Eero Pyötsiälle merkkinä tehtävien vaihdosta, Pääesikunnan luovuttamisesta ja vastaanottamisesta. Kaartin soittokunta soitti marssit ja myös kenttähartauden musiikin: Faltinin Hymnin, rukoukseen soiton ja virren 577:1-2, joka veisattiin yhdessä.

Pidin alla olevan puheen ja sen jälkeen rukouksen.

”Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos mahdollista on ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. … Älä anna pahan voittaa itsesi, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room 12:16-21).

Sana palvelus kuvaa hyvin tehtäväämme puolustusvoimissa. Olemme tehtävää varten ja teemme sen niin hyvin kuin kykenemme. Palvelukseen kuuluu se, että siirrymme aina uusin tehtäviin. Yhteen tehtävään ei siksi voi kiintyä liiaksi.

Ehkä jotkut teistä ovat huomanneet Mannerheimintiellä suutarin liikkeen mainoslauseen, jossa on itseironiaa: ”Kenkään ei saa täällä paikkaa pysyvää.” Emme saa pysyvää paikkaa maan päällä. Palvelemme aikamme ja kannamme maanpuolustuksen muuriin oman kivemme. Jotain meistä jää kuhunkin tehtävään. Seuraaja saa jatkaa tältä pohjalta.

Palvelemisen ajatus pitää meitä nöyrinä. Emme ole täällä itseämme varten, vaan yhteistä asiaa varten meille luovuttamattomien arvojen turvaamiseksi. Niiden mieltäminen ei ole vaikeaa. Tuleehan ensi syksynä kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Suomi joutui puolustautumaan suurvaltaa vastaan, joka hyökkäsi maahamme ilman sodanjulistusta ja monille yllätykseksi.

Jos mahdollista on ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Apostoli Paavalin sanat ovat yhä ajankohtaisia. Rauhan rakentaminen on aina ensisijaista, mutta samalla on varauduttava pahimman varalle.

Paavali jatkaa: ”Älkää pitäkö itseänne muita parempina.” Palveluksen suurus tulee esiin siinä, kuinka esimies pitää huolta hänen johtoonsa uskotuista, viime kädessä kaikista suomalaisista. Näin syntyy myös maakunnissa ja kaupungeissa halu palvella maata ja toimia yhteiseksi parhaaksi. Yhteisen hyvän palvelemisen ideaa on nyt nostettava samalla kun polarisaatio pyrkii hajottamaan keskinäistä yhteyttä ja yhteisen hyvän ajatus hämärtyy itsekkyydeksi. Matalan syntyvyyden ja ympäristöuhkien oloissa joudumme valmistautumaan siihen, että etuja joudutaan karsimaan yhteisen hyvän vuoksi.

Maanpuolustuksen voima nousee maanpuolustustahdosta ja yhteisistä arvoista. Arvojen tehtävä on pitää yhteisö koossa erityisesti epävakaissa tilanteissa. Siksi meillä Pääesikunnassa ja puolustusvoimissa on tarvetta elämää kantaville arvoille.

Mutta jos kaikki olisi vain arvoista kiinni, eläisimme pelkästään ihmisten ja oman heikon itsemme varassa. Arvojen takana ja niiden perustana on armo – Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus, jotka tulevat näkyviin Jeesuksessa Kristuksessa. Armo kantaa silloinkin kun omat voimat käyvät vähiin. Tänään pääesikunnan päällikön vaihtuessa katsomme luottavaisesti ja kiitollisina eteenpäin.

Toivotan Jumalan siunausta sekä uudelle Pääesikunnan päällikölle että lähtevälle Pääesikunnan päällikölle teidän palvellessanne entistä laajemmissa tehtävissä.
Rukoilkaamme:
”Jumala kiitos isänmaasta ja siitä, että saamme palvella eri tehtävissä yhteiseksi parhaaksi. Anna voimia, viisautta ja nöyrää rohkeutta tehtäviimme. Vahvista rauhaa maailmassa ja anna maamme olla vaikuttamassa turvallisen ja vakaan tulevaisuuden hyväksi. Aamen.”

”Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan, Niin sodassa kuin rauhassa ja murheen onnen aikana.

Sun armos täällä meille soi, mi kallehinta olla voi, ja meille alla auringon, tää synnyinseutu rakkain on.”

Virsi 577:1-2

  1. Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori FT, evl. Aki-Mauri Huhtinen kirjoittaa Kadettikunnan viimeisessä Kylkirauta-lehdessä Puolustusvoimien maineenhallinnasta ja esimiesten suhtautumisesta mokailleisiin alaisiinsa:

    ”Puolustusvoimien johtajuuden kannalta suuri askel on ollut kehittää erityisesti johtajakoulutusta, jossa ainakin tunnistetaan alaisista huolehtiminen, kuuntelun ja jakamisen merkitys sekä johtajan paikka alaistensa arjen jakamisessa. Organisaatiokulttuuri vain muuttuu niin hitaasti, joskus ei ollenkaan.

    Tämä tarkoittaa johtajien paikan vaihtumista kokouspöydän päästä ja esittelyistä kentälle, toimistoihin, halleihin ja hienosti sanottuna prosesseihin, joissa heidän alaisensa elävät arkeaan ja tekevät työtään. Samalla johtaja altistuu lähelle ihmistä ja joutuu katsomaan myös toisen ihmisen kautta itseään peiliin: mitä jos minulle kävisi noin?”

Kirjoittaja

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.