Palautetta kolumnista
Sain edellisviikolla Kotimaassa olleesta kolumnistani palautetta (Kotimaa 30.5.2014). Monenlaista. Kolumnin sisältö oli lyhyesti seuraavanlainen: Kirkon jäsenistä valtaosa ei usko niin kuin kirkko (virallisesti) opettaa. Miksi? Koska heidän opettajistaan, kirkon papeista, suuri osa ei usko niin kuin kirkko opettaa. Miksi? Koska kirkon opettajia opetetaan yliopistossa uskomaan toisin kuin kirkko opettaa. Pitäisikö asialle tehdä jotain?
Eräs palautteen antaja sanoi minulle, ettei kirkkoa saa tuolla tavalla vihata. En ihan ymmärtänyt, miten hän oli tekstini lukenut, mutta jokainen tietysti lukee omista ennakko-oletuksistaan käsin ja siksi tulkitsee omalla tavallaan. Tuo palaute oi kuitenkin hyvä, sillä se sai minut ajattelemaan.
Onko kirkon kannalta huolestuttavaa, jos sitä vihataan? On varmaan, mutta se joka vihaa, on tullut ainakin jollain tavalla kosketetuksi. Minun mielestäni vihaa paljon pahempaa on välinpitämättömyys. Jollain voi olla kirkkoa kohtaan viha-rakkaus –suhde, sillä viha ei ole rakkauden vastakohta. Sellaiselle ihmiselle kirkko merkitse jotain. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, penseys, se, ettei asia kiinnosta millään tavalla.
Pelkään, että yhä suurempi osa suomalaisista on nimenomaan välinpitämättömiä kirkkoa ja sen sanomaa kohtaan. Onko kirkko kaikessa varovaisuudessaan tullut jotenkin niin hajuttomaksi ja mauttomaksi – suolattomaksi – ettei se ole enää kiinnostava? Pitäisikö asialle tehdä jotain?
Ville Auvinen
83 kommenttia
Ylösnousemususko ilman uskoa Kristukseen sijaiskärsijänä (kuten Raamattu opettaa) on aika turhanpäiväistä uskoa. Ylösnousemus ilman sovitusta on ikuinen ero Jumalasta.
Se ei voi olla Kirkon uskoa, vaan ihan jotain muuta.
Ihailen Anitan raikasta ja samalla nöyrää otetta asioihin. —– Alkuräjähdysteoriaan voi kristitty suhtautua myös kiihkottomasti. Se on malli joka muuttuu, eikä selittävä malli sinänsä ole uskon vastainen, vaikka se olisi epätäydellinenkin. Usko suhtautuu asioihin toisin.
Nythän alkuräjähdyksen katsotaan lähteneen tyhjästä, niin ihmeellistä kuin se onkin. Kreationismi on ihan oma uskontonsa, eikä sillä ole mitään tekemistä pelastavan uskon kanssa..
>>>STI:n linja ei siis hyväksy naisten pappeutta. Siksi se on jatkuva hajaannusta aiheuttavien vakaumusten lähde, kun nuoret teologit oppivat sieltä tuon ideologian, joka ei vastaa evankelis-luterilaisen kirkon järjestystä, >>>>
Kun kirkon jäseniä ohjaa Pyhän Hengen sijasta järki ja politiikka, voi mielessä rakentua ihan millaisia syy ja seuraussuhteita tahansa. Ihan järjettömiäkin. Kirkon ikimuistoisen uskon puolustajista tuleekin hajoittajia..
Historiassa on kosolti esimerkkejä tällaisesta logiikan u-käännöksestä. Niinpä joulukuussa 1939 ei Neuvostoliitto omien sanojensa mukaan ollutkaan sodassa Suomen kanssa, vaan rauhallisissa suhteissa Terijoen hallituksen kanssa, jota vilpitöntä ystävyyttä Mannerheimin-Tannerin kopla yritti rikkoa.
Kiva kuulla, että nuo kolumnit ovat osuneet käsiinne 🙂 Luulen Sonja, että sä olet ehkä lukenut viimeisimmän, joka käsitteli ihmisten kohtelua markkinatalouden resursseina. Tämä po. kolumni ilmestyi pääsiäisen alla ja siinä kysyin että miksi Jeesus ristiinnaulittiin. Ajattelen, että on tärkeää myös aina uudestaan tutkia näitä kristinuskon peruspilareita. Ei siksi, että haluaisin niitä horjuttaa, vaan siksi, että ne olisi entistä vahvemmalla perustalla. Minulle itselleni se on henkilökohtaisesti tärkeää, joten miksipä en jakaisi toisten kanssa sellaisia juttuja, jotka olen kokenut merkitykselliseksi jos siihen annetaan mahdollisuus. Jos ei Kristuksen ristiä sovi tutkia, miettiä ja katsella, niin en tiedä mitä sopii.
Kirjoittaja
Ville Auvinen
Olen evankelinen, Åbo Akademissa Jeesus-tutkimuksesta väitellyt teologian tohtori, ja Suomen teologisen instituutin pääsihteeri
Juha. Uskon, että se mitä luomiskertomuksissa ilmaistaan, on juuri se, minkä Jumala on halunnut ihmisille ilmoittaa. Mutta Jumala ei ole ihmisten mittakaavassa, hän on paljon suurempi. Se, mikä ihmisen mittakaavassa on kuusi päivää, voi Jumalan mittakaavassa olla konkreettisesti paljon pidempikin aika. Sitäpaitsi: Jumala ei elä ajassa vaan ikuisuudessa, joten inhimilliset aikamääreet eivät siellä todennäköisesti pidä samalla tavalla paikkaansa kuin meidän maailmassamme.
Jumalan luomistyö tapahtui kuudessa jaksossa, ja ne on upeasti kuvattu luomiskertomuksessa. Tässä kertomuksessa piilee oletettavasti valtavia salaisuuksia, ja toivoisin teologien pureutuvan niihin turhanpäiväisten pohdintojen sijasta (kuten “haudattiinko Jeesus kalliohautaan vai joukkohautaan”). Näiden luomisjaksojen mukaan Jumala sääti ihmisen työn ja levon vaihtelun – ihmisen mittakaavan suhteutettuna. Myös Jeesus ihmisenä ollessaan lepäsi sapatin haudassa työnsä jälkeen.
Mutta näissä asioissa saa ajatella eri tavoin. Sellaiset näkemykset eivät ole uskon ytimessä, joten on tarpeen sietää erilaisuutta. Eri asia ovat sitten nämä suuren luokan kysymykset kuten oliko Jeesuksen kärsimys syntien sovitus vai ei.
Ilmoita asiaton kommentti