Päivittäin yhdeksän jää pois työelämästä

Heidän henkiset voimavaransa kulutettiin loppuun ja tänään he jäävät sairaseläkkeelle. Miksikö näin? Siksikö, etteivät voineet puhua ongelmistaan kenenkään kanssa heti silloin, kun ongelmat tulivat esiin. Pitikö heidän pitää se kaikki sisällään ja luottaa suomalaiseen sisuun. Varhaiskasvatuksen puolella, jotkut heistä joutuivat jatkuvasti vanhempien silmätikuksi. Syy ei ollut koskaan lapsissa, tai vanhemmissa, vaan heissä ja heidän taidoissaan. Tai ehkä jossain muualla siksi, että olivat vuosia joutuneet olemaan työpaikkansa syntipukkeina ja kiusaamisen kohteena. Vai olisiko syynä se, että työhyvinvointi tutkimuksia käytetään vain työpaikan julkisivun kiillottamiseen, eikä yksittäisten ongelmien korjaamiseen. Oliko työpaikalla sitä, että sallittiin epäasiallista käyttäytymistä. Eikä puututtu sellaiseen. Pitikö hänen pitää vuosia kaikki sisällään ja näin kuluttaa henkiset voimavaransa loppuun.

Vai ehkä kuitenkin se, ettei kouluopetuksessa kiinnitetä riittävästi huomiota vuorovaikutustaitojen hankkimiseen. Pärjäämme hyvin tiedollisissa asioissa, mutta omasta ja toisten jaksamisesta emme osaa kunnolla huolehtia. Miksi vaikenemme silloin, kun pitäisi puhua ja puhumme, kun pitäisi olla hiljaa?
Jospa nämä yhdeksän olisivat saaneet puhua ja heitä olisi kuunneltu. Niin ehkä heidän tänään ei olisi tarvinnut jäädä sairaseläkkeelle.

3 kommenttia

  • Mutta eihän maailman onnellisimmassa kansassa tapahdu tuollaista vai tapahtuuko? Joskus viime vuosituhannella luin jutun suurenmaailman johtajien siis yritysjohtajien toimista. Kun kaikin tieteellisin kriteerein valitaan johtaja virmaan mittatilauksena, niin hänen elinvoimasa kestää viisi vuotta. Hän pystyy toimimaan toiset viisi, jos hän menee treapialaitokseen viikonlopuiksi, jossa pumpataan viikon energia. Sitten ihminen on niin rikas, että pärjää loppuelämän, mutta on menettänyt itsestään jotain.

    Tämä kaikki on markkinajumalan palvelusta. Kaikkia koulutetaan jotenkin niin, että yleinen sivistystaso näyttää ulospäin joltakin, mutta vain osa voi päästä vihreälle oksalle. Ja sehän on nähtävissä, että parhaat koulut ja parhaat välineet ja opetukset eivät kuitenkaan ole joka niemessä notkossa ja saarelmassa. Ihminen on hyödyke, jolla pitää olla hyvä hyötysuhde, kun se puitoaa, niin jokaisella on paikkansa kuluttajana, jonkin pitää ostaa mitä ne rahasammot tuottavat. Jokainen tietää, että sitä työtä jonottaa ainakin viisikymmentä halukasta, jotka ovat valmiit antamaan sen mitä on hyödynnettävissä. Sori, jos sotken avauksesi, kerro niin lopetan. Jotain kertoo se, ettei blokejani enää kommentoida, mutta varmasti en itke.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Älä Lauri vaan lopeta.

    Tuli mieleen tuossa kirjoitellessa, että rippikoulu ja isoskoulutus on mainio tilaisuus kohentaa nuorison vuorovaikutustaitoja. Rippikoulussa ryhmäytyminen ja yhteen hiileen puhaltaminen on avaimia hyvään leiriin. Isoskoulutuksessa taas isosten on hyvä oppia taitoja ryhmän vetämiseen. Tuossa iässä seurustelutaidoista ollaan kiinnostuneita ja se antaa ainutlaatuisen tilaisuuden oppia vuorovaikutustaitoja. Ne taidot kun on kerran oppinut, niin pärjää todennäköisesti myös aikuisena työyhteisössään ja avioliitossaan puolisonsa kanssa. Ainakin keskimääräistä paremmin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kirkossakin keskustelukulttuuria voisi paljon kehittää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.