Ainakin julkisuudessa käydään aika ajoin ryöpsähtelevää keskustelua, jossa vastustetaan kirkkoa, kristinuskoa tai laajemminkin uskontoja. Miksi kirkkoa pidetään pahana, vaikka se tekee Hyvää?

Kirkon sanoma ja teot eivät saisi näkyä tai olla läsnä ihmisten keskuudessa. No, se on onneksi – tai toivottavasti vain vähemmistön kanta, mutta ihmettelen tuon vastustamisen kiihkeyttä. Se tuntuu tulevan jostain syvältä sielun syövereistä.

Ajattelen nyt erityisesti Suomen ev.lut. kirkkoa. Miksi osa ihmisiä vastustaa sitä? Siis, vaikka eivät itse ole sen jäseniä ja eivät halua osallistua sen toimintaan, yritetään toimia niin, etteivät muutkaan osallistuisi tai kuulisi siitä mitään. Kirkko halutaan pois lasten kasvatuksesta, koulusta ja julkisesta tilasta. Joskus vastustus on jopa aggressiivista.

Kirkon vastustajien puheista päätellen kirkko, sen sanoma ja läsnäolo on pahasta lapsille ja aikuisille. Jos ei usko Jumalan olemassa oloon, miksi puhe hänestä tai rukous on pahasta? Vai uskotaanko silti Häneen?

Kirkon sanomahan on hyvä: lähimmäisenrakkautta, rauhaa, sovintoa, armoa ja toivoa. Niitähän kirkko pyrkii edistämään ihmisten elämässä ja yhteiskunnassa. Kirkko auttaa hädässä olevia paitsi henkisesti myös aivan fyysisesti. Lapsille pyritään opettamaan hyviä elämänarvoja, siis että ei väkivaltaa ja kiusaamista ym.

Ihmisoikeudet, heikoimmista huolehtiminen ja sosiaalinen vastuu, tasa-aro ja monet nyt ihanteina pidetyt arvot ovat kristinuskosta lähteviä.

Onko niin, että pahassa maailmassa hyvä herättää aggressioita, kontrasti on liian jyrkkä, vai miksi hyvää ei saisi edistää?

En ole huomannut, että esim. väkivaltapelejä tai -elokuvia haluttaisiin kieltää samalla tavalla kuin uskontoa. Päinvastoin.

’Jeesus’ -sana saa joidenkin karvat pystyyn, mutta julkisuudessa viljellään kilpaa v:llä alkavaa ja erilaisia toisia halventavia kirosanoja. Ne tarttuvat sieltä puhekieleen ja edistävät huonoa käytöstä – saavat aikaan pahaa.

Myönnän, että uskontojen nimissä on tehty myös paljon väärin. Uskontoa voidaan käyttää vallan välineenä ja sillä sidotaan ihmisiä vasten heidän tahtoaan tai jopa pakotetaan pahoihin tekoihin. Mutta tuo ei koske varsinaisesti meidän nykyistä kansankirkkoamme, toivon niin.

Myönnän ja valitan, että myös meidän kirkossamme on ongelmia ja vajavaisuutta, kuten kaikessa ihmisten toiminnassa. Ihmisiä saatetaan kiusata, syrjiä, pakottaa ja erotella, mutta se ei ole toiminnan ydintä. Kyse on ihmisten virheistä. Kirkossakin ollaan eri mieltä siitä, miten pitäisi asioita hoitaa.

No, tiedämme että ”hedelmistään puu tunnetaan”. Hedelmiä on makeita ja happamia, raakoja ja kypsiä. Voimme valita maun mukaan.