Oxfordissa opiskellut nuori pappismunkki

Venäjän ortodoksisen kirkon "kakkosmies" on vuonna 1966 syntynyt Ilarion Alfejev.

Ilarion johtaa vaikutusvaltaista kirkon ulkomaanosastoa. Hän on siis kirkon "ulkoministeriön" ja välillä omin sanoin "puolustusministeriön" johtaja.

Hänen edeltäjänsä oli nykyinen patriarkka Kirill. Ilarionia on pidetty todennäköisenä seuraavana patriarkkana.

Ilarionin kirjoittama pieni dogmatiikka Uskon mysteeri on erinomainen.

Syystä se on julkaistu suomeksi ortodoksisen piispainkokouksen siunauksella.

Venäjäksi se ilmestyi vuonna 1996. Ilarion oli silloin suunnilleen "Oxfordissa opiskellut nuori pappismunkki", kuten Serafim Seppälä häntä on myöhemmin muistellut.

Nuori pappismunkki esitti yllättävän raikkaalla tavalla uskonoppia.

Kiistanalainen kalenterikysymys oli esimerkiksi hänelle käytännöllinen asia, ei uskon asia. Kirkkoisien opetuksia ei tule orjallisesti vain toistella, hän myöskin tähdensi.

Ortodoksinen fundamentalismi ei saanut häneltä ymmärrystä.

Ilarion myös esitti muualla aiheellista arvostelua venäläistä teologista koulutusta kohtaan. Tai kirjoitti ylistävästi Johann Sebastian Bachista.

Pikkuhiljaa jotain selkeästi muuttui.

Myöhemmissä dogmatiikan venäjänkielisissä painoksissa sitä on "siistitty", vaikkapa kalenterikysymyksen suhteen.

Nyt se on kuin mikä tahansa ortodoksisuuden perusaapinen. Vähän mitäänsanomaton.

Myöhemmin Ilarion julkaisi venäjäksi jättimäisen yleisesityksen Ortodoksisuus.

Sen julkaisi vanhoillinen Stretenien luostari Moskovassa. Laadultaan teos on pitkälti referaatti, vailla mainitsemisen arvoisia huomioita.

Vuosien saatossa Ilarionin keskittyi yhä enemmän kauhistelemaan "läntisiä arvoja". Venäläisiä pitäisi kuulema suojella niistä.

Ukrainassa käydään tuhoamissotaa.

Ilarion ei ole julkisesti maininnut sotaa Ukrainassa, ei edes eufemismillä "sotilaallinen erikoisoperaatio".

Ilarion menee kirkkohistoriaan sotarikollisen apurina.

2 kommenttia

  • Petri Järveläinen sanoo:

    Tämän lahjakkaan ikätoverini urakehitys on todella kummallinen. Hän opiskeli viulunsoittoa Moskovan konservatoriossa vaihtaen sen sävellykseen. Hän on säveltänyt muun muassa Matteuspassion. Oxfordissa hänen ohjaajansa oli avarakatseinen Kallistos Ware. Ja nyt sitten olla tässä, länsimaiset vierailuprofessuurit menettäneenä, hyvä kirja uudelleeneditioituna, ganstereiden aisankannattajana. Sääli ihmistä.

    Ilmoita asiaton kommentti