Huomenna aloittaa kevätistuntokautensa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous. Kokouksen tehtävänä ei ole ottaa kantaa päivän polttaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, vaan oman vastuualueensa osalta siihen, miten luterilaista  uskoa maassamme harjoitetaan.

Vaikka valtaosa suomalaisista on luterilaisen kirkon jäseniä, ei tämä suinkaan tarkoita Suomi olisi luterilainen valtio tai että luterilainen oppi edustaisi maassamme valtion uskontoa. Virheellinen on myös käsitys, että jokin maassamme toimivista luterilaisista kirkoista olisi valtionkirkko.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on paitsi uskontokunta, myös valtiovallanrinnalla toimiva julkisoikeudellinen yhteisö, josta on säädetty perustuslain 76 §:n nojalla kirkkolaissa. Kirkon asema valtiossamme on vahva, mutta se miltään osin ole osana valtiovaltaa. Kyse ei siis ole valtionkirkosta.

Kirkon jäseneksi tullaan kristillisessä kasteessa, joko lapsena tai aikuisena. Saatuaan kristillistä opetusta kirkon jäsen konfirmoidaan. Tässä vaiheessa hän viimeistään tunnustaa julkisesti kristillisen uskonsa. Onko siis niin, että valta osa maamme väestöstä ovat luterilaisia  julkikristittyjä? Miksi eivät olisi, ovathan he kaikki uskonsa omalla suullaan tunnustaneet? Kirkkomme tunnustuskirjassa kuitenkin sanotaan: ”tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. ”. Keitä he ovat, sitä emme tiedä, eikä meidän asiamme ole tässä ajassa ryhtyä asiaa arvailemaan.

On varmasti niinkin, että monet suomalaiset saavat kristillisen kasteen, osallistuvat konfirmaatioon ja kuuluvat jäsenenä kristilliseen seurakuntaan vain koska maassamme on sellainen perinne ja tapa. Kirkon ja paikallisen seurakunnan asiana ei kuitenkaan ole suhtautua jäsenistöönsä teeskentelijöinä, vaan olettaa hyvää ja  pitää heistä jokaista ihmisinä, joka kirkkojärjestyksen sanamuotoa mukaillen tahtoo tunnustaa kirkon uskoa. Näin ellei hän omin sanoin muuta väitä.

Edellä kirjoittamaani viitaten terveiseni huomenna kokouskautensa aloittavalle kirkolliskokoukselle: Älkää suhtautuko kirkkomme jäseniin teeskentelijöinä, vaan tehkää päätöksiä sillä oletuksella, että jokainen kirkkomme jäsen tahtoo tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkollisissa toimituksissa on kyse uskonnon harjoittamisessa pyhien ja tosiuskovien yhteisössä, yhteisössä joka on avoin kaikille kansoille. Yhteisössä, jonka opetus perustuu Raamattuun. Muuta tarkoitusta varten niitä ei ole tarkoitettu toimitettavaksi. Valtakirkko asema ei asiaa muuksi muuta.