Opin huolehtimisesta huolettomana.

Eilen vastaan tuli tuo kristityn elämän paradoksi. Olin melkoisen matkan päässä entisen Rovastikuntamme miesten saunaillassa.
Illan seurojen alussa pappi puhui linnuista. Siitä miten lintujen elämä ei ole ollenkaan huoletonta. Kirjosieppo on pieni lintu , mutta joutuu usein puolustamaan pesäänsä. Jos kirjosieppo näkee pesän lähipiirissä tikan, niin se hyökkää varmasti sen kimppuun heti. Pappi kysyi sitten meiltä, sitä miksi Jeesus oli kertonut vertauksen linnuista. Seppo vastasi siihen, että "Jeesus tiesi, että ihmisillä on paljon huolia".

Aloin siinä itsekseni muistella jotain opetusta ja taisin unohtaa seurata puhetta loppuun. Muistin jostakin opetuksesta sen, miten rukouksessa usein viemme huoliamme Jumalan alttarin eteen ja sitten pois lähtiessämme otamme ne mukaamme. Rukouksen tarkoitus kun kuitenkin on se, että huolet myös jäävät sinne alttarin eteen. Näistä ajatuksista jäin sitten kiinni illemmalla.

Siitä sitten illan lopuksi lähdimme ajelemaan kukin kotiinpäin. Muutaman kilometrin ajettuani näyttöön tuli teksti: ”oikean takarenkaan paine on alentunut.” Huoltoasema oli siinä sopivasti lähellä ja lisäsin siellä painetta, mutta teksti ei kadonnut näytöltä. Ajelin hiljakseen eteenpäin joku puolisen tuntia ja seuraavalla huoltoasemalla taas lisäsin paineita. Näin jatkoin kotikaupunkiin asti. Jätin auton tutun huoltoliikkeen pihaan. Arvelin, että siitä sen aamulla saisi helpommin liikkeelle, kuin kotipihasta. Mikäli rengas olisikin aamulla tyhjä.

Auton jätettyäni läksin lampsimaan kotiin hiostavan lämpimässä kesäyössä. Siinä muutaman kilometrin matkalla oli hyvä miettiä, illan puheita ja keskusteluja. Totesin että hyvähän minunkin olisi huolettomuudesta on puhua, jos huolia ei ole. Kuinkas nyt kävi, kun olin kaukana kotoa ja nukkumaanmenoaika jo käsillä, joten apua ei olisi saatavilla. Huoli siitä saisinko vietyä kyydissä olevat takaisin ja päättyisikö matkanteko renkaan tyhjenemiseen. Nykyautoissa kun ei ole vararenkaita. Miten tässä oikein kävisi. Huolia oikein ryöpsähti mieleeni ajaessani. Eikä niitä voinut noin vain karistaa pois niskasta.

"Sinä olet kuitenkin Herra, luvannut olla kanssani joka päivä". Varmaan se tarkoittaa tätä yötäkin.
Joten sinuun turvaudun. Huoli pysyi yhä mielessä, mutta tuli jotenkin ihmeellisen turvallinen olo.
Huolettomuudessa onkin näköjään kyse hyvästä suhteesta turvalliseen Taivaalliseen isään, eikä niinkään huolien määrästä.

14 kommenttia

  • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

    Hyvä ja realistinen johtopäätös lopussa!

    Joku viisas on todennut, että murheitten määrä on vakio. Jos ei ole mitään isoa murhetta elämässä, ihminen kantaa mielessään monta pientä huolta niin, että ”kiintiö” täyttyy.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Asioiden hoitamisella ja niistä liikaa huolehtimisella on melkoinen ero. Samoin näyttää olevan sillä kiireellä, jossa tehtävä on hoidettava nopeasti ja sillä kiireellä jossa aavistaa että nyt ei ehdi.

    Sisäoppilaitoksessa kerran sain käsiini lapun jossa luki: ”juokseminen ei auta mitään, jollei ole lähtenyt ajoissa”. Kuki oli saanut oman lappunsa ja ne piti lukea ääneen. Luettuani sen koko luokka räjähti nauruun. Tapani oli lähteä tunnille aina liian myöhään ja juosta kovaa paikalleni.

    Toisenlaisesta kiireestä vain nauttii. Siinä tietää saavansa vauhdilla aikaan jotain ja on ilo tehdä tehtävää kovalla vauhdilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Suomen kieli on aika köyhää, kun se ei tee eroa kahden täysin erilaisen huolehtimisen välillä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    Pekka: ”Nykyautoissa kun ei ole vararenkaita.”

    Ei ole, ei mutta mikä ihmeen biili se semmoinen on, jossa ei ole paikkavaahtopulloa ja tupakansytyttimeen liitettävää kompressoria vararenkaan sijaan?

    Ei tarvitse edes käsiä liata, kun renkaan saa pitämään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    En vienyt autoa merkkihuoltoon ja eivät huollossa olleet tarkistaneet vaahtopullon viimeistä käyttöpäivää.

    Kai siitäkin saarnan aiheen saisi. Huolehdimme kyllä vaahtopulloista, mutta se että kerran kuolemme ja siitä alkaa iäisyys ei meitä huoleta. Kuolema on kuitenkin meillä jokaisella edessä, mutta elämme niin kuin semmoista ei koskaan tulisi. Renkaan puhkeamiseen varaudumme kaikki, vaikka se on melko epätodennäköistä. Kuolema sen sijaan tulee varmasti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Pekka: ”kuolemme ja siitä alkaa iäisyys ei meitä huoleta”

      Pitäisikö? Jos pitäisi, niin miksi?

      Pekka: ”Kuolema on kuitenkin meillä jokaisella edessä, mutta elämme niin kuin semmoista ei koskaan tulisi.”

      Miten eletään niin kuin kuolemaa ei koskaan tulisi? Entä miten eletään niin kuin kuolema joskus tulee?

      Eikös sen nyt pitäisi olla selvää ainakin joka ikiselle täyspäiselle aikuiselle ihmiselle, että kun henki kropassa vielä pihisee ja pumppu työntää verta aivoihin, niin se on sitä elämistä ja kun se pihinä ja pumppaaminen loppuu, niin se on sitten sitä kuolemista. Miksi sitä pitäisi sen kummemmin pohtia – asiahan on selvä kuin pläkki, ettei elämästä selviä hengissä, elääpä sen elämänsä ihan miten vain.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Minä – etkä sinäkään pidä minua täyspäisenä. Joten vastaaminen ei sinua paljon hyödyttäisi. Pidän itseäni suurena typeryksenä. Omia pimeitä nurkkiani en tunne. Saamani kritiikki voi niihin tutustumisessa olla apuna. Varsinkin sellainen , jota en haluaisi lukea. Joten kiitollisena otan vastaan apusi Kimmo W. Pahiten kipeää voi tehdä juuri ne kommentit, jotka ovat kuitenkin auttamassa minua kohti jotakin täyspäisyyttä, johon toivon olevani matkalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Pekka: ”Minä – etkä sinäkään pidä minua täyspäisenä.”

      Olisi kiva, jos puhuisit vain omasta puolestasi, etkä yrittäisi tunkea ajatuksia minun päähäni.

      Pekka: ”Pidän itseäni suurena typeryksenä. Omia pimeitä nurkkiani en tunne.”

      Vaikuttaa kuitenkin siltä, että podet vaikealaatuista ”tiskirättisyndroomaa”. Siihen auttanee kuitenkin päivittäinen peilin edessä harjoitteleminen, jossa peilikuvaasi katsoessasi hoet varttitunnin ajan toistaen ”olen paras”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Monesti ajattelemme, että huolista selviää järkeilemällä, mutta todellisuudessa järkeily auttaa vain asioiden järjestelyssä, todellisiin huoliin järkeily ei juurikaan auta. Vai onko joku päässyt sydän suruista järkeilemällä?

    Itseasiassa, ihmisen sydämestä on lähtöisin paljon enemmän, kuin kuvittelemme, järki on lopulta vain työkalu ja sydän on primus motor.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ismo: ”Vai onko joku päässyt sydän suruista järkeilemällä?”

      Suru ei ole huolen synonyymi.

      Ismo: ” sydän on primus motor”

      Sydän on vain lihas, pumppu, joka siirtää verta kudoksiin – aivojen komennuksessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Sydämellä tarkoitetaan muutakin kuin verta pumppaava elintä. Sanan voisi korvata vaikkapa keskuksella tai ytimellä. Perinteisenä kielikuvana sydän viittaa tunteisiin pään järjen vastaparina. Vastakohdasta ei ole kysymys, vaikka järki ja tunteet ovatkin joskus ristiriidassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Tiedän kaiken tuon, mitä kirjoitit, mutta se nyt kuitenkin vain on raadollinen tosiasia, että niin tunteiden tunteminen kuin järjellinen toimintakin tapahtuu aivoissa. Sydän ei ajattele mitään, ei tunne iloa enempää kuin suruakaan, eikä ole myöskään ”hupsu”, vaikka laulussa niin sanotaankin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Raamattu ilmoittaa taas selkeästi, että ihmisen ”omatunto” /Hebr. kielen ”sydän” on tietoisuuden kehto. Nykyinen tiede myös tunnustaa, että sydämestä johtaa avoihin melkoinen ohjaus ”piuha” eli hermokimppu. Miten ihminen on valmistettu ja lopulta toimii, lienee vielä paljolti mysteeri. On myös tunnettua, kun on tehty sydän siirto, niin ihmisen luonne ja ominaispiirteet ovat muuttuneet. Tosin myös isku aivoihin voi saada ihmisen tietoisuteen muutoksia. Muistin ja tietoisuuden välinen suhde on myös kovin vaikeasti selitettävä. Toivotaan, että tiedemiehet pääsevät vielä ymmärryksessä perille, jotta voivat meille kertoa miten ihminen ajattelee. Fyysiset ominasuudet ovat jo pitkälti tutkittuja, Tietoisuuden suhteen ollaan vielä alkutaipaleella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.