Onko uskonpuhdistus julistettu pannaan

Uskonpuhdistuksen päivän tulevaisuudesta
Aluksi historiaa
Luther naulasi legendan mukaan 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen lokakuun 31. päivänä 1517. Siitä alkoi hengellinen, henkinen ja poliittinenkin kumous, jonka merkitystä ei kukaan voinut aavistaa. Alunperin Luther lähetti teesinsä vain Mainzin arkkipiispalle, joka oli samalla maallinen ruhtinas.
Teesit kuitenkin julkistettiin, ja melko nuori kirjapainotaito levitti sen hetkessä yli koko Saksan maan. Ja niin alunperin uudistukseksi tarkoitetusta protestista kasvoi kokonainen liike ja uusi uskonsuunta, siitä syntyi reformaatio,uskonpuhdistus.
Noilla teeseillä, jollaisten pykääminen oli silloin yleistäkin, oli suuri teho. Rohkenisin sanoa, että se johtui tekstiä enemmän tarpeesta, siitä että ne kohdistuivat laajasti koettuun epäkohtaan, siihen että saksalaisia rahoja kerättiin Rooman kirkon komistamiseksi. Itse asiassa ne olisivat olleet editoimisen tarpeessa. Sanoa pari asiaa paavin valta, anekaupan vääryydet ja niiden epäkristillisyys, eivät kovin monta pointtia tarvitsisi.

Sitten otsikon herättämään outoon kysymykseen
Kysymys vaikuttaa monesta oudolta, mutta sille on perusteensa. Onko aika ajanut jo uskonpuhdistuksen ohi, että päivä ei näytä herättäneen täällä, uskontokeskustelun kotikentällä, yhtään kommenttia.
Mutta herättämääni kysymykseen; Taitaa kirkkokansa nukkua ruususen unta tietämättä edessä olevista karikoista. Tällä tarkoitan sitä, että 1517 juhlavuoden komitea, jonka kirkkohallitus on asettanut, haluaa tai ainakin toivoo ettei sanaa uskonpuhdistus käytettäisi vuonna 2017 vaan sen sijalla puhuttaisiin tutkimuksen tapaan reformaatiosta. Ja ulkomaillakin puhutaan vain reformaatiosta. Totta, mutta se on vierasperäinen sana, ja meillä on sille vanha suomenkielinen vastine uskonpuhdistus, joka nyt halutaan heittää romukoppaan. Kaikki vain sen takia, ettei haluta juhlavuonna lisätä riitoja, se on ärsyttää katolisia.
Aivan samalla tavalla on luovuttu suomalaisesta sanasta jumalanpalvelus ja otettu vierasperäinen messu, mutta paljon on vielä tehtävää. Meillä on oma sanamme virsille, muualla ei ole, ne ovat vain lauluja, psalmeja ja mitä lie ovatkaan. Samoin on kaunis helatorstai jne..
Olen kai niitä harvoja, jotka ovat tästä pimityksestä ja vesityksestä huolissaan. Kirjoitin kesällä Kirkko ja kaupunkiin. Siinä sanoin mm., että kirkkokäsikirjan mukaan uskonpuhdistussunnuntai on (ainakin) vielä olemassa. Sain, siis yksityinen syrjässä oleva maallikko, vastauksen itse komitean sihteeriltä. Myöhemmin hän sanoi haastattelussa, että päivän nimityksestä on ollut laaja keskustelu. – En minä sentään itseäni monikossa puhuttele! Nyt olisi tuon laajemman keskustelun paikka.
Hän kirjoitti minulle vastineessaan lipsauttaen:”uskonpuhdistus ei ole kielletty.”
– Se nyt vielä puuttuisi!

    • Oletko sinäkin tulossa? Tervetuloa vaan. Voit jättää tykinkuulasi parkkiin meidän sisäpihalle.

    • Linkolan maailmankuva vaikuttaa jotenkin jäykän mekanistiselta. Toisaalta hän kyllä puhuu Jumalasta ja vähän eurooppalaisittain filosofoikin, mutta toisaalta tuntuu maagisessa ajattelussaan olevan jossain aivan luonnonkansojen tasolla. Ajatteleeko hän ehkä Jumalan olevan pilven reunalla päivystävä valkopartainen vanhus? Luulisi filosofilla olevan hiukan fleksibiliteettiä ja luovuutta enemmän. Sillä itsehän Linkola on oman skeptikon sellinsä rakentanut, ja itse hän sitä ympäriinsä roudailee. Eikö hän itse sitä huomaa?

    • Varsin järkevältähän tuo vaikuttaa olla uskomatta jumalaan, joka leikkii kuurupiiloa ja josta ainut ”todiste” on tuhansia vuosia sitten kirjoitetut tarinat paimentolaisten toimesta.

      … Ei Kristinusko toki mikään poikkeus ole. Samaa kuurupiiloa ne muidenkin uskontojen tuhannet jumalat leikkivät.

    • Tuota juuri tarkoitin mekanistisella maailmankuvalla. Onko mieleenne koskaan juolahtanut, että olettekin itse juosseet Jumalaa piiloon eikä päinvastoin? Tehän tässä kuurupiiloa leikitte. Jumala sen sijaan käyskentelee illan viileydessä ja huolestuneena etsii teitä. Hu-huu? Mutta te lymyilette tuoreen pokanne kanssa jossain pusikoissa ja elättelette vielä toiveita, että touhunne ei kävisi ilmi. Mutta se on jo käynyt ilmi. Te mokasitte. Ja raskaasti.

    • ”Onko mieleenne koskaan juolahtanut, että olettekin itse juosseet Jumalaa piiloon eikä päinvastoin?”

      Mitä tekemistä tällä sanaleikillä on sen kanssa että jumalasi kuten ne kaikki muutkin jumalat leikkivät piilosta ja ainut ”todiste” heistä on tuhansia vuosia sitten kirjoitetut tarinat?

    • ”Täällä on Kristus!” Evankeliumit taitavat varoittaa tuollaisesta… Veli Peitsamo taitaa sitä paitsi hieman aliarvioida Linkolan arvostelukykyä…?

      Sanoisin kyllä, että veli Linkolan sieluntila on itse asiassa hyvin onnellinen – juuri tuolla tavalla ovat kokeneet lukuisat ennen teitä, myös allekirjoittanut. Autuita ovat hengessä köyhät sekä ne, jotka janoavat vanhurskautta. Ette te kykene uskomaan, niin kuin tulee uskoa, siihen ei kykene kukaan muukaan. Omia uskonviritelmiä voi tietysti olla. Mutta Kristuksen usko on lahja, joka tarjotaan ristiinnaulitusta kertovan saarnan kautta. On myös mahdollista rukoilla, kuten evankeliumin kertoman mukaan eräs teki: ”Uskon, auta minun epäuskoani!”

    • En suinkaan sanonut, Täällä on Kristus. Vaan, Saat nähdä ylösnousseen Kristuksen. Voin näyttää Hänet teille muillekin, jos haluatte. Vaikka huomenna. Haluatteko? Pääsette peloistanne. Ja egoismistanne. Ja loputtomista, hedelmättömistä pähkäilyistänne. Mutta luulenpa, ettette lopulta edes halua. Eikä halua Linkolakaan. Olette pelkkiä isoja miehiä tutti suussa.

    • ”Olette pelkkiä isoja miehiä tutti suussa”

      Minä olen ainakin kyllästynyt jumalasi piiloleikkiin. Sano sille jeesukselle että kävelee tv-kameroiden eteen niin saadaan tämä asia hoidettua.

    • ”Varsin järkevältähän tuo vaikuttaa olla uskomatta jumalaan, joka leikkii kuurupiiloa ja josta ainut “todiste” on tuhansia vuosia sitten kirjoitetut tarinat paimentolaisten toimesta.
      … Ei Kristinusko toki mikään poikkeus ole. Samaa kuurupiiloa ne muidenkin uskontojen tuhannet jumalat leikkivät.”

      Näin voi ajatella, jos pitää käsitettä ”jumala” eräänlaisena super-ihmisenä kuten antiikin aikana ja monissa uskonnoissa nykyäänkin.

      Juutalaisilla oli jo hyvin varhain syvällisempi, filosofisempi ja mystisempi jumalakäsitys kuin pakanakansoilla. Ja tämän pohjalta kirjoitettiinkin niitä pilkkalauluja kuvienpalvojille…

      Raamatusta voi havaita eräänlaista jumalakäsityksen evoluutiota. Pahoittelen jos tästä joku järkyttyy, mutta näin asian näen. Raamatun alkulehdillä Jumala esiintyyv hyvinkin ihmisenkaltaisena, ja ”kävelee” paratiisissa ym.
      Jumalakuvan kehittyessä Jumala ei ole nähdäkseni muuttunut pienemmäksi vaan suuremmaksi.

      Itselleni Jumala on kaiken takana ja kaiken alullepanijana vaikuttava voima, jonka USKON olevan persoonallinen.
      Tähän näkemykseen saa yllättävän usein tukea tieteellisistä julkaisuista. Luen usein esim. Tieteen Kuvalehteä, ja siinä oli artikkeli selvittämättömistä kysymyksistä. Kuten siitä mikä voima sai aikaan kaiken elämän ja olemassaolon alkamisen. Ja erikseen mainittiin, että luonnonlakeja ei ollut ennen alkuräjähdystä.

      Tämän johdosta voinemme tehdä päätelmän, että kaiken takana on ”yliluonnollinen Voima”. (En edelleenkään käytä sanaa ”yliluonnollinen” siinä merkityksessä, että se ”kumoaisi” luonnonlait vaan siinä että se on jotain mikä on luonnonlaeista riippumaton ja niiden yläpuolella.)

      Ja voimme todeta että jotkut (kuten minä) uskovat tämän yliluonnollisen alkuvoiman olevan persoonallinen ja älyllinen jotkut eivät. Minusta on älytöntä kiistellä siitä onko se olemassa vai ei.
      Jotan ajan, paikan, aineen ja luonnonlakien yläpuolella olevaa on pakko olla.

      TÄSTÄ olisi mielenkiintoista käydä niitä filosofisia keskusteluja. Mutta ei keskustelustakaan tule mitään jos ateistit itsepintaisesti pitävät kiinni lapsellisesta jumalakäsityksestään ja vaativat siitä niitä ”todisteita”.

    • Kaikella kunnioituksella Peitsamo, teistä ei kirjoittamanne perusteella tule vaikutelmaa, että olette vapautuneet egoismistanne, tai turhista pähkäilyistä. Sinänsä arvostan innokkuuttanne; ehkei se aina osu ihan maaliin, mutta kenelläpä osuisi.

      Ojanen, ilmeisesti haluatte todellakin selvittää, onko Jumala olemassa tai Jeesus Nasaretilainen noussut kuolleista? Todella hienoa! Pinnalta annatte vaikutelman aika vahvasta ennakkoasenteesta, mutta tarkoitus lienee provosoida: ”ainut ’todiste’ on tuhansia vuosia sitten kirjoitetut tarinat”.

      On totta että kristinuskon mukaan Jumala on salattu. Hän on salattu ennen kaikkea olemukseltaan, sen suhteen millainen hän on. Että Jumala on iankaikkinen, täydellinen rakkaus, ei selviä maailmaa tutkimalla, vaan ainoastaan tutustumalla Jeesukseen Raamatun todistuksen välityksellä. Jumalan olemassaolo sen sijaan voi selvitä luomakuntaa ja omantunnon ääntä tarkkailemalla. Kun menette luontoon, avatkaapa silmänne ja korvanne ja kysykää, onko tämä syntynyt sattumalta tyhjyydestä. Toinen empiirinen keino on rukoilla. Rukoilkaapa vilpittömästi Jumalaa osoittamaan olemassaolonsa ja lähestymään teitä. Mikäli vastausta ei kuulu, voitte unohtaa koko jutun.

    • ”Tämän johdosta voinemme tehdä päätelmän, että kaiken takana on yliluonnollinen Voima”

      Väärin. Voit vain todeta että et tiedä alkuräjähdystä edeltävästä tilasta mitään. Voit toki tunkea siihen jumalan tai kasan jumalia, hammaskeijun tai mitä ikinä haluat jos se kivalta tuntuu.

      ”Jotain ajan, paikan, aineen ja luonnonlakien yläpuolella olevaa on pakko olla”

      Väärin. Ei ole mitään näyttöä että näin olisi. Maailma pyörii ihan hyvin ilman yliluonnollista taikuutta.

      ”Mutta ei keskustelustakaan tule mitään jos ateistit itsepintaisesti pitävät kiinni lapsellisesta jumalakäsityksestään”

      Mitä lapsellista siinä on jos ei usko näkymättömiin jumaliin, jotka leikkivät piilosta ja joista ainut ”todiste” on tuhansia vuosia sitten paimentolaisten tekemät tarinat?

    • ”Kun menette luontoon, avatkaapa silmänne ja korvanne ja kysykää, onko tämä syntynyt sattumalta tyhjyydestä”

      Nämä ovat Seppo alkeellisia virheitä. Tässä asetat kaksi ehtoa; joko luonto syntyi jumalasi kädestä tai tyhjyydestä. Mitään perusteluja tai todisteita et anna että nämä ovat ne kaksi ainoaa vaihtoehtoa (tuskin edes tiedät mitä fysiikassa tarkoitetaan sanalla tyhjyys).

      Edelleen ongelmallista kannaltasi on että vaikka kykenisit todistamaan universumin synnyn olevan yliluonnollinen, et kykene mitenkään todistamaan että asialla oli juuri sinun jumalasi tai että ylipäätään asialla mikään jumala eikä esimerkiksi maagisilla voimilla varustettu avaruusvanukas.

      ”Toinen empiirinen keino on rukoilla.”

      Jos minkään jumalan olemassaolon voisi todistaa empiirisesti, se olisi tehty jo.

      ”Mikäli vastausta ei kuulu, voitte unohtaa koko jutun.”

      Kokeilin. Yksikään jumala ei ilmoittautunut.

    • ”Nämä ovat Seppo alkeellisia virheitä. Tässä asetat kaksi ehtoa; joko luonto syntyi jumalasi kädestä tai tyhjyydestä. Mitään perusteluja tai todisteita et anna että nämä ovat ne kaksi ainoaa vaihtoehtoa (tuskin edes tiedät mitä fysiikassa tarkoitetaan sanalla tyhjyys).”

      Voi teitä, Ojanen.

      Ettekö todellakaan huomannut, etten lähtenyt lainkaan tähän filosofiseen ajatusleikkiin mukaan? Senkin voin tarvittaessa tehdä, mutta kun asian ydin ei ole tässä. En ole ihan varma siitäkään kannattaako teidän ryhtyä opettamaan minulle filosofista argumentaatiota tai käsiteanalyysia, mutta kiitos kuitenkin yrityksestä 🙂

      En kuitenkaan tässä esittänyt älyllistä argumenttia, vaan yritin puhutella teitä omassatunnossanne. Yritin saada teitä kuuntelemaan ennen muuta sydämenne ääntä mm. sen suhteen, mikä on luonnon alkuperä. Äly kun on hyvä renki mutta huono isäntä, mitä tulee eksistentiaalisiin kysymyksiin.

      Pidän kiinni siitä, että voitte unohtaa koko jutun, mikäli vilpittömiin rukouksiinne ei tule mitään vastausta.

    • ”Yritin saada teitä kuuntelemaan ennen muuta sydämenne ääntä mm. sen suhteen, mikä on luonnon alkuperä”

      Niin, voimmehan me kuunnella sydämen ääntä mm. sen suhteen, miten vanha maailmankaikkeus on, kiertääkö
      maa aurinkoa ja miten syöpä parannetaan…

      …jos siis sadut ja tarinat kiinnostavat. Jos taas on kiinnostunut todellisuudesta, joka on kaikille sama riippumatta ”sydämmen äänestä” niin tutkitaan asiaa, kerätään tietoa ja katsotaan mihin todisteet johtavat.

      ”Äly kun on hyvä renki mutta huono isäntä, mitä tulee eksistentiaalisiin kysymyksiin”

      No anna toki esimerkki eksistentialistisesta pohdinnasta missä tulee ilmi miten älykkyys on haitaksi? En tiedä montako tyhmää filosofia tunnet 🙂

    • No niin, huomaan, että ajatus sydämen äänen eli omantunnon kuuntelemisesta on vieras…

      Teette viisaasti, kun tutkitte syöpäsoluja kokeellisesti, mutta olemassaolon peruskysymyksiin, kysymyksiin tarkoituksesta ja arvoista ette sillä tavoin löydä vastausta. Jeesus Nasaretilaisen ilmoittama Jumala (johon siis viittaan) on tuonpuoleinen, eli häntä ei voida panna koeputkeen, tehdä objektiksi.Toisaalta hän ei ole kaukana yhdestäkään, ja Häneen voidaan sen sijaan saada persoonallinen yhteys. Epäsuorasti toki luonto viittaa luojaansa lukuisin tavoin.

      Jokaisen todellisen filosofin keskeinen piirre on “tyhmyys”. Aloitetaan vaikkapa Sokrateesta. Ihminen, joka ei tunnista tietämisensä rajoja – jotka ovat joka tapauksessa hyvin lähellä, ei ole viisas. Tällä tavoin opettaa myös Paavali Uudessa testamentissa.

      (Anteeksi tuplapostaus, lipsahti väärään paikkaan.)

    • ”Jeesus Nasaretilaisen ilmoittama Jumala (johon siis viittaan) on tuonpuoleinen”

      Niin, jumalasi leikkii piilosta, kuten kaikkien muidenkin uskontojen jumalat ja ainut ’todiste’ hänestä on tuhansia vuosia sitten kirjoitetut tarinat. Aivan tällä samalla ajattelukaavalla ne muut noin 500 000 ihmisen keksimää jumalaa ovat tuonpuoleisia.

      ”Epäsuorasti toki luonto viittaa luojaansa lukuisin tavoin”

      Luonnossa ei havaita mitään yliluonnollista, luonto ei tarjoa ensimmäistäkään todistetta yhdenkään jumalan olemassaolosta.

      ”Aloitetaan vaikkapa Sokrateesta”

      Sokrateshan totesi ’tiedän vain sen, etten tiedä’. Sinäkin Seppo voisit oppia tästä jotain ja kun mietit universumin syntyä, voisit olla rehellinen itsellesi ja todeta ’minä en tiedä’ kuin että valehtelet itsellesi toteamalla ’jumala teki sen’

    • ”Luonnossa ei havaita mitään yliluonnollista”,

      Ja hauki on sitä paitsi kala…. 🙂

      ”luonto ei tarjoa ensimmäistäkään todistetta yhdenkään jumalan olemassaolosta.”

      Mielenkiintoinen väittämä, eikä sitten oleta sen enempää kuin tietävänne luonnosta kaiken.

      Usko Jumalaan ei ole hybristä, vaan nimenomaan sen tosiasian tunnustamista, ettei tiedä, ei ymmärrä eikä halltse elämää.

    • ”Mielenkiintoinen väittämä, eikä sitten oleta sen enempää kuin tietävänne luonnosta kaiken”

      En väittänyt tietäväni kaikkea, väitin että nykytiedon mukaan luonnossa ja se prosesseissa ei esiinny mitään yliluonnollista. Luonto toimii ilman jumalia tai taikatemppuja varsin mainiosti.

      ”Usko Jumalaan ei ole hybristä, vaan nimenomaan sen tosiasian tunnustamista, ettei tiedä”

      Usko jumalaan, hammaskeijuihin, joulupukkiin tai horoskooppeihin on pelkkää epärationaalista uskoa. Jumalan käyttäminen ratkaisuna asioihin joita et tiedä, ei Seppo lisää tietoa. Ehkä sinulle tulee mukava mieli että tiedät kaiken kun olet kaikkiin tiedon aukkoihisi työntänyt jumalan, mutta itsepetosta se vain on.

  1. Musta tuntuu, että Stadi on Pentille varsin tuttu. Linkolan isä oli Helsingin yliopiston rehtori, ja äidinisä samaisen opinahjon kansleri jne..

    Perehtymällä Linkolan sukupuuhun voi samalla paitsi tutustua suomalais-ruotsalaiseen kulttuuri- ja aatehistoriaan, myös törmätä kävelyllä olevaan Matti Klingeen. Mutta jos se ei haittaa, niin se kannattaa.

    Ymmärrän ja tunnen hyvin Linkolan dilemman: haluaa uskoa, mutta ei voi. Mulla oli sama juttu, kunnes lukiessani monia vuosia sitten puolitieteellistä tähtitiedettä tajusin, että uskon. Kummallista.

    • Lainaus nro 1:
      Joona Ojanen

      “Onko mieleenne koskaan juolahtanut, että olettekin itse juosseet Jumalaa piiloon eikä päinvastoin?”

      Mitä tekemistä tällä sanaleikillä on sen kanssa että jumalasi kuten ne kaikki muutkin jumalat leikkivät piilosta ja ainut “todiste” heistä on tuhansia vuosia sitten kirjoitetut tarinat? (Joona Ojanen)

      Vastaus: Luoja Jumalasta on todisteena mm. koko universumi eliöineen, sinun ei tarvitse tyytyä pelkkiin vanhoihin kirjoituksiin todistusaineistona.

      Lainaus nro 2:
      Joona Ojanen

      “Olette pelkkiä isoja miehiä tutti suussa”

      Minä olen ainakin kyllästynyt jumalasi piiloleikkiin. Sano sille jeesukselle että kävelee tv-kameroiden eteen niin saadaan tämä asia hoidettua. (Joona Ojanen)

      Vastaus: Eli ihmisen (luodun) tulisi kyetä käskyttämään luojaansa Jumalaa?

      Noinko se työpaikallasikin menee, että duunari komentelee pomoaan ja muita hierarkiassa itseään ylempänä olevia?

    • ”Vastaus: Luoja Jumalasta on todisteena mm. koko universumi eliöineen, sinun ei tarvitse tyytyä pelkkiin vanhoihin kirjoituksiin todistusaineistona.”

      1) Hammaspeikot aiheuttavat reikiä hampaisiin
      2) Hampaat reikiintyvät
      ==> Hammaspeikkoja on olemassa.

      Reikiintyvät hampaat eivät toki todista hammaspeikoista koska ei ole todistettu että premissi 1 olisi totta. Ei ole myöskään todistettu että universumit syntyvät jumalien toimesta, täten universumi itsessään ei ole todiste yhdenkään jumalan olemassaolosta.

  2. Millainen profeetta on hyvä aikamme Ihmiselle. Uskon, että sellainen, joka saarnaa oppia Ihmisestä, jonka ainoa mahdollisuus toteuttaa elämäänsä ei ole alistua fysikaalis-kemialliseen determinismiin. Haluaako kirkko olla tässä joukossa. Valitettavasti tämä on nykyisyys ja tulevaisuus, mitä kirkko näyttää Ihmisille tarjoavan. Näin myös väärät profeetat voivat saada aikaan samalla tavalla antaumusta ja seuraamista. Pentti Linkolan entusiasmi todistaa totuudesta, mikä on mahdollinen jokaiselle Ihmiselle. Tämä todistaa myös siitä, että rationaalisen päättelyn ja intuition ei tarvitse olla vihollisia.

  3. Pekka Väisänen :”Pentti Linkolan entusiasmi todistaa totuudesta, mikä on mahdollinen jokaiselle Ihmiselle. Tämä todistaa myös siitä, että rationaalisen päättelyn ja intuition ei tarvitse olla vihollisia.”

    YK:n lastenjärjestö Unicefissa pitkään o.t.o vapaaehtoistyötä tehneenä olen monien kaltaisteni tavoin ilmeisesti yksi Linkolan ”entusiasmin” mukaisista ihmiskunnan vihollisista ainakin tästä Linkolan lausunnosta päätellen:

    ”Meidän on pakko oppia näkemään, kuka on ihmiskunnan vihollinen ja kuka sitä rakastaa. Meidän on pakko käsittää, että ihmiskunnan arkkivihollinen on Äiti Teresa, joka kulkee Etelä-Amerikan slummeissa paavin lähettiläänä saarnaamassa syntyvyyden rajoittamista vastaan ja pakkoauttaa henkiin massoittain riutuvia lapsia Intian ja Afrikan nälkäalueilla. Heidän miljoonissaan hän kasvattaa tulevan kärsimyksen ja nääntymiskuolemien aikapommia suunnattomiin. Tällainen kauhea ihminen rakastaa intialaislapsen suurissa silmissä omia tunteitaan; hän tuskin tietoisesti vihaa ihmiskuntaa ja elämää, mutta mistään mitään ymmärtämättömän tiedottoman pahuuden ruumiillistumana hän matkaansaattaa elämälle mittaamatonta onnettomuutta.” (Pentti Linkola/Wikisitaatit)

    • Ottamatta kantaa siihen, kuka on ihmiskunnan vihollinen ja kuka ei, on todettava, että Linkola ei ehdottomuudessaan ole niinkään kaukana Paavalista kuin äkkiarvaamatta vaikuta

      ”Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” Apostolin mukaan siis kaikki mikä näyttää hyvältä ihmisten silmissä ei suinkaan ole arvokasta, ei sittenkään vaikka se pinnalta katsoen olisi aivan kiistattoman hienoa ja suorastaan ylimaallisen epäitsekästä.

      Miksi hän näin sanoo, eiköpähän vain liioittele?
      Se onkin sitten toinen tarina.

  4. Jos uskoaan ei joskus epäile, uskooko todella ollenkaan, vai onko vain hurmoksessa?

    Mikäli uskoaan ei koskaan epäile, niin silloin on kai tietävinään, eikä uskovinaan asioita. Mielestäni usko ei olekaan tietoa, vaan luottamusta Kristus Kaikkivaltiaan ohjaukseen ‹http://eurouralic-chrlibhum.blogspot.fi/2014/05/a-historical-day-on-two-edges-of-europe_25.html›. Olen itsekin nuoruusiälläni taistellut näiden seikkojen kanssa melko paljon, vähän samaan tapaan kuin Pentti Linkola. Pikkulapsesta saakka olen näet pitänyt itseäni kristittynä ja, niin kauan kuin jaksan muistaa, myös jollakin tavalla ”ollut uskossa”.

    Edellä lausumastani huolimatta, älyllinen minäni pitää Jumalan olemassaoloa itsestään selvänä, mutta (ihmis)sielun kuolemattomuuteen minun onkin tänä neurotieteen aikakautena jo huomattavasti vaikeampi uskoa; viimeksi mainitusta seikasta kun tuntuu olevan lähinnä vain sporadisia todisteita. Ongelmanani on, että kuolemattoman sielun määritelmä tuntuu edellyttävän klassisen dualistisen, antiikinkreikkalaisen maailmankuvan omaksumista yleensäkin: siis ajatusta jonakin ajanhetkenä elossa olevan olennon vähintään kahdesta erillisestä osasta – kuolevaisesta ”ruumiista” ja kuolemattomasta ”sielusta”, sitten on ikään kuin lisämausteena vielä tuo ”henki”. Se voisi kai olla suurin piirtein sama kuin selkupien etnisen uskonnon kuolevainen ”töös”, joka saa aikaan etiäiset (Kai Donner: Siperian samojedien keskuudessa).

    Kuitenkaan en ole kuullut esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon koskaan määrittelevän noita kolmea kristinuskon peruskäsitettä: ruumista, sielua ja henkeä; enkä varsinkaan siten, että ne olisi synkronoitu nykyaikaisen, neurotieteen maailmankuvan kanssa. Toisin sanoen en aina oikein tiedä: «Mitä se on?» (Martin Luther: Vähä katekismus) mihin ”pitäisi” uskoa?

    Jonkinlaisia hapuilevia vastauksia koen ehkä löytäneeni:

    1) Uskonto yleensä, ja kristinusko erityisesti, on jo itsessään älyllisesti agnostista. P. Apostoli Paavalihan kirjoittaa: «Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee». (1. Kor. 13: 11–12. Raamattu 1992.)

    2) Albert Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria käsittääkseni edellyttää, että kaikki maailmankaikkeudessa ”tapahtuu oikeastaan yhtä aikaa”. Einstein oli syvästi uskovainen juutalainen. Käsitänkin tämän niin, että kaikki olennot tavallaan ovat ikuisia.

    3) Korkeimman johdatus on olemassa: Ihmisellä A on jokseenkin vapaa tahto päättää, jääkö hän tänään työpäivänsä päätyttyä kotiin istuskelemaan vai lähteekö ulos. Ihmisellä B samoin on. Näistä kummallakaan ei kuitenkaan ole hallussaan suurta suunnitelmaa: valtaa tehdä mainittua päätöstä toistensa puolesta eikä edelleen ratkaista, kävelevätkö he seuraavaksi kadulla toisiansa vastaan ja mihin se johtaa.

    4) Juuri tällä hetkellä ISIS:in kammottava terrori Pohjois-Irakissa näyttää osoittavan mitä paikkansapitävimmäksi taolaisen filosofin lausahduksen: «Sen uskominen, että tieto on saavutettu, on vaarallista. Sen uskominen, että tieto on lopullisesti saavutettu, on erittäin vaarallista».

  5. Kimmo E. Laine :”Ongelmanani on, että kuolemattoman sielun määritelmä tuntuu edellyttävän klassisen dualistisen, antiikinkreikkalaisen maailmankuvan omaksumista yleensäkin: siis ajatusta jonakin ajanhetkenä elossa olevan olennon vähintään kahdesta erillisestä osasta – kuolevaisesta “ruumiista” ja kuolemattomasta “sielusta”, sitten on ikään kuin lisämausteena vielä tuo “henki”. ”

    Ikuinen ongelma on kuinka yrittää selittää sokealle, mitä tarkoittaa esim. keltainen väri.

    Jokaisen lähtökohta on ratkaista ja valita omassa tietoisuudessaan mitä pitää tärkeänä ja mitä ei. Henk.koht. ihmisyyttä määrittäväksi ensisijaiseksi tekijäksi päädyin ajattelussani ihmisen ”minään”. Antiikinkreikkalaisen Platonin määritelmä ihmisestä on ”ihminen on sielu, joka käyttää ruumista”, jonka määritelmän muunsin tuon minä-hypoteesin mukaisesti muotoon ”Ihminen [=minä] on sielu, joka käyttää ruumista.” Minän merkitys korostui siksi, että jokainen ihminen ulkomuodostaan yms. välittämättä käyttää itsestään persoonapronominia ”minä”, joten kysymys on todella yleisinhimillisestä asiasta.

    Tämän jälkeen tuli eteen Paavalin teksti ”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta” ja ”Onkin kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento.Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.” Sen jälkeen ei ollut vaikea kuvitella ihmisen ”minää” jatkamassa elämää kuoleman jälkeen ”näkymättömässä” tietoisuudessaan kaikesta aineellisesta ”lihasta ja verestä riisuttuna”. Sitten Raamatusta etsimään sitä, mikä ominaisuus teki ”viimeisestä Aadamista” eläväksi tekevän hengen, ja tässä se mitä löysin:

    Johanneksen evankeliumin mukaan:
    ’Minä olen’ elämän leipä.
    ’Minä olen’ maailman valo.
    ’Minä olen’ portti.
    ’Minä olen’ hyvä paimen.
    ’Minä olen’ ylösnousemus ja elämä.
    ’Minä olen’ tie, totuus ja elämä.
    ’Minä olen’ viinipuu.

    Nuo sanat sanoi ”minästään” tietoinen Jeesus Kristus ja uskon, että kukaan ei voi mennä Jumalan valtakuntaan tulematta ensin todella itsetietoiseksi, tietoiseksi siitä, mikä on hänen ”minänsä” , missä se sijaitsee ja mistä se on saanut alkunsa. Kun Mooses kysyi Jumalalta, mikä tämän nimi on , Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen”. Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne”. (2. Moos. 2:14)

    Oman uskoni mukaan ihmisen ”minä” on hänen henkensä, ja mikäli se toivoo kuolemattomuutta, ”minän” tulisi ohjata ihmisen toimintaa antamatta fyysisen ruumiin ohimenevien ja katoavien vaistojen ja viettien päättää siitä, mitä ihminen tekee.

  6. Hyvät ihmiset. Eikö ole todella hienoa lukea Linkolan kokemuksista, että uskovaisissa kodeissa hän on kohdannut paljon hyvää. Jos Peitsamo haluaa näyttää Jeesuksen sitä jopa televisioruuduista etsiville (samaa innokkuutta toivoisi teologisesta jo valmistuneille ja useita vuosirenkaita keränneille papeille), niin tässä kohtaa Jumala on puhunut. Hän on meissä. Jumalan valtakunta on tullut meihin (eli kristittyihin). Ihmisen on mahdoton ymmärtää Jumalan viisautta, mutta eikös ole hienoa, että Linkolan historian tuntien hänen tapainen ihminen päälle 80-vuotiaana ”pehmittyy” puhumaan näistä teemoista tähänkin tapaan. Haluaisi uskoa, muttei voi… Onneksi hän on kohdannut kristittyjä, koska sekin voi olla Jumalan suunnitelmaa antaa hänen jyrkkien asenteidensa muuttua kristillistä uskoa kohtaan. Jos meidän uskomme liittyy kristittyihin, silloin puhutaan vain erilaisten asenteiden kyllästämistä huonoista tai hyvistä kokemuksista. Mutta niiden kautta voidaan ”johtaantua” uskoon, joka liittyy suoraan Kristukseen. Eikö se olekin hienoa!

  7. Ariel Neulaniemi: ”Jos meidän uskomme liittyy kristittyihin, silloin puhutaan vain erilaisten asenteiden kyllästämistä huonoista tai hyvistä kokemuksista. Mutta niiden kautta voidaan “johtaantua” uskoon, joka liittyy suoraan Kristukseen. Eikö se olekin hienoa!”

    Mielestäni on tärkeintä, jos näillä filosofeilla ei enää olisi ”opetuslapsia”, jotka oppivat ajattelemaan kuten allaolevassa lainauksessa:

    ”Tänään luonnonvalinnan prosessi on kokonaan väärillä raiteilla. Se on kääntynyt. Ihmiskunta on taantunut jo hyvin pitkään. Jälkeenjääneet ja tyhmät, heikkomieliset ihmiset lisääntyvät enemmän ja nopeammin kuin älykkäät, vahvamieliset ihmiset. Lait suojelevat jälkeenjäänyttä enemmistöä, joka valitsee yhteiskunnan johtajat. Nykyinen ihmisrotu ei ole pettänyt vain esi-isiään, vaan myös tulevat sukupolvet….”

  8. En ole mikään linkolalainen, kaukana siitä. Mutta että kuinka virkistävää on lukea niin monia tekstejä tässä ketjussa ylintä uutisjuttua myöten. Enkä enää yhtään ihmettele, että vauhtiveikko Peitsamo on saanut aikaan yli 60 pitkäsoittolevyä. Asioitahan tulee hänestä ja myös hänen kauttaan kaiken aikaa.

    Mikähän tuossa kun tuo sukunimeni r-kirjain nilkuttaa pienenä. Sen pitäisi olla R

Väisänen Seppo
Väisänen Seppo
Olen historian maisteri ja eläköitynyt YLE:n toimittaja. Kirjoittelen yhteiskunnasta, historiasta, kirkosta ja uskonnosta syrjäisen ja sivuun pannun asemasta. Kannatan kansankirkkoa, kirkollisesti olen vapaamielinen traditionalisti, joka määrittyy blogiensa kautta. Tutkimuksellisia kohteitani ovat virret ja Luther sekä tietenkin vuosi 1917.