Nykyään rakkautta pidetään tärkeänä kriteerinä monen eettisen kysymyksen ratkaisussa. Rakkauden periaatteella katsotaan päästävän tilanteisiin, joissa ihmisen ei tarvitse kärsiä tai hän voi elää onnellisempaa elämää.
Mutta mitä tämä rakkaus on loppujen lopuksi? Ihmisen käsitys rakkaudesta voi olla vajavainen tai vääristynyt.
Ajatellaan vaikkapa lastaan rakastavaa vanhempaa. Onko kyseessä ihmisen parhaaksi toimiva rakkaus silloin, kun lapselle sanotaan harvoin ei? Entä silloin, kun vanhemman loputtoman auttava ja anteeksiantava suhtautuminen voi estää jo aikuistakin lasta jättämään haitallisen elämäntavan? Ja mistä on kyse silloin, kun rakkauden takia katsotaan oikeaksi lähteä avioliitosta uuteen suhteeseen, koska muuten rakkautta ei pääsisi toteuttamaan?
Kristityille rakkauden mallina on tietysti Jumalan rakkaus. Perinteisesti Jumalan rakkautta on pidetty sekä äärettömänä että rajoja asettavana. Rajoja on löydetty Raamatun teksteistä. Mutta nähdäänkö Jumalan rakkaudessa enää tätä puolta? Nykyään Jumalankin rakkautta ajatellaan usein kaiken villaisella painavana, ihmistä kivulta suojelevana asiana. Se, että onnellisuus ei olisi joka tilanteessa Jumalan tavoite, on alkanut vaikuttaa oudolta ajattelulta.
Kristinuskon kaksi käskyä, rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä, vaikuttavat olevan tärkeysjärjestyksessä. Jumalan rakastaminen mainitaan ensin. Se on myös kuuliaisuutta. Toiseksi tuleva lähimmäisen rakastaminen tapahtuu kuuliaisuuden puitteissa. Jos ne vaikuttaisivat olevan ristiriidassa keskenään, Jumalan rakastamisen pitäisi olla suuntaa antamassa.
Käytännössä omat tunteet tuntuvat silti vaikuttavan eniten. Jostakin rajasta tai periaatteesta tulee luovuttua, koska on liian vaikeaa sovittaa sitä sellaiseen ihmiseen tai tilanteeseen, jossa itse tekisi rakkauden takia muulla tavalla. Rakkaus on silloin kuin heikko kohtamme.
Jos emme usko Jumalan asettamiin rajoihin tai voi pitää niitä lähimmäisenrakkauden tähden, miten silloin vedämme rajoja – tai onko niitä enää ollenkaan? Se periaate, että pahan aiheuttaminen lähimmäiselle olisi ainoa raja, on aika häilyvä, koska ihmisen rajallisesta perspektiivistä on mahdotonta nähdä, millaisia näkymättömiä, monitahoisia tai vasta pitkän ajan kuluttua esiin tulevia seurauksia teoilla ja ratkaisuilla on.
Voi olla että rakkaus sanaa käytetään joskus vaikka itse asiassa tarkoitetaan himoa. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Ns. ’himo’ eli seksuaalinen vetovoima on Jumalan ihmiseen luoma ominaisuus, jonka tarkoituksena on turvata suvun jatkuminen. Ko libidon voimakkuus johtuu sekin biologisista tekijöistä kuten esitrogenin tai testosterooni määristä, jotka eivät ole ihmisen tahdonvallan alaisia.
Hyvä Seppo R,
”Himo” on aina paha. Se tarkoittaa itselle omimista muista välittämättä. Se lajeja ovat mm. rahanhimo, seksuaalinrn himo, vallanhimo, kunnianhimo jne.
Ei eroottisessa halussa ole mitään pahaa, ja ihminen voi ja hänen on syytä hallita sitä. Emme tietenkään ole mitään hormonien tahdottomasti ohjaamia robotteja.
Tällä palstalla ei näy kiinnostavan muu kuin seksuaalinen ’himo’. Varsinkaan rahanhimosta eli ahneudesta ei blogeja juuri näy…vaikka ahneus on samassa syntiluetelossa,joka Pavalinmielestäansaistse kuoleman, kuin mm homouskin.
Mistähän mahtaa johtua?
Rakkaus on kyvykkyyttä väistää mielihalujamme kuin intohimojamme paremmin toimiessa vaikka omia lapsia kohtaan.
Parisuhteet ovatkin mielenkiintoinen polku, mutta niihin en nyt lisää asiaa.
Mikäli sydän rakastaa Jumalaa yli kaiken, niin silloin silloin on mahdollista rakastaa lähimmäistään, niin kuin itseään.
Harva meistä taitaa itseään rakastaa kaikesta sielustaan ja voimastaan. Tarkemmin oman rakkauteni tutkiminen taitaa johtaa siihen, että sitä ei juurikaan ole. Siksi tarvitsemme jatkuvasti sitä että Jumalan rakkaus vuodatetaan meihin. Tällä rakkaudella on aivan toisenlaiset vaikutus mahdollisuudet.
Jumalan rakkaus on paljon käsityskykymme yläpuolella. Mitään vastaavaa ei maanpäällä ole.
Niinpä.
”Rakkaus” -puhe (ja -sana) ajassamme saa usein kovin suppean merkityksen. Toisinaan ehkä tarkoituksellisestikin, joskus ehkä tiedostamattomasti. En toki kenenkään toisen motiiveja tai aatoksia tai ”alitajuntaa” ala arvioimaan.
Harvalla meistä lienee niin paljon rakkautta, että oman henkensä uhraisi toisen hyväksi. Tai jos ajattelisikin uhrata, voi taustamotiivina olla ehkä ajatus, että ”nimi jää historiaan”, siis suorastaan itsekorostus tai vain velvollisuuden tunne. Tai sitten kuollaan aattee tai asian vuoksi, kuten lähi-idässä tapahtuu – samalla surmaten toisia.
Monissa maissa kristityt ovat valmiita kuolemankin (ja kidutuksen tai syrjinnän) uhalle pyrkiessään tuomaan ilmi tai välittämään Jumlan rakkautta tai rakkautta Jumalaan. Eikä suomessakaan kaikilla ole ihan helppoa olla Jumalan rakkauden asialla (tai tulla sellaiseksi). Vaiettu vähemmistö.
Miehet eivät voi tietää rakkaudesta mitään, koska he eivät synnytä lapsia.
Kun lapsi syntyy, silloin mielenkiinnon kohde naisella ei ole enää itse, vaan toinen, joka tarvitsee hoivaa ja suojelua.
Toisen hyvästä olosta tulee oma hyvä olo, toisen itkusta huoli ja hätä. Toisen hymystä elämän ilo, jonka eteen tekee kaiken voitavansa.
Siinä tapahtuu tavallaan itsensä uhraaminen.
Viimeisten tutkimusten mukaan, lapsen syntyminen vaikuttaa kyllä myös mieheen, testosteronin tuontanto heikkenee, joka tarkoitta, että miehen agressiivisuus vähenee. Miehen on kuitenkin vietettävä aikaa lapsen kanssa, tämän positiivisen muutoksen saamiseksi. Mies muuttuu siis kiltimmäksi ja hänelle syntyy toisenlainen rakkaus, kuin mitä on rakkaus naiseen. Mies ei kuitenkaan uhraa koko elämäänä asialle.
Nainen ei voi heitttää huolta tai iloa toisesta, edes lapsen aikuistuttua, se seuraa aina mukana.
Kyllä, ja erikoista on etteivät tutkijamme kammioistaan tule kertomaan julkisuuteen mitä tietävät.
Hyvä asia olisi kertoa ikääntyneen miehen katsomisen nuorempaan pimppaan vaikka oman vaimon asiassa vikaa ei olisikaan.
Ei tämä ainoa asia ole missä tutkivat panttaavat tietojaan. Aika härskiä toimintaa kun apurahoja on anottu ja saatukkin.
Riippuu siitä, minkalaisesta rakkaudesta on kyse. Henkisestä, hengellisestä, fyysisestä vai sosiaalisesta rakkaudesta. Näillä kaikilla on eri kohde ja tarkoitus.
Itseasiassa rakkaudesta on ehkä tarkoituksellisesti haluttu tehdä monimerkitykseltään haastavaa asiaa mikä on enemmän kuin altis hajoamaan.
Rakkauden ja välittämisen voi ottaa vastaan, ja sitä voi lahjoittaa eteenpäin, mutta rakkautta ei voi pakottaa.
Näin rakkaus sanana on nykyään kulutushyödyke minkä arvo mitataan päivittäin elämän kommelluksissa.
Ei tähän vihkineen papin Aamen kovasti auta, mutta mikä auttaa on valistus sukupolviemme ketjussa hyvässä traditiossa.
Riitta: Todella kiinnostavia pohdintoja rakkaudesta. Kertoisitko, miksi kirjoitit tämän blogin ja miksi oma käsityksesi rakkaudesta jää vähän piiloon?
Ymmärrän, ettet hyväksy rakkauden kaapuun peiteltyä toisen ihmisen hyväksikäyttöä, Mitä muuta haluat blogillesi tuoda esiin ?
Monet kirjoittajat eivät lainkaan kommentoi, eivätkä näin edes yritä ohjata keskustelua. Se ihmetyttää, kun otettaan esille kaikkia kiinnostava asia, jonka tiimoilta löytyisi paljon keskusteltavaa…
Seppo Heinola 07.09.2023 17:47
Tällä palstalla ei näy kiinnostavan muu kuin seksuaalinen ’himo’. Varsinkaan rahanhimosta eli ahneudesta ei blogeja juuri näy…vaikka ahneus on samassa syntiluetelossa,joka Pavalinmielestäansaistse kuoleman, kuin mm homouskin. Mistähän mahtaa johtua?
———-
Eli kutsut paheksujia kehiin, mitä himo-sanan avaamiseen tulee.
Tunnen ja tunsin kaksi erittäin rikasta miestä. Vielä elossaoleva, David Green on perustanut yritysryhmän, jonka työntekijämäärä on kymmeniä tuhansia. Hän vaimonsa Barbaran kanssa ovat saanneet presidentin palkinnon yritystoiminnastaan, sen tuoton ja koon perusteella. Hän, David vietti paljon aikaa rukouksessa, omassa kammiossaan ja seurakuntamme rukouskokouksissa. Davidin yksi viesteistä niille, jotka häntä arvostivat ja häneltä neuvoja kysyivät oli, ”You have to know who you are in Christ”.
Toinen ystäväni Seppo, jo ajattomuuteen siirtynyt eli niinkuin opetti.
Kumpikin olivat tiukkoja liikeasioissaan ja kummatkin olivat tinkimättömiä uskon asioissa. Kummastakin ”onnenonkijat” levittivät perättömiä ”paljastuksia”.
Siis rahan himoa, kaiken pahan juurta, ei heissä kasvanut.
Eli rahan himo ja rahan määrä on kaksi eri asiaa, niinkuin on koettelemus ja kiusaus.
Arvasinkin että rahastajille löytyy puolustuspuheet; Jeesus ei erotellut tapaa millä rikkaudet oli hankittu. ”Voi teitä te rikkaat….” on yksiselitteistä tekstiä.
Eikä rahanhimo rukoilemasta estä, paremminkin mahdollinen syyllisyys/ahdistus siitäkin aja rukoilemaan.
Seppo,
Puhut asioita Asian vierestä.
Yksiselitteisyys on ainoastaan sydämentila. Usein rikkautensa väärällä tavalla hankkineilla on paatuneempi sydän kuin …. kenellä? Vastaisin, kuin niillä, jotka eivät ole sitä väärällä tavalla hankkineet. Väärä tapa on jumalisen ja jumalattoman mielestä röyhkeyttä, valehtelua, rikoksia jne. Käytännöllisyys, eli asiapohja näyttää kateelliselle mielelle ahneutena.
Ahneus ei perustu rahan määrään. Käsitän sen haluna omistaa, saada se ja sitä mikä toiselle kuuluu.
Jumalattoman rukous on Jumalalle kauhistus, on hän rikas tai köyhä.
Se olet Mänttäri Sinä , joka aidan seipäistä puhut,sillä minä en ole sanallakan puhunut mistään rahamääristä, vaan VAIN siitä ,että ahneutta ja rahanhimoa ei Paavalin mukaan kuoleman ansaitsevina synteinä palstalla ole juurikaan käsitelty ja kysyin että mistähän se mahtaisi johtua.Et edes yrittänyt vastata kysymyksen van teit ns. red herring harhautuksen, joka paradoksaalista kylläkin, sisälsi kohdaltasi tahattoman vastauksen kysymykseeni.
Seppo,
Jokainen kommentti jättää jotain mainitsematta. Silti kokonaisuus, eli kaikki on se, että ero Jumalasta on ainoa synti ja siitä kertoo hedelmät, ahneus, homous, jne. Eli lyhyt ja tylppä juttu. Jos elää erossa Jumalasta, elää synnissä ja ne synnilliset teot erottavat Jumalasta. Eli on kysymys samasta sisällöstä paketoi sen kuinka ihanaksi tahansa, vaikka kääntäen verrannolliseen harhauttavaan kuoreen, kuten ”Greed is good!”.
Et siis vieläkään uskaltanut,kehdannut, osannut vastata kysymykseeni,miksi palstalla vain homous näyttää Paavalin syntiluettelosta kelvanneen blogien aiheiksi. Mikis keskustelua rahanhimosta ja ahneudesta vältellään lähes kuin ruttoa?
Seppo,
Sinulla ei mene ”kaaliin”, että mikään synti tai synnin hedelmä ei kadota toistaan enemmän. En nyt ala käyttämään enempää ”rautalankaa” selittämään, että synti on aina ja ainoastaan ero Jumalasta. Toisaalta jo erossa Jumalasta ei ”tarvi” tehdä enempää syntiä joutuakseen helvettiin. Ne, jotka lankeavat pois Jumalasta ja heidän hedelmänsä on ahneus tai homous he lankeavat pois uskosta, yhteydestä Jumalaan.
Jos joku homo tai ahne ei koskaan ole ollut uskossa, hän voi lopettaa pahuutensa, mutta se ei tee kesää eikä talvea, mitä hänen ikuisuusosaansa tulee, ellei hän suostu Isän vetoon Jeesuksen pelastettavaksi.
Tämä taitaa olla sinulle liian yksinkertaista, mutta se onkin tarkoitettu kaikille tieksi taivaaseen, tyhmille ja hulluillekin.
Mättäri,minä en ole keskustelemassa tässä kohtaa synnin teologisesti määriteltävästä olemuksesta vaan kysyn miksi blogisteja kiinnostaa lähinnä vain homous. Ja vastaus kulunee psykologian eikä teologian piiriin. Jos sinä otat kanta toisen viestiin, et voi itse määrätä maalitolppien leveyttä etkä paikkaa etkä laatia pelille sääntöjä.
Seppo,
Jos haluat käyttää ”maalitolpat” esimerkkiä kuvaamaan kohdistuksen puitteita, niin tällä foorumilla ne ovat olleet hengelliset jo Pekka Brofeldt’n. Voihan olla että Pekka ja minä olemme liian hengellisiä, etenkin psykologisesti määriteltynä. ”Me” kuitenkin haluamme, etenkin hengellisen lehden palstalla, tutkiskella asioita hengellisesti, niinkuin Paavalinkin kautta kehoitetaan. Tämä hengellisyys ei ole ristiriidassa lain, Lain eikä profeettojen kanssa. Psykologian kanssa se on.
Mäntäri. Minun malitolppani ovat lä’hkontekstisa eli tämän ketjunyhdesä vietissäni ja ovat tämän laajuiset
TOLPPA ”Varsinkaan rahanhimosta eli ahneudesta ei blogeja juuri näy…vaikka ahneus on samassa syntiluetelossa,joka Pavalinmielestäansaistse kuoleman, kuin mm homouskin. Mistähän mahtaa johtua?”TOLPPA
Maalini ei siis ole TÄSSÄ keskustelussa tässä ketjussa kaiken mahdollisen hengellisen keskustelun levyiset.
Et siis komentoinut kysymystäni lainkaan, etkä käynyt edes lähellä maaliani. Sekin kuulune psykologian piiriin.
Seppo,
Tolpitukseni kerroin minäkin! Meillä kummallakin ne pysyvät pystyssä herrojensa edessä.
Mänttäri,sinu ’tolppasi’ ovat aidanseipäitä kun toinen puhuu aidasta. Tee seipäistäsi vaikka kymmene omaa blogia, mutta kun otat kantaa toisen puhumisiin olisi hyvän kasvatuksen mukaista pysyä tämän toisen juuri käsittelemässä motiivissa. Ja vastata kysymyksiin, jos osaa.
Jumala on Rakkaus. Alkutekstissä, kreikaksi se ilmaistaan agape-sanalla.
Tämän rakkauden mittaa kuvaa Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Jumalan puoleen kääntyminen saattaa ihmisen yhteyteen Jumalan Rakkauden kanssa, vt. 1.Joh.3:1. Eli me emme voi rakastaa niinkuin rakastaa tulisi, ellemme tule uskoon. Uskoontultuammekin meidän liha sotii uudestisyntynyttä henkeämme vastaan ja kuolee ja alistuu pala kerrallaan hengellemme.
Seppo : ” Et siis vieläkään uskaltanut,kehdannut, osannut vastata kysymykseeni,miksi palstalla vain homous näyttää Paavalin syntiluettelosta kelvanneen blogien aiheiksi.”
Homous poikkeaa kaikista muista luettelon osista, siinä että kirkossamme ensi kerran avoimesti keskustellaan mahdollisuudesta siunata asia, joka yksiselitteisesti on Raamatun kokonaisilmoituksen mukaan synti. Jolloin kaikki muukin synnin tekeminen hyväksytään rakkauden nimissä.
Pekka, ei ole ensi-kerta, kirkko on vihkinyt ahneita ja syömäreitä ja juomareita ja eronneita mitään kyselemättä vaikka kuinka kauan.
Milloinkaan kirkko ei ole esittänyt ettei ahneus, yms. Olisi synti.
”Milloinkaan kirkko ei ole esittänyt ettei ahneus, yms. Olisi synti.”
No eihän tuommoista ole väitettykään ja sitä paitsi ei tuosta ollut edes kysymys vaan siitä,miksi palstalla juuri koskaan tuosta aiheesta ei juuri kukaan tee kiivasta blogia? Miksi VAIN 1) homous ja 2) naispappeus näyttää eniten kiinnostavan. Tähän on joku psykologinen syy.