Onko paikallinen aina parempaa?

Lopen kirkkoherra Tuomas Hynynen pohtii toisaalla blogissaan kysymystä kirkkoa koskevista uutisista ja niiden vaikutuksesta kirkosta eroamiseen. ”Kuva seurakunnasta paikallismediassa on huomattavasti positiivisempi kuin kuva kirkosta valtakunnanmediassa”, Hynynen kirjoittaa.

Näin varmasti on.

Paikallinen media puhuu paikallisista asioista, kuten sen tuleekin. Jos esimerkkisi paikkakunnalle ei ole merkittävää muslimivähemmistöä, ei muslimeista ole syytä alvariinsa puhua. Jos kirkon kestokiistat eivät satu paikallista elämää hetkauttamaan, niin kovin kaukaisilta tuntuvat puheet vaikkapa naispappeuden oikeutuksesta tai samaa sukupuolta olevien liitoista. Jos lestadiolaisuus on paikkakunnalla tuttu vain etäisestä kirkkohistoriasta, ei vl-uutisointi paljon hetkauta arjessa.

Hynynen myös listaa joukon seurakuntansa sivuilla olevista uutisia. Tarkkaan ottaen iso osa niistä ei ole uutisia, vaan tiedotteita, tiedonantoja, kuten: TOIMISTOT SULJETTU KE 6.3. - TO 7.3.2013. – Paikallista mielenkiintoa tiedonannolla toki on niille, jotka toimistossa asioivat.

Paikallisen (yksityisen) ja yleisen (yhteisen) todellisuuden törmääminen on kiinnostavaa – vääjäämätöntä ja tekee usein kipeää. Ihmiset elävät eri tavoin näissä todellisuuksissa, joita on enemmän kuin kaksi: nykymaailman moninaisuus on useiden rinnakkaisten todellisuuksien (kulttuurien) yhteiseloa.

Hynysen blogi täällä

5 kommenttia

  • Eija Moilanen sanoo:

    Tämä on asia, jota itse olen pohtinut. Siis miten tämä kaikki on vaikuttanut mielikuviini kirkosta. Samaten olen viimeaikoina tehnyt paljon työtä, nähdäkseni sitä mikä on todella tärkeää. Kyllähän se selvä on, että jos pidän tätä nettikotimaata valtakunnan mediana, niin se vaikutus ei ole pelkästään positiivinen, vaan vaatii nimenomaan omaa irtiottoa lopullisesti itse kirkosta. Toisaalta omat taustatiedot auttavat, siihen, ettei ole tarvetta irtioton lisäksi polttaa niitä Ollin mainitsemia siltoja. Miten lie tämä vaikuttaa niihin, joilla ei ole minkäänlaista taustatietoa?

    Mutta rasittavinta on kuitenkin ollut täällä netissä yksittäiset pyrkimykset kytkeä johonkin porukaan tai ideologiaan, jossa vielä yritetään vetää mukaan. Nekin vaativat irtiottoa, koska ei halua niiden liittyvän omaan reaalielämään. Eiköhän tuota osata paikallistasollakin.

    Ensivaikutelma kirkosta oli hirveä tätä kautta, mutta toisaalta se juuri on saattanut saamaan jatkamaan kirjoittamista nimenomaan henkilötasolla henkilöille. Se ei onnistuisi kyllä ilman irtiottoa itse kirkosta. En ole paljonkaan paikallista lukenut, vaikka lehti tuleekin. Syy lienee seurakuntayhtymän laajentavasta vaikutuksesta. Aikaisemmin oli juttua lähes aina tutuista, mutta nyt ihan ventovieraista. Oikeastaan juuri samasta syystä olen, alkanut haaveilemaan maakunta lehden sijaan paikallisen lehden tilaamista, mutta se vaatii liene hiukan taivuttelua kotona.

    Kyllä sen verran ymmärrän, että määrätynlaisen uutisoinnin aiheuttama kuohunta lyö paineita seurakunta työhön ja vie energiaa pois siitä työstä, johon yksilötasolla pyrittäneen. Varmasti ei ole helppoa missään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Stenholm sanoo:

    On paikallinen aina parempaa varsinkin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Nykyään meillä ei enää ole sellaista kulttuurillista pohjaa, joka mahdollistaisi rationaalisen julkisen keskustelun edes valtiollisella, saati siiten millään EU-tasolla. Sääli on se, että nykyään(kin) asiat tuntuvat kuitenkin menevän ylhäältä alaspäin ja paikallisellakin tasolla käytetään ihan turhaan niitä lapsellisia juupas/eipäs – astelmia, jotka leimaavat valtakunnallista, tai sitä laajempaa tasoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuomas Hynynen sanoo:

    Tänään koitti se päivä, jolloin Lopen seurakunnan viraston sulkeminen työntekijöiden ensiapukurssin takia nousi valtakunnanuutisiin (tai blogiin ainakin…)!

    Jabadabaduu! Nyt olen nähnyt kaiken.

    Vakavasti, tämän blogin kirjoittaja on ihan oikeassa erottaessaan uutisen ja tapahtumatiedotteen. Suurin osa seurakunnan “uutisista” on nimenomaan “tiedotteita” tapahtumista tms.

    Ja seurakuntien tapahtumatiedotteet ovat usein tappavan tylsiä. Usein myös tilaisuudet joista uutisoidaan ovat myös… no… vähemmän mielikuvituksellisia. Hyviä ja luovia vaihtoehtoisia toteutustapoja voi löytää vaikka Heli Karhumäen ja Lapuan srkn tapahtumatiedotuksesta

    Ja seurakunnista kerrotaan myös paljon hyviä uutisia. Hyviä esimerkkejä ovat vaikka Eva Wäljaksen juttu Kumppani-lehdessä kirkosta keskellä kirpparia tai Kotimaa24:n juttu Vantaan vanhusten vapaaehtoisista auttajista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuomo Hirvi sanoo:

    Onko K24 tietoinen että tiedotteista ne uutiset useimmiten syntyvät. On vain nähtävä enemmän kuin Irja Askolan fb-päivitys, joka valtakunnallisena uutisena on kaikkien rimojen alitus ja pohjanoteeraus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Liisa Ahti sanoo:

    Rakas edesmennyt rovastipuolisoni Risto hoiteli reippaasti Ypäjän seurakunnan tiedotus- ja uutisasioita paikallisissa lehdissä perin persoonallisella tavalla. Huumoriakaan ei unohdettu, mutta peiaatteena oli: ketään ei saa loukata. Muiden työntekijöiden osuudet hän julkaisi alkuperäisessä muodossa, mutta yhteiset asiat saivat pilkettä silmään. Yhteisö, seurakuntalaiset, oli tärkein. Olen kuluneena syksynä saanut paljon viestejä, joissa kiitetään siitä ilosta ja yhteisöllisyydestä, jota persoonallinen, iloinen tiedottaminen tuotti. Seurakuntien tiedottamisen ja yleensäkin kirkollisen tiedottamisen ytimessä tulisi olla Johannes Kastajan käden viittaus: Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kotimaa toimitus
    Kotimaa toimitus

    Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.