Onko lestadiolaisuus Oulussa tabu, vai onko…?

Voiko kaupungin viestintäjohtaja irvailla uskovaisten tunteita loukaten?

Oulun kaupungin tuore viestintäjohtaja ja julkkisteologi Mikko Salmi sai kirjallisen varoituksen, koska käytti lestadiolaisista loukkaavaksi koettua nimitystä. Kaupunginhallituksen varoitukselle antamien perustelujen mukaan Salmen käytös viestintäjohtajana ei ole ollut kaupungin arvojen eikä hänen julkisen tehtävänsä ja roolinsa vaatimusten mukaista.

Suomen evl-kirkon papit ovat tottuneet jo pidemmän aikaa siihen, ettei heidän virkansa vaarannu, vaikka he loukkaisivat oman yhteisönsä perinteikkäimpiä viiteryhmiä. Sitä pidetään yhä tietyissä liberaaleissa teologipiireissä rohkean ja näppärän kaverin tunnusmerkkinä; siitäkin huolimatta, että samat teologit taitavat olla kaikista yhteiskuntamme ammattiryhmistä epäonnistunein, jos asiaa arvioidaan oman yhteisön yhtenäisyyttä ja elinvoimaa mittaavilla tutkimuksilla.

Nyt Oulun kaupunki päätti antaa tällaisesta ”rohkeudesta ja näppäryydestä” varoituksen. – Onko kyseessä em. evl-kirkollista tapakulttuuria aikuisempi asenne, vai tabu, kuten Mikko Salmi antaa itse ymmärtää?

 

  1. Minä en ainakaan tunne yhtään yhteisöä, joka muuttaisi sisäisiä asioitaa ulkoisen paineen takia. Olipa yhteistöt erilaisia millä tavalla tahansa, niin pilkkaa ei pitäisi harjoittaa, kska pilkkaamisella on samat juuret kuin rasismilla ja ja muulla syrjinnällä.

    • Eikö edes silloin, jos ”ulkopuolinen” pystyy perustelemaan puheensa ja kirjoituksensa selkeillä Raamatun opetuksilla ja jakeilla?

  2. MR! Niinkuinmaalliset valtiot ovat itsenäisiä ovat myös hengelliset liikkeet. Emme tunne toistemme historiaa eikä nykyisyyttäkään tarpeeksi, että voisimme mestaroida toisia liikkeitä. Totuuden voi sanoa, mutta ei kannata jäädä heti katsomaan miten kylvö itää. Ihan voi tehdä ihmiskokeen: Oletko itse valmis muuttumaan, jos joku toisesta porukasta niin kehottaa. Menevätkö kaikki lapsena kastetut uskovien kasteelle, jos joku siihen kehottaa? Eivät mene!

    • LL! Nyt minäkin vastaan näin, ettei tämän blogin varsinaisena aiheena ole kaste, enkä ole muuallakaan täällä halunnut alkaa käymään loputtomia kastekeskusteluja.

  3. Manu Ryösö: ”Tässä blogissa herättelin kuitenkin pohtimaan kriittisesti myös kritisointitapoja ja niihin liittyviä vastuita.”

    Ihan hyvä on noita kritisointitapoja herätellä. Minä ymmärrän, että uskonnollisia yhteisöjä voi kritisoida asiaperustein. Sitten kyllä mennään pahasti metsään, jos aletaan käydä liikkeen jäseten kimppuun nimittelemällä, huonolla huumorilla tai perättömillä tiedoilla yms.

    • Juuri näin. Itse ajattelen, että Oulun kaupungin viesti oli siinä suhteessa tervetullut juuri teologikentälle, että maallisella sektorilla nähdään korrektin esiintymistavan merkitys. Itse uskon tällaisen mallin silloittavan tietä myös niihin tilanteisiin, joissa on kriittisen puhdinnan aihetta. Eikä tämä viimeinen virkkeeni koske mitään tiettyä ryhmää, vaan pätee yleisemminkin…

    • Leo Tihinen, onko sinusta esim. Hannu Takkulan kokemukset ja puheet täysin perätöntä tietoa ja asioiden täyttä vääristelyä? Tai se mitä esim. minä itse nuorena herkkänä 19-vuotiaana koin Yli-Iin Rauhanyhdistyksen taholta? Olin silloin täysin pihalla eikä kukaan sanonut, mitä minun olisi pitänyt oikein sanoa ja tehdä, että sukulaiseni olisivat olleet tyytyväisiä. Kuulin silloin mielestäni vain sekavia ”vertauksia” ym. hyvin outoa käytöstä. Pää alkaa mennä sekaisin paljon vähemmästäkin!

    • Olisi edes. suoraan kehotettu tekemään parannus, sekin olisi ollut paljon parempaa kuin se, mitä koin siellä muutaman päivän aikana.

    • Vai oliko se SRK:n jukkinen anteeksipyyntö aikoinaan aitoa, vai täyttä teeskentelyä ja eräänlaista kirkkopolitiikkaa?

    • Mika R.
      Kysyt tärkeitä, mutta tämä foorumi voi tuskin auttaa eteenpäin, koska liikut niin henk. koht. tasolla.

    • Okei, Manu, ehkä lopetan täällä tämän keskustelun tästä aiheesta. Piti muuten kirjoittaa ”julkinen” eikä ”jukkinen”.

    • Kiitos, että ymmärsit. Olen itsekin joutunut uskonnollisella taholla toimivien ihmisten vallankäytön kohteeksi, jonka painostavimmat muodot asettuivat vasta, kun ilmaisin selvittäväni seuraavaksi asiaa oikeusoppineiden kanssa. Kyseessä eivät olleet lestadiolaiset, mutta joskus asiat menevät väärille raiteille ja ihmisten arviointikyky sokeutuu. – Tämä blogi käsitteli nyt hieman toisenlaista sokeaa pistettä, mutta kiitos sinullekin osallistumisesta keskusteluun.

  4. Asiassa voi myös huomata Piispojemme arvostuksen kyseistä liikettä kohtaan.

    En ole mistään lukemalla huomannut yhdistyksen kesäseurojen kärsivän pappispulasta Yhteisen Ehtoollisen, kuten ei myöskään sanan julistamisen asiassa.
    Näin, huolimatta erilaisesta seurakuntaopista, Piispamme vihkivät koko ajan Tunnustukseemme lupautuneita ja sitoutuneita Ihmisiä, vaikkeivat He kerro todellisesta Uskon Ymmärryksestään.

    Onko tämä vaikeus kirkossamme. En ole huomannut Piispojen puolelta minkäänlaista vaikeutta asiassa.

    • Hyviä kysymyksiä…, mutta nähdäkseni niihin vastaaminen vaatii laajempaa suomalaisen evl-kansankirkollisuuden tarkastelua. – Varmasti lestadiolaisuuteen kuin myös vanhauskoiseen evankelisuuteenkin liittyy myös piispatasolla paljon vaikeutta. Kaikkea ei vain tuoda esiin.

      Nähdäkseni suomalainen kansankirkkomalli (tässä luterilainen) on tietyssä mielessä jo lähtökohdissaan ainakin osittain vastakkaisten näkemysten summa. Kansankirkkorakenteessa ei ole kai oikein kunnolla koskaan pystytty päättämään mennäänkö monimuotoisuus vai tunnustuksellisuus edellä. Tätä on usein pyritty selittämään rikkautena, mutta samalla on jätetty vähemmälle huomiolle se, miten tavattoman vaikeaa on löytää yhteisiä ja yhdistäviä kirkkoa identifioivia kriteerejä. Siksi monet selkeät linjaukset ovat jääneet uupumaan.

      Yhteisten kriteerien löytyminen olisi ollut perinteisten herätysliikkeiden dynaamisina syntyaikoina ehkä periaatteessa vielä mahdollista, mutta nykyinen maallistuminen on tehnyt sen löytymisen monta astetta vaikeammaksi.

      Uskonnollisuudessa käy usein valitettavasti niin, että loogisten kuvioiden käydessä sekavammaksi, tilalle astuu yhä korostuneemmin mielikuvilla vaikuttaminen, – johon koriin Mikko Salmenkin ”kuvatervehdys” kai tipahtaa…

  5. Oulun kaupunginhallitus toimi, kuten pitikin. Salmen käytös oli kakaramaista, ei aikuisen ihmisen, olipa asema papin tai kaupungin johtavan virkamiehen.

    Manu Ryösölle sen verran kommentoisin, ettei Salmen toiminta ole yleistettävissä leimaamaan kirkon liberaaleja – joihin itsekin lukeudun, olematta teologi.

    • Kiitos kommentista,

      En toki väitä, että ns. liberaaliteologeiksi määriteltävät henkilöt olisivat kategorisesti ivallista porukkaa. Teologina ja teologiaa opiskelleena + miltei koko ikäni Suomen evl-kirkon pappien juttuja sisäpiireissäkin kuunnelleena en ole voinut välttyä kohtaamasta sitä hyvin laajaa ilmiötä, että valitettavan moni liberaali teologi puhuu uskovasta kansasta ivallisesti.

  6. Kiitos kaikille kommentoineille. Tämän blogin keskustelun pohjalta näyttää siltä, kuinka on olemassa varsin suuri yksimielisyys ainakin siitä, että Mikko Salmen tapa ylitti hyvän huumorin rajat.

    Vaikuttaa myös siltä, että tälläisen tapauksen jälkeen/yhteydessä ei juuri kirpoa kiinnostusta pohtia sitä onko lestadiolaisuus Oulussa tabu. Tämä on minusta hyvä merkki, sillä rakentava keskustelu on minustakin parempi aloittaa jotenkin muuten kuin toisten kustannuksella pilailemisesta käsin.

    • Manu, vielä tällainen selventävä kommentti, vai tiesitkö tämän, että Yli-Iin kunta kuuluu nykyään Oulun kaupunkiin.

    • Kiitos Mika R. viestistäsi. Tuota taustaa vasten ymmärrän, että tämä pohdinta, joka on meille muille varmaan paljon yleisempää, aktivoi sinulle henk. koht. muistoja. Tämä kaikki sohaisee asioihin, joista me olemme varmasti ihan pihalla.

Manu Ryösö
Manu Ryösö
Olen pastori, joka haluaa sitoutua Pyhään Raamattuun ja sen perustalle rakentuvaan luterilaiseen tunnustukseen.