Onko lasten kevätkirkko tragikoominen tapahtuma?

Taas on kevätkirkkojen aika nousevalla nuorisolla. Ja taas on aikuisten aiheeseen liittyvien kriittisten kolumnien aika. Metro-lehdessä Janne Metso kirjoittaa terävästi:

”Kirkkoa syytetään kaikkien mielistelystä, mutta lasten jumalanpalvelusten kohdalla se on pitänyt linjansa. Kaikki muu lasten elämässä on muuttunut hauskemmaksi, mutta kirkkoon voi luottaa. Siellä on edelleen yhtä ikävää kuin vanhempien nuoruudessa.”

Onko todella näin?

Metso jatkaa:

”Kevätkirkon konsepti on toki täysin oikea, jos kokee kirkon kuten miljoonat ihmiset, eli instituutiona, jonka tarkoituksena on tehdä elämästä mahdollisimman tylsää. Mutta jos uskoo, että kristinuskon sanomasta voi saada paremmat kiksit kuin heroiinista, kevätkirkko tuntuu tragikoomiselta tapahtumalta.”

Onko todella näin?
Olli Seppälä
Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Konfirmaatiomessu on taatusti tylsä sellaiselle, joka asennoituu siihen ’yleisönä’. Messuun tulee osallistua. Virsikirjasta löytää ohjeet.

  1. Voi olla, että kirkon etsikkoaika meni ohi. Jos olisi älytty suunnilleen 70-luvulla tehdä jumalanpalveluksista sellaisia kuin vaikka äskettäin uutisissa ollut Curry tekee, nuorempikin väki olisi kenties hieman kiinnostunut toiminnasta.

    Nyt saattaa olla siinäkin mielessä myöhäistä, että koulutyöhön osallistuminen on jo vaikeutunut huomattavasti. Ehkä 10-20 vuoden sisällä voi käydä niin, että kirkolla ei ole enää lainkaan erityisoikeuksia markkinoida itseään kouluissa.

    Kokonaisuutena tässä ei minusta nähdä metsää puilta. Olennaista ei ole kevätkirkon konsepti, vaan se, että nykysuomalainen ei ole uskonnollinen, eikä siis kiinnostunut kirkosta. Odotan jo valmiiksi hieman huvittuneena, millaisia kampanjoita kirkko käynnistää lasten ja nuorten houkuttelemiseksi;)

  2. Olin tässä joku vuosi Leppävirralla koululaisten kevätkirkossa. Alttari oli peitetty mustalla vaatteella. ”Kertoja” luki luomiskertomusta. Sitä myöten kun kertomus eteni lapset kantoivat tuon mustan kankaan päälle siihen liittyviä tavaroita. Aurinko, kuu, tähdet, maa, kasvit, eläimet jne. Siinä oli koko iloisen kirjava maapallo. Se oli todella vaikuttava spektaakkeli joka sai jälkikäteen paljon hyvää palautetta. Ei ollut tylsä kevätkirkko!

  3. Taito puhua lapsille niin, että he sekä kiinnostuvat että ymmärtävät on aika vaikea taito, ja on varmasti niin, että kaikki papit eivät tätä taitoa omaa. Kokemukseni lasten jumalanpalveluksesta ovat kuitenkin melko myönteisiä. Musiikilla on suuri merkitys niin lasten kuin aikuistenkin jumalanpalveluksessa. Lasten jumalanpalvelus tulisi olla lyhyempi kuin aikuisille tarkoitettu ja siinä on maltettava selittää mitä tapahtuu. Kriittisin kohta on saarna. Kertova saarna käy, kunhan se on riittävän yksinkertaisesti mutta ei liian lapsellisesti sanoitettu ja riittävän lyhyt. Pienoisdraama lasten itsensä esittämänä tai vaikkapa papin ja lastenohjaajan dialogina on usein hyvä vaihtoehto. Rutiinilla ei voi tulla hyviä tuloksia, vaan suunnitteluun on panostettava jopa enemmän kuin aikuisten jumlanpalveluksessa. On muistettava, että lapsille suunnattu jumalanpalvelus on myös ja erityisesti jumalanpalveluskasvatuksen väline, joten kaavan on hyvä pääpiirtein noudatella esim. perhemessun kaavaa, koulukirkossa toki yleensä ilman ehtoollisen viettoa. Tällaisia jumalanpalveluksia vietetään siksi, että lapsi on täysiarvoinen ihminen iästään riippumatta ja kasteen perusteella myös seurakunnan jäsen siinä missä aikuinenkin. Hyvin toteutettu lasten kirkko ei ole traaginen eikä koominen, vaan lämminhenkinen, iloinen ja turvallisuutta tuova tapahtuma.

    • Yrjö Sahama kirjoittaa hyvin. Kyllä varhaisilla kokemuksilla on paljon merkitystä tuleeko nuoresta aktiivinen osallistuja. Toki perheellä olisi asiaan paljonkin annettavaa mutta usein asia ei mene näin onnellisesti.

  4. Koulujen ja päiväkotien adventti-, joulu-, pääsiäis- ja kevätkirkot ovat vuoden tärkeimpiä jumalanpalveluksia seurakunnan elämässä. Siksi niihin pitää panostaa selkeästi enemmän kuin viikottaiseen sunnuntain messuun ja jos on mahdollista, antaa nämä tehtävät työntekijöille, jotka oikeasti ovat niistä innostuneita. Useimmiten myös koulut ovat oikeasti halukkaita (tai olivat ainakin vielä 4 vuotta sitten, jolloin viimeksi sain niitä toimittaa) osallistumaan valmisteluihin. Esim saarna voi olla toteutettu näytelmänä, jonka oppilaat toteuttavat, esirukous voidaan rakentaa niin, että mukana on opettajia, kulkueristin voi kantaa vahtimestari, tekstin lukea rehtori. Koulukirkko ei saa olla tapahtuma, jonka seurakunnan työntekijät toteuttavat ja koulu tulee seuraamaan.

    • Seppo

      Tuo mitä kerrot syntiinlankeemuksesta on realiteetti, joka koskee kaikkia ihmisiä koko maailmasta täysin riippumatta siitä ovatko he itse siitä tietoisia vai eivätkö.

      Kristuksen sovintotyö Golgatan ristillä ja ylösnousemuksen riemuvoitossa on vielä suuremmassa voimassa objektiivinen Jumalan työ, joka on tarkoitettu koko maailman pelastukseksi.

      Koska Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi meitä varten ja pyhässä kasteessa ottanut meidät yhteytensä, niin me saamme riemuiten ja kiitollisin mielin kokoontua jumalanpalveluksen ilojuhlaan Jumalan lapsuudesta ilakoiden.

    • Mitä yritit Matias sanoa, ettei lapsille tarvitse kertoa kristinuskon karmeaa sadistista lähtökohtaa vai?

Kirjoittaja

toimitus Kotimaa
toimitus Kotimaa
Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.