Kun lasten määrä vähenee, on erityisen tärkeää pitää huolta jokaisesta syntyvästä lapsesta. Vaikka lasten määrä vähenee, sen ei pidä vaikuttaa lasten oikeuksiin ja etuihin yhteiskunnassa. Tarvitaan väestöennusteen ennakointia ja niiden vaikutusten ymmärtämistä. Ja totta tosiaan sitä onkin jo vuosien ajan tehty. Mutta miten itse asiassa on valmistauduttu ja otettu väestöennuste vastaan?

Yhteiskunta on alkanut sopeutumaan vähenevään lapsimäärään jo nyt, jotta muutos ei vyöryisi hallitsemattomana päälle. Ettei tilanne pääse yllättämään. Lapsia koskevia poliittisia päätöksiä on siis tehty jo vuosien ajan.

Mutta kovin ovat ristiriitaisia tehdyt päätökset.

Yksi päätös on ollut perheverotuksen lakkauttaminen. Perheverotus on ollut keskeinen osa verotuksen historiaa Suomessa. Se on ollut erityisen tärkeää, erityisesti perheiden ja lasten hankinnan tukena. Varsinkin aikana kun syntyvyys on alhaista. Kuten nyt.

Mutta miltä syntyvyyslukemat näyttävät? 1980- luvun lopun ja 1990- luvun alusta syntyvyyden tarkkaa määrää ei ole saatavilla, mutta sen arvioidaan olevan jotain 42 000 – 60 000 välillä. Vuonna 2015 syntyi 55 040 lasta ja vuonna 2024 syntyi 43 720 lasta. Vuoden 2017 jälkeen syntyvyys on olut koko ajan alle 50 000. Eli laskeva.

Toinen päätös, huono sellainen oli Kaupanalan vapautumisen laki mikä teki suomesta 24 / 7 yhteiskunnan. Lain tarkoitus oli työllistää, mutta sitä se ei ole tehnyt. Kaikki tekevät kaikkia vuoroja, vuoroihin ei voi vaikuttaa eikä työvuoroväli ole kaikille sama. Tässä pyörityksessä lapset ovat selviytyjiä. Heille on luotu ympärivuorokautisia hoitopaikkoja. Mutta huomio, että kaikki päiväkodit eivät tätä palvelua tarjoa. Se kiva, kodin lähellä oleva päiväkoti voikin vaihtua muuksi. On vain tilanteita ettei sinne toiselle puolelle kaupunkia välttämättä pääse jos ei ole autoa eivätkä bussit vielä kulje varhain aamulla. Onhan aikamoista akrobatiaa jos työt alkavat klo.6.30 ja päiväkoti avaa ovensa klo.7.00. Miten yhteiskunta tai työnantajat tukevat lapsiperheitä? Työnantajat sanovat vain että tämä on oma valinta – ota tai jätä. Miksi työttömyys on lisääntynyt? Tai siksi. Tämä on tuonut haasteita lapsiperheille.

Kolmas päätös on ollut se, että Suomessa lakkautettiin lähikoulutuki. Lähikoulutuella moni maalaiskoulu sinnitteli vaikka lapsia olisi ollut vähän. Mutta mitä tämä tarkoittaa luvuissa?

Vuonna 1957 maalaiskunnissa oli varsinaisia kansakouluja 6207 kpl. Niistä jopa 972 koulussa opetti vain yksi opettaja. Vertailuksi, että kansakouluja oli kaupungeissa 306 kpl. Koko maassa oli tuolloin 776 000 oppivelvollista, joista siis noin 521 000 oppilasta asui maalaiskunnissa.

Peruskoulu-uudistus vuosina 1972-1977 muutti kansakoulut peruskouluiksi. Minäkin aloitin kouluni kansakoulussa ja kuudennella luokalla olin jo peruskoululainen jonka ei enää tarvitse hakea oppikouluun vaan kaikki siirtyivät yläasteelle.

Vuonna 1977 peruskouluja oli 4882 ja niissä oli 642 000 oppilasta ja kouluissa oli keskimäärin 130 oppilasta. Isoimpien kaupunkien kansakoulut kasvoivat myös oppilasmääriltään. Meilläkin Soukan koulussa oli joka luokka-asteella luokat A-F eli 6 rinnakkaisluokkaa. Luokallani oli vähän oppilaita, noin 26 koska olimme musiikkiluokka.

Vuonna 1993 poistui 5 kilometrin koulumatkarajoitus.

2000-luvulla pienkouluavustus lakkautettiin.

Huomaatko mihin tämä vie? Nämä aiemmat päätökset ovat siis syynä nykytilanteeseen.

Pienkouluja tai lähikouluja lakkautetaan taloudellisin syin. On halvempaa lakkauttaa lähikoulu ja siirtää oppilaat matkojen päähän koulukyydein. Ja nyt ihmetellään kun lapsilla voi olla jopa 50 kilometrin koulumatka. Lapsi istuu autossa aamuin illoin vaikka hän voisi itse kulkea kävellen tai pyörällä ja saada myös tarvitsemaansa hyötyliikuntaa. 5800 peruskoululaisella koulumatka on noin 20-50 kilometriä.

65% kouluista on edelleen alle 300 oppilaan suuruisia, mutta koulujen koko on sitä mukaan suurentunut, kun koulujen lukumäärä on vähentynyt. 2010- luku toi yhtenäiskoulut eli koulut joissa on luokat 1-9 ja joissakin jopa esiopetus. Sehän siirtyi varhaiskasvatuksesta oppivelvollisuuden piiriin.

Vuonna 2011 yhtenäiskouluja oli 347 kpl ja vuonna 2020 471 kpl. Yli 700 oppilaan kouluja on noin 6% ja 1000 oppilaan kouluja alle 1%.

Kun tähän kehitykseen lisätään muut koulu-uudistukset johon lasken inkluusion, yhtenäisluokat, erityisluokkien poistamisen, luokalle jättämisen mahdottomuuden niin ihmekös tuo jos niin opettajat kuin oppilaat väsyvät.

Miksi tällaisia päätöksiä? Hinta päätöksille on aika kova. Päätösten kohteina ovat myös sivulta seuraavat ja perheestä haaveilevat nuoret parit ja sekä pienlapsiperheet.

Lähikoulu tai maalaiskoulu kävely- tai pyörämatkan päässä olisi kuitenkin maakunnille vetovoima. Nyt puhutaan paljon siitä, että liikuntaa pitäisi lisätä. On puhuttu jo pitkään myös ”VaKa uupuneista lapsista” ja erilaisista hankehumpista jotka enemmänkin kuormittavat niin työntekijöitä kuin lapsia joiden pitäisi saada kasvaa turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä. Lisääntynyt levottomuus ja rauhattomuus vain kertaantuu lapsen siirtyessä kouluun.

Nyt olisi enemmän kuin tärkeää tehdä sellaisia päätöksiä mitkä tukisivat muuta kuin ruuhka-Suomea eli maaseutua ja kannustaisi ihmisiä muutamaan maalle. Mutta jos siellä ei ole palveluita, ei sinne tule ihmisiäkään. Varhaiskasvatus ja koulu ovat niitä palveluita joiden olemassaolo pitää turvata. Koulut tiloineen tarjoaa yhteisölle myös muita mahdollisuuksia. Miksi tätä ei ymmärretä?

Kokonaisturvallisuusstrategiassakin painotetaan kuntien ja paikallisyhteisöjen roolia arjen varautumisessa. Se tuo näkökulmaa siihen, että haja-asutusalueella tulee olla kattava kouluverkko. Lähipalvelut ovat osa yhteiskunnan resilienssiä.

Muutosta tarvitaan ja se on välttämätöntä koska nyt vastuut ja hyödyt jakautuvat epäreilusti. Päätösvalta ja vastuu ovat erkaantuneet toisistaan.

Tilanne siis ennen ja nyt:

• 1880- 1921 luvulla maalaiskoulujen määrä kasvoi 4456:een. Kouluja oli enemmän, vaikka oppilaita oli vähemmän.

• Vuonna 2024 kouluja oli alle 2000. Kouluja on vähemmän, vaikka oppilaita on enemmän.

Loogista? Ei mielestäni. Eikä järkevää.

Tämä on siis sitä väestöennusteesta johtuvaa varautumista. On siis hyvä tunnustaa, että koulujen lakkauttamisvimma on ollut epäloogista lasten vähenemiseen. Eli, kouluja on karsittu enemmän kuin mitä oppilaiden määrän väheneminen vaatisi.

Eikö siis olisi tärkeää viestiä nuorille aikuisille, että Suomessa arvostetaan lapsia ja perheitä. Että on hieno asia perustaa perhe. Sanonta: ”On lottovoitto syntyä Suomeen” murenee käsissämme. Ja vain poliittisten päätösten takia!

On syytä tehdä SYSTEEMINEN MUUTOS. Meidän tarvitsee ottaa pari askelta taaksepäin ja palata takaisin hyvinvointiyhteiskunnan syntysijoille. Tänä päivänä puhutaan siitä että kiire, stressi, uupumus, masennus ja aivosairaudet ovat lisääntyneet. Työikäisten aivosairaudet jopa 40%:lla. Tällaisenaan meidän yhteiskunta ei ole aivoergonominen. Aivoergonomia on muutakin kuin sairauden hoitoa. Se on myös ennakointia.

Tutustu myös ”Hyvinvointia aivoille Aivoterveysosaajan sanoin”- kirjaan jonka kirjoitin ja se ilmestyi tammikuun lopussa tänä vuonna.

Tänään oli nykyisen eduskunnan viimeiset valtiopäivän avajaiset. Ensi vuonna avajaisia ei pidetä, koska on vaalivuosi. Edessä on eduskuntavaalit 2027. Kannattaa nyt jo seurata, että ketkä poliitikot tai siksi haluavat pitävät mitäkin asiaa esillä ja tärkeänä.

Onko tämä sinun mielestä tärkeää?

#politiikka #poliittisetpäätökset #perheverotus #lähikoulutuki #lähikoulu #lapsenoikeudet