Lisää rahaa kaivataan moneen suuntaan. Viime aikoina on nostettu esiin erityisesti hoitoalan ja varhaiskasvatuksen sekä opetuksen vaikea tilanne. Puutteita paikkaamaan tarvitaan lisää työntekijöitä. Ongelmana on se, ettei uusia työntekijöitä ole riittävästi täyttämään edes työelämästä poistuvien tyhjäksi jättämiä työpaikkoja. Sama tilanne on alalla kuin alalla.

Syntyvyys on ennätysmäisen alhainen, mutta sen nostaminen näyttää olevan poliittisin keinoin kovin vaikeaa. Siksi työperäisestä maahanmuutosta toivottiin ratkaisua osaajapulaan. Sittemmin tämäkin mahdollisuus on osoittautunut riittämättömäksi keinoksi saada tarvittava määrä työntekijöitä. Nykyisellä väestörakenteella hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus ja toimivuus uhkaavat rapistua.
_ _ _
Nyt tarvitaan toiveikkuutta ja yhteistä työtä hyvinvoinnin perustan vahvistamiseen. Emme me niin kauas ole etääntyneet siitä hyvinvoinnin rakentamisen hengestä, jolla nykyinen hyvinvointi onnistuttiin nostamaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. On vain nähtävä yhteisen hyvän arvo. Mahdollisimman monet olisi saatava mukaan yhteiseen elämään ja poimittava matkalla pudonneet uudelleen kyytiin. Osallisuus merkitsee kokemusta siitä, että jokaisen elämällä on väliä ja heillä on paikka yhteiskunnassa. Työelämästä olisi löydyttävä paikkoja myös vajaatyökykyisille. Erityisesti kolmas sektori, seurakunnat mukaan lukien, tarjoaa yhteisöjä, joissa erilaiset ihmiset voivat kohdata toisensa.
_ _ _
Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo toteaa, että ”hyvinvointivaltion lupaukset eläketurvasta, sosiaali- ja terveyspalveluista ja ilmaisesta koulutuksesta perustuvat siihen, että meillä on riittävä määrä työssäkäyvää väkeä. … Vuoden 2022 ensimmäisenä 11 kuukautena syntyi vähemmän vauvoja kuin kertaakaan vuodesta 1900 alkaneen mittaushistorian aikana. Emme tunne kovin hyvin syitä tapahtuneeseen, mutta kestävää vauvaboomia tuskin on odotetavissa tulevaisuudessakaan.” (ESS 3.1.).

Suomen elintaso on tällä hetkellä liian korkea väestörakenteeseen, työllisyyteen ja tuottavuuteen sekä verotuloihin nähden. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi TS:n haastattelussa: ”Me olemme Suomessa tottuneet pitämään yllä elintasoa, jota ei ole ansaittu. Se on maksettu velkarahalla. Siitä osuudesta joudutaan nyt varmasti luopumaan. Meidän on opittava elämään sen mukaan, mitä me olemme oikeasti tuottaneet hyvää.” … ”Velkaantumiseen on johtanut liiallinen rahan painaminen keskuspankkien taholta. Se on kasvattanut monet väärään talousajatteluun, jossa raha on ilmaista ja velka on vaaratonta.” (HS 22.1.).
_ _ _
Koulutetut ihmiset ovat Suomen arvokkain pääoma. Korkeakoulutettujen osuus on laskenut 40%:iin ja on alle OECD-maiden keskiarvon.
Koulutusta tarvitaan kaikilla tasoilla. Luku- ja kirjoitustaito sekä kielitaito ovat perustana jatko-opinnoille. PISA-vertailun laskeneet tulokset ja OKM:n sivistyskatsaus kertovat samasta asiasta. Oppimistulosten lasku on ollut kansainvälisesti poikkeuksellisen nopeaa. Joka seitsemännen yhdeksäsluokkalaisen lukutaidolla ei todennäköisesti pärjää peruskoulun jälkeisissä jatko-opinnoissa eikä työelämässä. Varsinkin maahanmuuttajataustaisten poikien luku- ja kirjoitustaidoissa on puutteita. (HS pk. 22.1.). Tilanteen tunnistamisesta voidaan päästä oikeisiin toimenpiteisiin koulutuksen tason nostamiseksi uudelleen sille hyvälle tasolle, jolla se on ollut.
_ _ _
Nykyinen hyvinvointi lepää perustalla, johon kuuluvat riittävä määrä työntekijöitä, riittävä työllisyysaste ja tuottavuus sekä verotulot. Koululaitos antaa ikäluokalle riittävän koulutuksen jatko-opintoihin. Koulunkäynnin perustana ovat perheet, jotka tukevat lapsia ja nuoria oppimaan. Perheiden tulisi selvitä arjestaan ja taloudestaan, jotta ne voivat tukea lapsiaan ja nuoriaan koulunkäynnissä. Monet perheet kamppailevat arjen haasteiden kanssa. Hintojen nousu on lisännyt monessa perheessä talousahdinkoa ja lapsiperheköyhyyttä. Perheet tarvitsevat siksi tukea selvitäkseen arjesta.

Reippaalla velanotolla on yritetty säilyttää korkea elintaso. Samalla on ohitettu hyvinvoinnin perustan rakentaminen. Listaan kysymyksiä, jotka voisivat vaikuttaa hyvinvoinnin perustan vahvistumiseen. En aloita kuitenkaan resurssien lisäämisestä, kuten ”lisää rahaa” tai ”lisää erityisosaajia”.

1. Työrauha kouluihin: oppilaille rauha oppia ja opettajille opettaa. Rauhaa ja oppimista tukeva ympäristö.

2. Millä kannustimilla saadaan lapset ja nuoret motivoitua oppimiseen?

3. Miten perheet voivat tukea lapsen monipuolista oppimista?

4. Oppimista tukeva elämänrytmi.

5. Ulkoilu ja liikunta. Tästä seuraa fyysisen kunnon nousu. Lisäksi keskittyminen ja oppimiskyky sekä jaksaminen paranevat. Siksi liikuntaa tulisi integroida jokaiseen koulupäivään.

6. Luovuus ja ongelmanratkaisu kehittyvät taito- ja taideaineiden kautta. Musiikki, kirjallisuus, kuvaamataito, askartelu, käsityöt, luontoelämykset ja luonnon havainnoiminen ovat tärkeitä kokonaispersoonan kasvutekijöitä.

7. Uskonto ja filosofia sekä historia opettavat ajattelua ja kulttuuria. Persoonan kehitys tarvitsee arvoperustan.

8. Tehokkuutta tavoittelevassa ajassa olisi ollut johdonmukaista listata kärkeen matematiikan, fysiikan ja ohjelmoinnin oppiminen, mielellään vieraalla kielellä. Nämä hedelmät kasvavat kuitenkin opinpuun latvaoksilla. Siksi niihin on edettävä tyvestä alkaen edellä listattuja askelmia pitkin.

En ota kantaa inkluusioon tai koulu-uudistuksiin, koska tunnen näitä kysymyksiä riittämättömästi.

J.L. Runebergin Maamme-runoa mukaillen: ”On maamme köyhä, siksi jää - jos opiskele et”. Lahden yhteiskoulun rehtori Matti Kuukka totesi aikanaan, että ”menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa”. Työtä on paljon edessäpäin, sekä opetuksen suunnittelussa, opettajien työssä, että oppijoiden koulutyössä. Toivotan siihen rohkeutta, intoa ja iloa.