"Omat kokemukseni ovat panneet miettimään asioita uudelleen"
Olisinko voinut toimia toisin?
Näin kysyy isä, jonka poikaa teki itsemurhan. Näin kysymme usein, kun on tapahtunut jotain ikävää. Olisiko tapahtumaa voinut estää?
Tämän isän poika oli syntynyt homoksi.
Vuosisatoja homot ja lesbot ovat joutuneet kokemaan ulkopuolisuutta ja syrjintää. Heitä on vainottu, homous on ollut laitonta ja siitä on voinut saada jopa kuolemantuomion. Tämä on aiheuttanut, ja aiheuttaa edelleen kärsimystä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Tuskaa, jota on mahdotonta edes kuvitella.
Kirkon ja Raamatun historiassa on monia asioita, joita tämän päivän tiedon valossa pidämme syrjivinä ja väärinä, ja siksi niistä on luovuttu. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi orjuus, moniavioisuus, lasten ruumiillinen kurittaminen, naisten alistettu asema. Näiden olemassaoloa on perusteltu Raamatulla ja kirkon traditiolla, ja vaadittu kuuliaisuutta. Kun joku on asettunut vastustamaan näitä asioita, ja puolustamaan uhreja, hänet on leimattu oman pesän likaajaksi, jopa kristinuskon tuhoajaksi. Henkilökohtaisesti puolustajat ovat usein joutuneet maksamaan rohkeudestaan kovan hinnan. Ilman heitä muutosta ei olisi tapahtunut. Vääryys ei lopu, elleiväti sitä näkevät ihmiset puutu siihen.
Kirkko ei ole joutunut turmioon, vaikka sen historiassa on ollut monia yllä mainittuja synkkiä asioita. Ne ovat usein olleet väärää ja julmaa vallankäyttöä, joka on kohdistunut heikompiin ja viattomiin. Ihmiset ovat ottaneet itselleen Jumalan vallan ja käyttäneet Raamattua lyömäaseena. Keskustelussa samaa sukupuolta olevien parien oikeudesta kirkolliseen vihkimiseen on samanlaisia argumentteja. Tämän oikeuden toteutumisen väitetään tuhoavan kirkkoa, murentavan Raamatun arvovaltaa sekä miehen ja naisen välistä avioliittoa.
Omat kokemukseni ovat panneet miettimään monia asioita uudelleen. Hylätyksi ja syrjityksi tuleminen syistä, joissa koen toimineeni oikein, ovat herkistäneet näkemään muita lähimmäisiä kohtaan tapahtuvaa syrjintää. Itse en jaksaisi, jos minulla ei olisi rinnalla kulkijoita, enkeleitä, jotka hyväksyvät minut sellaisena kun olen.
Syrjintää on se, että samaa sukupuolta olevilla ei ole oikeutta tulla kirkollisesti vihityksi. He eivät voi hakea rakkaudelleen ja sitoutumiselleen sitä vahvistusta ja siunausta minkä kirkollinen avioliitto antaa. Tällä kirkko viestii, että te ja teidän rakkautenne eivät ole yhtä arvokkaita kuin miehen ja naisen välinen. Tässä asiassa kirkon tulee toimia toisin ja osoittaa, että homot ja lesbot ovat samanarvoisia kaikkien ihmisten kanssa.
Siksi kirkollisen avioliiton mahdollistaminen samaa sukupuolta oleville on tärkeää.
Erkki Hurtig
Tornio
47 kommenttia
Yksi traagisimpia ihmiskohtaloita on nerokkalla työllään miljoonia ihmishenkiä pelastaneen Alain Thuringin kohtalo. Kun hän paljastui homoseksualiksi hän sai linnatuomion vaihtoehdokis kastraation, mikä ajoi hänet lopulta itsemurhaan. Näin kiittivät Englannit i……t yhtä maailman suurinta hyväntekijää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alan_Turing
Kiitos Erkki Hurtig!
Olen elänyt sen aikakauden, jolloin rakkauteni oli rikos. Pitkään sen jälkeen vielä rakkauteni oli psyykinen sairaus. Vähin erin, vuosikymmenien kuluessa yhteiskunta hyväksyi rakkauteni.
Nyt vanhuudessa ei ole enää kuin ’uskovaiset’, jotka meitä vanhoja mummoja – kirkossa kävijöitä, raamatunlukijoita, rukoilijoita – jaksavat sylkeä kasvoille. Kaikkien muiden uskominen kelpaa: saat olla talousrikollinen, lapsenraiskaaja, murhamies, mikä tahansa… kaikki synnit annetaan anteeksi. Mutta jos rakastat elämänikäisesti puolisoasi ja osoitat hänelle rakkautta, niin hyi … Helvettiin!
Siltä osalta kirkon väkeä joka torjuu homojen avioliiton , ei toistaiseksi ole saatu vatsausta siihen miten homojen tulisi järjestää rakkauelämänsä jota he haluavat elää pysyvässä ja siunatussa parisuhteessa.
Heteroille on sekä uutinen että yllätys (ja järkytys) että monet homot ovat hartaita kristittyjä. Luulen heterot eivät ota heidän kristillisyyttään tosissan vaan pitävät sitä mahdottomuutena.
Aika on kuitenkin homojen (niinkuin naistenkin)puolella. Ajattelen sitä että mikä kehitys on tapahtunut vain minunkin elinaikanani. Ei tarvitse mennä itseään pitemmälle .Olen käynyt läpi kehityksen joka alkoi epävarmuudesta ja vastenmielisyydestä kohti ymmärrystä ja se llaista tykkäämistä joka syntyy persoonan olemisesta eikä heidän sukupuolisuudestaan.
Hyvä kirjoitus Erkki, kiitos tästä!
Jotta voisimme käsitellä homoseksuaalisuutta kontrastissa heteroseksuaalisuuteen, meidän tulisi ymmärtää myös heteroseksuaalisuutta kaikessa moninaisuudessaan. Tarkoitan siis puhtaasti heteroseksuaalista moninaisuutta. Vasta tätä tarkastelua vasten voimme tarkastella kontrastin, eli kiinnostuksen suuntautumisen vastakkaisen sukupuolen sijaan samaan sukupuoleen, merkitystä ”muuttujana”. Myös heteroilla on seksuaalisuuden tukahduttamista, pidättäytymistä taikka vapautunutta seksuaalisuutta. Onko näiden seikkojen vaikutus erilainen potentiaalisen kiinnostuksen kohteen vaihtuessa? Onko ongelmat vain homojen ongelmia? Entä sitten toiseuden tunne. Pariskunnat ovat erilaisia, eikä erilaisuus sukupuolijakaumassa ole ainoa toiseuden kokemusta tuottava asia. Eikö toiseus ole asia, jota aikuisten ihmisten tulisi joka tapauksessa kyetä käsittelemään? Entä sitten uskonnollinen oppi? Onko kontrastilla opillista merkitystä? Mikäli on, niin nouseeko tämä merkitys esiin kaikesta muusta moninaisuudesta riippumattomasti? Mikäli kirkon opetuksen mukaa avioliitossa puolisoiden heteroseksuaalisesta moninaisuudesta riippumattomasti toteutuu miehen ja naisen komplementaarinen suhde, on homoseksuaalinen parisuhde väistämättä jotain muuta. Jotain mikä pitäisi sitten määritellä ihan erikseen. Aiemmin kontrastilla oli juridinen merkitys. Lain muuttuminen ei muuttanut uskonnollisten yhteisöjen opetusta, eikä sen ollut tarkoituskaan muuttaa. Kirkon on tullut itse ratkaista miten suhtautua avioliittoihin, jotka ovat kontrastissa sen oppiin. Tämä pätee sukupuolijakauman ohella muihinkin kontrastissa oleviin asioihin. Kontrastin olemassa olon hyväksyntä on jokaisen kirjon jäsenen asia. Jäsenen tulee hyväksyä, että kirkko toimii oppinsa mukaan. Oppia muutetaan vain yhteisellä päätöksellä. Asioiden järjestäminen opin mukaisesti ei ole syrjintää.
Raamatulla, oikean opin vaatimuksella ja kirkon traditiolla on perusteltu monenlaisia julmuksia ja kummallisuuksia. Viime kädessä olemme itse vastuussa tekemisistämme ja puheistamme. Emme voi vedota siihen että näin meille on opetettu ja vaadittu toimimaan. Sokea kuuliaisuus on johtanut usein käsittämättömiin julmuuksiin. Kaksoiskäsky kehoittaa tutkimaan asioita itsemme kautta. Miten minä vastaavassa tilanteessa toivoisin että minua kohdellaan. Omatunto on Jumalan ääni ihmisen sydämessä. Sitä kannattaa kuunnella.
”Sillä kun pakanat,joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötätodistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.” (Room. 2:14–15).
Kiitos, Erkki kun otit tämän asian esille. Raamatun pääsanoma on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. Se ilmeni Jeesuksen Kristuksen inkarnaatiossa. Seuratkaamme Jeesuksen esimerkkiä.
Raamatun kirjoitukset eivät puhu mitään kahden aikuisen samaa sukupuolta olevasta parisuhteesta. Sen sijaan puhutaan seksuaalisesta irstaudesta, puolison pettämisestä, epäkristillisestä käytöksestä avioliitossa, jne. Näitä meidän kaikkien kristittyjen on kartettava. Samoin toisten tuomitsemista.
Kiitos, Erkki Hurtig, tärkeästä puheenvuorosta!
Kiitos tärkeästä ja ajankohtaisesta kirjoituksesta!
”Entinen NFL-pelaaja Ryan O’Callaghan teki hiljattain suuren päätöksen. Mies paitsi kertoi olevansa homo, hän myös paljasti, että aikoi tehdä itsemurhan välittömästi peliuransa päätytyttä.”
https://www.is.fi/muutlajit/art-2000005263027.html
”Yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella nuorten itsemurhayritykset ovat vähentyneet monissa USA:n osavaltioissa sukupuolineutraalien avioliittolakien voimaantulon jälkeen. Tutkimus julkaistiin JAMA Pediatrics -lehdessä ja Suomessa siitä kertoi Duodecim.”
https://www.uusimaa.fi/artikkeli/490027-sateenkaarikansan-avioliitolakia-tutkittiin-saattaa-vahentaa-nuorten
Nuorten itsemurhien riski vähenisi, mikäli kirkko siunaisi ja vihkisi homoparit jja kohtelisi kaikkia jäseniäään, niin kuin tasavertaisesti pitäisi kohdella.
Olen sitä mieltä, että piispat joutuvat tuomiopäivänä tekemään tiliä syrjimisestään. Heillä on sama tieto kuin minulla, joten he eivät mitenkään voi välttää vastuutaan.
Ilmoita asiaton kommentti