Oliver O’Donovan avioliiton ”annetusta” luonteesta ja revisionismista

Viitaten luomiseen Oliver O’Donovanin sanoo, että miehen ja naisen sukupuolisuus ja avioliitto ovat Jumalan ihmiskunnalle ”antamia”. Avioliitto on ”annettu” kahdessa merkityksessä. Se on ”neuvottelematon” ja ”annettu lahjaksi”.

O’Donovanin mukaan luotu järjestys ”ei ole neuvoteltavissa historian kuluessa” uudeksi, vaan on osa ”sitä, mitä sattuman valta tai taiteen kekseliäisyys eivät pysty kukistamaan. Se määrittelee vapautemme laajuuden ja pelkojemme rajat”. Avioliittoa ei voi typistää pelkäksi henkilökohtaiseksi rakkaus- ja parisuhteeksi muuttamatta sen luonnetta. Se kuuluu luomakunnan kokonaisyhteyteen. Tällaista näkemystä hän kutsuu aviolliseksi ja liittokohtaiseksi.

Avioliitolla on tietysti monia teologisesti ja kulttuurisesti vaihtelevia tulkintatapoja kristillisissä kirkoissa luodun järjestyksen puitteissa. O’Donovanille avioliitto ei ole poliittinen tai yhteiskunnallinen keksintö, vaan biologisen todellisuuden yhteiskunnallinen vahvistus, johon kirkko tuo Jumalan armon, anteeksiantamuksen ja siunauksen todellisuuden.

Avioliittokäsityksiä, joka irtoavat tai syrjäyttävat luomisen todellisuuden O’Donovan kutsuu populaareiksi, sopimuksellisiksi ja revisionistisiksi. Ne kelluvat kuin öljy veden pinnalla. Hän suhtautuu niihin varauksellisesti tai torjuvasti. Kirkko ei ole luonut ymmärrettävää avioliiton etiikkaa revisionistisen agendan avioliittoja koskien. Silmiinpistävää onkin miten paljon kirkossa nykyisiin puhutaan ihmisoikeuksista, syrjinnästä ja tasa-arvosta, mutta kovin vähän itse avioliiton etiikasta.

Piispojen esittämä kahden henkilön välinen avioliitto ja Yhteys -liikeen avioliittokanta ovat o’donovanilaisittain tyypillisen revisionistisia ja sopimuksellisia. Ne edustavat ”yhden navan avioliittoteologiaa”, joka on syntynyt viimeisten vuosikymmenien ajan liberaalina vaihtoehtona kirkon dogmaan pitäytyvälle luomisopetukselle. Samaan sarjaan kuuluu Hautalan ja Orsilan blogiassa (2.4.2024) esittämä näkemys. Siinä painotetaan miten Raamatussa on erilaisia näkemyksiä avioliitosta, mutta jätetään kertomatta, että ne kaikki kylläkin rakentuvat miehen ja naisen välisen luontaisen seksuaalisuuden ympärille. Hautala tosin mainitsee edellisessä blogissaan (22.3.2024), miten ” juutalaiskristillisessä perinteessä miehen ja naisen (ja miehen ja naistensa) yhteiselämän johdonmukainen opetus on ollut aviosopimuksen vakavuus.”

O’Donovan kirjoittaa:

”Avioliitto toteuttaa ihmissuvun luonnollisen biologisen luonteen ja tekee siitä ymmärrettävän. Ihmiset syntyvät dimorfisesti jakautuneeseen sukupuolisuuteen, joka on biologisella tasolla selvästi suuntautunut kohti heteroseksuaalista liittoa ihmisen lisääntymistapana.

Tästä ihmiskunnan yhteisestä tosiasiasta ei voida neuvotella; sen voi joko toivottaa tervetulleeksi tai sitä voi paheksua. Avioliitto on juuri järjestetty tämän tosiasian ympärille ja antaa meille mahdollisuuden pitää sitä tervetulleena ja tunnustaa sen osana Jumalan luomisen lahjaa. Näin se antaa meille mahdollisuuden olla kristittyjä, jotka uskovat luomisen hyvyyteen, eikä manikealaisia, jotka eivät usko. Avioliiton kautta opimme iloitsemaan siitä, että ihmiskunta on sukupuolisesti dimorfista ja heterosekseksuaalisesti lisääntyvää, koska avioliitossa tämä neuvottelematon biologinen tosiasia antaa meille mahdollisuuden luoda kiintymyssuhteita aviomiehen ja vaimon sekä vanhemman ja lapsen välille. Se mitä avioliitto voi tehdä, mitä mitkään muut suhteet eivät voi tehdä, on suhteen biologisen luonteen hyvyyden esiin tuominen viemällä se tavoitteeseensa henkilökohtaisessa aviosuhteessa. Muut suhteet, olivatpa ne itsessään kuinka tärkeitä ja kuinka intiimejä ja uskollisia hyvänsä, niin eivät tuo ilmi suhteen biologisen luonteen merkitystä tällä tavalla. Ne kelluvat kuin öljy veden pinnalla, ja riippuvat ruumiillisessa yhteydessä sen sijaan, että kasvaisivat siitä eteenpäin.

On selvää, että kristillistä käsitystä avioliitosta ei voida ilmaista pelkästään henkilökohtaisen parisuhteen muodossa. Kyse ei ole siitä, että olisimme puhumatta suhteista ja henkilöistä, mutta että tämä on vain toinen niistä kahdesta navasta, joiden ympärillä kristillisen avioliittoteologia liikkuu. Tämän navan irrottaminen toisesta merkitsee kristillisen ajattelun estämistä sille välttämättömästä liikkeestä, joka kuuluu ihmisyyteen ja osoittaa, että ’henkilökohtainen’, kuuluu kaikkein turvallisimmin koko luomakunnan kokonaisyhteyteen…
Mutta avioliittokäsitys, joka irrottaa henkilökohtaisen biologisesta, jättää biologisen järjestyksen merkityksen epäselväksi jopa kyseenalaiseksi. Tämän jälkeen meille tulee pian houkutus pitää sitä mielivaltaisena ja turhana henkilökohtaisen vapauden rajoituksena, jota on paras vastustaa".

Ilkka Kurjenmäki

https://en.wikipedia.org/wiki/Oliver_O’Donovan

Oliver O’Donovan, Resurrection and Moral Order, s.61.
Oliver O’Donovan, Transsexualism: Issues and Arguments , 2007, s.6-7

3 KOMMENTIT

    • Juha, miten ymmärrät Jaakobin kaksi vaimoa ja näiden orjattaret sekä Daavidin haaremin? Onko näillä historioilla jotakin sanottavaa meille?

      Ja, muutoin olen sitä mieltä, että kristillinen avioliitto ja avioliittoon vihkiminen pidettäköön miehen ja naisen välisenä.

Ilkka Kurjenmäki
Ilkka Kurjenmäki
Teologi, terapeutti

Viitaten luomiseen Oliver O’Donovanin sanoo, että miehen ja naisen sukupuolisuus ja avioliitto ovat Jumalan ihmiskunnalle ”antamia”. Avioliitto on "annettu" kahdessa merkityksessä. Se on "neuvottelematon" ja ”annettu lahjaksi”.

O’Donovanin mukaan luotu järjestys "ei ole neuvoteltavissa historian kuluessa" uudeksi, vaan on osa ”sitä, mitä sattuman valta tai taiteen kekseliäisyys eivät pysty kukistamaan. Se määrittelee vapautemme laajuuden ja pelkojemme rajat”. Avioliittoa ei voi typistää pelkäksi henkilökohtaiseksi rakkaus- ja parisuhteeksi muuttamatta sen luonnetta. Se kuuluu luomakunnan kokonaisyhteyteen. Tällaista näkemystä hän kutsuu aviolliseksi ja liittokohtaiseksi.

Avioliitolla on tietysti monia teologisesti ja kulttuurisesti vaihtelevia tulkintatapoja kristillisissä kirkoissa luodun järjestyksen puitteissa. O’Donovanille avioliitto ei ole poliittinen tai yhteiskunnallinen keksintö, vaan biologisen todellisuuden yhteiskunnallinen vahvistus, johon kirkko tuo Jumalan armon, anteeksiantamuksen ja siunauksen todellisuuden.

Avioliittokäsityksiä, joka irtoavat tai syrjäyttävat luomisen todellisuuden O’Donovan kutsuu populaareiksi, sopimuksellisiksi ja revisionistisiksi. Ne kelluvat kuin öljy veden pinnalla. Hän suhtautuu niihin varauksellisesti tai torjuvasti. Kirkko ei ole luonut ymmärrettävää avioliiton etiikkaa revisionistisen agendan avioliittoja koskien. Silmiinpistävää onkin miten paljon kirkossa nykyisiin puhutaan ihmisoikeuksista, syrjinnästä ja tasa-arvosta, mutta kovin vähän itse avioliiton etiikasta.

Piispojen esittämä kahden henkilön välinen avioliitto ja Yhteys -liikeen avioliittokanta ovat o’donovanilaisittain tyypillisen revisionistisia ja sopimuksellisia. Ne edustavat ”yhden navan avioliittoteologiaa”, joka on syntynyt viimeisten vuosikymmenien ajan liberaalina vaihtoehtona kirkon dogmaan pitäytyvälle luomisopetukselle. Samaan sarjaan kuuluu Hautalan ja Orsilan blogiassa (2.4.2024) esittämä näkemys. Siinä painotetaan miten Raamatussa on erilaisia näkemyksiä avioliitosta, mutta jätetään kertomatta, että ne kaikki kylläkin rakentuvat miehen ja naisen välisen luontaisen seksuaalisuuden ympärille. Hautala tosin mainitsee edellisessä blogissaan (22.3.2024), miten ” juutalaiskristillisessä perinteessä miehen ja naisen (ja miehen ja naistensa) yhteiselämän johdonmukainen opetus on ollut aviosopimuksen vakavuus.”

O’Donovan kirjoittaa:

”Avioliitto toteuttaa ihmissuvun luonnollisen biologisen luonteen ja tekee siitä ymmärrettävän. Ihmiset syntyvät dimorfisesti jakautuneeseen sukupuolisuuteen, joka on biologisella tasolla selvästi suuntautunut kohti heteroseksuaalista liittoa ihmisen lisääntymistapana.

Tästä ihmiskunnan yhteisestä tosiasiasta ei voida neuvotella; sen voi joko toivottaa tervetulleeksi tai sitä voi paheksua. Avioliitto on juuri järjestetty tämän tosiasian ympärille ja antaa meille mahdollisuuden pitää sitä tervetulleena ja tunnustaa sen osana Jumalan luomisen lahjaa. Näin se antaa meille mahdollisuuden olla kristittyjä, jotka uskovat luomisen hyvyyteen, eikä manikealaisia, jotka eivät usko. Avioliiton kautta opimme iloitsemaan siitä, että ihmiskunta on sukupuolisesti dimorfista ja heterosekseksuaalisesti lisääntyvää, koska avioliitossa tämä neuvottelematon biologinen tosiasia antaa meille mahdollisuuden luoda kiintymyssuhteita aviomiehen ja vaimon sekä vanhemman ja lapsen välille. Se mitä avioliitto voi tehdä, mitä mitkään muut suhteet eivät voi tehdä, on suhteen biologisen luonteen hyvyyden esiin tuominen viemällä se tavoitteeseensa henkilökohtaisessa aviosuhteessa. Muut suhteet, olivatpa ne itsessään kuinka tärkeitä ja kuinka intiimejä ja uskollisia hyvänsä, niin eivät tuo ilmi suhteen biologisen luonteen merkitystä tällä tavalla. Ne kelluvat kuin öljy veden pinnalla, ja riippuvat ruumiillisessa yhteydessä sen sijaan, että kasvaisivat siitä eteenpäin.

On selvää, että kristillistä käsitystä avioliitosta ei voida ilmaista pelkästään henkilökohtaisen parisuhteen muodossa. Kyse ei ole siitä, että olisimme puhumatta suhteista ja henkilöistä, mutta että tämä on vain toinen niistä kahdesta navasta, joiden ympärillä kristillisen avioliittoteologia liikkuu. Tämän navan irrottaminen toisesta merkitsee kristillisen ajattelun estämistä sille välttämättömästä liikkeestä, joka kuuluu ihmisyyteen ja osoittaa, että ’henkilökohtainen’, kuuluu kaikkein turvallisimmin koko luomakunnan kokonaisyhteyteen…
Mutta avioliittokäsitys, joka irrottaa henkilökohtaisen biologisesta, jättää biologisen järjestyksen merkityksen epäselväksi jopa kyseenalaiseksi. Tämän jälkeen meille tulee pian houkutus pitää sitä mielivaltaisena ja turhana henkilökohtaisen vapauden rajoituksena, jota on paras vastustaa".

Ilkka Kurjenmäki

https://en.wikipedia.org/wiki/Oliver_O'Donovan

Oliver O’Donovan, Resurrection and Moral Order, s.61.
Oliver O’Donovan, Transsexualism: Issues and Arguments , 2007, s.6-7