Oliko se Suvivirsi nyt uskontoa vai kulttuuria? – Ja miksi puolustan sitä, vaikken siitä piittaa?

Seuraava mielipide on esteettinen: suvivirsi on kauhea. Se myös herättää minussa mielikuvan polkuharmonista. Ei voi puhua kaikkien suulla, että suvivirttä kaivataan ja se halutaan säilyttää. Minä en kaipaa. Koulun loppumiseen sisältyi muutenkin arvosanapainetta, joten siksikään en kevätjuhlista pitänyt. Sävellyksenä se on yhtä hyvä kuin No onkos tullut keeeesä. Huomautettakoon, että hyvään sävelmään ei silti tarvita kuin suunnilleen yksi nuotti. Johnny B. Goode kun tuli radiossa yksi päivä, niin väkisin tuli keväinen mieli.

Aiemmin suvivirsikeskustelussa kirkollinen argumentti on ollut kulttuurinen. Sen mukaan suvivirsi on osa suomalaista 1900-lukulaista kulttuuria, jota tulee vaalia. Sitä ei ole edes perusteltu virren varsinaisen uskonnollisuuden takia. Myös oikeusministeri Anna-Maja Henriksson näyttää käyttävän kulttuuriargumenttia.

Sitä vastoin vastustajien leirissä uskonnosta on tullut tärkein peruste. Vastustajat ovat uskonnottomia, mutta he ovat samalla herkkiä tunnistamaan uskonnon jota muillakaan ei saa olla. Ja nyt sitä uskontoa on tuo virsi.

Oikeasti en usko, että kukaan niin hirveästi jaksaa käyttää paukkuja tuohon yhteen virteen. Siihen vain kiteytyy nyt kaikki muu viha ja valtataistelu. Ne muutamat säkeistöt ovat niin nopeasti lauletut, että niistä ei voi jäädä muuta traumaa kuin korvamato. Sama juttu Gaudeamus igiturin ja Valalaulun kanssa. Kauheita korvamatoja ovat.

Itseäni on tähän asti hämmentänyt kaikkein eniten se, miten on mahdollista, että semmoinen kuin Mikko Puumalainen ylipäänsä voinut edetä prokuraattorin virkaan.

Varmaan sitten taidehistorian tunnilla voidaan tutustua sosialistiseen realismiin. Siinä valtio ei aseta ketään tilanteeseen, jossa jonkun muun kokiessa uskonnollisia tunteita joku uskonnoton pelkäisi joutuvansa näyttämään, että hän ei koe mitään. Luulen, että aika paljon pitää silti skipata taiteenkin historiassa. Musiikkitunnilla käydään läpi Mozartin Alla Turca, joka on kauhea korvamato. Mutta Requem on kuin sitä ei olisi koskaan sävellettykään. Saakohan kohtaa enää koulun vessassa vihellellä Leonard Coheniakaan. Halleluja. Halleluja. Halleluja.

Onneksi voin yksityisesti kuunnella George Harrisonia. Hare hare! Hare rama! Voi kauheeta. Joose Keskitalo on kiellettävä. Apurahoja ei saa myöntää semmoisille runoilijoille kuin vaikka Risto Oikarinen. Heini Junkkaalan draamat on poltettava roviolla. MTV3:n lauantai-illan ohjelmatarjontaan kyllä voi kuulua Pulttibois. Miten voi olla, että telkkarissa, näin sivumennen todeten, tulee pelkkää paskaa? Onneksi oli Teemalla joku juutalaisuudesta kertova dokumentti, aivan valtavan hyvä oli. Valtio asettaa minut silti jatkuvasti tilanteeseen, jossa voin henkisesti pahoin siksi, että kulttuuri halutaan latistaa.

Peter Tosh pitää kieltää. Holy Emmanuel I Selassie I Jah Rastafari on kiellettävä kaikilta reggaekeikoilta.

On erittäin kiinnostavaa, missä suhteessa uskonto ja kulttuuri ovat keskenään. Kumpaakaan näistä sanoista ei ole mitenkään yksinkertaista määritellä. Ite määrittelen seuraavasti. Uskonto on jotakin, joka koskettaa ihmisen tunnetta siitä, että elämässä on jollain hyvin perustavalla tavalla mieltä. Kulttuuri on jotakin, jolla ihmiset ilmentävät käsitystään siitä, mitä on inhimillinen elämä. Joku voi todeta, että liian laveat ja epämääräiset määritelmät. Be my guest.

Jos jokin on minulle uskonnollisesti tärkeä, kyse on elämän ja kuoleman asiasta. Sen puolesta voisin taistellakin. Mutta jos jokin on minulle vain kulttuurinen tottumus, sen voi korvata jollain muulla kulttuurisella tottumuksella.

Jos suvivirsi todella on pelkkää kulttuuria, kuten kirkonmiehet ja oikeusministeri ilmaisevat, se kulttuuri voi muuttua. Jonkin tietyn musiikkikappaleen tai tukkalaitteen kohottaminen ikuiseksi standardiksi olisi kammottava asia.
Jos suvivirsi on uskontotuus, sellainen kuin Pyhä Kolminaisuus, sitä on vaikea korvata millään muulla ilmaisulla. Olen aika varma, että pitipä suvivirttä ihan vain kulttuurisena pinttymänä ja tapana tai pitipä sitä hyvin uskonnollisena liturgiana, se voidaan korvata aina siellä, missä läsnäolijat ovat kadottaneet kosketuksensa sen merkitykseen. Itse kuulun niihin, joille suvivirsi ei merkitse paljon mitään. Mutta vastustan henkeen ja vereen Puumalaista. Puumalainen, minä en oikein tykkää sinun meiningistäsi!

Ja kun siltä seisomalta sitten mietin, että jos ympärilläni olisi kaksisataa muuta, joille suvivirsi on kulttuurisesti tahi uskonnollisesti äärimmäisen tärkeä, niin mikä tässä on se, mistä minun pitäisi loukkaantua? Voinhan minä tavallisessa messussakin Isä meidän -rukouksen aikana käväistä mielessäni vaikka Krabilla. Ajatusmatkat ovat nopeita, Koh Tao perillä.

Uskontunnustuksen aikaan voin muistuttaa itseäni siitä, että pitää ostaa tilliä lohen kanssa. Eivät ne tilanteet ole mitään showta, jossa uskontoon kuuluvia eleitä tehdään vain siksi, että niillä halutaan esittää muille jotain pyhimystä. En voisi kuvitellakaan, että virren aikana joku kyyläisi, haukottelenko vai tuleeko sieltä suusta jotain muitakin äänteitä. Toisten ihmisten tarkkailu uskonnollisessa tilanteessa on perverssiä. Ihminen, joka rukouksen tai laulun aikaan kyylää muita, on joko henkisesti ontto tai pahantahtoinen paskasielu, joka ronkkii toisten sielunelämää - eihän rukouksen aikana muita  kytsivä itse ehdi rukoilla. Ja semmoisellehan se on pelkkää esitystä, ei suinkaan uskonnonharjoitusta, koska jos ihminen oikeasti keskittyy omaan ruutuunsa, ei hän ehdi vahtaamaan muita. Joten huoli pois Puumalaiselta. Sillä ei ole, Puumalainen, mitään väliä, mitä muut ajattelevat. ”Mitähän ne minusta ajattelevat, kun minä en veisaa.” Kuule, Puumalainen, luultavasti jengiä ei kiinnosta, käytkö sinä virren aikana Krabilla vai Phuketissa.

Päädyin muuten sitten siihen, että suvivirsi ei ole ainoastaan kulttuuriperinne vaan se on syvästi uskonnollinen. Inhoan sitä, että aidot uskonnolliset ilmaisut kuihdutetaan pelkiksi kulttuurisiksi kliseiksi. Uskovainen ei voi tehdä uskolleen pahempaa kuin riistää uskonnolliselta kuvalta uskonnon luonne.

Kaikille sama symboli ei kuitenkaan avaudu samalla tavalla. Uskovaisen silmissä Ingmar Bergman kamppailee elämän ja kuoleman kysymysten kanssa. Ateistille Bergman on sankari, koska hän kieltää Jumalan. Uskovainen voi ajatella, että ateisti kieltää jumalan pienelle kirjoitettuna. Uskovaiselle "uskonnollisen tunteen puuttuminen" voi olla mystikkojen pimeää yötä, erämaata.

Suvivirressä ei puhuta mitään sovituskuolemasta. Jeesus ei siinä myöskään ole Jumalan Poika. Kristus siinä kyllä on, mutta Kristus eli Messias pitää sitten vielä ihan erikseen tulkita trinitaariseksi metafysiikaksi: Koraanikin puhuu Jeesuksesta ”messiaana” ja ”Marian poikana”. Suvivirressä ei ole mitään, mikä ei sopisi myös muslimille. Ja heillehän se oli ok.

En itse pidä suvivirrestä (paitsi kun tsekkasin tekstin, niin se on jylhä ja taitava), muttta kyllä se silti on ok. Jos 200 muuta haluaa suvivirren, niin kyllä minä sen kestän. Ja kestää Puumalainenkin sitten tosipaikan tullen. Kun tulee sota ja meinaa tappaa Puumalaisen, hänellä tuskin on aikaa vastustaa pataljoonan veisaamaa virttä.

Minkä biisin Puumalainen muuten vaihtoehtoisesti haluaisi vetäistä koulun kevätjuhlassa? 12-vuotiaitten koulubändinhän on nähty laulavan, miten ”viidestoista yö kun saapuu painajaisineen”. Sekö sopisi lapsille? Sopisiko Tiputanssi, korvamadoista ehkä pahin?

http://www.youtube.com/watch?v=L_k0_GkopSM

29 kommenttia

  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Jos se “Suvivirsi” ja jotkut joulutonttuleikit on “kulttuuriperintöä”, jota pitää kaikin voimin puolustaa, niin onhan sitä ollut monenkinlaista “kulttuuria”, joka on korvautunut jollain uudella. Hanuri- tai pelimannimusiikkiakin kuulee nykyisin enimmäkseen vain joillain niitä varten varatuilla perinnepäivillä.

    Huvittava/naurettava näytelmä koko Suvivirsi kinastelu johon aina jotain ministeriä myöten on osallistuttu. Sen poistamista haluavat ovat tietysti sillä tavoin oikeassa, että jonkun tietyn uskonnon ja kirkkokunnan lauluja ei pitäisi asettaa etusijalle kouluissa, ikäänkuin kaikki ilman muuta haluaisivat alkaa veisailemaan niitä. Halukkaat voisivat mennä hyvinkin veisailemaan kirkkoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Elias Tanni: “Ja Vesa A, kummalla nyt haluat asiaa käsiteltävän? Pitäisikö sen vaikuttaa tunteen vai järjen tasolla? Toivot, että sana koskettaisi sydämiä, mutta samalla vaadit että Jeesusta pitää tarkastella älyllisesti.”

    Oikea tieto kristillisyyden Jumalan valtakunnan hyvän uutisen sanomasta on usein koskettanut ihmisten sydämiä, niin että näistä on tullut uskovia. Voihan se joku virsi tai jouluun liittyvät asiatkin aiheuttaa ihmisissä tunnetiloja, mutta harvemmin niillä on mitään pysyvämpiä vaikutuksia, enemmänkin tilapäisiä.

    Omina kouluaikoina esitetyt joulu- ja tiernapoikanäytelmät herättivät pojissa huvittuneisuutta ja pilkkaa. Tuskin auttoi heitä ymmärtämään ja tuntemaan Jeesusta. Pojat olivat kovasti kiinnostuneita jääkiekosta ja jalkapallosta. Pohtivat lennokkaasti jonkin “tiernapoikanäytelmän” jälkeen, että Beetlehemin paikallisen palloiluseuran nimen täytyy olla “Beetlehemin Seimi-Veikot.” Ne joille oli kotona opetettu jotain uskontoon liittyvää, suhtauituivat asioihin tietysti vähän eri tavoin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Joulu- ja tiernapoikanäytelmien huvittavuudesta ja pilkan aiheena olemisesta voisin jakaa samoja kokemuksia kouluajoilta minäkin. Entä sitten? Koulunhan tarkoitus ei ole olla sellaista, mikä olisi lasten mielestä kivaa vaan sellaista, mistä saa rakennuspalikoita elämälle. Tottakai monet asiat koulun uskontokasvatuksessa pitää tehdä paremmin kuin mitä on tehty 1970-luvun Tampereella tai mitä tehdään nyt, mutta ei se tarkoita, että koko uskontokasvatus pitäisi hyllyttää. Opetettiinhan meille joukko-oppia ja INOakin, mutta niistäkin on onneksi luovuttu…

      Käyttämäsi ilmaisu ” kristillisyyden Jumalan valtakunnan hyvän uutisen sanomasta” on vaikeaselkoinen. Tarkoitatko oikeaa tietoa Jeesuksesta, Jumalasta, Raamatusta vai kaikesta näistä kolmesta? Olen täsmälleen samaa mieltä oikean tiedon merkityksestä. Siksi koulun – ja muidenkin tahojen – uskontokasvatuksen pitäisi perustua yliopistotutkimukselle kuten muidenkin alojen kasvatuksen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Elias Tanni: “Käyttämäsi ilmaisu ” kristillisyyden Jumalan valtakunnan hyvän uutisen sanomasta” on vaikeaselkoinen

    Jeesus puhui opetuksissaan Jumalan valtakunnasta. Antoi seuraajilleen tehtäväksi “valtakunnan evankeliumin (= sana tarkoittaa hyvää uutista) saarnaamistyön suorittamisen. Alla muutama poiminta Jeesuksen sanomisista tähän asiaan liittyen. Siteeraukset Uusi kirkkoraamattukäännöksestä.

    Matteuksen 24. luku:”14. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”

    Luukkaan 8. luku: “1 Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan.

    Luukkaan 4. luku: “Jeesus lähti ulos ja meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin. Ihmiset kuitenkin lähtivät etsimään häntä. He tavoittivat hänet ja estelivät häntä lähtemästä luotaan. 43 Mutta Jeesus sanoi: “Minun on vietävä Jumalan valtakunnan ilosanoma myös muihin kaupunkeihin, sitä vartenhan minut on lähetetty.”

    Mainitset sanan “uskontokasvatus” koulun yhteydessä. Nähdäkseni koulu voi varata tietoa myös uskonnosta. Varsinaisen “uskontokasvatuksen täytyy kylläkin tapahtua vähän muualla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Elias Tanni: “Miten erotat kasvatuksen tiedonjakamisesta?”

    Kun on kyse koulusta ja uskonnosta, ei koulu tietenkään saisi “kasvattaa lapsia ja nuoria johonkin tiettyyyn uskontoon, kuten ei voi ja saisi” kasvattaa” myöskään johonkin tiettyyn poliittiseen tai aatteelliseen kantaan. Koulun tehtävän pitäisi näissäkin asioissa antaa lapsille ja nuorille valmiuksia tehdä omia valintojaan kun ovat siihen kypsiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Usein esitetty ja perusteltu väite, myönnettäköön. Kyse on siis semantiikasta. Minä ymmärrän kasvatuksen juuri valmiuksien antamisena eikä kannanoton vaatimuksena. Seurakuntakaan ei saisi ‘kasvattaa’ ihmistä vaatimalla ratkaisuja.

      Kasvatus ja opetus kuitenkin tapahtuvat ensisijaisesti – puhun siis alakoulun opena – muuten kuin tiedon jakamisen kautta. Esim.kirkossakäynti koulupäivän aikana on juuri sitä opetusta. Samoin kuin se, että koulussammekin kävi yksi kansanedustaja vierailulla. Oliko sekin väärin, hänhän ei edustanut kuin yhtä puoluetta?

      Kolmas asia on kyse uskonnollisen ‘tiedon’ luonteesta. Minulle usko/nto on ensisijaisesti paljon muuta kuin tiedollisen prosessin kautta omaksuttu vakaumus. Se on kokonaisvaltainen, kehollinen tila suhtautua olemiseen maailmassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Koulun kasvatustehtävä määritellään myös yhteistyöksi kotien kanssa. Se merkinnee myös sen uskonnollisen ja aatteellisen kasvatuksen tukemista, jota koti antaa. Tämä tarkoittaisi kristillisen kodin tukemista kristillisessä kasvatuksessa ja uskonnottoman kodin tukemista uskonnottomassa kasvatuksessa. Käytännössä joudutaan varmasti kaikenlaisiin olosuhteista ja henkilöistä johtuviin joustaviin kompromisseihin. Toivottavasti niihin eikä jäykkiin konflikteihin!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Elias Tanni: “Kolmas asia on kyse uskonnollisen ‘tiedon’ luonteesta. Minulle usko/nto on ensisijaisesti paljon muuta kuin tiedollisen prosessin kautta omaksuttu vakaumus. Se on kokonaisvaltainen, kehollinen tila suhtautua olemiseen maailmassa.”

      Se on sitä sinulle, mutta jos mahdollisesti ajattelet (jota nyt en usko että todella tekisit), että voit “istuttaa” saman näkemyksen oppilaisiisi yhteiskunnan koulun opettajana samanlaisen näkemyksen ja uskon, olisit jo harhateillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Ei ole minun tehtäväni istuttaa uskoa tai mitään vakaumusta keneenkään. Kristittynä uskon, että vain Jumalan Pyhä Henki voi herättää uskon.

      Sitä uskoa kuitenkin voi olla myös – ja ennen kaikkea – ilman tiedollisia valmiuksia omaksua ja prosessoida kaikkea tietoa Raamatusta ja kristinuskon historiasta. Usko ei ole ensisijaisesti älyllinen valinta. Koulun tehtävä on opettaa “ulkokehällisiä” asioita, siis niitä, jotka ovat tuon varsinaisen sisäisen vakaumuksen näkyviä ilmentymiä maailmassa.

      Huomaan, miten kökköjä sanoja tässä tulee käytetyksi. Words fail me.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Kun se koulun tehtävä ei ole “istuttaa” sitä uskoa lapsiin, eikä se siihen pystyisikään, niin koululuun liittyvien asioiden yhteydessä sen uskon olemuksen määrittely ja analysointi on hieman turhaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Ai oppiaineksen sisällön analyysi ja pohtiminen on aivan turhaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Elias Tanni: “Ai oppiaineksen sisällön analyysi ja pohtiminen on aivan turhaa?”

      Toivottavasti lasten vanhemmat tekevät sitä, ja juuri uskonnon opetuksen suhteen, ottavat lapsensa pois koulun uskonnonopetuksesta jos katsovat sen tarpeelliseksi. Eikös se jo nykyään ole mahdollista korvata jollain elämän- tai maailmankatsomustiedolla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Frosti sanoo:

    Mukava lukea taas taattua huttu(st)a, ei ollenkaan ärsyttävän pitkä, päinvastoin! Lisääkin olisin lukenut.

    Sisältörikasta tajunnanvirtablogia, ainakin rakennettu sellaisen oloiseksi. Ajatus kulki notkeasti, välillä pakkia hakien, mutta koko ajan tosissaan, pilke silmäkulmassa. Ai että. Näitä ku olisi lisää.

    Ei ole kaikille huumorintajua annettu, kritiikeistä päätellen. Tai sitten on annettu määräänsä suurempi älyn- tai uskonvarmuus. Lauri Viitaa mukaillen: Älä blogia syytä jos omissa märepaloissa eivät riitä suolat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Lauri kyse ei liene huumorintajun puutteesta kritiikissä, vaan sen oman tuominen muiden oman tilalle tässä blogissa.

    Mutta mitä Juhanin otsikkokysymykseen tulee, niin uskontoa ei voi olla ilman kulttuuria eikä tällaista kulttuuria kuin Suomessa voisi olla ilman uskontoa. Siis ilman kieltä ei voi syntyä kulttuuria. Uskoa voisi olla ilman kieltä ja kulttuuria, koska se on ojentautumista sitä kohti mitä ei näe. Siis usko syntyy syvemmässä tietoisuudessa kuin uskonto.

    Suvivireestä eikun suvivirrestä en jaksa sanoa enää mitään. 🙂

    Mitä tiernapoikiin tulee, en pidä sitä tarpeellisena hyvän kuvan saamiseksi noista tapahtumista. Mutta toisten esityksen naureskelusta pilkkaamisesta kimpassa voisi jo pitää toisenlaisen puhuttelun.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Annikki Salo sanoo:

    Tuosta suvivirrestä kohistaan aivan turhaan. Kaikki aito hengellisyys on ihmisten parhaaksi, sillä Jumala on Rakkaus ja Hänen Sanansa on Rakkauden Totuus meille ihmisille siunaukseksi. Muuten uskonopetuksen poistamisesta koulussa, sanoo Jeesus:”Kuka viettelee yhdenkin näistä pienistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen.” (Mark.9:42). Kuinka syvä vastuu meillä ja varsinkin kansamme päättäjillä on Jumalan edessä!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juhani Huttunen
    Juhani Huttunen

    Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.