Olemmeko kaikki semipelagiolaisia?
Turun kristillinen opisto on kirkkomme tärkeitä, strategisia paikkoja, siellä kokoontuu myös kirkolliskokous. Tänään, lauantaina 23.3. oli opiston parkkipaikka taas täynnä ja sisällä lähes parisataa seminaarilaista innostuneessa ilmapiirissä. Järjestäjinä Kotimaa-lehti ja opisto itse ja aiheena Jaakko Elenius - kirkon körtti. Eleniusta ei valittu piispaksi, mutta hän jätti kirkkomme elämään syvän ja vaikuttavan jäljen.
Seminaarin selostaminen on lehti-ihmisten tehtävä, mutta tuon sieltä tuoreet terveiset keskittyen vain yhteen asiaan, joka on sekä opillinen, että kristittynä elämisen yksi ydinkysymys.
Minulle kiinnostavin seminaarin monista kiinnostavista esitelmistä oli se, jonka piti piispa Eero Huovinen. Olen monta kertaa, pitkin matkaa miettinyt pelagiolaisuutta ja semipelagiolaisuutta kirkon historiassa. Eero Huovinen kertoi Jaakko Eleniuksen ehdottomuudesta tässä kysymyksessä. Muutama lainaus. Ne perustuvat muistiinpanoihini, eli en voi taata niiden ehdotonta paikkansapitävyyttä. Näin evankeelinen piispa kuvasi körtti-vaikuttajan ja johtajan uskonnäkemystä:
”Pelastusta ei tule rakentaa edes murto-osalta ihmisen omaan varaan. Mikään ihmisessä ei voi olla pelastumisen, autuuden edellytyksenä.” ”Kristuksen puolesta, uskoa vastaan.” ”Pelagiolaisuus on hylättävä ja sen tilalle otettava Kristus-varmuus.” ”Mikään oma ei riitä, mutta Kristus riittää.”
Jaakko Eleniuksesta usein puhuttiin Jaskana. Jaskan huumori oli pohjalaista, omansa laista, ehkä sitä voisi sanoa myös mustaksi ja suoraksi huumoriksi. Kerrottiin hänen puhuneen kuusi ällää saaneelle pojalleen ylioppilasjuhlissa: ”Muista sitten, että sinä et ole yhtään mitään.”
Mutta tämä ehdottomuus siitä, että kaikki on Jumalan tekoa, eikä siinä ihmisellä ole mitään osuutta eikä ansiota. Niin luterilainen kirkko, Martti Luther itse, kuin myös katolinen kirkko on hylännyt ja tuominnut harhaopiksi pelagiolaisuuden ja semipelagiolaisuuden, joka näkee pelastumisen Jumalan ja ihmisen yhteistyönä.
Eikö uskonnollisessa puheessa aika usein kuulla houkuttelua, taivuttelua, manipulointia? Eikö herätyshenkinen puhe haasta ihmistä tekemään uskon ratkaisunsa? Eikö viidennen herätysliikkeen USA:sta tuotu ratkaisukristillisyys, eteen tuleminen ja kaikki ne elkeet uskonratkaisun tekemisessä ole tämänpäivän semipelagiolaisuutta? Kysyn vain.
92 kommenttia
Kosti Vasumäki 26.03.2019 14:44
Muutama näkökulma kirjoitukseen,
” Toisin sanoen, vaikka olemmekin kuolleet pois synnistä, synti kuitenkin asuu meissä ja houkuttelee meitä. ”
” eihän meidän lihallinen luontomme ole parannettavissa, eikä se ole siten se tie, miten Konstantinos Kavarnos asian käsittää, että me voisimme päästä himottomuuteen, niinkauan kuin synti riippuu meissä kiinni ”
Minun arvaukseni on, että tässä pohdit asiaa teoreettisesti, mutta sinulta puuttu kokemuksellinen tietoa joka idän traditiossa tunnetaan. Mielesätni kuvauksesi on vain osittain oikea,. Tossa nopea linkki; http://www.ortodoksi.net/index.php/Himottomuus
” Mutta hän ei tee tätä ajaakseen meitä takaisin lakiin, niin kuin Jaakobin kirje tekee,” tämä on tietysti Lutherin yksityisajattelua, joka johtuu ns. kristologisesta kaanon tulkinnasta. Tuo Johannes Klimakoksen “Portaat kirja” on niin hurskasta kirjallisuutta, että en ole vielä siihen asti päässyt.
” Kova kiipeäminen vaikuttaa olevan viimeisen portaan – uskon saavuttamiseksi.” Eiköhän tuostakin selviä kuten siteeraat; ” “Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.”
En jaksa kaikkia kommentteja kahlata läpi, joten en tiedä, onko joku muukin ihmetellyt, onko siis Paavalikin ollut semipelagiolainen, kun hän toteaa: ”Sekä juutalaisia että kreikkalaisia olen todistuksellani taivutellut kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan meidän Herraamme Jeesukseen.” Kyllä tämä minun silmissäni vaikuttaa ihan uskonratkaisuun kehottamiselta.
”En jaksa kaikkia kommentteja kahlata läpi…”
Vain vaivoin, jostain kummasta velvollisuudentunnosta olen minä sen tehnyt. Sisaret ja Veljet, kuinka te jaksatte vääntää Raamatun ja Lutherin ja Filokalian sanoja? Onko usko sanoja? Sanoja oikeassa järjestyksessä? Toistoa,loputonta siteerausta ja sitaattien toistamista? Silläkö me todistamme uskomme?
Eikö usko, yhteinen ja pyhä kristillinen uskomme ole elämää? Jeesuksessa Kristuksessa elämistä, hänen seuraamistaan, hänen tiellään kulkemista, Jumalan tahdon kyselyä, etsimistä ja noudattamista. Uskon kilvoittelelua arkielämässä, ei vain sunnuntaina kirkon penkissä vaan joka päivä, joka hetki. Parannuksen tekemisä ja uutta elämää.
Otetaan nyt tämä Lutherin Martti. Viisas mies, aika-ajoin herkkäkin ja kirjoitti metrikaupalla kirjoja. Uskon puolesta ja toisia uskovaisia vastaan, erityisesti vanhoina päivinään juutalaisia ja kapinahenkisiä uskovaisia vastaan.
Ei tulisi mieleeni hyväksyä kaikkea, mitä Martti kirjoitti. Mutta esimerkiksi hänen Vähä- ja Iso-Katekismuksensa on jatkuvan neuvon, voiman ja inspiraation lähde. Omalle uskonymmärrykselleni yksi perustava kohta on Lutherin puhe pyhän kasteen sakramentista:
”Mitä merkitsee sitten tällainen vedellä kastaminen? Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.” …samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
Siihen sanon aameneni. Ja kuten Pyhä Kirja todistaa: Usko ilman tekoja on kuollut.
Usko ei ole määrättyjen uskonlauseiden totena pitämistä. Usko on elämää Jeesukseen uskoen ja häntä seuraten.
Sami ja Kosti, jos ymmärsitte sanani noin, pyydän teiltä anteeksi. Jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä. Ei tulisi mieleeni karsia tai estää kenenkään puheenvuoroja aloittamassani keskustelussa.
Niin Heikki, pyydän myös anteeksi omaa suorasukaisuuttani, joka tulee ilmi joissakin kommenteissani, joita sitten kadun jälkeenpäin. Ehkä se johtuu siitä, että synnyinseutuni on alunperin samoilla alueilla, kuin Jaakko Eleniuksella, joka kirjassaan ”Armo kannattaa” kirjoittaa ”kärsimyksen salatusta siunauksesta.”
Hyvät Ystävät,
Aika erilainen olisi tilanne, jos istuisimme Turun Opiston takkahuoneessa ja siellä kasvotusten keskustelisimme. Taikka nyt tässä nettikeskustelussa. Tässä tulee helpommin ylilyöntejä ja väärinkäsityksiä ja ketjuista tulee niin pitkiä, että voi olla vaikea pysyä mukana.
Ensin alkukirkon ja sitten keskiajan kirkkojen pelagiolaisuudessa ja semipelagiolaisuudessa minua on kiinnostanut ennen muuta se, että vaikka kaikki tai ainakin lähes kaikki kirkot pitävät niitä harhaoppeina ja ne torjuvat, näyttävät nämä tavat, ajattelutavat ja ilmiöt sitten kuitenkin tunkevat ihan tavalliseen ja jokapäiväiseen uskonnolliseen puheeseen. En pidä tätä semanttisena ongelmana, kysymys on isommasta.
Nuoruudessani kuulia aika paljon manipuloivaa uskonnollista puhetta. Pari esimerkkiä: 1. Ota tänä iltana Jeesus vastaan elämäsi herraksi. Rakas nuori, älä torju hänen kutsuaan, vaan tee elämäsi tärkein ratkaisu: Valitse hyvä elämä! Valitse Jeesus! Sitä valintaa sinun ei tarvitse katua. Nosta kätesi ylös tai tule eteen vahvistaaksesi ratkaisusi. 2. Rakas, Kaikkivaltias Jumala, avaa nyt Heikin silmät näkemään, mitä hänen pitää tehdä. Anna hänelle ymmärrystä, että hän luopuu omista suunnitelmistaan ja tulee Sinun tiellesi, johon me kärsivällisesti olemme häntä kutsuneet.
Jne, manipulatiivistä puhetta kuulee paljon, saarnoissa ja erilaisissa keskusteluissa ja mikä minusta kaikkein ikävintä, rukouksissa, joissa rukoilija opettaa niin toista kuin samalla itse Jumalaakin.
Tämä on nyt hyvin henkilökohtaista, ei viisas ehkä tällaista puhuisi, mutta vaikka en olekaan pohjalainen, suoraan olen minäkin oppinut puhumaan. Ja minusta on kyllä ilmeistä, ettei evankeliumien Jeesus harrasta tämäntapaista manipulointia, vaan puhuu mielistelemättä, houkuttelematta, suoraan. Paavalillahan sitä kuulijoitten korvasyyhyyn puhumista jo on.
Kotimaan mielipidealustaa on raskas seurata jos kommentteja on paljon. Tämä on tekninen ongelma joka olisi ratkaistavissa erityyppisellä alustapohjalla. Lukiojoiden olisi silloin helpompi seurata laajaakin kommenttiketjua.
” Jne, manipulatiivistä puhetta kuulee paljon, saarnoissa ja erilaisissa keskusteluissa ja mikä minusta kaikkein ikävintä, rukouksissa, joissa rukoilija opettaa niin toista kuin samalla itse Jumalaakin.”
Tämä on hirvittävää puoskarointia jossa psyykkeen avulla nostatetaan ihmiset hengelliseen vireyteen. Tälläinen manipulointi sairastuttaa lopulta sielun, eikä paranna sitä. Yleensä nämä saarnaajat ovat itse auktoriteetti ja kukaan ei saa asettu heidän yläpuolelle. Mutta vielä vaikeampi laji löytyy niistä manipuloivat toisella tavalla, heidät tunnistaa siitä, että heiltä puuttu rakkaus lähimmäistä kohtaan.
Enpä tiedä onko niin ja viisasta sanoa, että vastakkain ovat kaksi asiaa. Jeesuksen ja Paavalin ”siunattu ehdottomuus” ja usasta rantautunut ”ratkaisukritillisyys uudelleen löydetyn uskon kera.”
Kirjoittaja
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!
Juuri näin, oikein olet tulkinnut. Paavali käyttää tuota ”kuolleet pois” juuri siinä merkirtyksessä, että se mikä on kuollut on vailla mitään arvoa ja toisaalta kuitenkin elämme toisistamme huolta pitäen ja ruokimme toisiamme leivällä ja Leivällä. Sanoohan Jeesuskin, ettei ihminen elä pelkästä leivästä, vaan myös Jumalan Sanasta ja näin antoi ymmärtää fyysisen leivän olevan meille tarpeen. Armossa kasvaminen on vääränlaisen lihallisen pyhityksen vastakohta.
Pitääkin varoa sellaista hurmahenkisyyttä, joka kieltää inhimilliset tarpeet, sillä kaikilla meillä on aistit niiden tarpeet, sillä jokainen syö mielellään hyvää, kuin pahaa. Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen. Paavali varoittaa myös väärästä hengellisyydestä, joka ei lihaa säästä, vaan pyrkii vanhurskauteen omin voimin kurittamalla lihaa ja kieltäytymällä elämästä normaalia ihmisen elämää. Usein vielä suosittelevat omaa elämäänsä muillekin esimerkiksi. He ovat valheen apostoleja ja ilman Kristuksen Henkeä, vaikka usein ihmisten arvostamia ja viisaiden maineessa…
”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan. Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella. Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut. Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. 1.Tim.4:1-7
Ilmoita asiaton kommentti