Oikeus
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on kumonnut oululaiselle papille Árpád Kovácsille määrätyn varoituksen sateenkaariparin vihkimisestä avioliittoon.
Oikeus on toteutunut.
224 kommenttia
Helposti menee puurot ja vellit sekaisin tässä asiassa.
”… tällaisia kirkollisia asioita ei koskaan pitäisi ratkoa maallisissa tuomioistuimissa vaan kirkon omissa instansseissa…”
Työntekijän ja työnantajan välinen työ-/virkasuhdeasia pitää ilman muuta ratkaista ”maallisessa tuomioistuimessa”. Muusta haaveileminen on onneksi jo myöhäistä. Sopiihan sitä toki yrittää, mutta asia on silti hoidettava maallisella lainsäädännöllä, ei taivaallisilla mahtikäskyillä.
”… propagandamielessä valehdellen nimenomaan painotettiin sitä, että kirkko tekee tässä omat päätöksensä itse, ilman ulkoista painostusta.”
Kuka valehteli? Väitätkö, ettei kirkko saanut ja edelleen saa tehdä asiassa omia päätöksiään?
”… heti kun uusi avioliittolaki oli saatu läpi eduskunnassa alkoi kirkon (ulkopuolinen) painostaminen.”
Tämä on edelleen valeuutinen, eikä väitettyä ulkopuolista painostajaa koskaan nimetä. Se tiedetään, että suurin osa kirkon jäsenistä ja työntekijöistä haluaisi noudattaa samoja sääntöjä kaikkien jäsenien suhteen. Miksi ei puhuta sisäpuolisesta painostamisesta, kun se olisi ainakin lähempänä totuutta? Se, että yhteiskunta ja lainsäädäntö toimii uskonnon henkimaailmoista riippumatta, ei ole kirkon painostamista.
Minusta näyttää siltä, että kirkko omaksuu joka tapauksessa Eila Helanderin esittämän mallin. Nyt ei oikeastaan edes tarvitse tehdä mitään, vaan voi ajopuuna ajelehtia kohti vääjäämätöntä. Kirjoitetut säännöt ehtii korjata sitten vuosien päästä, kun pöly on laskeutunut.
Minusta näyttää myös siltä, että muutama vuosi sitten kirkkojärjestystä muokannut porukka tiesi tarkalleen, mitä teki. Jälkikäteen on helppo nähdä, mihin valitut muotoilut juridisesti johtavat. Jotkut siis olivat ilmeisen ovelia ja kaukaa viisaita. Vastapuoli taas ei ollut hereillä, eikä nähnyt. Se siitä ulkopuolisesta painostamisesta… 😉
Jorma Hentilä lausahdat:””tuskinpa kukaan on toiminut erityisen ovelasti. Jos kirkkojärjestykseen olisi esitetty avioliiton määrittelemistä naisen ja miehen väliseksi, se ei olisi mennyt läpi kirkolliskokouksessa.””
Itse tarkastelen ulkopuolelta tätä keskustelua joten en ole jäävi eli asia ei kosketa henkilökohtaisesti.
Käytän maalais järkeä eli kun ennen uuden avioliittolain hyväksymistä ”luvattiin” ettei kirkon tarvii muuttaa omaa avioliitto käsitystään niin mitä tämä tarkoitti, eikö selkeästi että kirkolla oli tuolloin OMA AVILIITTO käsityksensä, miehen ja naisen välinen?
Onko sitten ”ovelaa” vai ei niin nyt on sitten etsitty porsaanreikä josta on päästy ”muuttamaan” kirkon aviliittokäsitys, vai onko?
Risto Korhonen ””Puhe porsaanreiästä on tyhjää, ellei asialle haluta tehdä mitään. Mainittu porsaanreikä sattuu olemaan kirkon omassa organisaatiossa, omien sääntöjen mukaisesti ja omasta tahdosta laadittu.””
Siis kirkossa on ”pattitilanne”, päätöksiä suuntaan tai toiseen ei voi tehdä kun tarvittavaa enemmistöä ei saa kumpaankaan suuntaan, siis kirkolliskokous ei voi enää ”muuttaa” sanamuotoja eikä avioliittokäsitystäkään.
Nyt sitten eikö olisi ”rehellistä” tunnustaa että kirkolla (kuin myös maallisella) on ollut selkeä avioliittokäsitys miehen ja naisen välisenä?
Nyt kun maallinen puoli on MUUTTANUT avioliittokäsitystään niin nyt sitten ollaankin vaatimassa että kirkkokin MUUTTAA omaansa koska sen kirjoista ja kansista ei löydykkään kirjaimellista pykälää sen avioliittokäsityksen tueksi jota se on harjoittanut vuosisatoja.
Tässä pattitilanteessa siis halutaan käyttää hyväksi sanakikkailua, ei selkeää maalaisjärkeä.
Tämmöiseen tulkintaan on maallinen oikeusistuin päätynyt. Semmoinen valtiokirkollisuuden jäänne, että kirkon opin tulkintoihin liittyvä asia voidaan viedä maallisen oikeuden ratkaistavaksi osoittaa että ev.lut.kirkon osalta uskonnonvapaus on perin rajoitettu. Pappi, joka tämmöisen asian vie maalliseen oikeuteen toimii mielestäni väärin, joskin valoisana puolena asiassa on se, että kirkkomme toimintavapauden tosiasialliset rajat tulevat näkyviksi.
Järkyttävää tajuta, että kupla jonka sisällä olen ollut, on puhjennut.
Eipä hätää. Nythän näen paremmin ympärilleni. Nyt kykenen keskittymään olennaisempiin.
Mikko Nieminen:””Ennen 1.3.2017 voimassa ollut kirkon kanta voidaan ajatella kahdella tavalla:
1) kirkko halusi avioliiton olevan miehen ja naisen välinen
2) kirkko halusi avioliiton olevan avioliittolain mukainen
Riippuen siitä kumpi näistä valitaan kirkon avioliittokäsitykseksi ennen lakimuutosta, päädytään eri johtopäätöksiin siitä, mikä on muutosta ja mitä ei ole.””
Empä olis uskonut että jollakulla on noinkin lentävä mielikuvitus, siis muutosta ei olisi että aletaan vihkimään homopareja jos ajatus olisi kakkos kohdan mukainen?
Eipä tähän maalisjärjellä enää ole mitään sanomista, kikkailkaa rauhassa sanoilla.
Kommennttiketjussa on useasti kysytty eikö kirkko voi säilyttää perinteisen aviomallinsa.
Tottakai voi tekemällä muutoksen aviolakiin. Kun sitä ei saada aikaiseksi voi sitten luopua vihkioikeudesta.
Maistraatin vahvistamien avion konsensuksuksien mahdollinen kirkollinen siunaaminen jää sitten edelleen pappien intohimojen asiaksi katsoa mikä on samanarvoista ja mikä samanarvotonta Ihmisten elämisen mallin kunnioittamista. Helanderin malli vapaaehtoisuudesta ei tietenkään käy koska kyse on kirkon siunauksesta. Tämäkin on ihmeellinen asia jankata ja ymmärtää.
Luther lupari parin saavan osan siunauksesta kihlauksessa. Lopun voi hyvin antaa uskova maallikko, onhan ripin vastaanottaminen ja päästö hengellisenä substanssina luvattu maallikolle, ja asia oli ja on Lutherilla sakramentti, ja se löytyy Augsburgin Tunnustuksestakin.
Nyt odottaisi Piispojen kirjallisesti lähestyvän alueensa edustajia kirkolliskokouksen jäseninä, ja kertovan mahdollisuuksista asian eteenpäin viemisessä kun realismi hiljalleen tulee julkiseksi. Tähänastista Piispojen vaitioloa pidän nolona asiana edustajia kohtaan. Syntyyköhän korjausta.
Luther piti muuten avioasiaa juridisena konsensuksena, ja Uskonpuhdistajista Calvin ja Zwingli kovastikin maalliseen harkintaan kuuluvina arjen töissä toimimisessa syntyneen perheen yhteiseksi hyväksi kuten esimerkiksi kengistä huolimisessa.
Kirjoittaja
kimmo wallentin
Nakuklabbina landestadissa -46 födannu telluksendallaaja, giftiksessä snygin donnan kans snadisti yli viiskytkaks suuliksen rundii, kolme skloddii 52, 49 ja 42 v gamloja boitsuja, budjaa landestadissa, luudailee skutseissa kondiksen takii, entinen reklaamihemmo ja dirika, nykyne eläkestara ja tsyrkasta eronnu pakana.
Hallinto-oikeuden päätös perustuu juuri tuohon porsaanreikään, johon kirkkolaki antaa mahdollisuuden. Kuten Risto Touri toteaa, ”kirkolla on sekä oikeus, että perustuslain turva omaan avioliittokäsitykseen.” Se, että kirkko määrittelee oppinsa itse, nousee vuoden 1869 nk. Schaumanin kirkkolaista. Yleinen mielipide tai uskonnollisesti neutraali valtiovalta ei voi määritellä kirkon opin tulkintaa. Hallinto-oikeus on täten soveltanut lakia kirjaimen, vaan ei kirkkolain hengen mukaan.
Ilmoita asiaton kommentti