Tulkinnasta lähtee kaikki. Jos tulkinta on väärä, niin siitä seuraa väkisinkin se, että myös oppi on väärä. Tästä taas on suorana seurauksena se, että Raamatun lupaukset ei voi toteutua. Tämä perusperiaate sopii ehkä jokaiseen Raamatun tutkisteluun.
Vaikkapa Mat 25, jossa kerrotaan miten ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Toiset ovat tehneet oikeita tekoja ja toiset jättäneet niitä tekemättä. Tästä voi tehdä sen tulkinnan, että hyvien tekojen perusteella päästään paremmalle puolelle. Mihin tulkinta silloin perustuu? No selkeään johtopäätökseen tietysti. Asian pitäisi olla jokaiselle täysin selvä, että teksti on tulkittu oikein. Tekstissä ei kuitenkaan sanota niin. Siinä kerrotaan vain siitä, että ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Tuomio sana tulkitaan tässä nyt niin, että se ratkaisee kummalle puolelle joutuu. Tätäkään ei suoraan tekstissä sanota. Siitä voi tietysti tehdä sen tulkinnan, että näin olisi. Jolloin pelastus tulisikin tekojen perusteella.
Sellaisella uskolla , joka luottaa ihmisen ulkopuolelta tulevaan ja kokonaan omasta ansioituneisuudesta riippumattomaan pelastukseen ei olisi ratkaisevaa merkitystä.
Eikä silloin kristillinen oppi olisi oikea.
Näin kumoutuisi koko kristillinen oppi. Se kun perustuu siihen että Vapahtajamme Jeesus Kristus tuli synniksi ja sovitti koko maailman synnin. Hän pyhitti itsensä, jotta Hänen omansa olisivat myös pyhitetyt oikeasti. Tämä pyhä tila, jossa ihminen on täysin kelvollinen Jumalalle sellaisenaan lahjoitetaan uskovalle pelkän uskon vaikutuksesta. Mikään hänen vääristä teoistaan ei estä tätä. Pelkästään tämän perusteella uskova on täysin pyhä ja puhdas ja varmasti matkalla paremmalle puolelle.
Tästä väärien tekojen eli syntien anteeksisaamisesta seuraa se mitä Jumala sanassaan lupaa. Ilo pelastuksesta, rohkeus ja into viedä sanaa eteenpäin. Hyvä omatunto ja varmuus pelastuksesta.
Jos tämä oppi ei olisikaan totta, niin siitä seuraisi se että jokainen joutuisi omilla hyvillä teoillaan pelastamaan itsensä. Mistä silloin voisi tietää, onko hyviä tekoja riittävästi. Sitä tietoa ei tietenkään voisi saada kukaan. Silloin olisimme samassa asemassa kuin muslimit, joiden suuri pelon aihe on se miten heidät tuomitaan. Eli riittävätkö heidän hyvät tekonsa. Tällöin hengelliset johtajat voivat kätevästi käyttää tätä pelkoa hyväkseen ja vaatia alaisiltaan yhä suurempia ponnistuksia. Niihin alaiset mielellään suostuvat, koska eivät tiedä mikä on riittävä määrä hyviä tekoja. Tätä hyväksikäyttöä on paljon kaikessa uskonnollisuudessa.
Kristityn ei tarvitse jännittää itseään äärimmilleen voidakseen pelastua. Hän voi tehdä sen kyllä siitä ilosta , että tietää olevansa pelastettu. Ilo Herrassa on heidän voimansa salaisuus. Samaa iloa ja voimaa ei voi saavuttaa pisteitä keräämällä ja toivomalla, että jospa ne kuitenkin riittäisivät.
Mat 25 kertoo saman mitä koko Raamattu kertoo, että meidät tuomitaan tekojemme mukaan, mutta että pelastus tulee meidän teoistamme huolimatta, niille jotka uskovat sanan sellaisenaan kuin se on kirjoitettu. Eivätkä tee siitä omia johtopäätöksiään. Pelastus on selvästi kirjoitettu mm. Apt.4:12 eikä sitä tarvitse tulkita. Emme voi pelastua tulkinnan varassa, vaan uskon. Jolloin otamme pelastuksemme vastaan sellaisenaan.
Kiitos Pekka hienosta blogista, sinusta alkaa kaivautumaan esiin hieno teologi, sen verran oli jämäkkä tuo teksti, siihen ei voi lisätä, kuin että aamen.
Ismo Maliselta olisin kysynyt tästä teologiasiasta.
Onko hyvä teologina kun pystyy hermeneuttisesti katsomaan Raamatunjakeita kehyksessään syntyneinä ja kirjoitettuina, vaan onko hyvä teologi kyetessään evankeliumin laittamaan viimeiseksi tulkitsemaan edellistä.
Nyt läsnä olevan blogin otsikko on erinomainen, ja kiitän osallistuneita kirjoittajia. Yhdessä jakaminen on tärkeää substanssia vaikkei aina mene yhteen kirkon statuksen kanssa.
Hurskastelen : kasvatin lapset niin, että jos täytyi huomauttaa jostakin laiminlyönnistä, annoin tunnustusta kahdesta muusta teosta (vaikka eivät välttämättä olleet niin onnistuneita), niin että tunnustus ”voitti” moitteen.
Teen yhä samalla tavalla : teen ainakin yhden hyvän teon päivässä jollekin ihmiselle. Lähintä ihmistä kehun kaksi kertaa päivässä, vaikka ei ansaitsisikaan (kamala sana ruåtsinkieliselle). Ihan sama, saanko takaisin mitään. Joka päivä on ”pelastuksen” päivä. Jollekin muulle kuin minulle ?
Kiitos Ismo rohkaisusta. Teologiassani pyrin paneutumaan yksin ristiinnaulittuun Kristukseen ja tarkastelemaan kaikkea muuta sen valossa.
Ja vaikka itse olen kirjoittanut poikkipuolisesti haluan mielessäni siunata Pekka Pesosen työtä tuoda meille esille hyvää asiaa uskossamme.
Muuten. Omia vähäisiä puuhia hoitaessani törmään joskus niihin Mat 25 mainittuihin vähäisiin veljiinkin ja voin tehdä heille palveluksia.
Kiitos Pekka Väisänen kysymästä, hyvä teologia tulkitsee Raamattua, niin, että Kristus pääsee Vapauttamaan kahlitut ja antamaan sokeille näkönsä. Me ihmiset tartumme helposti epäolennaisuuksiin, vaikka meidän tulisi elää joka päiväistä elämää ja jättää murheet Herran kannettavaksi.
Tekopyhyys on kiusallinen vaiva, eikä siihen oikein tahdo löytyä muuta lääkettä, kuin 100% Armo. Ihminen on aika epeli omassa hurskastelussaan. Paavalin teologiasta olen oppinut sen, ettei kuollut voi tehdä mitään hyvää taikka pahaa. (Room.7:9-10)
Elämä Kristuksessa on kaiken tekemisen ja tekemättä jättämisen ulkopuolella ja se onkin sitten ihmeellistä Elämää.
Eli se hermeneutiikasta. Pääasia on, että Jumala tuntee ja tietää meidät ihmisiksi kaikkine puutteineen. Kunpa me ihmisetkin osaisimme toistamme ymmärtää ja tuntea, sillä jo aikaa sitten Jumala on meidät tuntenut ja tietää millaista tekoa me olemme.
Kiitos vastauksestanne, ja samoin Teille sydämessäni haluan uskoa Herramme siunausta. Olette hyvin todistanut evankeliumin asiasta keskusteluissa.
Teologiani on kyllä tänään peräisin Roseniukselta. Hänen tekstinsä innoitti tänään kirjoittamaan blogia.
Mielestäni Pekka Pesonen on Mt 25:31-46 tulkinnassaan oikeassa, turhaan ei sorruta. Meille luterilaisille usko ja hyvät teot ovat vaikeita asioita sovittaa yhteen. Käytänössä tämä on vieläkin vaikeampaa ja jokainen joutuu hakemaan, muodostamaan käsityksen hyvistä teoista individualismiseen tapaa, syy on siinä, että kirkostamme uupuu traditionaalinen kilvoittelu traditio. > Tämä taas johtuu uskopuhdistuksen tekemistä teologisista linjauksista. Käytännössä tämä voidaan helposti todeta, miettimällä vanhojen kirkkojen, yhtenäiskirkon linjauksia. Meille luterilaisille ne näyttävät lain teoilta, teoilta millä itse hankitaan pelastusta. Nitä voisi jossakin määrin verrata kireisiin protenstantisiin lahkoihin. > Näin luterilaisuus sanoitti sanat ” ihminen pelastuu armosta”, että se tarkoittaa ilman tekoja. Edes Mt 25:31-46, ei opeta näin, vaan uskon ja tekojen tasapainoa, tätä kuvaa myös yhtenäiskirkon kilvoittelu traditio.
Pekka kun nyt olet teologiksi ryhtynyt niinpä kysyn miksi Pietari ei uskonut Jeesusta kun tämä Sanoi Pietarin kieltävän Hänet?
31 Silloin Jeesus sanoi heille: ”Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: ’Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan’.
32 Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.”
33 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu”.
34 Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät”.
35 Pietari sanoi hänelle: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä”. Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset.(Matt.26)
Kirkkomme todistuksen mukaan johdatuksessa vastaus meni oikein, ja ennalta määrätysti jotta asiat tulevaisuudessa toteutusivat.
Teologi en kuitenkaan ole. Sen Ari kai hyvin tiedät. Jonkinlainen käsitys sinullakin on Jumalasta ja uskosta, joten samanlainen teologi olet Ari sinäkin. Teologiamme on kuitenkin perustavalla tavalla erilainen.Joten vastata en lupaa. Minä kun luotan Jeesuksen täytettyyn sovitustyöhön ja sinä omaan parannukseesi ja kasteeseen, niin ei sellaisesta keskustelusta tule muuta kuin turhaa väittelyä..
Pekka en ole teologi vaan Jumalan lapsi jolle Isä on ilmoittanut evankeliumin, ei minun tarvitse tutkia vaan saan elää läsnäolossa ja tuntea Totuuden.
Siis miksi Pietari ei ymmärtänyt Jeesusta oli ylpeys ja nöyrtymättömyys, Jumala on ylpeitä vastaan ja antaa nöyrille armon:
Syytät jatkuvasti muita omista virheistäsi. Joka kerta kun tulet keskusteluihin, niin esitän kysymyksiä joiden avulla pyrit esittämään syytöksiä. Täysin samoin toimivat fariseukset.
Pekka mikä tuossa on syytös, eikö tuo ole Raamatun sanaa?
1. Piet. 5:5
Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.