Nyt kyllä sveitsiläisille tuputetaan vaihtoehtoista faktaa Suomesta!

On tämä taas niin väärin, kun Suomi on jälleen menettämässä yhden hallussaan olleen kärkipaikan maailmassa. Enää emme johda itsemurhatilastoja. Enää meillä ei ole maailman parhaita Pisa-kouluja, kiitos hallituksen leikkausinnon. Enää emme ole ykkösiä sananvapaudessa, kiitos nykyisen pääministerin, joka öisin pommittaa mediaa sähköposteilla. Ja uusin aluemenetyksemme näyttäisi olevan suomalainen tuppisuisuus.

Ennen oli paremmin. Kukaan ei ottanut kehenkään yhteyttä, jos ei ollut jotakin asiaa. Ajateltiin, että hyvin menee, kun jokainen omalla tahollaan hoitaa omat hommansa. Nyt kun on kaiken maailman härpäkkeet, jotka mahdollistavat kaikkien kanssa olemisen kaiken aikaa kaikkialla eli 24/7-tyyliin, niin tikusta tehdään asiaa ja kärpäsestä härkänen. Tekstiä tulee pitkät litaniat vielä senkin jälkeen, kun varsinainen asia on jo esitetty. Kännipäissään suomalainen lähettelee tekstiviestejä (sekin muuten suomalainen keksintö!), yleensä vääriin numeroihin.

Nyt onnettomat sveitsiläiset ovat menneet julkaisemaan itselleen kokonaisen Suomi 100-juhlalehden, joka keskittyy kehumaan sitä, miten hiljainen tämä Pohjolan perillä lymyävä karu kansa on. Sveitsiläiset ovat aavistuksen verran mutta kuitenkin peruuttamattomasti myöhässä: Se juna meni jo!  Ei suomalainen enää mikään hiljainen ole eikä suostu vaikenemaan vääryyksistä, joita joka puolella näkee.

Hesari teki jutun sveitsiläisten innostuksesta nähdä Suomi hiljaisuudenretriittimaana. Lehden päätoimittajakin kertoi haaveestaan vetäytyä väliaikaisesti hiljaiseen suomalaismaisemaan. Das Magazin-lehden levikki on satoja tuhansia. Aikamoista mainosta siis Finlandialle. Voi pahus, pitää vissiin vähän oikoa noita harhaan johtavia väitteitä!

Tuppisuisuus on Sveitsissä myyntivaltti. Suomea pidetään mystisempänä paikkana kuin Ruotsia tai Norjaa nimenomaan hiljaisen kansanluonteen vuoksi. ”Tuppisuisuus on pelkästään positiivinen asia. Sen vuoksi Suomea pidetään kiinnostavana.”

RR: Eivät taida käkikellomaan asukkaat tietää tupeista mitään. Luulevat niitä ehkä hiuslisäkkeiksi, vaikka se on puukon tuppi, josta suomalainen mies aina puhuu. Ja siitä, että kohta tulee tupenrapinat. Suomi-mies ei puhu eikä pussaa, mutta puukottaa. Näin väitetään. Vaan kyllä suomalaisen miehen päässä ajatukset kiertävät. Hamletia mukaellen suomalainen mies ajattelee, että tuppi or not tuppi. Näin ollen tiedoksi teille, jodlaajat: Tuppisuisuus on Suomessa moralistin merkki. Ja Mora on puukon merkki.

Suomalainen ei harrasta pikkukivaa sääjutustelua. Suomalainen ei flirttaile, koska se sisältää liikaa puhumista. Ehdotukset isketään mieluummin suorasanaisesti tiskiin. Nokia kaatui, koska keskijohto vaikeni ongelmista.

RR: No, Nokian takiahan suomalainen alkoi puhua luuriin puuta heinää, lämpimikseen, aikaa tappaakseen, omaa ääntään kuullakseen. Nokia taas kuoli, koska ihmiset kyllästyivät kuuntelemaan Säkkijärven polkkaa puhelimen soittoäänenä.

Suomi-numeron kannessa poseeraa vaalea nainen, jolla on Suomen lippu hiukset peittävänä huivina. Kansiotsikko kysyy: ”Mitä maailma voi oppia Suomelta? Ainakin sen, että vaikeneminen on kultaa.

RR: Nokian kännyköitten takia Suomi siirtyi kultakannasta hopeakantaan, sillä sitähän puhuminen on. Enää ei voi kerskua sillä, että suomalainen vaikenee monilla kielillä. Monia kieliä yritetään kansainvälistymisen nimeen vannoen meilläkin mongertaa, vaikkakaan ainakaan perussuomalaiset eivät siedä koulun pakkoruotsia. Eivät ne taida pakkovenäjästäkään innostua. Olisiko pakkoviro sopiva kompromissi? Alkaisi meilläkin kova rääkiminen…

Pääkirjoitus suomii nykymaailmaa, joka tuntuu jatkuvalta talk show’lta. Ihmiset puhuvat kaikkialla vain itsestään. ”Paitsi Suomessa. Suomalaiset vaikenevat säännönmukaisesti. Tai ainakin puhuvat selvästi vähemmän”, päätoimittaja pohtii pääkirjoituksessa.

RR: Tällaiset puheet ovat niin last season, ihan menneen talven Lumia. Suomalaiset ovat löytäneet luuriin huutelun lisäksi somessa lätisemisen, päivittelyn ja vihapuhumisen, vaikka stalkkaaminen (luvaton seuraaminen, vaaniminen)  luontuisi meiltä paljon paremmin. Itsestään puhuminen on narsistien heiniä, mutta ihan tavalliset tallaajat saattavat tänä päivänä jo aivan häpeilemättä ottaa itsestään selfie-kuvia.

Jopa ne, joilla ei ole koskaan mistään yhtään mitään hyvää sanottavaa, sanovat sen nyt ääneen, vaikka ennen someaikaa kouluissakin opetettiin, että jos sinulla ei ole mitään myönteistä sanottavaa, niin älä sitten sano mitään.  Ns. maan hiljaisetkin jakavat tätä nykyä innolla kissavideoita netissä. Ei kukaan jää osattomaksi, sillä meillä vanhuudenhöperöt ja sokeat Reetatkin pakotetaan nettiin, koska kun kerran kaikki palvelut ovat tätä nykyä siellä.

Hiljaa pöydän alla vaikertamisen aika on Suomessa peruuttamattomasti ohi. Ennen tietokoneelle saatettiin puhua kauniisti, että se ei kaatuisi, mutta kun se kaatuu kuitenkin, niin nyt ei koneen käyttäjä enää säästele ääntään eikä sanojaan vaan noituu kurkku suorana tietokoneen raudan ja softan valmistajat sekä nettioperaattorin perhekuntineen alimpaan kattilaan.

Eno ei ala heti selittää vaan vaikenee ensin. Lopulta enon suusta tulee teoria. Suomalaiset vaikenevat historiansa vuoksi.
Suomi on valtiona nuori ja ollut usein uhan alla. Mitä kertoo kansallisesta itsetunnosta, että Suomi halusi headhuntata itselleen kuninkaan Saksasta, juttu kysyy.

RR: Kyllähän sitä viisaskin menee välillä vipuun. Kuningasta ei Saksasta saatu, mutta Lutheria juhlitaan tänä vuonna niin maan perusteellisesti.

Olemme olleet milloin Ruotsin, milloin Venäjän vallan alla. Venäjän kanssa on käyty muutamakin ampumamaaottelu, joista olemme selvinneet hopealle, kun taas Ruotsia vastaan olemme pelanneet vain lätkää, jos kohta välillä olemme voittaneetkin Kolme kruunua. No, jos tarkasti tahdomme muistaa, niin onhan meillä ollut myös matsi, jossa Suomi on vuosisata sitten otellut itseään vastaan. Joukkueet nimettiin pelkästään pelipaitojen mukaan: Valkoiset ja Punaiset.

Herää kysymys: Ihmisäly on kyennyt kaikkiin edellä mainittuihin ”urotekoihin”. Ehkä ihminen – vastuutaan paetakseen – kehittää innolla urotekoälyä, jotta voisi sitten pistää sen syyksi kaiken viheliäisen?  Kokonaan toinen asia on se, kannattaako isännän ja rengin vaihtaa paikkaa keskenään.

Enon mukaan pitkään sotia vältelleet maat, kuten Ruotsi ja Sveitsi, eivät voi ymmärtää epävarmuutta, jonka uhatuksi tuleminen aiheuttaa. Suomalaiset ovat yhä epäluuloisia. Siksi he eivät puhu kaikille. Omille kyllä jutellaan.

RR: Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla. Olkaamme siis rasisteja. Tänne ei parane kenen tahansa tulla, tämä on kylmä, pimeä ja karu maa, jossa aina saa pelätä verottajaa.  Aikoinaan yritimme jopa estää omien evakoittemme, siis sotarajan taakse jääneitten suomalaisten, pääsyn takaisin kotimaahan: ”Menkää, ryssät, takaisin sinne mistä tulittekin!”  On tämä ihmetouhua.  Joten älkää tekään, Alppimaan asukkaat, tänne ängetkö!

Jutussa myös todetaan, että vaikeneminen on eri asia kuin puhumattomuus. Puhumattomuus voi johtaa ongelmiin, jos asioita ei käsitellä. Vaikeneminen voi puolestaan olla hyvä asia.

RR: En ole ihan varma siitä, osaammeko me suomalaiset aikuisten oikeesti tehdä eroa puhumattomuuden ja vaikenemisen välillä. Eivät rintamalla ”pahassa paikassa” (ei kännykkätermi!) olleet paljon kokemuksistaan puhelleet. Aivan kuin sanattomasta sopimuksesta he vaikenivat. Veivät kokemuksensa hautaan. Heille hiljaa oleminen ei ollut terapeuttista, mutta jälkiviisaasti voisi kysellä, pääsemmekö me sotia kokemattomat kenties helpommalla, kun emme kaikkea tiedä? Tässä pitäisi näet vielä jonkin aikaa yrittää rakentaa ihmisyyttä, siltaa ihmisen luota toisen luokse, ei muureja pystyttää.

Vielä jonkin aikaa? Uusimman tutkimuksen mukaan ihmiskunta tuhoutuu vuonna 2050. Tekoäly kuulemma tuhoaa meidät. Maailmanlopun ajankohtaa eivät sittenkään päässeet meille kertomaan adventistit tai Jehovan todistajat. Sen teki Iltalehti!

”Heidän mielestään suomalaisilla on jotain, mitä heillä (sveitsiläisillä siis) ei ole: tilaisuus olla rauhassa kaukana kaikesta.”

RR: Suomalaisilla lienee suurempi tarve päästä Eurooppaan kuin Euroopan Suomeen? Epätoivoista yritystä kuvaa se, miten suomalainen yrittää ryömiä merenalaisen tunnelin kautta Viroon ja sitä kautta Vatikaaniin paavin luo.  Itsenäisenä kansakuntana meidän ei tulisi olla niin rähmällämme joka ikiseen ilmansuuntaan!

Paikkaansa ei enää pidä tuokaan hokema, että me suomalaiset voisimme olla rauhassa kaukana kaikesta. Maapallo on kutistunut kummasti, ilmeisesti sitä on pesty liikaa tai sisuksia pumpattu tyhjäksi niin paljon, että boltsi on jo ihan rutussa? Kyllä me melko nopeasti saamme tänne kaikki ne kotkotukset ja kummallisuudet, mitä muuallakin on. Terrori-iskuista lähtien. Odottakaahan vain!

Mitä siis sanomme sveitsiläisille, jotta voisimme antaa heille oikeamman kuvan itsestämme?  Jorma Etton runo Suomalainen voisi olla ihan hyvä yritys:

Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

 

Helsingin Sanomien juttu sveitsiläisten Suomi-fanituksesta kokonaisuudessaan:

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005188611.html

Iltalehti maailmanlopun tunnelmissa jo ennen vappua:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201704272200112541_ul.shtml

 

 

Kuva yllä: Sveitsiläisiä käkikelloja

Kuva alla: Helsinkiläinen Hiljaisuuden kappeli

7 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    RR :”Enää emme johda itsemurhatilastoja. Enää meillä ei ole maailman parhaita Pisa-kouluja, kiitos hallituksen leikkausinnon. Enää emme ole ykkösiä sananvapaudessa, kiitos nykyisen pääministerin, joka öisin pommittaa mediaa sähköposteilla. Ja uusin aluemenetyksemme näyttäisi olevan suomalainen tuppisuisuus.”

    Nou hätä, pastori. Suomi on eka ainakin Euroopan avioerotilastoissa, kun kotikanavähennykset ja muut perhettä tukeneet jutut on tovereiden toimesta lopetettu, meidät entiset alle kouluikäisiä lapsia kotona hoitaneet kotikanat on siivottu pois hiekkalaatikoilta yhteiskunnan liukuhihnoille ja entiset perheen vastuulla olleet asiat on siirretty yhteiskunnan vastuulle . Hyvinvointivaltiossa yksilöllisyys rulettaa, sen sijaan perhe ja sen yhteisöllisyys ei ole mitään!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari-Pekka Peltoniemi sanoo:

    Olipa todella hyvin kirjoitettu blogikirjoitus! Kiitos paljon!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    Täytyy myöntää, ihan hauska juttu. Eivät ole menneet copywriterin opinnot ihan hukkaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Suomalaiselle lapselle kun iskee känkkäränkkä, eikä mikään muu suju kuin jalan polkeminen maahan. Mitä tekee suomalainen isä? Lyö nyrkin pöytään ja käskee hiljaa syömään ruokansa. Entäpä mitä tekee etelä-euroopan isä, samassa tilanteessa. Ottaa lapsen syliinsä. Suukottelee ja antaa hellyyttä. Tämän jälkeen lapsella on kaikki hyvin ja hän uskaltaa seuraavallakin kerralla ilmaista pahan olonsa täysillä. Meikäläiset ovat oppineet pitämään kiukkunsa kurissa. Niinpä suomalaiset saavat usein huonoimmat hotellihuoneet. Me kun emme kiukkuamme pura hotellin respassa. Meidät kun on kasvatettu näin kilteiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Aihe on ainakin Suomalainen, meitä kun kiinnostaa aina, mitä meistä muut ajattelee… ja puhuu, ennekaikkea. ”Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.” Sanal. 17:28

    Tulevat sukupolvet puhuvat enemmän, kuin menneet, näin näyttäisi käyvän, mutta viisaus ei tunnu juuri lisääntyvän… Ja onhan sanottu myös: ”Missä on paljon puhetta, siellä on usein tyhmyys äänessä…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121