Nykyinen ja tuleva aika

Tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Room. 8:18.

Niin on nyt laitamme maan päällä, että aina olemme epätäydellisiä. Me emme voi tuntea emmekä käsittää aarrettamme niin kuin mielellämme tahtoisimme. Me olemme vielä Jumalan luotujen esikoisia. Hän on aloittanut työnsä meissä eikä tahdo jättää meitä tällaisiksi epätäydellisiksi, vaan jos olemme uskossa pysyväisiä, hän tahtoo tehdä meidät osallisiksi oikeista, iäisistä aarteista, täydellisistä lahjoista. Silloin emme koskaan enää käy harhaan, emme horjahtele, vihastu tai tee syntiä. Silloin on oleva olo, missä ei ole mitään muutosta eikä valkeuden ja pimeyden vaihtelua. Taivaassa ei tule olemaan vaihtelua, eikä kristillinen elämä ole oleva sellaista epävakaista kuin se nyt on: tänään olen iloinen, huomenna murheellinen, nyt seison, pian lankean jne. Kaikki tämä on loppuva, ja sen sijaan saamme omistaa sen pysyvän ja iäisen edun, että lakkaamatta saamme katsella Jumalaa hänen kirkkaudessaan, eikä mitään pimeyttä, ei mitään kuolemaa, ei mitään vaivaa, ei mitään heikkoutta ole enää, vaan pelkkää valoa, riemua ja iäistä autuutta. (Ilm. 7:16-17, 21:4)

Martti Luther, Armoa Armosta, s. 287-288, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.

  1. Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Hebr. 10:17,18.

    Oman verensä kautta Jeesus sovitti taivaan ja maan ja rakensi rauhan Jumalan ja syntisten välille. (Ks. Kol. 1:20) Nyt, Jumalalle olkoon kiitos, tämä rauha on niin kallis, niin arvokas, peruuttamaton, yleinen, että se ulottuu kaikkiin, jotka vain syntisiä ovat, niin, kaikin puolin se on autuas, verraton. Jospa se yhtä varmasti tulisi kaikkien ikiomaksi omaisuudeksi uskossa!

    Lorens Kristoffer Retzius (1745 – 1818), Armoa Armosta, s. 204, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.

  2. Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa. Hebr. 12:6

    Meidän tulee aina muistaa, että taivaallisen Isän kädestä tuleva kuritus on tulkittava hänen kasvojensa valossa ja hänen ojennuksensa syvät salaisuudet on nähtävä hänen hellän rakkautensa lävitse.

    Tuntematon

  3. ”Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen.” Martti Luther, Schmalkaldenin opinkohdat TK 1990, s. 278. Paimen on tietysti Jeesus, ks. Joh. 10:11.

  4. Me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Daniel 9:18

  5. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Gal. 3:26-27. Tässä ovat kaste ja usko, jotka molemmat tarvitaan pelastumiseen. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Mark. 16:16. Mark. 16:16 voidaan alkukielen mukaan kääntää myös: Joka on kertakaikkisesti kastettu ja loppuun asti uskoo, se pelastuu.

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.