Nuorten hätä!
Kohtaan nuoria työssäni ja keskustelen heidän kanssaan. Keskusteluaiheet, joita on esillä, ovat samoja mitä julkisesti uutisissa on esillä, joten en riko papille kuuluvaa rippisalaisuutta, koska aiheet ovat julkisia, tai mitä minulle on kerrottu ja ne sivuavat niitä (mitä minulle on kerrottu nuorten tai muiden ihmisten taholta koskien nuoria):
- Psyykkiset haasteet
- Riittämättömyys
- Hyväksyntä
- Itsetuhoisuus tai itsensä vahingoittaminen
- Omana itsenä oleminen
- Ahdistus elämästä, tulevaisuudesta, hyväksymisestä, valinnoista yms.
- Kiusaaminen
- Oma rohkeus, oma uskallus, monien tulevaisuuden valintojen moninaisuus, oma pärjääminen, oma heikkous, oma pärjääminen
- Kilpailu
- Seksuaalisuus ja sukupuoli
- Muutos
- Seksuaalisuus ja sukupuolisuus
- Esillä oleminen
- Huomaaminen
- Päihteet ja huumausaineet
Asiat sivuavat näitä samoja teemoja, joita yleisluontoisesti nostan esille.
Siksi kysyn kirosanoja käyttäen: Mitä helvettiä on tapahtunut? Tätä ei ollut silloin kun olin nuori 30 vuotta sitten. Mistä helvetistä on kyse? Minä en nimittäin ymmärrä. Erinäiset kysymykset liittyvät iän kehitykseen, mutta kun mukana on paljon sellaista, joihin minulla ei ole paljoakaan kosketuspintaa. Tässä korostuu etenkin psyykkiset asiat ja ongelmat. Mistä tämä johtuu?
19 kommenttia
Nuorten psyykkisestä riittämättömyydestä olisi syytä tehdä laajaa tutkimusta, jota voi hyödyntää monella taholla, huomioiden sekä hengellisiä että psyykkisiä kysymyksiä. Nuorten auttaminen on yhteinen asia ja mitä paremmin sen voi laaja-alaisesti tehdä, on aina askel eteenpäin. Papit eivät ole psykologeja, mutta kohtaavat kyllä nuorten hengellisiä kysymyksiä. Tähän tarvitaan apua.
Parasta nuorelle on uskoon tulo ja turvallinen seurakuntayhteys. Yksi nuori sanoi, kun olin viemässä häntä kotiin: ”nämä seurakunnan nuorten illat on kivoja, kun näissä saa olla vielä lapsi.”
Kuulostaa hyvältä, kun tunnet hätää nuorista. Jos voin jotenkin auttaa sinua Ville, niin teen sen mielelläni. Hätä nuorista laittaa liikkeelle ja etsimään keinoja. Etsivä myös niitä löytää.
Kaksi asiaa:
-perheiden hajoaminen. -puhelin, joka on kasvanut käteen kiinni.
–> perheiden hajoaminen on rikkonut kiintymyssuhteet. –> puhelin tuo kaiken rivon suoraan käteen, alkaen sairaasta kauneusihanteesta. Se myös heittää ajankäytön perseelleen.
Ja vielä yksi asia: armon katoaminen. Monessakin mielessä.
Miten ihmeessä teillä saadaan kerättyä kännykät pois yöksi? Meillä pohdittiin asiaa ja todettiin, että silloin nuoriso salakuljettaisi tuplakännykät leirille. Kännykkävapaat oppitunnit ovat tarpeeksi iso haaste.
Niin iso juttu kun omakohtainen usko onkin, se ei poista nuorten pahoinvointia, jonka syy löytyy noista Villen esille nostamista asioista.
”Kun delfiinit syntyvät, ne syövät rintamaitoa, koska äideillä on rintarauhaset. Yleensä delfiinien imetysaika kestää yleensä 12–24 kuukautta, koska se riippuu suurelta osin lajista, johon ne kuuluvat. Samoin luonnossa tutkijat analysoivat edelleen delfiinivauvojen syntymään ja imetykseen liittyviä yksityiskohtia, mikä vaikeuttaa keskiarvon määrittämistä.
Yleensä jälkeläiset pysyvät äitinsä luona koko imetysjakson ajan ja muutaman vuoden, keskimäärin yhteensä noin 3-6 vuotta. Tänä aikana nuoret oppivat kaiken mahdollisen sosiaalisista suhteista, metsästyksestä ja ruokintatavoista jne. Samoin on tavallista, että äidit jättävät joskus poikansa yksin, mikä yleensä jää muiden ryhmän delfiinien kanssa. Pikkuhiljaa nuoret ovat itsenäisempiä.”
Meillä ihmisillä on ilmeisiä vaikeuksia lastemme kanssa, mutta harva uskaltaa katsoa sitä todellisuutta silmiin, jossa meille peilataan sitä todellisuutta, mitä luonto on meille aina opettanut.
Olisi myös tärkeää aloittaa tutkimukset, joissa ei tutkita ongelmia, vaan niiden puutetta. Olisi mielestäni hyödyllistä vetää joitakin johtopäätöksiä niistä perheistä, joissa lapset ovat selviytyneet hyvin aikuisuuteen ja pariutuneet vaivoitta. ynm.
Olisi uskallettava katsoa myös niitä arvoja kriittisesti, joita nykyisin kovasti perään kuulutetaan. – Esim. Vapaus, jota nykyisin kovasti arvostetaan, on paljolti muuttunut itsekkyyttä suojelevaksi oikeudeksi, joka oikeuttaa ja vapauttaa vastuusta. Kaiken suvaitseminen on muuttunut välinpitämättömyydeksi, jne. Ihminen on kovin itsekäs olento, eikä mielellään palvele muita, ei edes omia lapsiaan. Katsokoon itse peräänsä, olen kuullut, kuinka vanhemmat kehuvat, kuinka hyvin heidän 5v pärjää jo yksin kotona…
Poikkeuksia myös löytyy ja asiantuntijoiden olisi syytä kysellä heiltä miten ovat saaneet ongelmansa selvitettyä ja lapsensa kasvatettua.
Olisiko kuitenkin niin, että menneiden sukupolvien vanhemmat olivat lähempänä delfiinejä ja luontoa… Olisko meidän aika kääntää kelloa takaisin ja unohtaa hetkeksi järki ja palata takaisin luontoon… Lapset tarvitsevat juuri sitä, mitä emme heille nyt anna, eli aikaa ja läsnäoloa ja palvelualttiutta. (Rakkaus) Tätä myös Kristinusko opettaa ihmiskunnalle, mutta huonosti enää kelpaa…
Iso kysymys onkin miksi näin on käynyt? Onko Jumalan kunnioitus ja sen mukainen lämpö kadonnut kansamme hengestä ja tilalle tullut jotain kylmää ja pateettista ahdistusta? Olemmeko unohtaneet, että vanhemmat ovat lastensa peili?
Nuoret kaipaa jännitystä illalla ja sitä järjestin itse, nuorten ei tarvinnut. Rippikoulun ohjelmassa oli joka ilta jännitysryhmä. Näiden tilanteiden lopussa opetus upposi porukaan paraiten.
Kirjoittaja
Ville Hassinen
Kuopiolaissyntyinen, reilu nelikymppinen puolikieppeillä oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen seurakuntapapiksi. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.
Eihän tässä ole juuri mitään uutta. Samat asiat olivat olemassa jo kuusikymmentä vuotta sitten mutta niillä kaikilla ei ollut yhteistä ”nimeä” vaan ilmenivät muulla tavoin. Voi olla että näistä keskusteltiin vähemmän nostamatta esiin.
Ilmoita asiaton kommentti