Nuorissa on tulevaisuus, mutta onko Syyrian nuorilla tulevaisuutta?

Nuorissa on tulevaisuus, mutta onko tulevaisuutta olemassa nuorille? Miten nuoret selviytyvät muuttuvassa maailmassa; työttömyyden, sotien ja pakolaisuuden keskellä? Valtava määrä uhkakuvia, jotka helposti murskaavat unelmat ja toivon tulevaisuudesta.

Kun kävin Syyriassa lokakuussa niin tapasin joukon sodan keskellä vuosia eläneitä nuoria. Keskustelimme heidän elämästä, toiveista ja haaveista. Nuori on nuori kaikkialla ja heistä nousee uskomaton määrä energiaa. Sen energian aisti tässäkin porukassa. Silti jokaisen heistä elämään sisältyi järkyttävät sodan tarinat viimeisien vuorien aikana.

Huomasin itsessäni valtavasti ennakkoasenteita ja odotin kuulevani ahdistusta ja pelkoa, mutta viesti jonka sain, oli erilainen. Varmasti taustalla oli pelkoa ja väsymistä sotaan, mutta silti pinnalle nousi unelmat valoisasta tulevaisuudesta. Unelmat, jotka olivat kantaneet vaikeiden aikojen läpi.

Tapasin joukon ortodoksikirkon nuoria vapaaehtoisia, jotka työskentelevät vapaaehtoisina kunnostaen kouluja ja sairaaloita, auttaen heikossa tilanteessa olijoita ja maan sisäisiä pakolaisia. Joukko oli päättänyt olla kiroamatta katalaa tilannettaan ja purkivat sen tekoina, jotka loivat toivoa elämän jatkumiseen.

Kysyin heiltä, mitä he toivoisivat minun kertovan heidän viestinä Suomen nuorille.

Syyrialaiset nuoret kertoivat elämästään sodan aikana ja koskettivat vierailijan sydäntä voimakkaasti: ”Meissä nuorissa on valtavasti energiaa ja se on merkinnyt valtavasti Syyriassa sodan aikana selviytymisessä. Olemme osaltamme olleet rauhan katalysaattoreina tuoden muutosta epävakauteen.”

He kiittivät suomalaisia, jotka ovat auttaneet heitä ja muistuttivat kampanjastaan ”Usko toiminnassa”. Kampanjan tavoitteena on jälleen rakentaa Syyriaa paikallistasolla.

He jatkoivat; ”Olipa tilanne miten paha tahansa, me emme anna periksi vaan rakennamme parempaa kotimaatamme. Vaikka niin paljon on tuhottu kotimaassamme, rakastamme maatamme kansana ja haluamme nuorina antaa panoksemme sille.”

Innokas nuorisojoukko halusi muistuttaa, että Syyria ei ole vain yhtä sotaa vaan samaan aikaan maassa tapahtuu paljon positiivisia asioita. ”Media näyttää tuhoa, me haluamme näyttää teille elämää ja toivoa.”

Kun sitten kysyin mitä haluaisitte näyttää suomalaisille nuorille jos he tulisivat tänne käymään, he sanoivat: ”näyttäisimme vuoria, metsiä, historiaamme, työtä mitä teemme yhteisökeskuksissa, ja näyttäisimme myös sodan tuhon jäljet ja kuinka raivaamme ne ja teemme uutta.”

”Ja juttelisimme kanssanne, oppisimme toisiltamme.”

He pyysivät kertomaan Suomen nuorille, että pitäkää hyvää huolta maastanne ja suojelkaa sitä. Ajatus hätkähdytti, pitäisikö meidän panostaa maamme huoleen pitoon enemmän? Pidämmekö itsestään selvänä vakaita ja rauhallisia oloja?

Ehkä eräänä päivänä voin olla viemässä joukon suomalaisia nuoria tapaamaan nämä Syyrian nuoret.

Sitä hetkeä odotellessa.