Jos kirkossa ei enää kunnioiteta kirkkojärjestystä ja mennä sen mukaan, mitä siitä seuraa? Voidaanko kirkossa ryhtyä eväämään muitakin toimituksia vedoten kirkkokäsikirjaan, tunnustukseen ja Raamattuun? Kaikista näistä löytyy tukea kieltäytymiselle vihkiä eronneita, hyväksyä avopareja kummeiksi, olla antamatta ehtoollista milloin minkäkinlaisille syntisille ja niin edelleen. Eikö ole hyvä, että rajoitukset säädetään selvästi kirkkojärjestykseen? Eli kun avioliittolaki ei enää aseta sukupuolirajoitusta, säädetään se asianmukaisesti kirkkojärjestykseen, jos se esimerkiksi teologisista syistä halutaan. Uusi avioliittolaki ei ole puuttunut kirkon autonomiaan säätää vihkirajoituksia. Eikö tämä olisi päivänselvästi oikea tie?
Kaikki tiedämme, miksi tässä on menty mutkalle ja alettu tehdä kirkkokäsikirjasta lakikirjaa ja muuta sellaista. Siksi, että kirkossa ei vallitse yhteistä tahtotilaa poiketa valtion avioliittokäsityksestä sukupuolen osalta. Kirkolliskokouksesta ei löydy 3/4 enemmistöä tälle kannalle, ehkei yksinkertaista enemmistöäkään. Kun tämä on tilannne, samaa sukupuolta olevat parit tullaan vihkimään jatkossakin. Jolleivät muut tuomiokapitulit kuin Helsinki usko tosiasioita vaan rankaisevat vihkijöitä, oikeus – jolle kirkko on uskonut tällaisten asioiden jatkokäsittelyn – osoittaa kirkolle, miten sen tulee oman kirkkojärjestyksensä ja lakien mukaan toimia.
Vesa Hirvonen tarkastelet kirkkoa julkisoikeudellisena yhteisänä mitä se toki onkin, mutta ennen kaikkea se on uskonnollinen tunnustuskunta, jonka tarkoitus on lirkkolain 1 luvun 2 § mukaisesti julistaa tunnustuksensa mukaisesti Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimia muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Kirkon tunnustus on ilmaistu tiiviissä muodossa kirkkolain 1 luvun 1 §:ssä ja hieman yksityiskohtaisemmin kirkkojärjestyksen 1 luvun 1 §:ssä. Noudattaessaan kirkkojärjestystä kirkko toimii kirkkojärjestyksessä ilmaistun tunnustuksensa mukaisesti.
Kirkkojärjestyksen 1 luvun 1 §: Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
Vaikka kirkkojärjestyksessä itsessään ei ole mainintaa kihlakuppaneiden sukupuolesta, on se kyllin selkeasti ilmaistu edellä viitatussa kirkkojärjestyksen kohdassa mainituissa asiakirjoissa.
Avioliittoon vihkimisessä on yksiselitteisesti kyse kirkollisesta toimituksesta, josta kirkkolain 4 luvun 2 § 1 mom. mukaan tuomiokapituli antaa tarkempia ohjeita.
Kirkkojärjestyksen 2 luvun 18 § 1 mom. mukaan kirkollisen vihkimisen toimittaa pappi. Kyseinen kirkkojärjestyksen kohta ei kuitenkaan velvoita kirkon pappisvirassa olevaan vihkimään ketään. Siihen ei myöskään velvoita yhdenvertaisuuslaki, sillä kyseinen laki ei koske uskonnonnonharjoittamista, jota kirkollinen avioliittoon vihkiminen ko. lain perustelujenkin mukaan on.
Edellä oleva huomioon ottaen on täysin perusteetonta väittää kirkkojärjestyksen velvoittavan pappia vihkimään myös samaa sukupuolta olevia pareja.
Ilmoita asiaton kommentti