Näkövammainen pappi pahoinpideltiin espoolaisbussissa – kukaan ei auttanut!

Ensimmäinen nyrkinisku  osuu  yläkautta suoraan päälakeeni. Toinen nyrkinisku jysähtää oikealta puolelta leukaperiini niin, että veri purskahtaa suustani ja nenästäni. Istun kuljettajan takana ja huudan kovaa apua. Ensin kuljettajalta, sitten matkustajilta. Ikävä kyllä en ole tuon bussiretkikunnan ainoa vammainen. Muut matkustajat ja kuski ovat kuuromykkäsokeita.

Isokokoinen, aineissa oleva kaveri istui jo Lippulaivan pysäkillä Espoonlahdessa, kun tulin paikalle. Keski-ikäinen köriläs sättii lähellä olevaa vanhaa naista minkä kerkiää. Nainen on viisaasti hiljaa. Mies antaa meidän hetken keskustella keskenämme, soittaa pari puhelua kännykällään. Molemmat puhelut tuntuvat kiihdyttävän miehen raivon partaalle. Lopetettuaan puhelut hän alkaa haastaa riitaa kanssani. Sanoinpa mitä tahansa tai olin sanomatta, vaikutus oli sama: Hän oli päättänyt pahoinpidellä minut. Käski vielä tulla lähemmäs, kun jalkansa eivät kantaneet kunnolla. Kun en suostunut tappelemaan hänen kanssaan, hän päätti tapella yksin.

Jatkan juttelua naisen kanssa. Mies korottaa ääntään. Totean siihen väliin, että et kai sinä nyt kuitenkaan näkövammaisia sentään lyö? Mies ilmoittautuu uskovaiseksi ja selittää, että vammautumiseni johtuu siitä, että olen tehnyt paljon pahaa toisille ihmisille. Näin olen joutunut suuriin velkoihin, jotka minun on maksettava. Hänellekin kuulin olevani 16.000 euroa velkaa  ja hän haluaa ne rahat nyt.

Kun bussi saapuu, kuvittelen selviäväni tilanteesta ehjin nahoin pelastautumalla sisään.  Väärä luulo. Mies hoippuu bussiin perässäni, vaikka sanon kuskille, että älä päästä häntä sisään.Riidankylväjä kertoo jäävänsä  ala-Kivenlahdessa pois. Sinne ei ole pitkä matka. Istahdan näkövammaisille tarkoitetulle paikalle kuljettajan taakse. Turvallinen paikka. Kuski näkee minut hyvin ja toimii,  jos tilanne muuttuu uhkaavaksi. Jälleen veikkasin pieleen. Paikka  voikin olla varsinainen surmanloukku heikkonäköiselle.

Tappelunhaluinen kaveri  rojahtaa  viereeni etupenkkiin käytävän toiselle puolelle. Hyvä on, jos siinä pysyy. Joko mainitsin, että  veikkaukseni eivät tänään ole osuneet oikein kohdalleen? Well, yhdessä jyrkässä kaarteessa  kaveri lennähtää päälleni enkä ehdi millään tavoin suojautua, kun  valtavankokoinen nyrkki jo heilahtaa pääni päällä.

Pyydän -  ei, suorastaan huudan -  useampaan kertaan apua, mutta kukaan ei reagoi millään tavoin. Bussi jatkaa matkaansa  ja   kuuromykkäsokeat  istuvat hievahtamattomina tuijottaen mitään näkemättömin silmin  suoraan eteenpäin. Siis sinne, missä me olemme.

Miksi kuski ei auttanut? Hän selitti murteellisella suomellaan, että hän ei näe näkövammaisten paikalle. Mitä varten ne monet peilit sitten ovat? Lisäksi hän oletti, että tuo tyyppi on minun kaverini. Sitä paitsi hänen tehtävänsä on vain ajaa! Jos kuskilla ei ole vastuuta matkustajistaan, niin kenellä sitten?

Miksi muut matkustajat eivät auttaneet? Kysyin tätäkin, kun tilanne oli rauhoittunut ja nyrkkisankari poistunut  autosta. Kukaan ei vastannut, vaikka kuljettajan antamilla kahdella paperinenäliinalla verta kasvoiltani pyyhkien menin puhuttelemaan  heitä.  Menin takapenkillä  istuvan miehen luokse ja esitin kysymyksen uudelleen. Vastaus oli hämmentävä: Tunnen tuon tyypin, eikä sille voi mitään. Ai tunnet? No, siis tiedän.

Miten minä toimin? Soitin jo bussista 112:een, menin lääkäripäivystykseen ja aion tehdä rikosilmoituksen. Otan myös yhteyttä liikennöitsijään saadakseni tietää, oliko kuljettaja ohjeistettu oikein.

Missä Jumala oli tässä koko hommassa? No, ainakin siinä ihmeessä, että kalloni ei haljennut, hampaani eivätkä nenäni  murtuneet. Eivätkä upouudet rillinikään kärsineet kovin pahasti. Aikamoinen varjelus, kun päivystävä lääkärikin muistutti, että yksikin  isku päähän voi vammauttaa tai jopa tappaa.

Miltä piestystä nyt tuntuu? En ole koskaan aikaisemmin miltei 60 vuotta  kestäneen elämäni aikana  joutunut pahoinpidellyksi.  On kuin olisin menettänyt koskemattomuuteni.  Järkytys. Avuttomuus. Kaikkein suurin huoleni tässä on kuitenkin yllättäen se, että eihän nyt näkövammaisia saa lyödä.  Se on epäreilua.

Luulenpa, että minun on jatkossa aina kuljettava julkisilla paikoilla valkoisen kävelykeppini kanssa.  Olin ajatellut käyttää sitä kättä pitempänä Helsingin keskustan henkilöautoja, busseja, ratikoita ja pyöräilijöitä vastaan. Mutta ehkä tuolla Mooses-sauvalla voisi puolustautua liikennevälineitten sisällä uhkaavia vaarallisia ihmisiäkin vastaan? Vai voikohan siinä syyllistyä hätävarjelun  liioitteluun?

Aion myös kaiken uhallakin rukoilla tuon päällekarkaajani puolesta.  Jotenkin tuntuu, että hän se tässä avun tarpeessa on. Minä olen jo saanut myötätuntoa Facebook-kavereiltani. Kiitos teille tästä pika-avusta.

Malttamattomana  odotan, miten tämän blogin lukijat suhtautuvat tällaiseen tapaukseen. Voiko tällainen yksittäistapaus kertoa jotakin yleisempääkin  ajasta, jota nyt elämme? Haa, taidanpa lisätä rukouslistalleni vielä sen kuskin ja ne matkustajatkin. Toivon, että joku muu rukoilisi minunkin puolestani...

57 kommenttia

  • Mika Väkeväinen sanoo:

    Olen kouluttanut useamman vuoden linja-autonkuljettajia. Yksi koulutusaiheistani on erityislainsäädäntö ja Laki järjestyksen ylläpitämisestä joukkoliikenteessä. Se antaa kuljettajalle kaikki avaimet puuttua järjestyshäiriöihin. Kuljettajan velvollisuus olisi ehdottomasti ollut puuttua tapahtuneeseen. Olen erittäin huolissani tapahtuneesta, niin kuljettajan velvollisuuksista tarkasteltuna, kuin myös lähimmäisen. Lähimmäisen tehtävä ei ole “vain ajaa” lähimmäisen tehtävä olisi yhtä lailla puuttua tapahtuneeseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Kiitos, Mika. Tämä oli minun kannaltani varsin tärkeä ja tarpeellinen tieto.Jo sisään tullessani sanoin kuskille, että älä päästä tuota tyyppiä sisään, hän uhkaili minua jo pysäkillä.

      Liikennöitsijän taholta sain ristiriitaista tietoa. Yksi sanoi, että kuljettaja ei missään tapauksessa saa puuttua mihinkään välienselvittelyihin, toinen taas, että kuskin velvollisuus on ohjata häirikkö ulos.

      Luulen, että tässä tapauksessa kieliongelmat olivat avainasemassa: Me emme kuskin kanssa ymmärtäneet riittävästi toisiamme. Sitten ovat nuo liikennöitsijän juhlalliset periaatteet (lue: katteettomat mainoslauseet!), jotka netistä voi lukea, että kuljettaja takaa matkustajille turvallisen matkan yms.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Tuo olis hyvä aihe ja puheenvuoro ihan muutenkin, miten vapautua vihasta ja katkeruudesta, joka syö miestä sisältäpäin. Miten paljon se tuhoaakaan, sattuuhan sitä itsekullekin näitä raskaita juttuja, joten moni myös tietää.. Alkoholistiystäväni pääsi vapaaksi kun tuli niiin sanotusti uskoon. Eniten häntä oli painanut katkeruus koetun epäoik. jälkeen.,,,, Taas havahdun siihen, miten laiska olenkaan kuuntelemaan…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    >>>Malttamattomana odotan, miten tämän blogin lukijat suhtautuvat tällaiseen tapaukseen. Voiko tällainen yksittäistapaus kertoa jotakin yleisempääkin ajasta, jota nyt elämme? Haa, taidanpa lisätä rukouslistalleni vielä sen kuskin ja ne matkustajatkin. Toivon, että joku muu rukoilisi minunkin puolestani…>>>>

    Ilman muuta, syntyy ajatus rukoilla. Kaiken kaikkiaan kaunis kirjoitus ja kauniin rakkaudellinen asenne. Tuo voi sattua koska vaan uuudestaan kenelle tahansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Niemi sanoo:

    Suomessa ihmiset eivät enää uskalla puuttua/halua kajota sivullisten asioihin,syynä lukuisat tuomiot jotka sivullinen on saanut yrittäessään auttaa toista ihmistä.Olen yksi oikeudessa tuomituista kun autoin raitiovaununkuljettajaa kahden hullun hyökkäykseltä.Pikaista toipumista Hannulle ja voimia uskoa vielä turvalliseen yhteiskuntaan ja uskoa siihen etta julkiset liikennevälineet ja kadut ovat kaikki vielä meitä varten

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Voi Hannu, hyväToivottavasti saat myös oikeutta asiassasi. veli. Olemme pahoillamme puolestasi. Toipumista ja voimia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Meni sanat sekaisin. Voi Hannu, hyvä veli! Olemme pahoillamme puolestasi. Toipumista ja voimia. Toivottavasti saat myös oikeutta asiassasi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Niilo Johansson sanoo:

    Väärään aikaan väärissä paikoissa joutuu yhä useampi tässä yhteiskunnallisessa kehityksessä elämään. Kuuromykkyys on tapa suojautua tilanteissa, joihin osallistumisesta ei ole seurauksena muita kuin omalta kannalta huonoja vaihtoehtoja.

    Syntyperäisenä stadilaisena olen havainnut usein elämän menevän kotikaupungissani yhä epätasa-arvoisempaan suuntaan. Kuuromykkä ei kuitenkaan osoita syyttävää sormeaan mihinkään, vaan on välinpitämätön tai äänestää yhteiskunnan johtoon parhaina pitämiään vaikuttajia. Joskus vain tuntuu, että säästetään väärästä päästä ja säästöt kootaan vähävaraisimmilta.

    Myötätuntoni, Hannu. ”Hiljaa tuuli valittaa, ei lannistua saa”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Voimia! – Ymmärrän tämän mielettömyyden kauhistelun, kun vähemmästäkin ‘kierrokset’ kasvavat.

    ‘Pauhasin’ nimittäin tänä aamuna aamu-uinnilla käydessäni viimeksi, vaikka tilanne ei ollut ollenkaan noin vakava. Pauhasin edes kohtuullisen vastuun ja tapojen puuttumisesta yhteisen omaisuuden käsittelyssä ja kohtuu vaivattoman toisten huomioonottamisen puuttumisesta esimerkiksi pihojen ja teidenvarsien siisteyden vaalimisessa. Ja jos pahoinpidellään toinen ihminen, niin ‘muumit’ ovat silloin saaneet todella vallan sellaisessa ihmisessä, vaikka sanotaankin, että kaikki muumit eivät taida olla kotona, kun ihminen ei ymmärrä, mitä on tekemässä.

    En halua tässä pilkata ketään, mutta todella jotain on pahasti pielessä, jos tarvitsee käyttäytyä noin. Ja kyllä me lähimmäisetkin olemme joskus liian välinpitämättömiä.

    Huh, mitenkähän viisastuisimme tässä lähimmäisyyden saralla?

    Kannattaa todella huokaista tuon tuostakin, että tuollaiset ‘muumit’ todellakin poistuisivat hallitsemasta meitä ihmisiä ja voisimme viisastua sydämeltämme.

    Herra armahda meitä!!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Käytin nyt sanaa mielettömyys. Vähän tuossa tapahtumaketjussa uhria lukuunottamatta mielevyyttä löytyy. Siksi älköön kukaan loukkaantuko, jos noin voimakasta kieltä käytän!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vielä tuossa mietin, että onhan meillä nyt toki tässä maassa paljonkin kohtuullista vastuuta ja tapoja, mutta ajattelin juuri siinä mielessä edes kohtuullista vastuuta ja tapoja, että kun on kyse julkisesta ja yhteisestä omaisuudesta, toivoisi, että suomalainen kasvatuskulttuuri olisi läpäissyt meidät niin, että ei kenellekään tulisi mieleen kannella vaikkapa puistonpenkkejä minne sattuu, heitellä niitä kumolleen, roskata puistoja, katujen ja teiden varsia tms. Jonkunhan ne pitää kuitenkin siistiä.

      Mutta, mutta……., olet toki paljon pahemmassa tilanteessa kuin se roska siellä nurmikolla, joten voisin lopettaa tän pauhaamisen ainakin nyt……..

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ja pitääpi vielä lisätä, että on paljonkin hyviä tapoja ja hyvätapaisuutta, mutta kun osin pohtijaksi on kasvanut, niin pitää pohtia näihin skaalan molempiin ääripäihin saakka, ettei tulisi aivan suhteetonta tekstiä!!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    HAPPY END! Tämä keissi on saatu päätökseen. Poliisi ratkaisi jutun yllättävällä tavalla:

    https://www.kotimaa.fi/artikkeli/nakovammaisen-papin-pahoinpitely-selvisi-valvontakamera-nauhan-avulla/

    Kiitos Suomen pienimmälle poliisille (Kilon poliisi) rivakasta toiminnasta! Olen helpottunut, iloinen ja väsynyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    On upeaa, kun Hesarin toimittaja suostuu kirjoittamaan aiheesta, jonka pappi toivoo saavan huomiota. Eikä Jumalaakaan tarvitse arastella…

    http://www.hs.fi/kaupunki/Bussissa+piesty+pappi+Annan+anteeksi+pahantekij%C3%A4lle/a1405047714308

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (65v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121