Näkökulma työperäiseen maahanmuuttoon. Ne, jotka kovasti ajavat sen lisäämistä, pitävätkö he Suomen omia työttömiä ja eläkeläisiäkin niin vähä-älyisinä ja syrjäytyneinä, ettei heistä voisi esim. koulutuksella tehdä myös huippuosaajia!?
Tietenkin tarvitaan aina jonkin verran työperäistäkin maahanmuuttoa. Mutta ajattelevatko työnantajat ruohon olevan paljon vihreämpää aidan toisella puolella eli ulkomailla kuin omassa maassa? Väitän, että Suomessa on paljon työttömiä ja eläkeläisiäkin, jotka vain katsotaan kelpaamattomiksi työelämään eri syistä.
Joidenkin esim. vain katsotaan olevan niin hankalia tapauksia, että heidän ajatellaan pilaavan vaikka työpaikan ilmapiirin, jos heitä palkattaisiin. Esim. ”liian” uskovaista ei aina haluta palkata, vai mitä? Palkataan mieluummin vaikka vapaa-ajattelija, saatananpalvoja tai muslimi myös ulkomailta.
Nainen kaatui ja mursi jalkansa kolmesta kohtaa. Hän oli jo iäkäs, joten lääkäri sitoi huolellisesti hänen raajansa.
”Muistakaa nyt, että jalan paraneminen kestää pitkään”, lääkäri varoitti. ”Te ette saa ryntäillä portaita pitkin ylös alas. Teidän tulee kaikin keinoin välttää portaita.”
Kuukautta myöhemmin lääkäri tuli katsomaan naista ja totesi, että jalka oli parantunut hienosti.
”Hienoa!” nainen huudahti. ”Minä tunnenkin itseni aivan hölmöksi kiivetessäni ränniä pitkin ylös alas.”
Hyvästi haastava blogi.
Käytännön todellisuudessa tarvitsemme maahanmuuttoa.
Kotoperäisen Ihmisen asia tulee haastavaksi useamman työttömyysvuoden jälkeen vaikka pätevyyttä olisi koulutuksesta hankittuna.
Haastava aika on neljän ja viidenkympin puolivälissä jolloin hyvin koulutuksella saataisiin kantaihmisistäkin kelpo ammattilaisia.
Tähän tarvitaan sopivaa motivointia, ei kiristämistä, vaan ehtaa luokse tulemista polun näyttämisessä eteenpäin.
Näen ainakin kolme ongelmaa, joita kotoisat työmarkkinat eivät pysty ratkaisemaan:
1) Tietyillä matalapalkka-aloilla yhteiskunnan maksama työttömuustuki voi olla riittävän lähellä työstä maksettavaa palkkaa, jolloin suomalainen valitsee jäädä kotiin. Palkkojen nosto ei ole automaattinen ratkaisu, koska se siirtäisi työpaikat ulkomaille.
2) Kaikki eivät ole valmiita liikkumaan työn perässä. Meillä on alueita, jotka kärsivät työvoimapulasta ja samaan aikaan alueita, joilla on korkea työttömyys. Lisääntynyt etätyö ei ratkaise tapauksia, joissa töitä pitäisi tehdä työpaikalla.
3) Korkean omaamisen tehtävissä uudelleenkoulutus ei ole ratkaisu. Yleensä sihteeristä ei tule lääkäriä tai ohjelmistosuunnittelijaa millään järkevällä koulutusmäärällä.
Työttömyysaste ei ole mielestäni toimiva mittari työperäisen maahanmuuton tarpeen arvioimiseen. Parempi mittari on seurata, täyttyvätkö avoimet työpaikat. Jos työnantajat eivät löydä suomalaisilta työmarkkinoilta tekijöitä avoimiin tehtäviin, on syytä kysyä, miksi työttöminä olevat ihmiset eivät työllisty näihin tehtäviin.
Varmasti näinkin Mikko Nieminen.
Kuitenkin edelleen olen mieltä katsoa edellämainitsemaani työttömäksijääneiden kirjoa.
Useamman vuoden työttömyys hiukan hidastaa, mutta aktiivinen, positiivinen uudelleenkoulutuksen asia omalla oppialalla kummasti voi löytää uuden innoituksen. Tähän tarvitaan tuki mikä ylevöittää kannustimena.
Samalla tulee kiinnittää huomiota yleiseen elämänhallintaan. Olemme hyvin erilainen joukko persoonissamme katsoen sosiaalista puolta asiassa. Näin konkretia esim. liikunnan puolella, jonkun muun aktiviteetin katsominen, voi hyvin tuoda arvoa uskolle vielä yrittää. Tähän tarvitaan useankantosta tukea.
Työn perässä muuttamista vaikeuttaa myös asuntokysymys. Korkean työllisyyden alueilla usein asuminen on hyvin kallista sekä vuokra-asunnoissa että omistusasunnoissa. Työttömyydestä kärsivillä alueilla puolestaan omistusasuntojen arvo voi olla hyvin alhainen.
> Työn perässä muuttamista vaikeuttaa myös asuntokysymys.
Olen Pirjon kanssa tästä samaa mieltä. Ymmärtääkseni tässä vaikuttaa myös taustalla ideologia, jonka mukaan koko Suomi pitäisi väkisin pitää asuttuna vaikka pikkuruinen kansamme mahtuisi yhteen suurkaupunkiin.
En kannata sitä, että koko Suomen pitäisi muuttaa kehäkolmosen sisälle. En myöskään koe, että kaikki nykyiset syrjäseudut olisivat elinvoimaisia. Tämä pitäisi tunnustaa ja luoda strategia kansallinen strategia sille, miten työpaikat ja työntekijät saataisiin kohtaamaan toisensa.
Mikko, kyllä Suomessa varmasti on lahjakkaita ja jo koulutettuja työttömiä ja eläkeläisiäkin, joista voisi tulla huippuosaajia, jos he vain saisivat tilaisuuden siihen. Ja kyllä maaseutuakin voidaan pitää elinvoimaisena eri toimenpitein.
Onko sekään hyvä, jos Helsingistä tulisi viiden miljoonan asukkaan suurkaupunki? Eivät kaikki halua asua niin tiiviisti kuin sillit tai sardiinit purkissa. Etätöitä voi tehdä hyvin maaseudullakin. Luontoa voidaan hyödyntää monin tavoin esim. matkailulla ja retkeilyllä. Suurkaupungeissa erilaiset sosiaaliset ongelmatkin esim. rikollisuus ovat aivan eri luokkaa kuin maaseudulla.
Minun puolestani ihmiset saavat asua, missä haluavat, mutta jos jollain seudulla ei ole työpaikkoja, silloin asialle on tehtävä jotain. Joko pistettävä niitä mainitsemiasi matkailuryrityksiä pystyyn tai sitten etsittävä töitä sieltä, missä niitä on.
Näen riskin, että Suomeen syntyy yhä enemmän takahikiöitä, joihin voisi soveltaa Arttu Wiskarin kappaleen sanoja:
Sirpan kanssa töitäkin haettiin
Työkkärin tiskillä meille naurettiin
Tää kylä oli ollut duuniton
Jo ennen kautta Mauno Koiviston
Viimeinenkin haave romuttui
Yritin kerran hankkia asuntoa asunnottomalle. Hän nukkui mieluummin kuitenkin yönsä rakennustyömailla tyroxin päällä, tai vastaavissa paikoissa. Joten ei se auta aina , vaikka olisi kuinka hyviä mahdollisuuksia, jollei halua ole ottaa vastaan.
Jos työllisyys ongelmat olisi helppo ratkaista, ne olisi jo ratkaistu. Mitään patettiratkaisuja ei taida olla. Työn kuva on myös muuttunut nopeasti. Ennen monen työn saattoi oppia siten, että ryhtyi sitä tekemään ja työ opetti kaikki tarvittavat tiedot. Nyt näitä hanttihommia on yhä vähemmän. Yhä useammassa työssä tarvitaan erityisosaamista, jonka omaksuminen vaatii hyvää pohjakoulutusta. Jos kolu ei ole aikanaan kiinnostanut, niin mahdollisuudet tyssää nopeasti. Tarvitsemme erityisesti huippuosaajia nyt. Siihen ei auta edes työllisyyskoulutus. Sillä ei mitään huippuosaajia saada aikaan hetkessä. Tuskin koskaan.
Mikko, entä esim. etätöiden tekeminen maaseudulla?
Pekka Veli, mitä ajattelet tästä ajatuksesta, että jotakin työnhakijaa pidetään ”liian” uskovaisena? Ja sen takia hänet katsotaan työpaikan ilmapiirin ja yhteishengen kannalta työpaikalle sopimattomaksi ja kelpaamattomaksi. Pidätkö tällaistakin tilannetta mahdollisena? Eikö joitakin voida myös vain pitää niin erikoisina ja hulluina, etteivät he saa työpaikkaa?
Olen kuullut Yhdysvalloissa olevan aika tavallista, että työpaikoilla uskonasioista voidaan siellä puhua avoimesti esim. ruokatunnilla. Mutta Suomessa tämä on paljon harvinaisempaa, koska sitä pidetään hyvin kummallisena ja outona.
> Mikko, entä esim. etätöiden tekeminen maaseudulla?
Ihan alkuun totean, että en minä vastusta maaseutua. En itsekään asu missään suurkaupungissa. Pointtini oli se, että Suomeen on muodostumassa yhtä enemmän syrjäseutuja, joiden elinvoima on häviämässä. En minä halua Suomesta yhteiskuntaa, jossa yhä isompi joukko jää yhteiskunnan ulkopuolelle, elää alueella, josta ei voi työtä löytää ja odottaa, että muut veronmaksajat elättävät.
Jos joku pystyy tekemään etätöitä, minun mielestäni on aivan sama missä hän niitä tekee.
Valitettavasti monen työttömän tilanne on se, että suurin osa sopivista tehtävistä vaatii läsnäoloa työpaikalla. Etätöiden mahdollisuus korostuu akateemisissa tehtävissä ja niihin tehtäviin sopivien joukossa työttömyysaste on pienempi.
Mikko. En pidä sitä kovin poikkeuksellisena, että uskovia vieroksutaan työhönotossa.
Emmehän me uskovat ole sitä normaalia, tasaista porukaa, joka ei mitään hämmikiä aiheuta.
Väkisinhä siitä hälyä nousee, jos joku tulee meidän kautta vaikka uskoon.
Pekka Veli, vastasit nyt varmaankin minulle etkä Mikolle.
Vaikka Pekka Velin vastaus menikin epähuomiossa väärään osoitteeseen, voin kommentoida myös uskovaisten työhönottoa.
Olen urani aikana haastatellut ja palkannut useita ihmisiä. En ole työhaastattelussa kertaakaan kysynyt kenenkään uskonnollisesta vakaumuksesta. Mä rakennan työhaastattelun sillä ajatuksella, että jokaisen kysymyksen osalta pystyisin tarvittaessa perustelemaan, miksi kysymys on oleellinen voidakseni tehdä päätöksen henkilön palkkaamisesta.
Minun mielestäni uskonnollinen vakaumus tai sen puute ei ole asia, joka vaikuttaa kenenkään kykyyn hoitaa työtehtäviään, jos puhumme muista kuin uskonnon harjoittamiseen liittyvistä työtehtävistä.
Vanhemmat ja iäkkäämmät ihmiset kokevat esim. ikärasismia töitä hakiessaan. Tähän olisi saatava myös muutos. Kun aikoinaan 40-vuotiaana juuri valmistuneena koulutettuna hierojana hain Porin työvoimatoimistosta hierojan töitä, minua selvästikin pidettiin jo liian vanhana siihen. Tämä kävi ilmi virkailijoiden käytöksestä.
Olin erään virkailijan luona. Hän puhui puhelimessa toisen virkailijan kanssa. Toinen kysyi toiselta ikääni, ja kun hänelle se vastattiin, kaikki tyssäsi siihen.
Tosin, kun joskus myöhemmin katsoin työvoimatoimistossa avoimia hierojan paikkoja, koko Satakunnasta löytyi vain yksi avoin paikka eikä sekään ollut muistaakseni pelkästään hierojan työ. Monet hierojat työllistävätkin itse itsensä yrittäjänä.
Rukoilkaamme elämän parannuksesta.
O Jumala, Pyhä Henki! joka meidän sydämmemme kaikkinaisella lohdutuksella ja ilolla täytät, valmista itselles minunkin sydämmessäni asuinsia; varjele minua kaikista pahoista ajatuksista, puheista ja töistä; ylösvalaise minua oikialla jumalisuudella, että minä joka päivä kristillisissä avuissa kasvaisin. Sinun jumalallinen armos suojelkoon, ylöspitäköön ja hyvästi siunatkoon minua, että niinkuin minä päivä päivältä ajallista kuolemaa likemmäksi ja likemmäksi lähenen, mahtaisin myös joka päivä minun elämäni parantaa, olla harras rukouksissa ja kiitoksissa, ja aina autuaalliseen eroon itseäni valmistaa. Kuule minua, minun Jumalani, Jesuksen Kristuksen tähden. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumi-Kirja, s. 724, Vasta uudesti ojennettu 1857, Raumalla 1963.
LOTTOVOITTOKIN KALPENEE
Käy mitättömäksi lottovoitto,
sen arvo pienempi katinkultaa,
kun kaikuu kuolinkellojen soitto,
ja kolmesti arkulle heitetään multaa.
Vain ylösnousemusaamun koitto
tuon kuolemanhetkemme kultaa.
Matti Vuolanne, Hovinarri, s. 7.
Mahtavien armeijan askelten kaikua vielä mahtavampi on aate, jonka hetki on tullut. Victor Hugo (1802-1885)