Naimisiin – yksin vai kolmisin?
Yksinäisyys yleistyy. Kaikki eivät löydä tai halua kumppania. Hesarin Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Laura Saarikoski kirjoitti yksinäisistä Seattlessa (21.7.). Yksi seuraus yksin jäämisestä on Saarikosken mukaan avioliittojen solmiminen itsensä kanssa. Se vastaa kahteen tarpeeseen: solmia avioliitto ja toisaalta välttää ihmissuhdeongelmat avioliitossa. Yhdysvalloissa kaikki tuntuu olevan mahdollista, siis myös monoamoria.
_ _ _
Avioliittokäsitys laajentuu samaan aikaan toiseen suuntaan. Päivän Hesarin Elämän tyyli –sivuilla kirjoitetaan Kolmen aikuisen lapsiperheestä (HS 9.8). Artikkeli alkaa Arin ja Lillin vihkimisestä sukulaisten ja ystävien edessä.
Erikoista siinä on, että sulhasen bestman Tommi on jo naimissa morsiamen kanssa. Tätä avioliittoa on kestänyt 15 vuotta ja siihen on syntynyt kaksi lasta. Nyt perheeseen tulee toinen mies jakamaan Lillin rakkauden.
Taustalla on niin kutsuttu avoin suhde, jossa aviopuolisot ovat sopineet kumpikin tahoillaan pitää rakastajia. Yhdelle sivusuhteelle ei kuitenkaan riittänyt olla sivussa vaan hänestä tuli osa perhettä.
Lapsien reaktioista mainitaan, että tytär ei osannut suhtautua ja pelkäsi vanhempien eroavan. Poika taas vertasi tilannetta muiden lapsien perheisiin: joillakin on yksi tai kaksi äitiä, tai kaksi isää. Hänellä olisi vanhempia muita enemmän, kaksi isää ja yksi äiti.
_ _ _
Lehdissä ei ole ollut enää paljon tarvetta kirjoitella samaa sukupuolta olevien parien avioliitoista sukupuolineutraalin avioliittoon vihkimisen mahdollistuttua lainsäädäntöteitse 1.3.2017. Sen sijaan otsikoihin on tullut uusia aiheita transseksuaalien ja polyamoristien näkökulmista.
HS:n haastattelema Ari kommentoi heidän kolmen aikuisen perheen tilannettaan ja toteaa, että ”yhteiskunnan pitäisi purkaa syrjiviä rakenteita ja antaa ihmisille enemmän vapauksia”. Hänen mukaansa avioliittolakia voisi muuttaa niin, että puolisoiden lukumäärää ei määritellä. Niinkö tässä on käymässä?
_ _ _
Suomessa keskusteltiin edellisen kerran avioliittolaista kansalaisaloitteen perusteella Eduskunnassa 2014 alkaen. Keskustelun aikana esiintyi arveluita, että ennemmin tai myöhemmin avioliittolakia halutaan muuttaa paitsi sukupuolineutraaliksi myös määräneutraaliksi. Muistaakseni tämä porttiteoria haluttiin kiistää.
_ _ _
Hesarin haastatteleman Arin argumentti on nykyisessä keskustelussa aika vastaansanomaton: ”yhteiskunnan pitäisi purkaa syrjiviä rakenteita”. Tämä on ollut perusteena aiemmin sukupuolineutraalin avioliiton ajamisessa ja johtanut aloitteen hyväksymiseen. Jos myös polyamorian – tai monoamorian - ajamista perustellaan syrjivien rakenteiden poistamisella, onko loogista olla viemättä lakialoitetta eteenpäin?
_ _ _
Kirkossa käydään vielä keskustelua samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä, kun lehdissä avioliittokeskustelu on jo edennyt seuraavaan vaiheeseen.
Olisi silmien ummistamista ajatella, ettei myös kirkolliseen keskusteluun tulisi jatkossa avioliiton laajentaminen myös määräneutraaliksi. Siinä todennäköisesti argumentoidaan samoilla perusteilla kuin sukupuolineutraaliuden kohdalla: lähimmäisen rakkaudella, tasa-arvolla ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksilla.
Raamattuargumentit laajentamisen puolesta olisivat samankaltaisia kuin aiemmassa keskustelussa: Raamatussa avioliitto on moninainen, se heijastaa aikansa yhteiskunnallista todellisuutta ja siksi ainoa kestävä peruste on rakkauden ensisijaisuus.
Edellisillä perusteilla ei olisi oikeudenmukaista kieltää kolmea tai useampaa solmimasta avioliitto keskenään, kuten ei yhtäkään ihmistä solmimasta avioliittoa itsensä kanssa. Avioliiton määritelmä on jo irtautunut luomiseen liittyvästä perustastaan ja voinee siksi joustaa myös edelleen?
_ _ _
Kirkon päättäjistä osa – itseni mukaan lukien – pitää edelleen kiinni kirkon perinteisestä avioliittokäsityksestä, yhden miehen ja yhden naisen avioliitosta. Siitä ei otsikoita revitä, mutta se on edelleen yleisin parisuhteen muoto.
Samaa sukupuolta olevien kirkollisia avioliittoon vihkimisiä vastoin piispojen ohjeistusta solmitaan tänä vuonna ehkä 100. Sen varjoon on jäänyt, että tänäkin vuonna vihitään kirkollisesti yli 11 000 miehen ja naisen avioliittoa ja vielä enemmän toimitetaan siviilivihkimisiä. Sen varassa yhteiskunta pysyy ja jatkuu.
Ehkä tulevina vuosina naistenlehdet hehkuttavat niitä rohkeita pappeja, jotka ovat vastoin kirkon kantaa uskaltaneet rakkauden ja ihmisoikeuksien vuoksi vihkiä kolme aikuista ihmistä keskenään – tai yhden itsellisen itsensä kanssa?
116 kommenttia
Onko Seija Rantanen mummo? Minä kun luulin, että hän on neitsyt.
Oivallista ja maltillista pohdiskelua Pekalta – vaikka jotkut näkevät siinä kaikenlaista pelottelua ja kauhuskenaarioita (ehkä omien ennakkoluulojensa heijastumina). Kiitos blogistasi.
Näinhän se menee. Aivan sama, onko kyse porttiteoriasta tai jostain peliteoriasta. Sehän ei ollut edes pointtina. Ymmärsin niin, että Pekan pointtina oli sanoa, että demokratialla voidaan perustella lähes mitä vain.
Kun kansan enemmistö päättää, se voi tukea aivan yhtä hyvin perussuomalaisuutta, trumpismia, erdoganismia, putinismia, polyamorismia tai mitä tahansa, joka kansan enemmistöä kiinnostaa ja josta sen mielipidettä kysytään. Porttiteorioilla ei sinänsä ole mitään tekemistä asian kanssa – eikä homoseksuaalisuudella.
Se siitä pelottelusta.
Jos avioliittolain muutosta perustellaan syrjimättömyydellä ja tasa-arvolla (kuten on tehty), eikä esim. kristillisellä raamatuntulkintaperinteellä (Jumalan sanalla), on vain aivan loogista, että nykyinen Suomen valtion reilun vuoden ajan voimassa ollut avioliittolaki ei ole vielä syrjimätön ja tasa-arvoinen, kun kerran tosiasiallisesti kaikkien rakkaus ei ole tasa-arvoista ja avioliiton mahdollistavaa.
Sellainen rakkauden muoto on juuri tuo polyamoria. Vastaansanomattomasti ja loogisesti, ilman mitään porttiteorioita tai peliteorioita.
Itse olenkin käyttänyt systemaattisesti nykyisestä avioliittolaista nimitystä ”sukupuolineutraali avioliittolaki”, koska tasa-arvoinen se ei vielä ole.
Paljon siis yhä tekemistä niillä, jotka ovat tasa-arvon falangisteja avioliittomarkkinoilla.
”Porttiteorioilla ei sinänsä ole mitään tekemistä asian kanssa – eikä homoseksuaalisuudella.”
Täsmälleen. Oikeasti ei ole myöskään kaltevan pinnan vaaraa. Eikä vaaraa että ihmiset kohta pakotetaan hyväksymään moniliitot, koska mitä tahansa voi perustella millä tahansa.
Käytännön vinkki: jos joku sanoo, että sinun on pakko kannattaa moniliittojen avio-oikeutta, koska kannatit homoliittoja, älä usko. Pohdi sen sijaan, kannatatko moniliittojen avio-oikeutta.
Olen kiitollinen että kirkossa on tällainen piispa kuin Särkiö, joka kirjoittaa ajankohtaisia, loogisia, kansantajuisia ja puolueettomia blogeja tänne luettavaksi. Eri asia sitten on, miten kukin lukija niitä tulkitsee eli minkä väristen lukulaisen läpi hän niitä lukee. Lasien väri tuntuu olevan hyvinkin spekrististä.
Risto Korhonen kehottaa pohtimaan ”Pohdi sen sijaan, kannatatko moniliittojen avio-oikeutta.”
Tuohon voin vastata, että en kannata. Minä kannatan yhden miehen ja yhden naisen avio-oikeutta. Hyväksyn sen, että yhteiskunta on sallinut myös sukupuolineitraalin avioliiton. En kannata sitä, että myös kirkko alkaisi vihkiä spn-avioliittoon. En kannata moniliittoja enkä monoliittoa (itsensä kanssa naimisiin meno) enkä eläimen kanssa avioitumista.
On tärkeää, että itse kukin voimme ilmaista mielipiteemme ilman, että se johtaa mielipidevainoon tms. kuten esim. Tapio Puolimatkan kohdalla on käymässä.
Me ihmiset, ”parhaatkin” meistä, olemme loppupeleissä helposti aika pikkusieluisia ja jopa raadollisia. Eiköhän tässä Hallamaan kritiikissä Puolimatkaa kohtaan ole pikku annos jonkunlaista henkilökohtaisuuttakin. Ei tiedeyhteisö ole vapaa kateudesta, kilpailuhalusta, juonitteluista jne. Sama
Risto Korhonen,
kun tietomme on vajavaista, niin mikä tekee oheisesta professorin mielipiteestä ”oikeamman” kuin professori Puolimatkan mielipiteestä:
”Sukupuolentutkimuksen professori PhD Johanna Kantola 5.9.2017 Tampereen yliopistossa pitämässään sukupuolentutkimuksen juhlaluennossa:
”Konservatiivisuus ja perinteiset arvot näkyvät hallituksen politiikan perhekeskeisyydessä, sen perinteisissä käsityksissä sukupuolesta ja perheestä sekä konkreettisesti esimerkiksi kieltäytymisenä uudistaa räikeästi ihmisoikeuksia rikkovaa translakia.””
Kaikille niille kollektiivisesti perhekeskeisiä johtajia tms syyllistäville tiedoksi, että puolisoni kaltaiset ”syyllistetyt” eivät todellakaan olleet millään tavalla osallisia mm. Breivikin tekemään massamurhaan, josta heitä syytettiin. Perusteettomien syytösten vuoksi vietin melko paljon aikaa netissä, että löytäisin edes jonkin johtolangan sille mitä Breivik teki.
Sekä Breivikin isä että äiti kuuluivat Norjan johtavaan sosialistipuolueeseen ja pienen poikansa hylännyt vasemmistoisä oli yksi Norjan johtavista vasemmistodiplomaateista.
– Ehkäpä mitään tällaista ei olisi sattunut, jos olisin huolehtinut Andersista enemmän. (Anders Behring Breivikin isä Jens Breivik saksalaisen Stern-lehden haastattelussa 21.12.2011)
”Jostakin syystä” olen samaa mieltä asiasta Breivikin isän kanssa.
Puolimatka kirjoittaa että jos homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus niin samoin on se jos on seksuaalisesti kiinnostunut lapsista.
Kirjoittaja
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Kangasniemen seurakunnan vt. kirkkoherra ja ehdokas Mikkelin piispanvaalissa, jonka ensimmäinen kierros käydään 25.5.2023. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.
”Aina uusia käänteitä saava keskustelu sukupuolivähemmistöjen oikeuksista on vähitellen saattanut täyttää joidenkin mitan. Ainakin Saksan demarit ja työväenliike ovat alkaneet ottaa etäisyyttä pintaan nousseisiin uusiin teemoihin sanomalla: ”Eikö jo riitä?” Tämän suuntaisesti raportoi jokin aika sitten HS:n Berliinin kirjeenvaihtaja Anna-Liisa Kauhanen”
Tarkoitatko Anna-Liina Kauhasta? Olisiko linkkiä? Tai vaikka tietoa, milloin se ilmestyi, helpottaisi etsimistä?
Ilmoita asiaton kommentti