Naimattomuuden vaihtoehdon kautta työkaluja avioliittokäsityksen avartamiseen?
Lukijani.
Kirkolliskokousedustaja Jukka Hautalan kirjoitus on monipuolinen kartoitus siitä, mihin rajalinjoja piirretään kun keskustellaan kristillisen avioliiton olemuksesta.
Teologinen keskustelu, jonka lopputulos on sitä käytäessä avoin, on hyvin tärkeää. Siksi en tahdo tulkita Hautalan puheenvuoroa vain aloitteesta vääntämisen jatkamiseksi.
Perustelen näkemystäni pohdinnalla siitä, miksi ainakin sovellettavia raamatunkohtia poimittaessa olisi tarpeen ottaa askelia nykyistä avarampaan suuntaan.
Raamatunkohdista
Väliotsikon "Materiaalinen evidenssi" alla Hautala toteaa, että [Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan keväällä 2018 avioliittokäsityksen laajentamista koskevaa aloitetta käsittelevässä] mietinnössä tarjottu Uuden testamentin kohta teologiseksi lähtöaineistoksi on Mark. 10:1-12, jossa Jeesus opettaa avioerosta.
Teologian perusmenetelmiin kuuluu myös rinnakkaiskohtien käsittely. Markuksen rinnakkaiskohta on Matteus 19:1-12. Siinä selitetään myös avioinstituution toista mahdollista ääripäätä, siis sitä, että pidättäydytään naimisiinmenosta täysin.
Jos ryhdytään pohtimaan avioliittoa myös tästä näkökulmasta, joudutaan ottamaan kantaa muun muassa jakeen Matt. 19:12 sanomaan.
Olen lisännyt tekstiin numeroinnin helpottamaan viittaamista jakeen eri kohtiin.
1) "On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia,
2) on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja
3) on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."
Sanojen valinnasta
Käsite "avioliittoon kelpaamaton" on tulkitseva käännös, vaikka nouseekin asiayhteydestä. Sen mielleyhtymä on kielteinen. Se on samalla eurooppalaisten käännösten valtavirrasta poikkeava ratkaisu. Voisiko lukijalle sallia enemmän tilaa valita näkökulma tulkinnalleen?
Alkukielen sanalla on laajahko merkityskenttä: "vuoteenvartija", "haareminvartija"; "miehuutensa (ulkoiset tunnusmerkit) menettänyt", "kuohilas" (vrt. Biblia 1776), "eunukki" (vrt. Apt. 8:27, KR 1992); "naimaton"; "suvunjatkamis-" tai "lisääntymiskyvytön" tai "steriili".
Alkukielessä käytetään monikollista sanaa "eunoukhoi" ja se esiintyy kreikankielisessä tekstissä kolme kertaa. Suomeksi se on kohdassa 1 käännetty sanaliitolla "avioliittoon kelpaamattomia", kohdassa 2 edelliseen kohtaan viitaten sanalla "sellaisia" ja kohdassa 3 ei käännöstä edes ole kirjoitettu näkyviin. Sen odottaisi olevan sanan "niitä" ja sitä seuraavan pilkun välissä.
Sanat "itse ovat ottaneet osakseen naimattomuuden" kuvaa sitä, miten ko. ryhmä voidaan tulkita "eunukeiksi" ja käytetty teonsana tarkoittaa suunnilleen "eunukoitua".
Kenestä on puhe?
Joudumme ensi alkuun toteamaan, että "eunukkeus" on fyysiseltä ulottuvuudeltaan sukupuolisidonnaista, vain miehiä koskevaa puhetta. Mutta se ei estä jatkotyöskentelyä tekstin parissa. Painakoon vaa'assa sekin, että valittu suomenkielinen käännös nimenomaisesti hävittää sukupuolen näkyvistä!
Voimme siis Matteuksen evankeliumin perusteella kysyä esimerkiksi seuraavat kolme kysymystä:
1. Keneen kirkon nykyisessä avioliittoteologiassaan tulisi soveltaa Jeesuksen sanaa niistä, jotka "äitinsä kohdusta saakka" ovat "eunukkeja"?
2. Keneen kirkon nykyisessä avioliittoteologiassaan tulisi soveltaa Jeesuksen sanaa "eunukeista", "joista ihmiset ovat tehneet sellaisia"?
3. Keneen kirkon nykyisessä avioliittoteologiassaan tulisi soveltaa Jeesuksen sanaa "eunukeista", "jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden"?
Markuksen evankeliumi näyttää silmien edessä olevat asiat. Mutta kun käytän Matteuksen rinnakkaiskohtaa tarkastelun apupeilinä, voin ikäänkuin katsoa selän taakse piiloon jääviä motiiveja.
Mitä voi jäädä huomaamatta?
Jään tarkastelun jälkeen miettimään vielä paria asiaa.
Ensinnäkin: Kohdat 1 ja 2 eivät ilmeisesti enää ole eivätkä voi olla auki kirjoitettu hengellinen peruste estää jonkin ihmisryhmän avioliitto. Mutta onko kirkossamme silti käytössä jokin niihin perustuva hengellinen piiloviesti? Sen mukaan on kenties olemassa jokin ihmisryhmä, jonka jäsen rinnastetaan "eunukkiin" siinä mielessä, että häntä ominaisuuksineen "ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi." (5. Moos. 23:1)
Jos näin on, antaako juuri se perusteen kieltää heiltä jokin siunaus?
Toiseksi: Jotta viesti olisi piilossa eikä ilmeinen, on kuitenkin ojennettu käsi. Sen perusteeksi on ehkä liimattu sanat "taivasten valtakunnan tähden". Näin voidaan osoittaa, että jos jollakulla on joko kohdan 1 tai 2 mukaiseksi tulkittu rajoitus, niin naimattomuus on (ainoa) pätevä ratkaisu, mikäli hän tahtoo pysyä oikealla tiellä.
Mutta viimein on kysyttävä: Voiko vaatimuksen esittäjän ojennettu käsi löytää siihen tarttuvaa kättä, joka kuuluu "eunukiksi" tulkitulle? Pakotettu naimattomuus ei ymmärtääkseni ole sama asia kuin itsenäisesti päätettävissä oleva naimattomuus.
Vapaaehtoisuutta Jeesus varmaan tarkoitti.
Johtopäätös
Koska sekä Mooses että Jeesus ovat ikäänkuin antaneet luvan kuulua yhteisöön ja samalla olla toteuttamatta suvun jatkamista, suvun jatkamisen vaatimuksella ei kirkossakaan liene aihetta lyödä niitä, jotka liittonsa rakenteen vuoksi eivät suvun jatkamiseen fyysisesti pystyisi.
Aitoa vapaaehtoisuutta ei toki tarvitse kieltää.
Sinun
Harmaa rovasti
19 kommenttia
Ymmärsinkö johtopäätöksesi oikein: Jos jokin pari on kirkollisessa kontekstissa avioliittoon kelpaamaton, mutta maallisessa kontekstissa avioliittoon kelvollinen, niin ojennetaan heille käsi, jotta he voivat olla aviopari myös kirkossa, vaikkakaan ei kirkollisessa kontekstissa.
Jumalan kuningaskunan tähden naimattomiksi jääneillä Jeesu tod. näk. viittaa Qumranin munkkeihin,jotka luostarissa olonsa ajaksi olivat sitoutuneet selibaattiin. Asiaa on tyhjentävästi selostanut teologian tohtori Barbara Thiering teoksissaan Jesus the Man ja Jesus and the Apokalypsis.
Kiitos kirjoituksesta ja pohdinnasta; Muutama kommentti.
”Kohdassa mitä voi jäädä huomaamatta”rakennetaan homoseksuaalisessa suhteessa elävän parin hyväksyvää periaatetta. En tiedä miten 1 Ms 23:1, oikein soveltuu tähän? Kysymys on kuitenkin eri asiasta ( vrt Rm 1, 3 Ms. 18). Katollisessa katekismuksessa homoseksuaalisen taipumuksen kanssa kampailevaa tuetaan koko seurakunnan rukouksen voimalla ja kehoitetaan pidättäytymiseen taipumuksen hillitsemiseksi ( 2357-2359). Läntisen kirkon opissa on siis tämä yhteisöön kuulumisen aspekti ja kielto syrjiä homoseksuaalisia ihmisiä.
Idän teologiassa taas kohtaamme mielenkiitoisen tulkinnan luomisesta. Sanat ” Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.” ovat lausut vasta lankeemuksen jälkeen, ( eivät ole siis tekstissä korologisessa järjestyksessä) tämä tulkitaan siten, että alkuperäinen tila on neitsyen kaltainen. Sukupuoliyhteys ei kuulunut alkujaan Aadamin ja Eevan suhteesen, vaan neitseellisyys, ( vrt Mt 22:30, Mark.12:25) avioliitossa se on sovittavissa, 1Kr 7:5. Tästä aukeaa näkökulmat myös tuohon Mt 19, joka toteutuu myös varjon omaisesti tavallisessa avioliitossa.
Kirkossa on tosin vanhastaan tunnettu askeettinen perinne jonka juuret ovat jo Vt:ssä.
Kyseiseen asiaan liittyen Mtv 3:n haastattelussa 02.09.2016, nyttemmin arkkipiispa Luoma totesi:
”Pidän kuitenkin todennäköisenä, että ennen pitkään myös meillä ollaan samassa tilanteessa kuin Ruotsissa ja Norjassa. Siellä kirkoissa vihitään myös samaa sukupuolta olevia pareja. Oleellisempaa minulle on kuitenkin se, että olkoon tulevaisuus tässä suhteessa meidän kirkossamme mikä tahansa, että me menemme sinne yhdessä yhteisten pelisääntöjen mukaisesti.”
Kuten hyvin tiedämme näitä pelisääntöjä on yksi jos toinenkin venyttänyt, joten kun pelisääntöjä on jo rikottu yhteiselon mahdollisuudet ovat kaventuneet ja varsinkin mikäli arkkipiispa Luoman todennäköisyyslaskelmat pitävät paikkansa. Mikäli arkkipiispa uskoo, että me menisimme tällä R/N-skenaariolla tulevaisuuteen yhdessä, ei hän voisi enää enemmän erehtyä.
Jouni,
Kiitos tarkennuksesta ( 18.11.2018 23:03) Itse asiassa kysymys ( 5 Ms 23:2) on sellaisista miehistä jotka ovat tehneet itselleen kastraation tai yrittäneet jostakin syystä vaihtaa sukupuoltaan. Eunikit joille toisten toimesta on tehty pakkokastraatio, eivät ole lain kohteena. Ks Jes 56:3-5;
” 3 Älköön murehtiko muukalaisen poika, joka on liittynyt Herran palvelijoiden joukkoon: »Näinkö Herra sulkee minut kansansa yhteydestä?» Älköön eunukki huokailko: »Minähän olen kuivettunut puu.» 4 Sillä Herra sanoo näin: – Myös eunukit, jotka pyhittävät minun sapattini, jotka tahtovat noudattaa minun mieltäni ja pysyvät minun liitossani, 5. saavat kunniakkaan nimen pyhäkössä, muurieni sisäpuolella. Heillekin minä luon muistomerkin, poikia ja tyttäriä kestävämmän, annan nimen, joka ei koskaan katoa.”
Lain ajatuksena oli, että ihminen ei saa muuttaa sukupuoltaan, sillä hän on Jumalan luoma. Joten tämä rakentamasi periaate on nähdäkseni tarpeeton.
En tiedä mitä ajatella, mutta olen niin yksinkertainen, että ajattelen: Jos sukupuolivietti on Jumalalta, niin höän pystyy vaikuttamaan siihen. Jos se on saatanalta, niin kenenkään ei pitäisi olla sen kanssa tekemisissä. Jos siihen on tullut jumalan luomistyön jälkeen saatanan laittama osa, niin siitä tulee jättiläinen, jonka edessä ihminen on heinäsirkka. Onko Jumala edelleen Kaikkivaltias?
Kirjoittaja
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.
Blogisti: ”Käsite ”avioliittoon kelpaamaton” on tulkitseva käännös,”
Tarkoitatko jaetta:
”Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.”
Rauhan julistus kääntää sanatarkasti: ”Sillä on eunukkeja, jotka äitinsä kohdusta syntyvät sellaisiksi, ja on eunukkeja, jotka kuohittiin ihmisiltä, ja on eunukkeja, jotka ovat taivasten valtakunnan vuoksi kuohinneet itsensä. Joka on sen kykenevä käsittämään, käsittäköön.”
Kuka on kykenevä käsittämään? Kirkko ei ole oikeutettu käsittelemään kysymystä, koska sen käsittäminen on henkilökohtainen asia eikä kirkolle ole edes oikeutta tulkita kenenkään ihmisen puolesta henkilökohtaisia asioita.
Jakeet kokonaisuudessaan, jottei konteksti häviä:
”Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Jos näin on miehen suhde naiseen, ei kannata naida.” Mutta hän sanoi heille: ”Eivät kaikki käsitä tätä sanaa, vaan ne, joille se on annettu. Sillä on eunukkeja, jotka äitinsä kohdusta syntyvät sellaisiksi, ja on eunukkeja, jotka kuohittiin ihmisiltä, ja on eunukkeja, jotka ovat taivasten valtakunnan vuoksi kuohinneet itsensä. Joka on sen kykenevä käsittämään, käsittäköön.”
Kun kaikki eivät käsitä tätä sanaa, niin miksi joku koettaa sitä vääntää oman tulkintansa mukaan kaikkien käsitettäväksi? Raamatun idea on siinä, että jakeet kolahtavat niihin, joita varten ne on kirjoitettu. Ne ovat tienviittoja oman identiteetin ymmärtämiseen ja identiteetin sovittamiseen kutsumuksessaan. Massatulkinnat johtavat aina ongelmiin, koska ne eivät tahdo sopia kehenkään. No, ehkä kirkkostandardin mukaiseen sopivat, jos sellaisia oikeasti löytyy.
Ilmoita asiaton kommentti