Myyrmäen kirkon ongelmallinen aprilli-pääsiäis-banderolli
”Olemme miettineet, millä tavalla pääsiäissanomaa voisi ilmaista niin, että ihmiset voisivat ajatella pääsiäistä muunakin kuin pitkänä lomana. Tämä banderollin sanoma voi avautua monella tavalla, tärkeintä on, että ihminen pysähtyy miettimään sitä”, kirkkoherra Hannu Pöntinen sanoo itse asiassa kuultuna.
Kirkkoherran mielestä on hyvä, että räikeän värinen ja sisäisesti ristiriitainen viesti herättää tunteita, ajatuksia ja keskustelua. Hyvä muuten, mutta pitääkö niitten ajatusten ensi töikseen ajautua harhapoluille?
Jos sanotaan, että Jeesuksen kuolema on aprillia, ollaan alle aikayksikön tekemisissä doketismi-nimisen harhaopin kanssa (kreikan sana dokein = luulla, arvella, näyttää olevan). Kyse on varhaiskirkon aikana esiintyneestä hereettisestä käsityksestä, jonka mukaan Jumala olisi vain näennäisesti tullut ihmiseksi Kristuksessa; Kristuksella olisi ollut vain näennäisruumis, hän olisi kärsinyt ja kuollut näennäisesti.
Sinänsä on ihan vekkuli ajatus, että kun aprillipäivä 1.4. osuu yksiin pääsiäissunnuntain kanssa, tästä päällekkäisyydestä otetaan kirkollisissa piireissäkin kaikki ilo irti. Myyrmäkeläiset saavat Ruttopuiston rovastilta täydet pisteet nimenomaan hyvästä yrittämisestä.
Kauhulla ajattelen sitä hetkeä, jolloin aprillipäivä osuu pitkäperjantaihin. Silloin vitsit taitavat olla melko vähissä?
Omat vaatimattomat ehdotukseni banderolliin JEESUS ON KUOLLUT-viestin tilalle:
JEESUS JÄI HAUTAAN tai
PÄÄSIÄINEN ON PERUUTETTU!
Vanhan hokeman mukaan kirkoista katolinen on ominut joulun ja ortodoksinen pääsiäisen. Luterilaisille jäi pitkäperjantai. Mikään kirkko ei kuitenkaan ole voinut omia Jeesusta kokonaan itselleen, sillä hän ei jäänyt seimeen sen paremmin kuin ristille tai hautaankaan.
Ylösnoustuaan Herra ilmestyi n. 500 ihmiselle, mutta hänelle tuli koti-ikävä ja hän lähti Isänsä luo Taivaan iloon ja riemuun. Sieltä hän seuraa kaiken maailman tapahtumia aitiopaikalta ja kun aika toisen kerran on täysi, hän tulee uudelleen visiitille tänne tellukselle, ei tosin enää pienenä vauvana vaan voittajana, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja jonka edessä kaikki joutuvat polvistumaan, oli uskoa eli ei.
Meillä ei ole lupaa hypätä kiirastorstain ehtoolliselta suoraan pääsiäisjuhlaan ohi pitkäperjantain. Kristuksen kärsimystä on katseltava ja mietiskeltävä, sillä sinun ja minun takiahan hän joutui kärsimään.
Joku saattaa nyt ajatella, että Jeesushan tiesi nousevansa kuolleista. Mitä hän sitten Getsemanen puutarhassa teki? Kyse oli hirmuisesta rukoustaistelusta vailla vertaa. Jeesushan jopa tuskissaan pohdiskeli sitäkin, voisiko hän välttää sen, mitä tuleman piti? Lopulta kuitenkin kutsumustietoisuus voitti. Hän suostui siihen, mikä kirjoitettu on.
Uskontunnustuksessa sanomme, että Jeesus kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan. Tämä tuonela-kysymys on kiinnostanut meikäläistä aivan pikku pojasta asti. Tuosta retkestä ei Uudessa testamentissa puhu kukaan muu kuin apostoli Pietari ohimennen kirjeessään (1 Piet 3:18-20a):
Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.
Minkä vuoksi Kristus astui vainajien luo heidän odotustilaansa tai säilytyspaikkaansa? Varhaiskirkon aikana asia ymmärrettiin kolmella tavalla:
1) Taisteltuaan Saatanaa vastaan ristillä Kristus tunkeutui tämän maanalaiseen valtakuntaan kukistaakseen arkkivihollisensa Pimeyden vallat eli Synnin, Saatanan ja Kuoleman näitten omalla maaperällä.
2) Sitten Kristus vei mukanaan taivaaseen Vanhan testamentin pyhät ja hurskaat pakanat. Mielikuvissani näen vahvan metallioven, joka on salvattu kiinni ulkopuolelta. Siitä murtaudutaan läpi niin että paukahtaa ja heilahtaa, Pimeyden vallat joutuvat antamaan periksi ja luovuttamaan saaliinsa Kristukselle. Jumalaa vastustavat voimat kokevat hetkellisen rökäletappion ratkaisevalla hetkellä. Tuon pahistrion piti nitistää Jeesus totaalisesti, mutta vahingon ilo Jeesuksen kuolemasta jäikin varsin lyhytaikaiseksi.
3) Lisäksi Jeesus kuulutti kaikille vainajille sanomaa syntien sovittamisesta ja ihmiskunnan pelastamisesta. Olihan Nooan jälkeläistenkin saatava kuulla tämä suurin koskaan tällä pallolla kerrottu uutinen. Ikävä kyllä emme saa tietää, mikä oli tuon Jeesuksen saarnan vaikutus. Vaan olihan tuossa aikamoisen paljon duunia lankalauantaille verrattuna siihen, että Jeesus olisi vain levännyt haudassa ja käärinliinoissa odottanut kolmannen päivän aamua!
Jos Jeesus kuoli pitkäperjantain klo 15:n aikoihin ja nousi kuolleista varhain pääsiäisaamuna, niin n. 36 tuntia hän oli ns. teillä tietymättömillä. Tämä kuului suunnitelmaan. Kun ihmiset vaativat Jeesukselta jotakin merkkiä (Matt. 12:40), hän sanoi, ettei anna muuta kuin vain Joonan merkin: ”Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä”.
Luterilaisessa virsikirjassakin on tätä nykyä kaunis ortodoksinen tropari: Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Tässä on jo aika paljon sanottu, eikö vain? Kuoleman voittanut Kristus on toki avannut taivaan portin myös meille, häneen täällä maan päällä nyt vaeltaville uskovilleen.
Ilmestyskirjassaan Johannes kertoo (1:17-19): ”Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet”.
Oletko, lukijani, koskaan tullut ajatelleeksi, että uni on kuin pieni kuolema? Iltarukouksessa sanomme: Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Aikamoisen suojattomiahan me nukkuessamme olemme, eikö vain? Ainakaan emme ole itsemme omat. Minä ainakin haluan illalla jättää itseni aivan sananmukaisesti Herran haltuun.
No, jos uni on pieni kuolema, niin aamulla sitten saamme harjoitella ylösnousemusta. Lopultakaan se ei ole herätyskellon ansiota, että me heräämme. Jumala meidät herätti tänä aamuna ja myös silloin, kun toteutuu tämä iltarukouksen loppuosa: Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen.
Kirkko ja kaupunki kertoo, että idean räikeään lakanaan tunnustaa saaneensa Vantaankosken seurakunnan kanttori. Annammeko hänelle anteeksi?
Alakuva lisätty 1.4.18: Doketismi havainnollistettuna...
35 kommenttia
Arvoisa RR,
Kiitos oikein opettavasta blogista.
Hyvää Suurta lauantaita.
RR :”Jos sanotaan, että Jeesuksen kuolema on aprillia, ollaan alle aikayksikön tekemisissä doketismi-nimisen harhaopin kanssa (kreikan sana dokein = luulla, arvella, näyttää olevan).”
Entä jos sanotaan, että kysymyksessä oli kenosis?
Nyt olen Hannu kanssasi eri mieltä. Ei banderolli ole teologinen oppilauselma. Se on oivaltava ja oivalluttava tokaisu. Se sisältää viestin, joka pysäyttää, herättää ajattelemaa. Ja tuo on sitä. Ja sisältää viestin. ”Jeesus on kuollut, lopullisesti kuollut”., moni toivoi ja moni pelkäsi, mutta pääsiäinen toi uuden viestin: olet luullut väärin. Aprillia. Jeesus elää.
Aprillista johtui mieleen: Vanhan ajan oikeasta aprillipilasta, joka perustuu hyväuskoisen henkilön juoksuttamiseen olemattoman asian tähden, voi lukea vaikkapa Riihimäen garnisoonin sotilaslehti Sattumasta vuodelta 1927 (https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1364881?page=3&term=aprilli&term=aprillia).
Minua häiritsee tässä blokissasi se, että minusta se on asenteellisesti hirveän negatiivinen: Ei noin. Väärin ideoitu. Huono tulos. Anteeksi pitäisi pyytää. Noviisien ei pitäisi yrittää. Kristillistä uskoa ei saisi edes yrittää sanoittaa uusin sanoin. Pahimmillaan se johtaa esim. siihen, että seurakunta ilmoittaa koulun päivänavausteemoiksi suoraan kirkkokäsikirjan seuraavan sunnuntain aiheen. Siis ”ansaitsematon armo” jne. Varmasti innostava teema, kun sen 11-vuotias poika kuulee. ”Huomenna seurakunnan pappi pitää päivänavauksen teemalla: Ansaitsematon armo.” Eikä tuo banderolli pyrkinyt minusta raflaavuuteen vaan näkyvyyteen, kristillisen ylösnousemus -uskon sanoittamiseen hieman uudella tavalla, kun siihen vielä avautui hieno mahdollisuus suomalaisesta kalenteriperinteestä. TOSI HIENOA MYYRMÄEN KANTTORIT JA MUUT, jotka oivalsitte ja rohkenitte.
Jos synnin palkka on kuolema ja Jeesus on sovittanut ihmisten synnit, niin silloinhan Jeesus on kuollut.
Tai hänen pitäisi olla iankaikkisesti helvetissä sovittamassa ihmiskunnan syntejä, koska synnintekijät joutuisivat kuulemma helvettiin, ellei Jeesus heidän syntejään omalla kärsimyksellään sovittaisi.
Rovasti Hannu. ”Oletko, lukijani, koskaan tullut ajatelleeksi, että uni on kuin pieni kuolema? Iltarukouksessa sanomme: Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Aikamoisen suojattomiahan me nukkuessamme olemme, eikö vain? Ainakaan emme ole itsemme omat. Minä ainakin haluan illalla jättää itseni aivan sananmukaisesti Herran haltuun.
No, jos uni on pieni kuolema, niin aamulla sitten saamme harjoitella ylösnousemusta. Lopultakaan se ei ole herätyskellon ansiota, että me heräämme. Jumala meidät herätti tänä aamuna ja myös silloin, kun toteutuu tämä iltarukouksen loppuosa: Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen.”
Täytyy sanoa, että juuri näin en ole koskaan ajatellut, mutta pitkään olen miettinyt nukahtamisen, yön ja unen merkitystä ihmiselle, myös itselleni. Unenlahjani ovat hyvät, joten tähän ongelmaa liitty. Huomaan nyt, että olen jotenkin hapuillut juuri tätä ajatusta kohti, mutta nyt sain uuden ajatuksen päästä kiinni.
” Uni on kuin pieni kuolema”.
Saako kysyä, oletko itse tämän ajatuksen keksinyt, vai onko lisää viisautta tarjolla jossain, kirjaan muodossa? Oli miten oli, tässä onminulle tämän pääsiäispyhän helmi. Kiitos kovasti. Ja iloitaan ylösnousemuksesta, ja siitä, että taas saimme herätä uuteen päivään.
NYT SE SUURI PÄIVÄ KOITTI, ARMON PÄIVÄ VALKENI! Riemullista pääsiäistä, hyvät ystävät ja vihamiehet!
Jos eläisimme keskiajalla, nyt olisi pääsiäisnaurun paikka. Saarnoissa pruukkattiin nauraa lähinnä kuoleman ja perkeleen kustannuksella, niille kun kävi vähän köpelösti.
Itse en tohtisi yhtyä moiseen pilkkanauruun, sillä pidän Jumalan kahlekoiraksi päätynyttä paholaista vieläkin liian vaarallisena itselleni. En mene sitä rakkia silittelemään tai ruokkimaan mistään hinnasta.
Minun pääsiäisilooni riittää se, että Kristus kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden.
Se, mikä minua häiritsee tässä on se, että kun joku yrittää, niin sitten etsitään kaikki virheet. Ja niin helposti saadaan taas yksi yrittäjä lannistettua. Ja niitä, jotka yrittävät löytää uusia muotoja evankeliumin viestittämiseksi, ei kirkossamme todellakaan ole liikaa.
Kirjoittaja
Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Kyllä te teologit osaatte selittää kaikki asiat puhki, luterilaiset erityisesti. Tämän aprillipilan kommentoinnissa noudattaisin kyllä vanhaa tiedottajan ohjetta: puhutaan mitä puhutaan, tärkeintä on, että puhutaan.
Ilmoita asiaton kommentti