Tutustuin aikanaan Hannu Turskaan joka oli kovasti mukava Ihminen. Esson baari silloisena aikana taisi olla ensimmäinen lähentymispaikkamme.
Praatia syntyi, ja kävin heiltä yhden pellon päästä hakemassa vielä ehjän tuulilasin pikku saabbiini. Taisi startti lähteä kuten perävalojen lasit samalla keikautuksella.
Tulihan siinä supliikissa jokunen teksti lausuttua, ja ajassa tapasimme eteenkinpäin.
Hannulta tuli kiinnostukseni aikaan, ja sen mahdollisiin variantteihin huomaamisessa Hänen pyöritellessään sormiensa välissä pientä palasta betonilattian pölystä.
Hannu tiesi minun olevan hiukan musiikkiin kallistunut, ja Hän kysyi voisiko kirjoittaa laulun asiasta, Hänen elämäänsä kuuluvasta.
Hän kertoi silloin tyttärestään ja vaimostaan josta oli eronnut.
Laulun aihe oli nopeasti selvillä, mutta kerroin hetken voivan kestää kun haaste oli suuri.
Laulu tekstineen syntyi, ja nyt se on tässä. Googlekääntäjääkään ei voi moittia.
Lapin Tyttö
On talven puissa lunta se kultaa metsämaan mä katson talven puita kun päivä hämärtää
On mielessäni mulla tyttö Lapin Pohjoisen tunnen eloni on unta kun Häntä muistelen
Sä pois lähdit luotain
Sanoit eikö hyvä näin mä hiljaisena katsoin pääni laitoin alaspäin
Vain yksin voi tietää mitä on kun menettää Ihmisen niin tutun vieraan
sitä ei voi ymmärtää
Tää on kulkurin tumma laulu siinä on mun elämää
Tunnen kuinka Talven tuiskut täytyy Minun elää näin
Annoit rakkautesi Mulle siinä oli liikaa
Sua liikaa rakastin ja sitten menetin
Ei taakse katso lintu lähtiessään Etelään vaan katsoo uuden suunnan ja alkaa elämään
Muiston mielessään se kantaa maasta kesän suloisen jonne keväällä se palaa tehden pesän poikasten
On elämäni tietä jota sade huuhtelee
Aurinkokin joskus pilven takaa Minua tervehtii
On muistot Mulle kalliit ilot surut murheineen
Ne Elämässä kantaa ala ylä mäkineen
Tää on Kulkurin tumma laulu
Siinä on mun elämää tunnen kuinka talven tuiskut täytyy Minun elää näin
Annoit rakkautesi Mulle siinä oli liikaa Sua liikaa rakastin ja sitten menetin.
Hannu kortteerasi kotitalonsa pihalla hirsimökissä, ja aamulla varhain tulin, aukaisin oven, ja tervehdin, nyt se on valmis.
Ensin luin tekstin, sitten lauloin saman, ja Hannu sen jälkeen jatkoi vielä varhaista aamuansa laskeutumalla lepoonsa uudestaan.
Julkaisin tämän siksi huomataksemme pienten asioiden voivan kasvaa suuremmiksi lähimmäistemme kohtaamisissa.
Hannu ei varmasti katso pahakseen vaikka tämän julkaisinkin liitesanoineen.
Kirjoitan vahvasti proosamuotoon, mutta kun itseltä on sävel, asia laulettuna toimii.
Harras valssikin taipuu kun tekstissä yrittää, ja vielä paikallisestikin.
Kirjoitin tämän Simolaulun kun jäin vartioimaan paikkaamme Ylitorniolla leirillä.
Laulu Simosta
Simo kunta oot Suomen Lapin suomaistas Sut tunnetaan
Kun joenvarrelta Hillaan Me iloisena kuljetaan
Ne tunteet ja tuoksut illoin Me aina muistetaan
Elämään uskomme silloin Lasten katseen jos kohtaamme vaan
Simo Helmi oot Suomen Lapin niin täällä toivotaan
Meren kauniin kutsuvat saaret Sun rintaasi puolustaa
Ja joessas elääpi Lohi mikä tuntoomme kohottaa
Meidän toivomme on siinä Se vapaana elää saa.
Isät Äidit on työnsä tehneet usein muistot on jäljellä vaan
Ja rukouksin kiittää Lapset elonsa antajaa
Kirkko paikallaan Herrasta kertoo mikä Tiemme viitottaa
Ja minkä ristin alla tämä tiemme päätetään
Nyt Yhdessä laulamme Kaikki Simo se nimi elää saa
Työmme pienikin jonka Me jaamme aina kuntaamme kannattaa
Työn hedelmät paljon kertoo miten täällä kuljetaan
Elo rikkaan ja köyhän on Juhlaa kun Simossa elää saa.
Tämä on tehty myös aiemmin kun tangotyttären Isä julkaisi oman Simoon ja Sen jokeen liittyvän laulunsa.
Jokunen joka ja mikä sana korreloi hassusti, muttei varmaan haittaa.
Samoten kuuluu olla iloisna ei iloisena