Moraalinen johtajuus

Mitä on moraalinen johtajuus?

Eilen osallistuessani Helsingin Kesäyliopiston opettajien koulutukseen keskustelimme opettamisesta ja ohjaamisesta. Mieleeni jäivät esimerkiksi nämä asiat: "Ohjaajan tehtävä on turvata oppimista" ja "Oppimisen hetki on tässä ja nyt, ei jossain, joskus..." Tavallaan johtajuus on aina opettamista ja ohjaamista. Ohjaaja houkuttelee oppilaistaan esille jotain, mitä he eivät ehkä itsessään tiedosta. Ihminen voi olla johtaja, vaikka hänellä ei olisi alaisia. Johtajalla voi olla oppilaita, seuraajia tai ihmisiä, jotka luottavat häneen hädän hetkellä. Johtajuus on turvaamista, mutta myös asioiden viemistä päätökseen. Se on myös tekosyiden välttämistä ja oman syyllisyyden ainakin ajoittaista myöntämistä.

Mitä on moraalinen johtajuus?

Moraalilla tarkoitetaan jotain, mikä ohjaa käsityksiämme oikeasta ja väärästä. Moraali on syntynyt kasvatuksen, yhteisön normien ja uskonnollisen ajattelun seurauksena. Moraalinen johtajuus on siis näihin käsityksiin liittyvää eettistä toimintaa. Lisäisin, että moraalinen johtaja esimerkiksi sodan aikana, nostaa kansan moraalia. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana puhuttiin hankalasti määriteltävästä ongelmasta "demoralization". Tuo olotila on toivottomuuden ja avuttomuuden tunteesta kumpuava ilmiö.  Sodan aikana sillä tarkoitettiin yleistä mielialan laskua, tappiomielialaa ja tästä väistämättä seuraavaa epämääräisiin hankkeisiin (vaikka salakuljetus) ryhtymistä. Johtajien tehtävä oli pitää yllä taistelumielialaa. Kukapa muu kuin Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill olisi onnistunut tässä yhtä hyvin? Hän teki sen käymällä suoraan asian ytimeen "tarjoan verta, hikeä ja kyyneleitä..." Presidenttimme Kyösti Kallio teki saman rukouksella 6.12.1939.

Johtajuuteen on mahdollista päästä myös epämoraalisin keinoin. Onhan rikollisia, jotka olisivat voineet luoda loistavan uran jollakin muulla sektorilla. Joka tapauksessa he ovat johtajia oman liigansa jäsenille.  On valtioita, joissa johtajuus periytyy, tai hankitaan pakkokeinoin. Näissä tapauksissa kysymys ei ole moraalisesta johtajuudesta. Moraalinen johtajuus voi olla johtajuutta ilman muodollista asemaa. Näin on usein, jos ihmiset kunnioittavat toista ihmistä jonkin henkilökohtaisen kokemuksen tai karisman takia. Tässäkin piilevät omat vaaransa.

Tällaisen kriisitilan keskellä, jossa olemme eläneet jo yli vuoden, moraalisen johtajuuden tarve on suuri. Sosiaalinen media ilmentää kaikessa raadollisuudessaan kansakunnan tuntoja. Väitteleminen, syyllistäminen, jopa viha ovat läsnä jokapäiväisessä kielenkäytössä. Kommentteja ei tarvitse kovin syvällisesti tulkkailla ymmärtääkseen epätoivon ja avuttomuuden tunteiden olevan jo läsnä. Kuka johdattaisi epätoivoiset ja väsyneet ihmiset virvoittavien vetten äärelle? Kuka valaisi toivoa sinne, missä toivo on sammumassa? Eikö pääsiäisen sanoma ole juuri toivon sanoma? Kuuleeko kukaan?

Olen kuullut jopa ateistien suusta Jeesuksen olleen maailman suurin johtaja. Hänen johtajuutensa esimerkki oli Paimen, joka jättää 99 lammasta, löytääkseen yhden eksyneen. Se on johtajuutta, joka ei ole tästä maailmasta, mutta jota maailman olisi syytä jäljitellä. Toivottomuuteen tulee viesti: Jeesus kuulee heikoimmankin huokauksen.

Hyvää pääsiäistä!

4 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Nostaessasi Jeesuksen esimerkiksi et kai tarkoita että joku valtionjohdossa samaistuisi häneen ja alkaisi johtaa hänen tyylillään? Ei toimisi. Hieman suhteellisuudentajua. Korona tilanne on valovuosien päässä maailmansotien kriiseistä.

    Jeesusta voi todellakin pitää arvojohtajana ,mutta jos evankeliumeihin on luottamista, niin itse opetuslapsilauman johtajuus on muuten epäselvää paitsi se, että luetellaan n neljä naista nimeltä jotka pitivät huolta ryhmän huollosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Eikö olisi helpompi löytää se yksi, jos kaikki, myös ne 99 olisivat etsinnöissä mukana.

    Kristillisesti tarinan selitys hiukan ontuu, mutta niin ontuu moni muukin selitys.

    Alkuperäinen tarina kertoo kuinka numerot 99 asti kirjoitetaan vasemmalla kädellä, kun löytyy vielä se yksi, kaikki siirretaan oikealle puolelle, koska 100 oli täydellisyyden luku.

    Tämä löytyy apokryfikirjasta, ja ehkä tällainen tapa on joskus ollut. Sata pitää sisällään kaikki muut luvut, se ei ole vajaa, siitä ei puutu mitään.

    100 ikäänkuin kerää kaikki numerot aitaukseen, niitä ei enää ole, on vain täysi 100. Mutta sataa ei tietenkään olisi ilman niitä muita, jotka 100:n tekevät.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Tarja on taas oikeilla jäljillä. Jujuun kuuluu se, että lukua 100 vastaa hepreassa Koof jonka ideogrammi edustaa päätä tai takaraivoa, ja jos luku on vajaa ei pää ole ’täysi’ eli ihminen ei ole ehjä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Johtaja ja alaiset. Olen aina kapinoinut alainen -sanaa vastaan, koska siinä on tietty arvolataus. Alainen on johtajan alapuolella. Samoin on opetuslapsi -termi. Hehän olivat aikuisia ihmisiä. Samoin olen ihmetellyt, että kun nämä ”lapset” kiersivät maata, kuka pesi vaatteet, teki ruoan ja antoi yösijan ? Marttaa pidettiin huonompana kuin Mariaa. Naisten johtajuus on palvelemista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Susanna Kokkonen
    Susanna Kokkonen

    Luennoin Suomessa ja eri puolilla maailmaa sellaisista aiheista kuin holokausti, antisemitismi, kansanmurhat ja rasismi. Koulutukseltani olen filosofian tohtori. Olen kirjoittanut kirjan 'Matka Holokaustiin'. Olen KD kuntavaaliehdokas.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit