Miten rippikoulussa opetetaan seksistä?

Kotimaa-lehti esitteli paneelikeskustelua, jossa kaksi liberaalia ja kaksi konservatiivia keskusteli kirkon rippikoulujen seksuaaliopetuksesta. Taustalla oli konservatiivien julkaisema kirja ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”. Kirjan linjaukset ovat herättäneet arvostelua. Keskustelussa kysyttiin, onko kirja vaarallinen.

Kirjan yksi tekijöistä totesi: ”Se meni minulla ihon alle, että kirja olisi vaarallista tai rikollista toimintaa.”

Itse en osaa ottaa tähän kysymykseen kantaa. En tunne kirjaa. Omasta mielestäni ei kuitenkaan vaikuta vaaralliselta keskustelussa esiin tuotu kirjan ajatus, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi tai että seksin oikea paikka on avioliitossa.

Toisaalta seksuaalielämän kysymykset ovat arkoja ja jyrkkä kategorisointi voi vahingoittaa syvältä. Kenenkään ihmisarvoa ei saa kyseenalaistaa esimerkiksi suuntautumisen perusteella.

Liberaalin puolen keskustelija katsoo, että kirkossa on syyllistytty kategorisointiin:
”Seurakuntaelämä ja kristityt ovat osanneet olla armottomia, kategorisoivia ja luokittelevia. Ihmisillä on aito kokemus siitä, että kristityt tuntuvat tietävän toisten asiat paremmin kuin he itse.”

Yksi kysymys keskustelussa sivusi seksin oikeaa aloitusikää.

Liberaalin puolen keskustelijat totesivat, ettei nuori odota aikuiselta päivämääriä vaan pohtijaa ja rinnalla kulkijaa sekä toisen kunnioittamista.

Entä, jos aikuinen odottaa nuorelta seksiä? Lain mukaan aikuisen ja alaikäisen seksi on rangaistava rikos. Parhaillaan eduskunta on uudistamassa lainsäädäntöä niin, että aikuisen seksi lapsen kanssa on lähtökohtaisesti raiskaus.

Olisiko tässä asiassa rippikoulussa oltava kuitenkin kategorinen ja annettava selviä rajoja? Toisenlainen opetus saattaisi olla ”vaarallista tai rikollista toimintaa”?

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Martti Pentti siis et taida edes yrittää ymmärtää mitä sanon, siis luterilaisuuden hedelmänä on ne teot joita luterilaiset tekevät, eikö näin ole?

    Pyhän Hengen hedelmää on ne teot joita uskovat, joissa on Pyhä Henki, tekevät Pyhän hengen voimalla.

    Erottelet ”hyvät hedelmät” luterilaisuuden ansioiksi mutta huonot hedelmät ohitat jostakin muusta tuleviksi, en ymärä?

    Sisällis sota on yksi esimerkki väärästä hengestä, siis jos luterilaisuus antaisi sen mitä se lupaa niin eikö kaikilla luterilaisilla olisi Pyhä Henki, Pyhän Hengen omaava ei voi tappaa ketään, siis sisällis sota on todiste ettei luterilaisuus anna Pyhää Henkeä, MOT.

    • ”Luterilaisuuden hedelmänä on ne teot joita luterilaiset tekevät, eikö näin ole?” Näin ei ole. Luterilaisten tekemät pahat teot ovat ihmisten turmeltuneen luonnon hedelmää: ”Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.”. ”Erottelet ’hyvät hedelmät’ luterilaisuuden ansioiksi.” En vaan Jumalan teoiksi. ”Jos luterilaisuus antaisi sen mitä se lupaa, niin eikö kaikilla luterilaisilla olisi Pyhä Henki?” Luterilaisuus ei lupaa mitään vaan opettaa luottamaan Jumalan lupauksiin.

  2. Martti Pentti siis mitä kirjoittelet, mitä papit puhelevat kastaessaan vauvan, eikö siinä ”luvata” kaikenlaista ja kun vielä pienille lapsille ensi vanhempien, kummien ja pyhä koulun kautta opetetaan niitä ”lupauksia” ja vielä ripareilla vahvistetaan, niin mitä tarkoitat ettei luvata/anneta?

    Vastaappa nyt näihin kysymyksiin, tuleeko vauvasta kasteessa Jumalan lapsi? Entä saako vauva kasteessa Pyhän Hengen?

    • Mitä tarkoittaa lupaus? Se ei merkitse lahjaa, joka annetaan saman tien. Lupaus on jotain, joka toteutuu aikanaan. Lupaukseen voi sisältyä myös ehto. Kasteen lupaukseen liittyy edellytyksenä usko. Ilman sitä jää ilman kasteen lahjaa.

      Vauva liitetään kasteessa Jumalan lasten joukkoon. Ovet ovat kuitenkin auki kuten tuhlaajapojan vertauksesta tiedämme: voi lähteä omille teilleen ja saa palata kaiken tuhlanneena takaisin Isän luo.

    • ”Kuka on ’tuhlaajapoika’?” Mieti omaa elämäntarinaasi, älä suhteessa mihinkään kirkkokuntaan vaan suhteessa Jumalaan!

      Olemme keskustelleet jo luvattoman kauan ohi Pekka Särkiön aiheen, joten eiköhän lopeteta tällä erää!

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.