Takavuosien tv-mainoksessa kysyttiin, mitä itse kukin tekisi, jos voittaisi miljoonia lotossa. ”En minä ainakaan näitä hommia jättäis.” kuului hauskin vastaus. Jeesus asetti vastaavan kysymyksen vertauskertomuksessaan talentin saajista (Matt. 25:14-30). Siinä puhutaan tämän ajan mittapuun mukaan miljoonien talletuksista ja niiden käytöstä.
Kertomuksessa isäntä jakaa kolmelle palvelijalleen rahaa talentteina. Talentti tarkoitti tuohon aikaan valtavaa rahamäärää (6000 denaaria), jonka ahkera työmies saattoi ehkä koko elämänsä aikana ansaita. Yksi sai 5 talenttia, toinen 2 ja viimeinen yhden. Vähiten saanut vähättelee annettua summaa ja päättää kätkeä rahan. Kaksi eniten saanutta pisti talletuksen käyttöön ja tuottamaan, mutta vähiten saanut palautti isännälleen rahan ilman tuottoa. Tästä hänta moitittiin ankarasti. Kukapa meistä ei harmistuisi, jos pankki hoitaisi huonosti talletustamme.
Elämämme on lahja Jumalalta ja meidän tehtävämme on laittaa kaikki lahjamme eli talenttimme käyttöön lähimmäistemme parhaaksi ja Jumalan kunniaksi. Jumalan lahjoista suurin on usko Jeesukseen Kristukseen. Siihen ajattelen liittyvän lupauksen Matt. 25:29: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Usko joko kasvaa käytössä tai piilotettuna hiipuu pois.
Tämä niin sanottu ”Matteus-vaikutus” tunnetaan nykypsykologiassakin tarkasteltaessa persoonallisuuden kehitystä tai vaikkapa itsetunnon rakentumista: Käyttämätön ja harjoittamaton kyky tukahtuu ja muuttuu arvottomaksi, siitä ei ole iloa kenellekään. Sen sijaan rohkea itsensä likoon laittaminen saa lahjakkuuden puhkeamaan kukkaan, jopa jalostaa sitä. Usein muutkin elämänalueet alkavat kukoistaa. Läheisiltä saatu hyvä palaute tukee kehitystä.
Jeesuksen vertauskertomus oli rahan maailmasta, mutta muuten Herramme ei kehottanut palvomaan omaisuutta, päinvastoin Hän varoittaa mammonan vaaroista. Vertauksessa on kyse hengellisistä lahjoista ja niistä kalleimmasta, uskosta. Hengellisistä lahjoista kyseen ollen juuri usko panee toimeksi. Ilman uskoa ja käyttämättömänä hyvätkin lahjat hiipuvat arvottomiksi. Lottovoittajakin voi tulla rutiköyhäksi ajanoloon, mutta oikein toimiessaan hän voi vaurastuttaa omaa ja lähimmäistensä elämää.
Hiljaisuuden perinteen näkökulmasta ajattelen lahjojen levollisen katselun ja niistä kiittämisen tärkeyttä. Talenttimme ei pakota meitä uupumaan loppumattomassa pinnistelyssä, vaan paremminkin se on kiitollista vastaaottamista ja lahjan näkemistä (Ef. 2:8-10). Elämme armon eli Kristuksen valmiin työn varassa. Hiljaiset rukoushetket, jolloin kiitämme Jumalaa elämästä ja uskon lahjasta, ovat suuria talletuksia tulevaa elämää varten. Niiden varassa jaksamme eteenpäin tässä elämässä ja ajan rajan tuolle puolen iankaikkiseen elämään.
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
1:n talentin arvo oli n. 23:n vuoden palkka. Joten ei mikään pikkusumma sekään. Kyllä sillä olisi voinut bisnestä tehdä. Olennaista tässä kertomuksessa ei ole talentin arvo, vaan palvelijoiden asenne. Toiset lähtivät heti palvelemaan ja heillä oli luottavainen asenne isäntäänsä kohtaan. Tämä yksi pelkäsi isännän ankaruutta ja piilotti talenttinsa. Talentti ei ollut edes palvelijan omaisuutta, vaan isännän.
Vertauksessa on kyse meidän asenteestamme Jumalaa kohtaan. Luotammeko hänen hyvyyteensä. Jos emme, niin emme myöskään häntä palvele, emmekä ole kiitollisia hänelle kaikista hyvistä lahjoista, joita hän meille joka päivä anteliaasti jakaa. Nurisemme niin helposti: ” saisimpa lottovoiton. Sitten kyllä auttaisin muita.”
Toinen vertauksen avainsana on ”kyky”. Myös yhden talentin saaneella oli kyky asioida valtavalla omaisuudellaan, mutta jätti mahdollisuuden käyttämättä.
Pentti
Kiitos hyvästä blogistasi
Mielestäni tekstisi osoittaa kypsää persoonallisuutta, joka hallitsee asiansa, josta kirjoittaa.