Mitä tehdä helmasynneille , joista kristitty ei pääse eroon ?

Tähän kysymykseen ajattelen että on monenlaisia lähestymistapoja eri kristillisissä piireissä ja kirkoissa . 

Lähestyn asiaa luterilaisen opin mukaan , miten sen ymmärrän.

Yksi ajattelu on ikäänkuin paeta ja pyrkiä ylistämään ja pyrkiä pääsemään lähemmäksi Jeesusta että se synti häviää. Tai se kielletään ja silloin se on jo kielletty jos ei tarvitse syntejä tunnustaa . 

Joissakin piireissä on ajatus että hengelliset harjoitukset tekevät ihmisestä paremman ja voivat siten voittaa synnit .

Jotkut tahtovat väistää sen totuuden että tietyt asiat ovat syntiä , vaikkapa sillä perusteella että kaikkihan tekevät niin tai ihmisen on mahdotonta elää Raamatun opetusten ja käskyjen mukaan . Ihminen tahtoo laventaa Raamatun sanaa ja ajatus että vapaasti tulkita ja sitten vapaus Kristuksessa . Vaikka Jumalan sanan opetuksen noudattaminen antaa sen vapauden elää kristityn vapautta. Jumalan sanan noudattamisesta joutuu aina myös vainottavaksi ja pilkattavaksi , mutta me emme määrittele vapautta vaan se annetaan armosta kun tahdomme pysyä sanassa , Kristuksessa .

Lähtökohtaisesti väärä  ajattelu on että meidän tulee voittaa synnit , vaikka tosiasiassa ei ole pienen pienintäkään syntiä minkä ihminen voisi voittaa , ei yhden yhtäkään . 

Toiseksi Kristus on voittanut kaikki synnit jo Golgatalla ja maksanut siitä ison hinnan . Ja sinun ”hintasi” myös määräytyy sen hinnan mukaan . Niin paljon on Jumalan rakkaus sinua kohtaan . 

Meillä jää aina vaan synnintunnustajan osa ja aina vaan sana vakuuttaa että jos me tunnustamme syntimme niin Jumala on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille synnit anteeksi kun tuomme ne hänelle . Koskeepa se mitä syntejä tahansa . 

Tämä jälkimmäinen tie vie yhä enemmän elämään riippuvuuteen Kristukseen kun ei ole muuta vaihtoehtoa . Ja se vie meitä Kristuksessa kokemaan yhä syvenevää synnin ja armon tuntemista . Voimme tosin  lähteä oman tahdon tielle mutta usein käy niin että Jumalan suuri rakkaus ei päästä meitä tai antaa mennä ja uudestaan kutsuu , kun näämme elämän todellisuuden ettei meillä ole rauhaa muuta kuin hänen luonaan . Sairaudet . onnettomuudet , konkurssit ja jollekin alkoholismi annetaan sallimuksessa elämään . Alkoholistikin voi katua sitä isoa alkoholimäärää mitä juonut , mutta usein juuri ne rekkakuormalliset alkoholia toi Jumalan luo sen ihmisen tai sairauden tai kun on kaikki maallinen omaisuus hävinnyt, niin se voi vapauttaa ihmistä löytämään todellisen rikkauden Kristuksessa .  

Jumalan päämäärä on aina meitä kohtaan että saisi meidät viedä taivaan kirkkauteen . Kun joudumme luopumaan niistä epäjumalista ja näkemään sisäisen tyhjyyden niin voimme paeta tai nöyrtyä Jumalan edessä . Meillä on erilaisia teitä mutta Jumalan suunnitelmassa on vain yksi tie ja se on Kristus . Se mitä Jumala todella meille haluaa on että hän saisi meitä armahtaa ja taas armahtaa , vaikka sielunvihollinen tahtoo meille kuiskia että me menetämme maineemme jos nyt sen kaiken paskan tunnustat mikä elämässäsi on  tai olet jo nyt taivaskelpoinen , vaikka eläisit täysin Jumalan tahdon vastaista elämää. Ei tuhjaalalapsen isä epäröinyt kun juoksi poikaa vastaan ja tahtoi rakastaen ottaa vastaan . Meidän opetuksemme ei tulisi olla kuin se että hän tahtoo meitä armahtaa ja kertoa siitä ristinsovitustyöstä mitä hän on puolestamme tehnyt . Lain ( 3 käyttö) saarnaa tarvitsemme että me voimme tietää Jumalan tahdon ja voimme nähdä itsemme Jumalan edessä sellaisena kuin olemme todella ja tehdä parannusta .

Saulus Tarsolainen  oli todella ansioitunut ja oppinut ihminen ja pystyi elämää täydellisesti farisealainen uskon mukaan , mutta hän piti sitä kaikkea paskana Kristuksen tuntemisen rinnalla ja niin jokaisen tulisi nähdä asiat vaikka olisi kuinka paljon omaisuutta ja oppineisuutta kun sen rinnalle laitetaan Kristus .

Väärällä opetuksella ihmisiä ajetaan ulos seurakunnista ja usein he masentuvat ja tuntevat etteivät kelpaa Jumalalle eikä muiden uskovien joukkoon . Ihminen on aina juuri sellainen kuten ensimmäiset ihmiset että menemme piiloon ja häpeämme itsemme sisäisesti kun Pyhän Hengen kautta näämme oman syntisyytemme . Ja vielä kun särymme elämän varrella ja ihmissuhteet ei kestä , pahat tekomme ovat mielessä vainoamassa . Seurakunta on syntisten sairaala jossa kaikki on sairaita pappia myöten ja tarvitsevat aina uudestaan syntien anteeksiantamusta  . Ja tämän tunnustaminen ja eläminen armossa todeksi tuo yhteyden Kristukseen ja toisiin ruumiinjäseniin . Vain näin voi syntyä todellinen yhteys !  

Rauhan hän antaa syntinsä tunnustaville ja hyvä on käyttää rippiä jos yhtään kaihertaa mielessä ja muistuttaa meitä tekemisistä ja synneistämme jotka seuraavat elämäämme jatkuvasti . 

Kun meillä Jeesuksen lupaama rauha sydämessä ja puhdas omatunto , emme tarvitse muuta ja saamme Jumalan lupauksiin luottaa että hän vie meidät kotiin . 

283 KOMMENTIT

  1. Tuosta edellisestä on taas väärä tulkinta uudestikastajilla kun vesi on kohdun vettä tai jollekin vesikaste ja vielä henkikaste erikseen . Mutta kun oppia ei ole selvästi raamatulla kirjattu niin se vaihtelee puhujan mukaan , siksi kristikunta on laatinut uskontunnustuksia että harhaopit ei pääse vaikuttamaan .

    Sinulla Ari on jatkuva tarve syyttää kristittyjä sodista , sotaan joudutaan ei sinne päästä eikä haluta .

    • Eikä tarvitse kuin uskoa psalmin sanat ja sen jälkeen ei tarvitse etsiä ratkaisua meidän tärkeimpiin asioihin muualta kuin Kristuksesta .

    • Roomalaiskirje:
      5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen (Aadamin) lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen (Jeesuksen) vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;

    • Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle. Room. 5:18, Biblia 1776.

  2. Kysymme, kenelle Jeesuksen verellään hankkima armo oikein kuuluu? Dogmaatikko Franz Pieper (1852-1931) vastaa: ”Sitä, kuinka välttämätöntä on, että armo on ilman muuta yleinen, ei ihminen tajua niin kauan kuin hän vielä ei ole sydämessään saanut kokea omantunnon kauhuja. Todellisessa synninhädässä (terrores conscientiae) ei ole lohtua mistään muusta kuin armosta, joka rajoituksetta koskee kaikkia syntisiä kuuluen yhtä hyvin ryövärille kuin Pietarille, portolle yhtä hyvin kuin pyhälle Neitsyelle, kuten Luther asian sanoo.”

    Kristillinen dogmatiikka, s. 598, SLEY, 1961.

  3. ”Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin” (Saarnaaja 12:7).

    Elämän koko tarkoitus ei siis olekaan tämä lyhyt matka täällä, vaan jotakin paljon enemmän. Eteinen on kyllä samaa rakennusta kuin itse talo, mutta varsinainen asuminen tapahtuu sisähuoneissa. Sama koskee myös elämää. Tämän elämän maanpäällinen osa on eteinen, jonka kautta käydään sisähuoneisiin. Vajaasta saadaan siirtyä täydelliseen, puolinaisuudesta kokonaiseen. Ja tästä näkökulmasta alkaa ihmiselle hahmottua myös elämän mielekkyys uudella tavalla, ja kaikkeen tulee uutta sisältöä. Hänen kaipauksensa, ikävänsä ja ahdistuksensa saattavat johdatella häntä sille ovelle, jossa elämää, ikuista elämää, saadaan elää jo nyt.

    Jeesus Kristus, joka oli myös mitä todellisin ihminen, teki ”maavierailun” aikoinaan tänne luoksemme. Hän tuli oveksi elämään. Hän sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani käy sisälle, niin hän pelastuu.” (Joh. 10:9) Hänen suuressa suunnitelmassaan ei ole sivullisia, vaan jokainen ihmisyksilö on keskeinen. Jos yksi eksyy, häntä etsitään, jos joku kompastuu, hänet autetaan uudelleen nousemaan, jos joku väsyy, häntä kannetaan.

    Erkki Leminen, Kirjeitä Kiusatuille, s. 45-46, Karas-Sana, 1980.

    • Muistetaan Mika siskoasi ja sinulle toivon ja lohdutuksen sanoja Kristuksen rakkaudessa hänelle. Voit viedä messuissa myös Srk yhteiseksi rukoukseksi . 🙏. Samalla voidaan rukoilla kun muistamme myös kotimaan henkilökuntaa kun on antanut meille alusta kirjoitella ja kaikkien kirjoittajien , lukijoiden ja heidän perheenjäsenten puolesta että kaikki pääsis kerran Herran lepoon .

  4. Niin monia ja suuria eroavaisuuksia kuin Jumalan lasten välillä maan päällä onkin, on kuitenkin se, mikä heillä on yhteistä, paljon suurempaa ja arvokkaampaa. Huolimatta kaikesta erilaisuudesta ovat Jumalan lapset yhtä, sillä heillä on yhteisenä suurin ja ihanin kaikesta: Kristus ja usko häneen. ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaiken Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa” (Ef. 4:4-6).

    Kun pidämme mielessä tämän ykseyden, me voimme unohtaa kaikki eroavuudet ja kuin suuri sisarusjoukko tukea ja auttaa toisiamme vaeltaessamme kohti kotimaata, joka odottaa taivaassa meitä kaikkia. Amen.

    C. O. Rosenius, Usko yhdistää, s. 132, SLEY, 1977.

Timo Gummerus
Timo Gummerus
Armahdettu syntinen , luterilainen