Tähän kysymykseen ajattelen että on monenlaisia lähestymistapoja eri kristillisissä piireissä ja kirkoissa .
Lähestyn asiaa luterilaisen opin mukaan , miten sen ymmärrän.
Yksi ajattelu on ikäänkuin paeta ja pyrkiä ylistämään ja pyrkiä pääsemään lähemmäksi Jeesusta että se synti häviää. Tai se kielletään ja silloin se on jo kielletty jos ei tarvitse syntejä tunnustaa .
Joissakin piireissä on ajatus että hengelliset harjoitukset tekevät ihmisestä paremman ja voivat siten voittaa synnit .
Jotkut tahtovat väistää sen totuuden että tietyt asiat ovat syntiä , vaikkapa sillä perusteella että kaikkihan tekevät niin tai ihmisen on mahdotonta elää Raamatun opetusten ja käskyjen mukaan . Ihminen tahtoo laventaa Raamatun sanaa ja ajatus että vapaasti tulkita ja sitten vapaus Kristuksessa . Vaikka Jumalan sanan opetuksen noudattaminen antaa sen vapauden elää kristityn vapautta. Jumalan sanan noudattamisesta joutuu aina myös vainottavaksi ja pilkattavaksi , mutta me emme määrittele vapautta vaan se annetaan armosta kun tahdomme pysyä sanassa , Kristuksessa .
Lähtökohtaisesti väärä ajattelu on että meidän tulee voittaa synnit , vaikka tosiasiassa ei ole pienen pienintäkään syntiä minkä ihminen voisi voittaa , ei yhden yhtäkään .
Toiseksi Kristus on voittanut kaikki synnit jo Golgatalla ja maksanut siitä ison hinnan . Ja sinun ”hintasi” myös määräytyy sen hinnan mukaan . Niin paljon on Jumalan rakkaus sinua kohtaan .
Meillä jää aina vaan synnintunnustajan osa ja aina vaan sana vakuuttaa että jos me tunnustamme syntimme niin Jumala on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille synnit anteeksi kun tuomme ne hänelle . Koskeepa se mitä syntejä tahansa .
Tämä jälkimmäinen tie vie yhä enemmän elämään riippuvuuteen Kristukseen kun ei ole muuta vaihtoehtoa . Ja se vie meitä Kristuksessa kokemaan yhä syvenevää synnin ja armon tuntemista . Voimme tosin lähteä oman tahdon tielle mutta usein käy niin että Jumalan suuri rakkaus ei päästä meitä tai antaa mennä ja uudestaan kutsuu , kun näämme elämän todellisuuden ettei meillä ole rauhaa muuta kuin hänen luonaan . Sairaudet . onnettomuudet , konkurssit ja jollekin alkoholismi annetaan sallimuksessa elämään . Alkoholistikin voi katua sitä isoa alkoholimäärää mitä juonut , mutta usein juuri ne rekkakuormalliset alkoholia toi Jumalan luo sen ihmisen tai sairauden tai kun on kaikki maallinen omaisuus hävinnyt, niin se voi vapauttaa ihmistä löytämään todellisen rikkauden Kristuksessa .
Jumalan päämäärä on aina meitä kohtaan että saisi meidät viedä taivaan kirkkauteen . Kun joudumme luopumaan niistä epäjumalista ja näkemään sisäisen tyhjyyden niin voimme paeta tai nöyrtyä Jumalan edessä . Meillä on erilaisia teitä mutta Jumalan suunnitelmassa on vain yksi tie ja se on Kristus . Se mitä Jumala todella meille haluaa on että hän saisi meitä armahtaa ja taas armahtaa , vaikka sielunvihollinen tahtoo meille kuiskia että me menetämme maineemme jos nyt sen kaiken paskan tunnustat mikä elämässäsi on tai olet jo nyt taivaskelpoinen , vaikka eläisit täysin Jumalan tahdon vastaista elämää. Ei tuhjaalalapsen isä epäröinyt kun juoksi poikaa vastaan ja tahtoi rakastaen ottaa vastaan . Meidän opetuksemme ei tulisi olla kuin se että hän tahtoo meitä armahtaa ja kertoa siitä ristinsovitustyöstä mitä hän on puolestamme tehnyt . Lain ( 3 käyttö) saarnaa tarvitsemme että me voimme tietää Jumalan tahdon ja voimme nähdä itsemme Jumalan edessä sellaisena kuin olemme todella ja tehdä parannusta .
Saulus Tarsolainen oli todella ansioitunut ja oppinut ihminen ja pystyi elämää täydellisesti farisealainen uskon mukaan , mutta hän piti sitä kaikkea paskana Kristuksen tuntemisen rinnalla ja niin jokaisen tulisi nähdä asiat vaikka olisi kuinka paljon omaisuutta ja oppineisuutta kun sen rinnalle laitetaan Kristus .
Väärällä opetuksella ihmisiä ajetaan ulos seurakunnista ja usein he masentuvat ja tuntevat etteivät kelpaa Jumalalle eikä muiden uskovien joukkoon . Ihminen on aina juuri sellainen kuten ensimmäiset ihmiset että menemme piiloon ja häpeämme itsemme sisäisesti kun Pyhän Hengen kautta näämme oman syntisyytemme . Ja vielä kun särymme elämän varrella ja ihmissuhteet ei kestä , pahat tekomme ovat mielessä vainoamassa . Seurakunta on syntisten sairaala jossa kaikki on sairaita pappia myöten ja tarvitsevat aina uudestaan syntien anteeksiantamusta . Ja tämän tunnustaminen ja eläminen armossa todeksi tuo yhteyden Kristukseen ja toisiin ruumiinjäseniin . Vain näin voi syntyä todellinen yhteys !
Rauhan hän antaa syntinsä tunnustaville ja hyvä on käyttää rippiä jos yhtään kaihertaa mielessä ja muistuttaa meitä tekemisistä ja synneistämme jotka seuraavat elämäämme jatkuvasti .
Kun meillä Jeesuksen lupaama rauha sydämessä ja puhdas omatunto , emme tarvitse muuta ja saamme Jumalan lupauksiin luottaa että hän vie meidät kotiin .
Toiset helmasynnit ovat helpommin ulkoa havaittavia kuin toiset ”piilohelmasynnit”. Tämä vaikuttaa helposti siihen, miten ”synnilliset” kenties kokevat ”pätevyytensä” sosiaalisesti. Eri porukoissa tietyt ”eritysissynnit” ovat aikojen kuluessa saavuttaneet jonkinmoisen erityisaseman (ja -maininnan?).
Aikoinaan joissain piireissä on ”julkisynneistä” vapautuminen saattanut synnyttää jonkinlaista vapautumiskuvitelmaa tai -puhetta syntisyydestä laajemminkin, ja joissain piireissä taas syntisyyskorostuksella on saatettu vuorostaan nostaa omaa ”nöyryys-uskottavuutta” – jos ei aina toisten, niin kenties omissä mielissä (ja toiveissa?). Toisaalta se, että tunnustetaan joistain ”erityissynneistä” irti pääsemista tulisi olla pikemminkin rohkaisevaa kuin huonommuuden tunnetta toisille antavaa. Helposti kuitenkin tietyt synnit saavat erityishuomion ja jotkut muut saattavat jääsä huomiopaitsioon, mikä voi altistaa huonommuuden tunteille: jonkinlaista yhteismitattomuuden ilmenemistä. Kaikki me olemme ja valitettavasti pysymmekin syntisinä, vaikka joistain erityissynneistämme eroon pääsisimmekin.
Wiinan viettelykset on Suomessa ollut ”perinteinen” syntitekijä, ja lienee edelleenkin merkittävä ongelma. Ehkäpä mm. porno on tullut nyt sitä korvaamaan, sitähän tuppaa eri muodoissaan olevan tyrkyllä siellä sun täällä – ainakin erilaisissa vihjailevassa muodossaan.
Vanha ja edelleenkin kelvollinen neuvo on välttää liiallista ”altistumista” vietteleville houkutuksille: ”pirulle” annetti pikkusormi tunnetusti ja todistetusti vie muitakin ruuniinosia tai ”henkisiä” osasia mukanaan.
Vanha viisaus: vain totuus vapauttaa; tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku – pätee yhä. Synti on syntiä, vaikka voissa paistaisi. Ja usein synti ”pukeutuu lammasten vaatteisiin”. Olemme taitavia naamioimaan syntejämme eri tavoin, monet syntimmehän jäävät toisten havaitsemattomiksi, ja usein emme niitä itsekään sellaisiksi oivalla tai tunnusta, tai haluakaan tunnustaa. On syntejä, joista ei usein edes saarnata tai muisteta varoittaa: mielen syntimme ovat nemin todellisia.
Ei kai tähän muuta ratkasiua ole kuin anteeksiantamukseen turvautuminen ja sen muistaminen, että siinä suhteessa olemme tasa-arvoisia: kaikille on tarjolla.
Juuri näin ei meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin aina uudelleen mennä synnintunnustajan paikalla .
Ei niin kuten eräs opettaja sanoi että kyllä seurakunnissa tunnustetaan syntejä , mutta toisten syntejä .
Olisi hyvä myös tiedostaa riippuvuudet sairausnäkökulmasta , kuten alkoholismi joka on jo 50- luvulta lähtien saanut Suomessakin sairausluokituksen ja lääkäreille viisautta tehdä oikea diagnoosi ja pystyä ohjaamaan hoitoon .
Nykyään on porno ja peliriippuvuus ovat hyvin yleisiä ja voi olla että papit ei uskalla saarnata vaikka pornoriippuvuudesta jos itse katsovat myös pornoa . Nämä synninharjoittamiset ei näy ulospäin. Nuoret miehet ovat rohkeita tuomaan esille näitä ja kertoneet kuinka se on eristänyt heitä muista ihmisistä . Tutkimuksen mukaan kuitenkin pornon katselu on naisilla vielä suurempaa kuin miehillä . Kaikkea tätä verhoaa häpeä , jos seurakunta elää kieltäen perisyntisyntisyyden asuvaisena meissä ja eikä lakia saarnata niin ihmiset ei elä vapaudessa vaan orjuudessa ja huonolla omallatunnolla . Siksi on tärkeää millaisen kuvan Jumalasta opetuksen kautta opetetaan seurakunnassa . Se on vaan hyvin yleistä että väärä opetus johtaa syntisistä ihmistä ajattelemaan , että kun tulet ulos sieltä komerosta synteinesi niin rankaisu odottaa ja ihminen löydään välittömästi ja tuomitaan , vaikka vapauteen Kristus meidät tahtoo johtaa armahtaen.
Raamattu kehoittaa meitä ettei vetäydytä aviopuolisosta kuin rukouksen ja paaston ajaksi . On siis tietyllä tavalla seksuaalinen velvollisuus aviopuolisoilla. Usein puhumisen vaikeus suhteissa on haaste , jossa elää vielä valheellinen narratiivi että miehet ei osaa puhua tunteistaan , joka käytännössä on juuri päinvastoin että naisille on vaikeampaa puhua tunteistaan . Verbaliikalla ja yleisten asioiden puhumisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten puhumme sisäisistä tunteistamme . Olemme lopulta kaikki pieniä poikia ja tyttöjä sisältäpäin joilla on tarve läheisyyteen . Ja läheiseksi ei voi tulla kuin olemalla yhdessä , joka pätee myös meidän uskoon Jeesukseen myös .
Väärä uskonkäsitys tukee aina sitä piilossa pysymistä meidän syntisen luontomme kanssa ja siihen liittyy lopulta se vaatimus että minun itse tulee voittaa synnit vaikka Herramme tahtoo että antaisimme itsemme eläväksi uhriksi ja hän lopulta vain saa aikaan meissä muuttumista . Luovuttaminen kuuluu uskoomme ja ottaa totuus vastaan Jumalan sanasta , niin kauan kuin itse yritämme niin me vain kaivaudumme syvemmälle synteihimme .
Syntiä ei tule käsitellä muuten kuin minun ja Jumalan välissä olevana ja siihen tarvitaan tietysti luotettavat paimenet jotka rukoilevat myös unohtamista että tahtovat olla ns. pohjattomia kaivoja jonne synnit heitetään . Usein herätyskristillisyydessä puhutaan uskoontulo kokemuksista joihin tahdotaan jopa koko uskonperusta sanoittaa , kun Jumala armahtaa syntisen , mutta tämä sama kokemus on myös ripissä kun Jumala tahtoo vapauttaa ihmisen ja armahtaa . Ja sitähän se lopulta on Jumalan lapsen elämä jatkuvasti tuntui miltä tuntui , Jumalan sanan lupaukset ovat voimassa . Jumala ei pakota meitä ja on myös kristikunnassa menty lain alle näissäkin asioissa . Rakkaudessa ei ole pakkoa
Timo kirjoitat: ” Raamattu kehoittaa meitä ettei vetäydytä aviopuolisosta kuin rukouksen ja paaston ajaksi ”
Muutamia pieniä ajatuksia tuosta Paavalin kirjeestä;
Ihmisen jakaminen alussa kahteen sukupuoleen, ennakoi syntiinlankeemuksen todellisuutta. Tämä jako poistuu lopullisesti ylösnousemuksessa. Ylösnousemuksessa ja täydellisyydessä biologinen seksuaalisuus ja siihen liittyvät toiminnot jäävät taakse. Ihminen palaa tilaan, jossa yhteys Jumalaan tyydyttää kaikki kaipaukset, eikä fyysistä suvunjatkamista tai siihen liittyvää nautintoa enää tarvita.
Näin ollen alussa tehty sukupuoliero ja siihen liittyvä biologinen lisääntyminen olivat Jumalan varautumista lankeemukseen. Koska ihminen valitsi kuoleman, Jumala antoi suvunjatkamisen keinona, jotta ihmiskunta ei tuhoutuisi kokonaan. Jako miehiin ja naisiin ei ollut Jumalan alkuperäinen tarkoitus ihmiskunnalle ikuisuudessa, vaikka se olikin Jumalan ennalta tietämä. – Mutta näillä mennään…
Timo G. Kaksi täydentävää näkökulmaa. Ensiksikin Raamattu kyllä opettaa, että meidän pahuutemme nimenomaan koskee lähimmäisiämme. Tässä mielessä synti ei ole ainoastaan minun ja Jumalan välinen asia. Perinteisesti koko kristikunnassa on ymmärretty, että parannuksen tekoon kuuluu myös lähimmäiselle tehdyn vahingon korjaaminen Jumalan armon ja anteeksiantamuksen antamin voimin.
Toiseksi on tehty tärkeä ero uskovassa olevan ja uskovaa hallitsevan synnin välillä. Luther opetti erittäin selkeästi, että uskovassa asuva Pyhä Henki ei anna synnin päästä voitolle. Jos uskovainen lankeaa suuriin synteihin kuten aviorikokseen (!) tai murhaan, hän on Lutherin mukaan silloin vailla Pyhää Henkeä. Tämä linjaus on sikäli tärkeä, että se sisältyy tunnustuskirjoihimme, tarkemmin sanottuna Schmalkaldenin artikloihin. Linjausta tasapainottaa Lutherilla opetus siitä, että Jumala toisinaan sallii uskovaisille lankeemuksia, jotta nämä eivät luulisi itsestään liikoja.
Pointti ei tietenkään ole siinä, että meidän pitäisi pakonomaisesti pohtia, milloin olemme menettäneet Hengen ja milloin ei. Sen sijaan meitä opastetaan elämään aralla tunnolla eli jokapäiväisessä parannuksen teossa Jumalan edessä ja ”pitämään lyhyet tilivälit Jumalan kanssa”. Tässä kaikessa on kysymys myös Jumalan salaisuuksista: joku voi päästä ihmeellisesti vapaaksi jostakin paheesta tai synnistä kun taas toinen ei. Yhtä kaikki pätee, että olemme kaikki syntisiä ja tarvitsemme puhdistusta Karitsan veressä. Olemme koko elämämme joka hetki riippuvaisia hyväksemme luetusta Kristuksen vanhurskaudesta samalla kun sen vaikutukset omassa elämässämme näkyvät hyvinkin puutteellisina.
Pikku lisäys. Voisin ajatella, että jotkut tällä alustalla kommentoivat pitävät vihjaustasi, että paimenet olisivat millään tavoin meidän ja Jumalan ”välissä” vaarallisena ja tuomittavana korkeakirkollisuutena tai sakramentalismina… Mutta ei siitä sen enempää.
Joo yhdyn Marko kommenttiisi ja kiitos täydennyksestä. Tuota aloin miettimään kun kirjoitit aviorikoksesta , kun huorin voi tehdä ajatuksin , sanoin tai teoin ? Tai onko puolison hylkääminen merkki että ei ole Pyhää Hengeä ? On vaikeita avioliittoja ja joskus tuntuu että helpompaa olisi kun ero tulisi , vaikka eronneita kohdatessa näkee se haavan kun tutustuu . Nämä ovat ovat vaikeita asioita , enkä alkaisi määrittelemään niitä yleisesti .Emme varmasti ymmärrä armon suuruutta ja synnin pettämäksi voi joutua uskovainenkin . Ei ole kokemusta avioerosta eikä ole kuin yksissä housuissa liikkunut ettei ole otantaan laajemmin .
Tuota paimen kommenttia en ihan ymmärrä enkä ole mitään vihjaillut . Paimenet on myös seurakuntalaisia ja samassa veneessä ja yhtä paljon armoa tarvitsevia . Ja jopa vielä enemmän vihollisen hyökkäyksille alttiita ja siksi heidän puolesta pitäisi rukoilla päivittäin .En ole siihen tehtävään saanut kutsua ja koen ettei minusta edes olisi siihen . Jumala on heidät siihen tehtävään asettanut ja antanut sen tehtävän . Kuka oikeasti sitä tehtävää kadehtii ? Se vie heikkona olemaan usein ja iso vastuu . Minä ainakin tahdon joka messun jälkeen sanoa heille että kiitos Jumalalle messusta ja saarnasta . Ymmärrän jos papeista on ajatukset ylempinä virkamiehinä , johtajina vaatetuksineen , mutta silloin on vika jossain muualla kuin raamatullisessa paimenvirassa. On tietysti tottumus ja kokemus joka ohjaa ihmisen ajattelua , mutta ainahan sitä voisi kyseenalaistaa ja tutkia mistä mikin tulee , että onko ne ihmiskeksintöjä vai onko niillä kristillisisiä ja raamatullisia juuria .
Minun käsitykseni mukaan reformoitu teologia , uskonpuhdistuksen aikaan tunsi vihaa katolilaisuutta kohden ja tahtoi riisua pois myös sellaista mikä oli raamatullista . Ja tämä jatkumo tai ymmärtämättömyys on elänyt meidän päiviin saakka . Ja tietysti se voj näyttäytyä vääränä senkin takia jos se ei toteudu raamatun mukaisessa kontekstissa . Voi ulkoisesti toki kirkko tai seurakunta toimia myös hyvin riisutusti , mutta lopulta niillä on merkitystä mitkä kuuluvat apostoliseen uskoon ja perintöön. Piispa kysymys voi näyttäytyä monelle monenlaisena , johtuen kuka on piispa kuten pappikin tai yleensä uskovainen , jokainen edustaa elämällään sitä .
Olen tietyllä tavalla kokemusasiantuntija tai takinkääntäjä tämän asian suhteen , vaikkapa suhteessa pappeihin . Ja siihen on sisältynyt paljon myös ymmärtämättömyyttä nähdä sen raamatullinen merkitys , miten sen ajattelen olevan . Ja uskon että papin toimittaessa ja pyrkien toimittamaan sitä apostolisen opetuksen mukaan niin silloin yleinen pappeus toimii parhaiten Kristuksen ruumiissa . Herätysliikkeissä usein papit ovat teologeja paljon enemmän kuin paimenia minun kokemuksen mukaan . Ja ne papit jotka eivät pitäydy sanassa ovat surkeita esimerkkejä koko kristikunnalle .
Ortodoksisessa teologiassa ja ohjausperinteessä käsitellään laajasti helmasyntejä. Kirkon vuosituhantinen perinne ja kokemukset tästä asiasta helpottavat asian käsittelyä. Mm Pyhä Johannes Skolastikko, Pyhä Porfyrios Kausokalivialainen, Pyhä Maksimos Tunnustaja, Pyhä Simeon Uusteologi, Vladimir Lossky, Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen, Arkkimandriitta Sofroni Saharov, Metropoliitta Kallistos Ware, Pyhittäjä Johannes Siinailainen, Pyhittäjä Iisak Syyrialainen, Greogorios Nyssalainen, Johannes Damaskolainen, käsittelevät tätä aihetta.
Pyhittäjä Iisak Syyrialainen mm opettaa:
” Iisakin mukaan Jumala saattaa sallia meidän kamppailla saman synnin kanssa vuosia, jotta oppisimme, ettemme voi pelastaa itseämme.Jos voittaisimme synnin omalla voimallamme, tulisimme ylpeiksi ja sielumme tila olisi pahempi kuin ennen.”
Pyhittäjä Johannes Siinailainen taas kuvaa, synnin syntyprosessia” (mielijohde, keskustelu, suostumus, teko). Tunnista ne mielikuvat, jotka ruokkivat juuri sinun helmasyntiäsi, ja torju ne heti.” Tähän kirkko tarjoaa lakkaamatonta Jeesuksen rukousta. ”Älä hämmästy, vaikka lankeaisit joka päivä; älä anna periksi, vaan seiso rohkeasti.”
Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen taas tuo esille, ”Kun ihminen kamppailee saman synnin kanssa kerta toisensa jälkeen, vaarana on joko hälläväliä-asenne tai musertava epätoivo.” Sitten Siluan neuvoo tie eteenpäin.
Pyhä Maksimos Tunnustaja on taas syvällinen, hän eroittaa ja analysoi ihmisen ”luonnollista tahtoa” ja ”valitsevaa tahtoa ( gnome)” ja esittää näistä eräälaisen synteesin. Hänen vastauksensa helmasynteihin on äärimmäisen analyyttinen ja perustuu siihen, miten ihmisen tahto ja luonto toimivat. Maksimoksen mukaan helmasynti ei ole vain huono tapa, vaan vääristymä sielun voimissa.
Ortodoksi Kirkko tunnistaa tämän laajan ongelmakentän asiaa lähestytään parantavasta, katumuksen, kirkon liturgisen elämän terapeuttisesta elämästä käsin. Vaikka tunnustaisit saman synnin sata kertaa, pappi antaa anteeksiantamuksen joka kerta, jos katumus on aitoa. Jokainen rippi heikentää synnin otetta, vaikka se ei heti poistaisikaan sitä kokonaan. Se on kuin kiven hinkkaamista vedellä: vesi voittaa kiven lopulta, vaikka se vie aikaa.
Paavali korinttolaiskirjeessä :
5 Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.
7:6 Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä. On erilaisia ohjeita eri siviilisäädyille , mutta aviosuhteessa elävälle tuo Paavalin neuvo on tarkoitettu , jotta ei huoruutta olisi . Seksuaalisuus liittyy myös läheisyyteen ja jos ei seksuaalista kanssakäymistä niin usein läheisyys myös puuttuu tai sitä on erittäin vähän .
Synnillisiin taipumuksiin syynä on usein riippuvuus ja sen hoito on usein seurakunnan ulkopuolella vaikka Jumalan antaman viisauden kautta se sielläkin hoituu . Ja itseasiassa riippuvuuksia on paljon ja toiset ei vaan tuota meille harmia eikä pahaa oloa . Some aikakaudella on riippuvuudet lisääntyneet ja niitä hoidetaan jo aika laajasti vaikka perässä se kulkee tietysti.
Sami P ja Timo G. Rippi ja synninpäästö on todellakin laiminlyöty sielunhoidon aarre taistelussamme syntiä vastaan. Ortodoksisessa traditiossa on paljon, mihin on näissä kysymyksissä helppo yhtyä. Käsittääkseni ripin unohtaminen luterilaisuudessa oli yksi pietismin, tässä tapauksessa kielteinen, seuraus ja ilmaus katolisen kirkon torjumisesta. Vuoden 1948 kristinopissamme, niin hyvä kuin se monissa kysymyksisssä olikin, oli poistettu Lutherin Vähän katekismuksen opetus ripistä.
Sen sijaan kysymys synnin ja sairauden (riippuvuuden) välisestä suhteesta on visaisempi. Onko esimerkiksi alkoholin liiallinen käyttö tai pornon katselu synti vai sairaus vaiko sekä – että? Entä pakonomainen shoppailu?
Niin ne kuuluvat kristilliseen elämään . Onko toisaalta syntikäsitys hukassa ja toisaalta väärä luterilainen oppi pelkän vanhurskauttamis- opin väärä yhteenliittymä jossa unohdettu se rikkaus jonka Kristus tahtoo meitä vapauttaa elämään kritityn vapautta täällä ajassa kuitenkin .
Eihän kaikki riippuvuudet ole vahingollisia , vaikka kova kahvinjuonti tai joku muu josta ei tule epäjumalaa. Yleensä ne kertovat jostain muusta asiasta , kuten suklaansyöminen tai tupakointi ja niillä psykologisesti taustalla jotain elämän puutetta . Ehkä se on huolestuttava piirre että kun pääsee toisesta riippuvuudesta eroon niin tulee toinen tilalle , näin ainakin useat ammatti- ihmiset kertovat jotka työskentelevät niiden parissa . Kun riippuvuus kasvaa niin se alkaa elämää haittaamaan ja eristää ihmisen . On tietoa että parisuhteissa seksuaalinen kanssakäyminen on parantunut kun pornon katselu on jäänyt pois . Peliriippuvuus on kasvava iso ongelma joka vaivaa monenikäisiä . Yli 40vuotta sitten jo eräs vanhempi mies sanoi että hän maksaa 10.000 markkaa sille joka ottaa pois tämän pelihimon . Ne on järkyttäviä kertomuksia kuinka ihminen on saattanut pelata koko omaisuutensa ja puolisolle selvinnyt vasta kun asunto menee ulosottoon. Siihen liittyy tietysti paljon valehtelemista ja salaamista . Ja näillä itsemurhariski on suhteellisen korkea , kun kaikki vieläpä tehdään ns. selvinpäin . Jos emme osaa kohdata näitä ihmisiä oikein ja tajuta meidän syntisyyttä ja rikkinäisyyttä jossa on myös riippuvuusongelmia niin se on surullista . Kristityt eivät ole vapaita mistään näistä . Siksi seurakunnissakin tulisi olla matalankynnyksen tilaisuuksia näisen asioiden käsittelyyn . Veronmaksajien rahoja voitas käyttää paremmin julkisella puolella vertaistukitoimintaan ja muuhun auttamiseen . Olen ihaillut Ruotsin kansankoti mallia , jossa on työelämässä olleet ihmiset jotka täällä Suomessa ovat eläkkeellä jo nuoresta asti . Olipa mielenterveysongelmia tai muita niin valtio on tukien kautta mahdollistanut heidän työuran . Ja tästä on seuraus että opimme laajemmin näkemään erilaisuutta ja ihmiselämän monenlaisia vaikeuksia . Ehkä tuohon Markon kommenttiin vähän sivuten , kun lainasi ordodoksikirkon sisältöä rippiin ja synninpäästöön , että kristillisyydessäkin on sitä kapeakatseisuutta . Onhan paljon vaikka luterilaisuudessa toistettu että katolilaisuus on kaiken paha ja jopa antikristus , mutta emmehän tutustu sillä mielellä että alkaisimme vanhurskauttamisoppia koeponnistamaan tai etsimään uusia tulkintoja . On aika yksioikoista sanoa ainakaan luterilaisen että vanhat kirkot ovat seilaneet sumussa koko eliniän . Reformoidut suunnat ovat mielestäni syvemmällä suossa kun apostolinen oppikin on muutettu ja kaikki tradition juuret unohdettu . Ei tarvitse luopua mistään mutta voi laajentaa käsityksiä . Lopulta päämäärä on vyöttäyttäytyä enemmän Kristukseen ja pysyä siinä mihin Jumala on asettanut ja johdattanut .
Timo Gummerus mitä sinulle seuraava Raamatun sana kertoo:
1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Mitä on tuo ”puhdistaa”, mitä se tarkoittaa?