Mitä piispainkokous suositti tuomiokapituleille ja miksi?
Eilisen (21.10.20) piispainkokouksen huomattavinta antia oli vaatimattomalta kuulostava lausuma:
”On syytä harkita pidättyväisyyttä seuraamusten määräämisessä.”
Kyse oli seuraamuksista papeille, jotka ovat vihkineet samaa sukupuolta olevan parin ”vastoin kirkon avioliittokäsitystä ja annettuja ohjeita”.
Lausuman sisältö
Miten niukan lausuman sisältö tulisi tulkita? Arkkipiispa Tapio Luoma kommentoi sitä seuraavasti: ”Varoitusten varaan tulevaisuutta ei voi rakentaa…” Lausuman voinee siis tulkita niin, että piispat suosittelevat, ettei varoituksia enää annettaisi. Lausuman merkitystä korostaa se, että se hyväksyttiin yksimielisesti. Pidättyväisyyttä kapitulilleen suosittelivat nyt myös ne piispat, jotka ovat aiemmin antaneet varoituksia.
Lausuman perusteet
Millä perusteilla lausuma tai suositus sitten annettiin? Perusteluna ovat ilmeisesti johtopäätös-kohdan edellä olevat lainaukset piispainkokouksen elokuisesta vastauksesta kirkolliskokoukselle:
”kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista ja avioliitosta on aidosti moniulotteinen asia teologisesti ja inhimillisesti. Asiassa voidaan perustellusti päätyä erilaisiin johtopäätöksiin, kuten perustevaliokunnan mietinnössä 1/2018 on kuvattu. Avioliittokäsityksestä vallitsevia erimielisyyksiä kirkossa ei siten voida kokonaan ratkaista kaikkia tyydyttävällä tavalla. Tämä ei poista velvollisuutta käydä kunnioittavaa keskustelua ja pyrkiä sovittamaan yhteen eri näkemyksiä ja toivomuksia. … Yhtä mieltä ollaan siitä, että pyrkimys alistaa, eristää, erottaa tai nujertaa vastakkaisella kannalla oleva kirkon työntekijä, jäsen tai hengellinen liike ei ole oikea ratkaisu. Ketään ei tule pakottaa muuttamaan avioliittokäsitystään eikä toimimaan vastoin vakaumustaan.”
Tämä tulkinta saa tukea, kun lukee kirkon viestinnän julkaisemat arkkipiispan kommentit kokonaisuudessaan:
”Varoitusten varaan tulevaisuutta ei voi rakentaa tilanteessa, jossa ratkaistavana on kirkkoa syvästi jakava erimielisyys”, arkkipiispa Tapio Luoma kommentoi piispainkokouksen arviota. ”Siksi piispainkokous kannustaa tuomiokapituleja viisauteen ja malttiin.”
Tulkitsen siis piispainkokouksen eilistä paperia seuraavasti:
Piispainkokous suosittaa tuomiokapituleille, ettei samaa sukupuolta olevia pareja vihkineille papeille enää annettaisi varoituksia. Perusteena on se, että kysymys samaa sukupuolta olevien avioliitosta ”on aidosti moniulotteinen asia teologisesti ja inhimillisesti”, ja siitä vallitsee kirkossa erilaisia näkemyksiä. Ketään ei tule asian vuoksi erottaa eikä pakottaa toimimaan vastoin vakaumustaan.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
35 kommenttia
Ei pitäis kai sanoa mitään, mutta kuitenkin. Blogi vaikuttaa sellaiselta tulkinnan vääntämiseltä, jolla halutaan puristaa aivan kuivasta rätistä jokin pisara ulos. Siihen käytetään arkkipiispan kommenttia, joka mahdollisesti sisältääkin jonkun pisaran. Toinen asia on, löytyykö se pisara itse piispainkokouksen yhteisestä ja yksimielisestä lausumasta. Epäilen, ja ajattelen että tässä tilateessa sellaista ei voi vaatiakaan.
MIten vain, tällä en halua vähentää enkä lisätä kenenkään iloa tai surua.
Varmaan vasta historiankirjoitus paljastaa, minkälainen rooli eilisellä piispainkokouksella oli kirkon haparoivalla polulla kohti samaa sukupuolta olevien parien avioliiton täyttä hyväksymistä.
Kirkkohan on jo aikaisemmin todennut, että samaa sukupuolta olevien parien avioliitot ovat aitoja avioliittoja. Avioliiton solmineita kirkon työntekijöitä ja jäseniä kohdellaan avioliitossa olevina (silloin kun asialla on jotain merkitystä) riippumatta puolison sukupuolesta. Itse liitto siis tunnustetaan ja ongelma rajoittuu vain siihen, pitäisikö näitä pareja vihkiä/siunata.
Piispainkokous on nyt todennut, että samaa sukupuolta olevia pareja ei pitäisi vihkiä, mutta vihkimisestä ei myöskään pitäisi rangaista. Realiteetit huomioon ottaen se lienee ympäripyöreintä, mitä asiasta pystyy lausumaan asettamatta kirkon päätöksentekokoneistoa kyseenalaiseksi.
Hiippakuntien välillä nähdään varmaan jonkinasteisia eroja. Helsingissä voisi sanoa, että piispa on antanut luvan vihkiä. Espoossa, Turussa ja Tampereella lienee jo muodostunut käytäntö, ettei vihkimisistä ole tähänkään asti rangaistu vaikkei niihin Helsingin tapaan ole kannustettu. Oulun piispa halunnee lausuntojensa perusteella pyöräyttää byrokratian kumileimasimella ”väärin siunattu” leiman näiden liittojen päälle, mutta sielläkään tuskin rangaistuksia määrätään. Mikkelissä lienee suurin kiusaus vetäistä punainen kortti esiin. Aika näyttää.
Piispojen suositus ummistaa silmät enteilee mielestäni sitä, että kirkolliskokouksen kautta asian ei odoteta ratkeavan vaan tämä on muutos joka ajetaan alhaalta ylös. Ajattelen, että piispoilla oli pelisilmää ja lausunto on fiksumpi kuin miltä se nopeasti päättää. Yritys rangaistusten avulla pysäyttää vääjäämätön muutos olisi kääntynyt nopeasti piispojen arvovaltatappioksi. Voisi jopa kysyä, olisiko heillä ollut edes mahdollisuutta lausua asiasta mitään muuta? Tuskin.
Kirkkohistoria, ainakin Pohjois-Amerikassa, osoittaa, miten liberaaliteologian kyllästämät ja vahvasti poliittisen mielipiteen vaikuttamat jotkin perinteiset päälinjan kirkkokunnat Yhdysvalloissa ovat romahdusmaisesti menettäneet jäsenkuntaansa lähtiessään ajamaan sukupuolineutraalin avioliiton kirkollista vihkimistä.
Laskevien jäsenlukujen tilanteessa ei mielestäni Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kannattaisi lähteä esimerkiksi ELCA:n tielle. Teologia on sitten ihan erikseen…
”Vi sitter fast ock kommer varken framåt eller bakåt”, sanoo Borgå stiftin piispa Bo-Göran Åstrand Hufvudstadsbladetin jutussa (22.10.2020). Mielestäni osuva tilanneanalyysi.
Hannu Paavola osuus minusta oikeaan todetessaan, että piispojen kannanotto oli ”enintä, mitä piispainkokous kollegiona asiasta pystyi lausumaan”. Piispat ovat erimielistä joukkoa – eivätkä yksin tässä asiassa. Elokuisessa vastauksessaan kirkolliskokoukselle he tunnustivat julkisesti näkemyseronsa, mutta eivät rohjenneet ottaa askelta eteenpäin ja katsoa, mille kannanotolle löytyy enemmistö. (Norjan piispat totesivat vuosikymmen sitten olevansa erimieltä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja laativat enemmistön ja vähemmistön päätösesitykset kirkolliskokoukselle, joka päätyi piispojen enemmistön kannalle ja päätti vihkimisestä.)
Åstrand toteaa Hbl:ssä, että koska hiippakunnat ovat itsenäisiä toimijoita, voi mahdollisesti käydä niin, että hiippakunnissa kehittyy erilainen käytäntö. Minusta hänen arvionsa osuu ilmeisen oikeaan. Toiset tuomiokapitulit rankaisevat ja toiset pidättäytyvät siitä.
Kohtuulisen hyvä analyysi tilanteesta Vesa Hirvonen. Loppuun lisäämäsi tulkinta on omasi ja sellaisena odotettu. Itse painottaisin kyllä sitä, että jokaista esille tullutta vihkimisiä käsitellään tapauskohtaisesti.
Oma tulkintani on, ettei pappia jatkossa lähtökohtaisesti rangaistaisi pelkästään sillä perusteella, että hän on vihkinyt samaa sukupuolta olevan parin. Sanktio säilyy kaitsennan keinovalikoimassa, mutta sitä käytetään maltillisesti. Arvelen, että asia riippuu myös siitä, miten ko. vihkipappi toimintaansa tuomiokapitulille perustelee.
Kannattaisiko miettiä myös sellaista mahdollisuutta, että kirkko pitäytyy luomistyön mukaisessa avioliittokäsityksessä(mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi), eikä askel askeleelta tästä loittone, ei vaikka painostus olisi kuinka kovaa tahansa?
Kirjoittaja
Tulkaa Kaikki
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.
Kiitos selvennyksestä. Piispojen lausunto onkin parempi kun mitä lyhyistä aikaisemmista esityksistä olen ymmärtänyt.
Piispainkokous ja paavi ovat sattumalta samoilla linjoilla , sellaisella jossa tosiasioiden olemassaolo myönnetään ja niihin suhtaudutaan enemmänkin sielunhoidollisesti kun hallinnollisesti.
Piispat sanailevat varovasti , mutta on ilmiselvää se mihin suuntaan kehitys on menossa. Hyvä näin. Askel kerrallaan . Varovaisuus on paikallaan tulehtuneessa keskustelussa.
Ilmoita asiaton kommentti